Miksi vietämme lehtimajanjuhlaa joka vuosi 

Yhteys: Syy, miksi vietämme lehtimajanjuhlaa joka vuosi 

29.9.2018 Yehuda Bachana.

Tänä sapattina on lehtimajanjuhla, ja sen tähden on erityinen lukukappale Toorasta. Ainutlaatuinen jakso keskittyy Egyptistä vapautumiseen ja koskettaa syytä käskyyn viettää lehtimajanjuhlaa. Lisäksi se korostaa lastemme kasvattamisen tärkeyttä sekä niitä arvoja, jotka liittyvät neljään lajiin.

Miksi meitä opetetaan rakentamaan lehtimaja?

Ensiksikin, mikä tarkalleen ottaen lehtimaja on ja mitä tarkoitusta se palvelee?

”Seitsemän päivää asukaa lehtimajoissa; kaikki Israelissa syntyneet asukoot lehtimajoissa, että teidän jälkeläisenne tietäisivät, kuinka minä annoin israelilaisten asua lehtimajoissa, kun vein heidät pois Egyptin maasta. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.” – 3. Moos. 23:42-43

Kun israelilaiset pakenivat Egyptistä ja laahustivat erämaan halki, he asuivat lehtimajoissa, jotka ovat tilapäisiä majoja saman tapaisia kuin teltta.

Asumisemme lehtimajoissa auttaa meitä muistamaan muinaisia lehtimajoja ja täten myös lähtöä Egyptistä.

Egyptistä lähdön merkitys

Miksi useimpia juhlia, sapatti mukaan lukien, vietetään Egyptistä lähdön muistoksi. Egyptistä vapautumisesta tuli Raamatun ja juutalaisen kansan ikuisesti muistettava pääkohta.

Jumala otti joukon orjia ja ohjasi heidät Punaisen meren halki. Näin tehdessään hän toi heidät esiin vapaana ja uudestisyntyneenä kansakuntana. Juuri tänä ajankohtana Jumala loi Israelin kansan.

Suurin syy lehtimajan rakentamiseen juontuu jakeesta: 

”… että teidän jälkeläisenne tietäisivät, kuinka minä annoin israelilaisten asua lehtimajoissa…” – 3. Moos. 23:43

Lehtimajan tarkoitus on opettaa tulevaa sukupolvea, miten säilyttää juutalaisen kansan kollektiivinen muisti. Sen tarkoitus on investoida, kasvattaa ja pitää huolta tulevaisuudesta.

Paras keino perheillä tämän tärkeän opetuksen antamiseksi on kytkeä heidän lapsensa Raamattuun, Jumalaan ja Israelin kansaan. Erityisesti tällä viikolla me samaistumme israelilaisiin, kun istumme perheenä lehtimajassa.

Meidän on keskityttävä opettamaan seuraavaa sukupolvea

Kaikkien raamatullisten juhlien aikana aina korostetaan, miten tärkeää on kertoa asia lapsille.

Itse asiassa useimpia juhlia vietetään siksi, että lapsille voidaan näin opettaa historiaamme. Tämä osoittaa, miten merkittävää on siirtää kulttuuri ja Toora sukupolvelta toiselle.

Monet lapset odottavat innolla ja nauttivat päästessään rakentamaan lehtimajaa vanhempiensa kanssa. He huolehtivat siitä, että lehtimaja on mahdollisimman hyvin koristeltu. On myös hauska lähteä asuintalosta ja nautiskella perhepiknikistä ulkosalla. Me siirrämme pöydän ja tuolit lehtimajaan, syömme ateriat yhdessä ja myös leikimme siellä. Kuitenkin kaikkein tärkeintä on se, että menemme lehtimajaan ja tunnemme, että yhden viikon ajan meillä ei ole kotia, vaan saamme sen sijaan itse henkilökohtaisesti kokea Egyptistä lähteminen. 

Neljän lajin taustamerkitys

Tähän juhlaan liittyvä lisä käsky koskee neljää lajia. Nämä lajit ovat lulav, joka on oksa taatelipalmupuusta; hadastai kolme myrtin oksaa; arava, joka on kaksi pajun oksaa; ja etrog, sitruunapuun hedelmä.  Tämä käsky perustuu jakeelle 3. Moos. 23:40, jossa puhutaan tästä asiasta.

Juutalaisessa ajattelussa meillä on taipumus jakaa ihmiset neljään luokkaan. Meillä ei ole ainoastaan mustia ja valkoisia, eikä vain vanhurskaita ja pahoja, vaan on myös kaksi harmaata värivivahdetta keskellä. 

Kullakin neljästä lajista on piirteitä mausta tai tuoksusta, ja yhdessä ne symboloivat erilaisia ihmisluonteita:

Etrog: Se maistuu ja myös tuoksuu; se edustaa ihmisiä, joilla on uskoa ja hyviä tekoja.

Lulav: Se maistuu, taatelipalmun hedelmä maistuu, mutta se ei tuoksu. Se kuvaa ihmisiä, joilla on uskoa, mutta ei hyviä tekoja.

Myrtti: Se tuoksuu, mutta se ei maistu – se symbolisoi hyviä ihmisiä, jotka tekevät hyviä tekoja, mutta heillä ei ole uskoa, heiltä puuttuu Toora.

Paju: Se ei maistu eikä tuoksu – se kuvaa yksilöitä, joilta puuttuu sekä uskoa että hyviä tekoja,

Lehtimajanjuhlan aikana me pidämme kädessämme kaikkia neljää lajia tiukasti yhdessä, ja opetamme lapsillemme: Ainostaan etrogin avulla ei käskyä voida täyttää. Tätä ei saada aikaan lulavin ja hadasin yhteen liittymällä. On otettava käteen arava ja puristettava se tiukasti yhteen lulavin, hadasin, myrtin ja etrogin kanssa. Vain kun kaikki neljä lajia on liitetty yhteen, voidaan käsky täyttää.

Kaikki ei ole ehdotonta (absoluuttista)

Me muodostamme yhdessä yhteiskunnan täydentäen toisiamme aivan kuten pidämme yhdessä neljää lajia. Teemme näin toivoen yhteyttä, ja muistutamme itseämme, että hyväksyisimme toinen toisemme rakkaudella ja toisiamme ymmärtäen.

Sama ajatus ilmenee pääsiäisjuhlassa. Toora puhuu neljästä pojasta: viisaasta, pahasta, viattomasta ja yhdestä, joka ei tiedä miten pyytää. Tämä neljän luonteen malli – hyvän, pahan ja sitten kahden muunlaisen näiden keskellä – näyttää esiintyvän usein. Näin on, koska juutalainen maailma opettaa, että on hyvä ja paha ja myös useita harmaita värisävyjä – nämä eivät ole ehdottomia (absoluuttisia).

Mielestäni tämä on myös Jeshualla mielessä, kun hän kertoo vertauksen kylväjästä Matteuksen 13. luvussa. Neljän evankeliumin yksi kiintoisimpia aiheita ovat vertaukset. Niissä on ulottuvuutta, mielenkiintoa ja ne kiihottavat mielikuvitusta.

Neljän malli löydettynä Jehuan vertauksessa

Jeshuan vertauksessa kylväjästä löytyy tämä sama neljän malli. Tässä tapauksessa neljänlaiset ihmiset edustavat neljää erilaista maaperää. Totumme ajattelemaan asioista äärimmäisinä; ”musta-valkoisina” tai ”kaikki tai ei mitään” –mielellä.  Tämän ajatusmallin mukaisesti olemme tottuneet luokittelemaan kolme maaperää huonoksi ja ainoastaan yhden hyväksi – sen, joka tuottaa paljon hedelmää.

Totta tosiaan kaipuun vanhurskauteen ja hedelmällisenä maaperänä olemiseen pitäisi olla jokaisen pyrkimys. Jeshua rohkaisee meitä kylväjä –vertauksessa olemaan tuo hyvä ja hedelmällinen maaperä. 

Me olemme tottuneet ajattelemaan kallioisesta maaperästä, että siitä ei ole hyötyä, koska siinä on vähän maata eivätkä juuret siinä pääse syvälle. Se edustaa jotakuta, jolla ei ole teologista syvyyttä, nuorta ja heikkoa uskovaa, jolla ei ole Raamatun perustusta.  

Vastaavasti ohdakkeinen maaperä kuvaa heikkoa uskovaa, jonka maailman huolet tukahduttavat.

On mahdotonta olla hedelmällinen maaperä kaiken aikaa

Tosiaan on yksi maaperä, joka on hyvä ja tuottaa paljon hedelmää. Me olemme myös usein tällainen maaperä, kun tulemme seurakuntaan, Jumalan huoneeseen. Me kaikki rukoilemme, laulamme ja tuomme ylistyksemme. Sapattina tai sunnuntaina olemme kuin hyvä maaperä.

Mutta mikä on tilanne viikon muina päivinä? Ehkä vajoamme harmaalle alueelle jonain aikana, kuten Jeshuan vertauksessa. Kaikki me olemme hukuksissa huoliin vuokrasta, laskuista, työongelmista, lasten kasvatuksesta ja perheongelmista. Kuka meistä voi sanoa, että hän on hyvä maaperä, joka tuottaa paljon hedelmää tällaisten aikojen keskellä?

Ketkä voivat todistaa, etteivät he ole koskaan olleet elämän ongelmien tukahduttamina? Etteivät he kiistele puolisonsa kanssa? Etteivät he ajattele taloudellisia huoliaan?

Me olemme kaikki harmaalla alueella, jotkut meistä kalliolohkareiden keskellä, toiset ohdakkeisiin juuttuneina. Sen tähden me tarvitsemme toisiamme, sillä yhdessä olemme vahvempia, yhdessä voimme käsitellä sekä maailman että meidän ongelmiamme. Yksin lankeamme, mutta yhdessä kasvamme ja löydämme toivon.

Opetamme lapsiamme, että olemme osa kansaa ja yhteisöä. Ilmaisuina tästä yhteydestä voimme auttaa toinen toistamme, rukoilla toistemme puolesta, vahvistaa toisiamme.

Me kaikki lankeamme aika ajoin, mutta yhteisön tehtävänä on auttaa meitä nousemaan taas jaloillemme.

Yhdessä me olemme esimerkkinä neljästä lajista

Kun me katsomme seurakunnassamme oikealle ja vasemmalle, me näemme neljä lajia, ihmisiä, joita rakastamme enemmän ja niitä, joita rakastamme vähemmän. On uskovia, jotka ovat vahvempia ja niitä, jotka ovat heikompia uskossaan. On myös niitä, joilla on enemmän uskoa, ja on niitä, joilla on enemmän tekoja, niitä, jotka ovat hartaita rukoilijoita, ja on niitä, joilta voimme pyytää käytännön apua tarpeen tullen. Olemme kaikki ainutlaatuisia, ja jokainen on eri paikalla elämässään, maailman, Jumalan ja Kirjoitusten ymmärtämisessä. Meillä kaikilla on erilaisia lahjoja ja kykyjä, mutta yhdessä me muodostamme kokonaisuuden.

Tämä on pääopetus, jonka saamme neljästä lajista, tätä periaatetta, yhteyttä, me pyrimme juurruttamaan lapsillemme,.

Olemme erilaisia ihmisiä, jotka ovat yhdessä yhteisönä, olemme yksi seurakunta, joka kuuluu Jumalalle ja joka on puhdistettu Jeshuan Messiaan verellä. Shabbat shalom ja onnellista lehtimajanjuhlaa!