Valikko Sulje

Valmistakaamme sydämemme Helluntaiksi, 6.6.2019

Netivyah

Valmistakaamme sydämemme Helluntaiksi, 6.6.19

Joseph Shulam

Tervehdys Jerusalemista

Tulevana viikonloppuna vietämme Shavuotia, Helluntaita, niin Israelissa kuin kaikkialla maailmassa. Helluntaijuhlana korjataan ensimmäinen sato, joka on kasvanut kypsäksi ja korjattavaksi tänä vuodenaikana, kevätkautena. On aika tuoda Jumalalle parhaimpamme ja olla kiitollisia kaikesta hyvästä, mitä Hän on tehnyt meille meidän elämässämme.

Kiitämme myös turvallisesta kotiinpaluusta äskettäisestä Portugalin konferenssistamme, joka sai hyvää palautetta.

Meitä kutsutaan antamaan Jumalalle parhaimpamme: Raamatunopetus Helluntaista

Toorassa on kolme pyhiinvaellusjuhlaa; Pääsiäinen, Helluntai (Shavuot) ja Lehtimajanjuhla (Sukkot). Näille juhlille kokoontui juutalaisia ja ei-juutalaisia kaikkialta maailmasta Jerusalemiin rukoilemaan Herraa, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa.

Shavuot, Helluntai, oli hyvin erityinen juhla, sillä siihen päättyi 50 päivää kestänyt sadonkorjuu ja Jumalan rikkauksien kokoaminen maan varastoihin. Yksi tämän juhlan erityispiirteistä oli sadon ensihedelmien tuominen Herran huoneeseen Jerusalemiin, jossa ne annettiin papeille ja leeviläisille hyvin värikkäässä seremoniassa.

Tähän juhlaan liittyy myös Tooran antaminen Siinain vuorella, ja tämä on tietysti syy, miksi Herra valitsi juuri tämän päivän Pyhän Hengen ilmestymiseksi apostolien ylle ja Israelin kansan ylle ja Jerusalemin asukkaiden ylle.

Shavuot on juhla, jolloin tuodaan ensimmäinen sato, joka on kypsynyt korjattavaksi täksi kevätkaudeksi. 5 Mooses 26 on hyvin tärkeä, koska se on ainoa luku, josta lukijalle selviää, mitä Jerusalemiin Herraa rukoilemaan tulijan täytyi sanoa papin (Cohen) edessä, joka palveli Herraa sinä päivänä. 

Tämä teksti on tärkeä, koska se antaa meille välähdyksen siitä, mitä Temppelin sisäpuolella tapahtui. Rukoilija tulee lahjoineen Jumalan eteen papin silmälläpidon alaisena. Pappi ottaa vastaan lahjan (uhrin) ja rukoilija lausuu seuraavat oudolta kuulostavat sanat:

                      ”Pappi ottakoon korin sinun kädestäsi ja asettakoon sen Herran, sinun Jumalasi, alttarin eteen. Lausu silloin Herran, sinun Jumalasi, edessä: ”Minun isäni oli harhaileva aramealainen, joka meni Egyptiin vähäinen joukko mukanaan ja asui siellä muukalaisena. Hänestä tuli siellä suuri, väkevä ja lukuisa kansa. Egyptiläiset kohtelivat meitä pahoin, nöyryyttivät meitä ja teettivät meillä raskasta työtä. Silloin me huusimme Herran, isiemme Jumalan, puoleen, ja Herra kuuli meidän huutomme ja näki meidän kurjuutemme ja vaivamme ja kärsimämme sorron. Herra vei meidät pois Egyptistä väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella aiheuttaen suurta kauhua ja tehden tunnustekoja ja ihmeitä. Hän toi meidät tähän paikkaan ja antoi meille tämän maan, maan joka vuotaa maitoa ja hunajaa. Nyt minä tuon ensihedelmät sen maan sadosta, jonka sinä, Herra, annoit minulle.” Laske ne Herran, sinun Jumalasi, eteen ja kumarru Herran, sinun Jumalasi, edessä. Iloitkaa, sinä ja leeviläinen sekä keskuudessanne asuva muukalainen, kaikesta hyvästä, minkä Herra, sinun Jumalasi, on antanut sinulle ja perheellesi” (5 Mooses 26:4-11, RK).

Tämä on upea kokemus, kun israelilainen rukoilija saapuu Jerusalemiin käsissään työnsä ensihedelmät, peltojensa ja hedelmätarhojensa parhaat. Hän ojentaa ensihedelmäkorin papille ja sanoo: ”Minun isäni oli harhaileva (eksynyt) aramealainen (syyrialainen).

Rukoilija puhuu Abrahamista, Iisakista ja Jaakobista. He ovat Israelin kansan isät ja rukoilija kutsuu tässä Abrahamia harhailevaksi aramealaiseksi. Vähätteleekö tämä israelilainen Abrahamin merkitystä kutsumalla häntä eksyneeksi syyrialaiseksi? Kyllä ja ei!

Katsokaamme toista asiakirjaa Viidennen Mooseksen kirjan ilmestymistä lähellä olevalta kaudelta:

”Katsahda taivaasta, katso pyhästä ja loistavasta asunnostasi. Missä on sinun kiivautesi ja voimalliset tekosi? Oletko sulkenut minulta armahtavaisuutesi ja sydämesi tunteet. Olethan sinä meidän isämme, sillä ei Abraham meistä tiedä eikä Israel meitä tunne. Sinä, Herra, olet meidän isämme, ikuinen lunastajamme on sinun nimesi” (Jesaja 63:15,16 RK).

Tässä Jesajan tekstissä rukoilija kutsuu Herraa Jumalaa Israelin isäksi, ei Abrahamia. Vähääkään kiistämättä Abrahamin suuruutta, sekä tässä Jesajan tekstissä että 5 Mooses 26:ssa Abraham ei ole kansan isä, eikä Israelin pelastaja eikä Egyptin orjuudesta vapauttaja. Jumala Itse on Israelin Pelastaja, ”Ikuinen Lunastajamme on Sinun nimesi”.

Tämän lyhyen tekstin perusteella voimme tutkia sanoja, jotka rukoilija lausuu tuossa vuoden juhlallisimmassa kohtaamisessa Herran kanssa, papin ja Herralle tuotujen ensihedelmien välityksellä.

1.                   Rukoilijan asenne hänen saapuessaan palvomaan Herraa on hyvin nöyrä. Hän ei ole Herran hyväntekijä, vaan hän on Jumalan hyvyyden ja armon vastaanottaja. Hän tunnustaa sekä omansa että isänsä täydellisen riippuvuuden Jumalasta. Kuningas Daavid teki samoin viimeisessä rukouksessaan:

Daavid ylisti Herraa koko seurakunnan nähden ja sanoi: ´Ole ylistetty Herra, Israelin Jumala, meidän isämme, iankaikkisesta iankaikkiseen! Sinun, Herra, on suuruus ja voima, kunnia, kirkkaus ja valta, sillä sinun on kaikki taivaassa ja maan päällä. Sinun, Herra on valtakunta, ja sinä olet korkein, yli kaikkien hallitsijoiden. Rikkaus ja kunnia ovat sinulta, ja sinä hallitset kaikkea. Sinun kädessäsi on voima ja valta, sinun vallassasi on tehdä mikä tahansa suureksi ja vahvaksi. Nyt me kiitämme sinua, Jumalamme, ja ylistämme sinun ihanaa nimeäsi. Mikä minä olen, tai mikä on minun kansani, kyetäksemme antamaan vapaaehtoisesti tällaisia lahjoja? Sinulta tämä kaikki on tullut ja omasta kädestäsi me olemme ne sinulle antaneet” (1 Aikak. 29:10-14, RK).

2.                   Rukoilija tuo Herralle ensihedelmät, hedelmistä parhaat eikä suinkaan pellolta tai hedelmätarhoista tähteeksi jääneitä.

3.                   Annettuaan Jumalalle parhaista parhaimmat, rukoilija kiittää Jumalaa Jumalan hänelle antamista hyvistä asioista. Tämä lause on vähän erikoinen. Rukoilijaa ei kehoteta kiittämään Jumalaa kaikesta, mitä hänen elämässään on tapahtunut kuluneena vuotena. Häntä kehotetaan kiittämään Jumalaa kaikista hänen elämässään tapahtuneista hyvistä asioista.  Elämässämme tapahtuneet vähemmän hyvät asiat voivat olla monista lähteistä ja johtua monista syistä. Meille ja perheellemme tapahtuneet hyvät asiat ovat kaikki Jumalalta ja Hänen hyvyyttään.

Moni varmaan kysyy nyt: ”Mitä ovat ne muut lähteet elämässämme, jotka aiheuttavat meille vastoinkäymisiä ja murhetta?” Vastaan tähän kysymykseen lyhyesti:

1.                   Meidän oma tyhmyytemme ja omat virheemme. Tämä lienee yksi pääsyy elämämme murheisiin ja kärsimyksiinkin. Ei ole mitään muuta, mitä voimme syyttää kuin omat virheemme ja typeryytemme. Jos ajamme liian nopeaa vauhtia kurviin ja keskipakoisvoima pakottaa meidät ulos tieltä ja sattuu paha onnettomuus – kyse ei ole saatanasta, ei pahasta hengestä, vaan onnettomuuden aiheutti meidän oma tyhmyytemme ja ennakoinnin ja viisauden puutteemme.

2.                   Synnillä voi olla elämässämme tuskalliset seuraukset, jotka voivat aiheuttaa kipua ja murhetta ja jopa sairautta.

3.                   Luonto – kaiken lihan luontoon kuuluu vanheneminen ja rappeutuminen.

4.                   Joskus Jumala tahtoo kasvattaa meitä ja varustaa meitä suurempaa haastetta varten, ja niinkuin alokasleirillä, Hän kuljettaa meitä erilaisten esteratojen lävitse rakentaakseen meidän kykyjämme, kouluttaakseen mieltämme ja valmistaakseen meitä kärsimysten kautta suurempaan tehtävään ja menestykseen elämässä.

Tätä viimeistä kohtaa meidän on vaikeinta ymmärtää, ja joskus ajattelemme, että koko maailmamme luhistuu juuri nyt enkä kestää enää päivääkään. Seuraavana päivänä aurinko nousee ja me ymmärrämme, että kaikista kovista vaikeuksista huolimatta on lopultakin niin kuin apostoli Paavali sanoi Roomalaiskirjeen luvussa 8: ”Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Herraa.”

Paavalin toteamus perustuu moneen kohtaan Psalmeissa ja Profeetoissa. Pääjakso on Psalmista 145:14-20: 

                      ”Herra tukee kaikkia kaatuvia, kaikki alaspainetut hän nostaa pystyyn. Kaikkien silmät katsovat odottaen sinuun, ja sinä annat heille heidän ravintonsa ajalleen. Sinä avaat kätesi ja ravitset hyvyydessäsi kaiken elollisen. Herra on vanhurskas kaikissa toimissaan ja uskollinen kaikissa teoissaan. Herra on lähellä kaikkia, jotka häntä avuksi huutavat, kaikkia, jotka totuudessa häntä avuksi huutavat. Hän täyttää häntä pelkäävien toiveet, hän kuulee heidän avunhuutonsa ja auttaa heitä. Herra varjelee kaikkia, jotka häntä rakastavat, mutta kaikki jumalattomat hän hukuttaa.”

Avainjae on Psalmissa 145:17: ”Herra on vanhurskas kaikissa toimissaan.” Toisin sanoen, jos otamme erilleen yhden Jumalan teoista (Raamatusta, historiasta, tai omasta elämästämme) saatamme ajatella, että Hän on väärämielinen, mutta jos katsomme koko suurta kuvaa, näemme, että Hän on vanhurskas ja kaikki Hänen tiensä ovat vanhurskaat.

Vielä on tilaa tulla mukaan Netivyan 40-vuotisjuhlakiertueelle tämän vuoden marraskuussa! Tule juhlimaan Jumalan armoa ja hyvyyttä kanssamme. Ilmoittaudu sivuillamme.

Pieni henkilökuva Jospeh Shulamista:                      Joseph Shulam syntyi Bulgariassa vuonna 1946 sefardijuutalaiseen perheeseen. Vuonna 1948 hänen perheensä muutti Israeliin. Vuonna 1981 Joseph ja hänen kodissaan kokoontunut pieni seurakunta perusti yhden ensimmäisistä virallisista voittoa tavoittelemattomista Jeshuan juutalaisten opetuslasten järjestöistä Israelissa – Netivyah Raamatunopetusjärjestön. Joseph on laajat tiedot omaava luennoitsija ja hän on auttanut kannustamaan opetuslapsia kaikkialla maailmassa.