Valikko Sulje

Parashat Re’eh

Parashat Re’eh: Raamattu ei ole minusta, se on toisista 

11.8.2018, Yehuda Bachana

Shabbat Shalom. Tänä sapattina luemme jakson Parashat Re’eh. Jakson alku tuo esille valinnan. Ihmisille annetaan mahdollisuus ajatella ja valita itsenäisesti. Tämä mahdollisuus annetaan kaupungille, yhteisölle, perheelle ja yksilölle. Kuka tahansa voi ajatella ja valita.

Epäilemisen tärkeys

Jokaisessa uskonnossa liian monista kiistakysymyksistä on tullut itsestään selvyyksiä, niistä ei saa keskustella, ei kysellä, niitä ei saa koetella. Emme saa esittää kysymyksiä – meidän on hyväksyttävä ne totuutena! Jos niin ei tapahdu – olemme vaikeuksissa – meistä juorutaan, meitä tuomitaan ja pidetään harhaoppisina.

Mikä on vapaan tahdon merkitys? Se on tärkeä siksi, että se antaa luvan olla epävarma, jopa epäillä. Jos joku on lakannut kokonaan epäilemästä ja kaikki on hänelle selvää ja tuttua, sellainen henkilö ei ole tavallisesti hyvä ihminen.

Tällainen lähestymistapa voi nimittäin johtaa äärimmäisyyteen ja kohtalokkaaseen kiihkoon. Tällainen lähestymistapa saa aikaan inhimillistä ääriajattelua, röyhkeyttä, harkinnan puutetta ja tunteettomuutta toisia kohtaan. 

Jaksomme tarjoaa mahdollisuuden kyseenalaistaa totuutta. Kaikki on alisteista valinnalle, mitään ei ole ennalta määrätty.

Mitään uskoa ei synny ilman epäilyn tuskaa, koettelemista, perusteellista tutkimista ja taas lisää koettelemista ja lisää tutkimista.  

Jos käymme tällaisen ahjon läpi, saavutamme puhtaan uskon, vaatimattoman uskon, ja välitämme paljon muista. Ymmärrämme nimittäin sen, että huolimatta mielipiteistä, uskosta tai puolellamme olevan ihmisen valinnasta, hänet on kuitenkin luotu Jumalan kuvaksi.

Raamattu ei ole minusta, se on toisista

Ja totta tosiaan huomaamme jaksossamme, että se korostaa toisista huolehtimista, leskien, orpojen, käännynnäisten ja yksinkertaisesti köyhien ihmisten auttamista.

Tarkkaa juhlia, jotka esiintyvät parashan lopulla. On suorastaan mahdotonta viettää näitä juhlia kunnolla, käskyn mukaan, ilman, että huolehtii köyhistä, ilman että avaa kätensä ja sydämensä muukalaisille, heikoille ja keskuudessamme olevilla puutteenalaisille.

Jos panemme merkille, huomaamme, että Raamatun korostus ei ole minussa itsessäni. Se ei ole minusta. Minä en ole Raamatun keskipiste.

Jeshua opettaa, että Jumala on Raamatun keskus, ja että toisella tilalla sen keskustassa on lähimmäiseni. Jeshuan mukaan sekä Vanha että Uusi testamentti kokonaisuutena puhuvat suhteestamme Jumalaan ja suhteestamme toisiin ihmisiin. 

Yllätykseksemme meidän uskomme ei ole Raamatun keskiössä, mutta kylläkin meidän tekomme ja hedelmämme. Ei siis se, mitä me uskomme sydämessämme, vaan se, mitä me teemme omilla käsillämme.

Olemme tottuneet korostamaan periaatteitamme, kiillottamaan oppiamme ja terävöittämään Raamatun opetuksiamme. Raamatun korostus on kuitenkin tekemisessä, Raamatun toimeenpanemisessa, uskon fyysisessä ilmenemisessä.

Jeshua asettaa teot uskon edelle

Yksi minua aina kiinnostanut ja hyvin merkityksellinen teksti Uudessa testamentissa on ”kansojen tuomio”. Matteuksen 25. luvussa Jeshua asettaa vanhurskaat oikealle ja väärät, pahat, vasemmalle.

Mitä kuningas sanoo? Jeesus sanoo vanhurskaille: ”Te annoitte minulle vettä, sillä olin janoinen, te ruokitte minua, koska minulla oli nälkä, te autoitte minua, sillä olin onneton.” 

Mikä on vanhurskasten vastaus? 

”Jeshua, meidän Herramme, meidän kuninkaamme, milloin? Milloin sinä olit nälissäsi tai janoissasi tai puutteessa? Milloin? Autoin monia ihmisiä, mutta muistan heidät kaikki, otin yhteyttä jokaiseen, kiinnitin henkilökohtaista huomiota jokaiseen. Herra, en muista sinua! Anteeksi, mutta olet erehtynyt. Kenties joku muu auttoi sinua?”

Kuningas Jeshua vastaa ja sanoo: ”Kaiken, mitä teit noille ihmisille ja noille perheille, jotka tarvitsivat apua on 100 %:sesti ikään kuin olisit tehnyt sen minulle henkilökohtaisesti. Tule perintöosaasi, tule taivasten kuningaskuntaan.

Jeesus ei mainitse täällä ollenkaan uskoa, mutta kylläkin sen, mitä ihmiset tekivät tai jättivät tekemättä. He auttoivat tai eivät auttaneet. Piste.

Toora on hyväntekeväisyydestä

Tämän viikon jaksossa mainitaan enemmän kuin 50 käskyä. Mutta erityisesti käskyt, jotka käsittelevät hyväntekeväisyyttä, ovat erityisen huomattavat.

”Jos sinun keskuudessasi on joku köyhä, joku veljesi jossakin porttiesi sisäpuolella siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa, niin älä kovenna sydäntäsi äläkä sulje kättäsi köyhältä veljeltäsi.” – 5. Moos. 15:7

Käsky: “… avaa auliisti kätesi …” esiintyy kaksi kertaa (5. Moos. 15:8,11). Parasha jatkuu lisäkäskyillä, jotka liittyvät köyhistä huolehtimiseen. Opimme tänään seuraavista asioista: kymmenyksistä köyhille (joka kolmas vuosi koko vuoden kymmenykset menevät köyhille ja puutteessa oleville), velkojen ”anteeksiantaminen”, lainan antaminen myös silloin, kun seitsemäs vuosi lähestyy ja maksun antaminen tai eräänlainen kymmenysten maksaminen orjalle, jonka orjana palvelemisen ajanjakso päättyy.

Onpa vielä käsky: “Iloitse juhlassasi …”, kolmena juhlana, mukaan lukien ”… muukalainen, orpo ja leski …”

Et voi ottaa mitään mukaasi

Hyväntekeväisyyden asiayhteydessä haluan aloittaa kertomuksella:

Muutama vuosi sitten menestyvä liikemies, joka tunnettiin rikkaana mutta laupiaana miehenä, kuoli. Aika ajoin hän lahjoitti arvokkaisiin tarkoituksiin ja hyväntekeväisyyteen.

Kun tämä rikas mies teki kuolemaa, hän uskoi lastensa haltuun kaksi suljettua kirjekuorta ja määräsi, että nämä avaisivat ensimmäisen kuoren heti hänen kuolemansa jälkeen, ja toisen ”shivan”, juutalaisen suruajan, päätyttyä.

Kun se päivä saapui, jolloin mies kuoli ja hänen poikansa avasivat ensimmäisen kuoren, he löysivät sieltä isän pyynnön: ”Haluan, että minut haudataan sukat jalassa.” 

Pojat tahtoivat täyttää isänsä viimeisen pyynnön, mutta Juutalainen hautauspalvelu (Chevra Kadisha) väitti itsepintaisesti, että juutalaisen lain mukaan ketään ei saa hauda sukat jalassa. 

Mitkään vetoomukset, itkut ja uhkaukset –  edes suuret lahjonnat – eivät auttaneet. Niin isä haudattiin ilman sukkia.

He odottivat innolla shivan päättymistä paljastaakseen toisen kirjekuoren salaisuuden.

Koko perhekunta ja ystävät kokoontuivat, ja vanhin poika otti vapisevin käsin 

kirjeen käteensä ja avasi sen. Sisällä oli kirjoitus:

“Tiedän, että hautasitte minut ilman sukkia. Halusin vain osoittaa teille, että riippumatta siitä, kuinka paljon teillä on maallista omaisuutta, kun teidän on jätettävä se, te ette pysty ottamaan edes yhtä viheliäistä sukkaparia mukaanne…” 

Sinä voit valita siunauksen

Jeshua opetti, että emme kokoaisi tänne maan päälle aarrettamme, joka voi menettää arvonsa, voidaan varastaa, voi turmeltua tai yksikertaisesti kadota.

Sen sijaan Jeshua rohkaisee meitä varastoimaan aarteemme taivaaseen, missä tallennuksiamme vartioidaan, missä maksetaan erityisen suurta korkoa – jopa kymmenkertaista.

Tämän viikon parasha opettaa, että valinta on meidän, me voimme valita siunauksen, me voimme valita totella Jumalan Sanaa, töteuttaa käskyjä ja elää uskon mukaisesti. Ja Jumalan Sana lupaa meille siunauksen, joka tarkoittaa rauhaa, tyyneyttä, turvallisuutta, hedelmän tuottamista, menestystä, terveyttä ja iloa perheessä.

On yksi jae, joka hyppää esille parashasta minulle henkilökohtaisesti. Olen jo lukenut se, mutta haluan lukea sen uudelleen:

”Jos sinun keskuudessasi on joku köyhä, joku veljesi jossakin porttiesi sisäpuolella siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa, niin älä kovenna sydäntäsi äläkä sulje kättäsi köyhältä veljeltäsi, vaan avaa auliisti kätesi hänelle ja lainaa mielelläsi, mitä hän puutteessansa tarvitsee.” – 5. Moos. 15:7,8

Käsky tässä on selkeä, meidän on autettava köyhiä, ihmisiä ja perheitä, jotka ovat hädässä.

Miten Netivyah auttaa köyhiä

Rohkaisen sinua löytämään hyväntekeväisyysorganisaation, johon luotat ja joka on lähellä asuinpaikkaasi, osallistuaksesi sen toimintaan.

Jos olet myös kiinnostunut auttamaan Jerusalemissa saakka, me autamme 130 perhettä joka viikko. Perheisiin kuuluu keskimäärin 5 henkilöä, joten autamme noin 650 aikuista ja lasta.

Joka viikko kunkin perheen edustaja ottaa meihin yhteyttä, ja he saavat meiltä valikoiman tiettyjä hedelmiä ja vihanneksia, valikoiman jäädytettyjä tuotteita kuten kalaa, kanaa ja lihaa, ja valikoiman sellaisia tuotteita kuten ruokaöljy, riisi tai jopa maissihiutaleet.

Netivyah’ssa olemme tehneet tätä pyhää työtä vuodesta 2000 alkaen, 18 vuoden ajan hyväntekeväisyyttä.

Työskentelemme käsi kädessä Jerusalemin sosiaalitoimistojen kanssa.

Viikoittainen Toora –jaksomme korostaa antamista köyhille, yhteiskunnan vähäosaisista huolehtimista, huolen pitämistä niistä, jotka ovat erilaisia kuin me itse.

Tarina kahdesta merestä – kumpi sinä olet?

Päätän lyhyellä kertomuksella:

Israelin maassa on kaksi järveä. Yhdessä niistä on makea vesi ja kalat viihtyvät siinä. Sen rannalla kasvaa puita ja ne imevät juurillaan järven terveellistä vettä. Lapset leikkivät sen rannoilla niin kuin Raamatun aikoina.

Jordan virta tuo tähän mereen kirkasta vettä, joka vuotaa alas kukkuloilta. Ihmiset rakentavat lähelle sen rantoja talonsa ja linnut pesänsä, ja kaikki eläimet ovat onnellisia, että ovat päässeet asettumaan tähän paikkaan.

Mutta Jordan virta jatkaa kulkuaan etelään ja virtaa toiseen mereen. Täällä ei ole merkkiäkään kaloista, ei lehtiä, ei lintujen laulua. Raskas ilma roikkuu veden yllä. Ei yksikään ihminen, petoeläin ja lintu juo tämän järven vettä. 

Mistä johtuu tämä suunnattoman suuri eroavaisuus kahden järven välillä, jotka eivät ole niin kaukana toisistaan?

Jordania ei voida syyttää, se kaataa vettään molempiin järviin. Ympäristöä ei voida syyttää eikä maata.

Galilean meri saa vetensä Jordan virrasta, mutta se ei varastoi vettä itselleen. Sillä jokainen tippa, joka siihen virtaa, virtaa myös sieltä pois.

Toinen järvi varastoi sinne tulevan veden ahneen saiturin tavoin. Se ei luovuta vettään. Jokainen tippa, joka sinne saapuu, pysyy siellä.

Galilean meri antaa, ja siksi se on elävä meri. Toinen meri ei anna, ja me kutsumme sitä ”Kuolleeksi mereksi”.

Israelissa on kahdenlaisia järviä, ja maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä.

Olkoon meillä rauhallinen sapatti, sapatti täynnä elämää, elävää vettä.