Valikko Sulje

Parashat Shoftim

Parashat Shoftim: Tuomitse jokaista ihmistä suosiollisesti

18.8.2018,Yehuda Bachana.

Shabbat Shalom. Parashat Shoftim on enemmän “käytännöllinen” parasha, jonka nimi “Shoftim” (“tuomarit”) puhuu sen sisällön puolesta.  Parasha käsittelee etupäässä hallintoa, jossa lukukappaleessa mainitut ihmiset eivät ole ”yksityishenkilöitä”, vaan osa yhteisöä nimeltä juutalainen kansa. Ja sellaisina ihmiset ovat alamaisia hallitukselle ja heidän on kuunneltava lainlaatijoita. 

Me olemme kaikki lakimiehiä

Jaksomme alussa on kuuluisa ja tutu jae:

”Älä vääristä oikeutta, älä katso henkilöön äläkä ota lahjusta, sillä lahjus sokaisee viisaiden silmät ja vääristää syyttömien asiat.” – 5. Moos. 16:19

Asianajajan työ on harhaanjohtava, hänen on etsittävä perusteita halutulle lopputulemalle, ja sitten taivuteltava tuomari – huolimatta siitä, mikä totuus on. Jos siis tuo asianajaja olisi toisen osapuolen palkkaama, hän saavuttaisi ja pitäisi hyvänä sen osapuolen johtopäätöstä. Tuomareita varoitetaan ottamasta vastaan lahjuksia. Vaikka he yrittävät hyvin kovasti nähdä asiat sellaisina kuin ne ovat, raha sokaisee heidät. Jopa sellainenkin tuomio, joka on perusteltu, selitetty ja johdonmukainen, voi olla hulluutta.

Me kaikki olemme lakimiehiä uskonasioissa, me luemme Tooraa omin ennakkonäkemyksin ja ajatuksin, jotka on meihin istutettu. Voimme jatkuvasti jättää ottamatta huomioon sen, mikä on meille tekstissä epämiellyttävää, ja tulkitsemme sen, mikä meille sopii, tavalla, joka näyttää meistä loogiselta ja vakavasti otettavalta. Lakimiehinä valehtelemme itsellemme käyttäen kaiken maailman puolusteluja.

Todellinen tarkoitus, ei meidän oma tulkintamme

Meidän on yritettävä löytää rohkeus muuttaa ja ohjata elämämme Raamatun hengen ja tarkoituksen mukaiseksi ja vältettävä pyrkimystä toimia sen miellyttävimmän tavan mukaisesti, jolla usein tulkitsemme tekstiä.

Me olemme kaikki myös tuomareita, me kaikki katselemme ympärillämme olevia ihmisiä ja tuomitsemme heitä. Olipa sitten kysymyksessä heidän käytöksensä, vaatteensa, lapsensa ja heidän omaisuutensa. Me kaikki olemme tuomareita, ja tavallisesti me langetamme tuomion, joka perustuu pintapuolisille havainnoille ilman todisteita, ilman tutkimista ja tietoa taustatekijöistä kunkin ihmisen kohdalla.

Ulkoiset havainnot voivat olla pettäviä

Kerrotaan isästä, joka oli kahden lapsensa kanssa bussimatkalla. Lapset käyttäytyivät villisti, olivat niin levottomia, että toiset matkustajat olivat vaivaantuneita. Isä sen sijaan katseli ulos ikkunasta ja näytti olevan tietämätön siitä, mitä todella tapahtui, huomaamatta lainkaan lastensa aiheuttamaa hämminkiä.

Miten toiset matkustajat tuomitsivat hänet ja hänen lapsensa?

“Hän ei ole hyvä isä, hän ei valvo lapsiaan, lapsia ei ole kasvatettu, ei ole mitään kuria! Tilanne näyttää tosi huonolta.”

Tiedäthän, kuinka asia on … israelilaiset haluavat puuttua asioihin, jotka eivät kuulu heille. Niinpä matkustajat sanoivat isälle, että hänen lapsensa eivät olleet hallinnassa ja että hänen pitäisi tehdä jotakin tilanteelle.

Isä vastasi välittömästi: “Anteeksi, että olin poissaoleva, olemme shokissa, olemme palaamassa kotiin sairaalasta, jossa lasten äiti juuri kuoli. Pidän huolta lapsista.”

Me emme tunne koko tarinaa

Niin, tämä on äärimmäinen esimerkki, mutta haluan korostaa, että yksi tiedon palanen voi merkitä paljon – ero voi olla kuin päivällä ja yöllä tai kuin taivaalla ja maalla. Hetki sitten kaikkien bussissa matkustavien tunteet olivat vihaa, harmistumista, kiusaantumista ja paheksuntaa isää kohtaan, ennen kuin he tiesivät koko tarinan.

Mutta kuultuaan tosiasiat heidän tunteensa vaihtuivat sääliin, huolenpitoon, ymmärtämykseen ja myötäelämiseen. Yksi tiedon pala voi merkitä valtavaa eroa siihen, kuinka me näemme ihmiset ympärillämme.

Silti meillä on taipumus tuomita ihmiset ja perheet ilman, että tiedämme, mitä on menossa kulissien takana. Joskus tulemme toistemme taholta loukatuiksi yhteisössä ja työpaikalla ja jopa kotona. Koska emme tunne koko tarinaa emmekä kaikkia faktoja, se johtopäätös, johon tulemme, on todennäköisesti väärä.

Tuomitse jokainen ihminen suosiollisesti

Pirkei Avot, eli isien eettiset ohjeet, on traktaatti, joka käsittelee moraalia, hyveitä ja vanhurskautta. Se opettaa meille monia tärkeitä sääntöjä, joista kaksi kuuluu: 

”Älä tuomitse lähimmäistäsi, ennen kuin olet astunut hänen paikalleen.”– Pirkei Avot 2:4. “… tuomitse jokainen ihminen ansioituneena”– Pirkei Avot 1:6

Meidän on helppo tuomita ihmisiä erityisesti silloin, kun istumme lepotuolissa, tarkkailemme jokaista muuta ja jätämme ottamatta huomioon asioita, jotka johtivat ristiriitaan. Esimerkiksi:

Huomaat, ettei naapuri tai yhteisön jäsen tervehdi sinua, vaan on sinusta piittaamaton. Kuinka ilkeää!

Ehkä hän on omahyväinen eikä omaa käytöstapoja, niinpä miksi minä olisin edes kiinnostunut hänen seurastaan? Tai ehkäpä hän on vihoissaan minulle, tai minä tein hänelle jotakin, joka sai hänet karttamaan minua. Mitä se voisi olla?

Unohdamme ajatella kolmatta vaihtoehtoa, joka on: viime yönä yksi lapsista heräsi eikä voinut hyvin, vanhemman piti tyynnytellä lastaan ja huolehtia hänestä. Viisi minuuttia ennen kuin he lähtivät ulos, poika kasteli housunsa. Hänelle piti vaihtaa kaikki vaatteet. Autossa lapset käyttäytyivät villisti, ja pitkästä väsyttävästä yöstä johtuen väsyneet vanhemmat riitelivät aamulla.

Nyt me näemme heidät seurakunnassa, saman perheen … toivon, että emme odota heidän hyppivän ilosta.

Se, jolla ei ole ongelmia, heittäköön ensimmäisen kiven

Sama voi tapahtua avioliitossa. Puolisot viettävät yhteisestä aikaa keskenään, vaimo haluaa puhua, jakaa tuntojaan, olla lähellä aviomiestään. Mies tuntuu etäiseltä, hän ei ole mukana, edes matkalla kotiin mies tuntuu olevan ikään kuin jossain muualla.

Vaimo ajattelee – rakastaako mieheni vielä minua? Haluaako hän minut? Onko hän vielä kiinnostunut minusta? Miten minä voin korjata tilanteen, miksi hän ei kerro minulle tunteistaan? Lyhyesti: on kysymys ensimmäisen asteen katastrofista!

Mies ajattelee – tietokone työpaikalla hajosi – miten tallennan tiedot vanhaan tietokoneeseen ja siirrän ne taas uuteen? Ja miten paljon uusi tietokone maksaa?

Jospa vain noudattaisimme näitä kahta sääntöä: ”Älä tuomitse lähimmäistäsi ennen kuin olet astunut hänen paikalleen.”Ja: “… tuomitse jokainen ihminen ansioituneena.”

Ajattelen, että yhteisöelämämme ja meidän sosiaalinen elämämme tulee olemaan paljon parempaa ja läheisempää. Me tuomitsemme toisiamme ilman, että tunnemme toisiamme riittävästi. Meillä ei ole edes neljättä osaa niistä todisteista, joita me tarvitsemme mielipiteen muodostamiseksi ja tuomion langettamiseksi. Meillä on taipumus tuomita ihmisiä heidän ongelmistaan ja siitä, mitä he eivät tee oikein, mutta Yeshua varoittaa meitä ja sanoo: ”Entä sinun omat ongelmasi? Pidätkö niistä huolen?”

Se, jolla ei ole ongelmia, heittäköön ensimmäisen kiven.

Shabbat Shalom.