OPETUKSIA SIIONISTA, nro 44, syyskuu 2021, Elul 5781
ABORTTI ISRAELISSA
Kirj. Sandy Shoshani
Viime viikolla istuin lastenhuollon osastolla nuoren, 34:llä raskausviikolla olevan naisen kanssa, joka halusi antaa lapsensa adoptoitavaksi. Tämä on hyvin harvinaista Israelissa, sillä täällä adoptio ei ole mitenkään suosittua. Kun puhumme naisille tästä vaihtoehdosta, normaalia on, että he suuttuvat ja ilmoittavat meille, että heistä abortti on parempi vaihtoehto, sillä ”silloin minun ei tarvitsisi ihmetellä, missä se lapsi on.”
Keskustelun kuluessa sosiaalityöntekijä sanoi: ”Olisit voinut tehdä abortin aikaisemmin. Kyse on sinun kehostasi ja sinun valinnastasi.” Vuotta aikaisemmin tälle nuorelle naiselle oli tehty abortti. Hän tunsi hyvin tuon vaihtoehdon tuottaman kivun, häpeän ja syyllisyyden. Hän sanoi sosiaalityöntekijälle, että hän ”ei voisi tehdä niin uudelleen, ei tällekin vauvalle”.
”Minun kehoni, minun valintani” on iskulause, jota kuulee abortin puolesta puhujien toistavan; he kutsuvat itseään ”vaihtoehdon kannattajiksi”. Kokemuksesta tiedetään, että kriisiraskauden keskellä olevasta naisesta tuntuu, että hänellä ”ei ole vaihtoehtoa”. Uhkakuva siitä, että hänen aviomiehensä jättää hänet, hänen poikaystävänsä ei tue häntä, hänen vanhempansa potkaisevat hänet ulos, tyhjä pankkitili tai miljoona muuta pelkoa ja ongelmaa saavat hänet paniikkiin, kun hän huomaa olevansa raskaana. Kriisin keskellä – kun nainen tuntee olevansa yksin ja vailla tukea – suunnittelematon raskaus voi pelottaa.
Jokaisella naisella on oikeus päättää omasta kehostaan ja hänen tulisi käyttää tuota oikeutta suojelemaan itseään huonoilta valinnoilta ja sydäntäsärkeviltä tilanteilta. Kun nainen sitten on raskaana, puhumme kahdesta eri asianosaisesta: äidistä ja lapsesta.
Syntymättömällä lapsella (sikiöllä) on oma DNA:nsa ja geeniperimänsä sikiämisestä lähtien. Hän on täydellisen ainutlaatuinen yksilö, joka on luotu Jumalan kuvaksi ja jota suojellaan, ravitaan ja hoivataan äitinsä kohdussa, ja joka ei ole sama henkilö kuin äitinsä. Syntymättömän lapsen sydän lyö 23 päivän kuluttua hedelmöittymisestä, 40 päivän kuluttua aivotoimintaa on havaittavissa, ja kahdeksan viikon kohdalla lapsen ruumiin kaikki jäsenet ovat paikoillaan. Jos traumaattisen kokemuksen jälkeen ”elämä” määritellään sydämen lyönnin ja aivojen toiminnan perusteella, niin eikö ole loogista, että samaa mittapuuta käytetään jokaiseen ihmiseen, heihinkin, jotka ovat kohdussa? Sykkivä sydän on osoitus elämästä. USA:ssa monet valtiot ovat hyväksyneet ”Sydämen lyöntilaiksi” kutsutun lain, joka varjelee abortilta syntymättömät lapset, joiden sydämenlyönnit voidaan havaita (tavallisesti 5-6 viikkoa sikiämisestä).
Vuonna 2019 israelilainen elämän puolesta järjestö, Be´ad Chaim, kustansi kyselyn, joka tehtiin 2000 israelilaiselle naiselle abortista. Vastauksista kysymykseen: ”Milloin sydän alkaa lyödä?” selvisi, että 35% tiesi sydämen lyövän 3-4 viikon vaiheilla, ja toiset 35% vastasivat, että sydän lyö 5-6 viikon vaiheilla. Tämä osoittaa, että 70% tiesi, että vauvan sydän on alkanut lyödä kuudenteen raskausviikkoon tultaessa, paljon ennen kuin abortti yleensä tehdään. Toinen kysymys oli: ”Milloin sikiötä pidetään ihmisenä?” Vastaajista 37% sanoi, että sikiämishetkestä ja 45%, kun sydän alkaa lyödä. Tästä voi päätellä, että 82 % vastaajista uskoo, että sikiö on ihminen ENNEN kuin nainen edes tietää olevansa raskaana ja ennen kuin hänellä olisi mahdollisuutta aborttiin. Kolmas kysymys osui elämää koskevien kysymysten ongelmavyyhden ytimeen: ”Kumpi oikeus on tärkeämpi, äidin oikeus aborttiin vai lapsen oikeus elämään?” 60% valitsi äidin oikeuden aborttiin ja vain 40% sanoi, että lapsen oikeus elää menee muun edelle.
Koronapandemian aiheuttamien kuolemien määrä tekee tuhojaan niin yhteiskunnallisesti kuin taloudellisesti, mutta aborttien määrä on vielä paljon suurempi. Maailman terveysjärjestön mukaan maailmassa tehdään joka vuosi arviolta 40-50 miljoonaa aborttia. Se merkitsee noin 125.000 aborttia päivässä. Israelissa tehdään joka vuosi arviolta 40-50.000 aborttia, eli noin 125 aborttia päivässä. Kohdusta, jonka pitäisi olla turvallisin paikka vauvalle, on tullut myös vaarallisin paikka. Vakavampi kuin koronapandemia on moraalinen pandemia, joka riistää elämän miljoonilta syntymättömiltä lapsilta maailmassa. Vaikka lapsi on kohdussa Jumalan luomana, sillä ei ole mitään arvoa ellei se ole toivottu.Yhteiskunta on lailla antanut äidille oikeuden päättää, otetaanko lapsi pois, jos se ei ole toivottu. ”Voi niitä, jotka sanovat pahan hyväksi ja hyvän pahaksi, jotka kääntävät pimeyden valoksi ja valon pimeydeksi, karvaan makeaksi ja makean karvaaksi”(Jesaja 5:20 , Saarnivaara).
Monet yllättyvät kuullessaan, että Israel, jonka Jumala on kutsunut pyhäksi kansakseen, ei vain salli abortteja vaan rahoittaa abortteja kansallisen sairausvakuutusohjelman kautta. Joka vuosi noin puolet aborteista tehdään Israelin hallituksen kustannuksella ja veronmaksajien rahoilla. Kun kansakunta rahoittaa abortteja ja laki sallii abortit, ihmisistä alkaa tuntua, että se on hyväksyttävä, normaali lääketieteellinen menettelytapa. Meidän kansamme kantaa kansakuntana vastuun viattoman veren vuodattamisesta maassamme.
Israelissa, paradoksien maassa, abortti on laajasti saatavilla, vaikkakin lailla rajoitettuna.Saadakseen lainmukaisen, hallituksen rahoittaman ja rekisteröidyn abortin naisen täytyy hakea raskauden keskeytystä komitealta, jollainen on lähes jokaisessa sairaalassa. Ravisuttavat 98,5% aborttihakemuksista hyväksytään. Ja mikä järkyttävintä, nainen voi keskeyttää raskautensa täysimääräiseen raskaudentilaan asti. Alaikäiset eivät tarvitse vanhempiensa suostumusta, ja heidän yksityisyytensä varmistamiseksi on ryhdytty toimenpiteisiin. Tämä on osittain yhteydessä tilanteisiin, joissa naimaton lasta odottava nainen voi olla hengenvaarassa muslimialueilla. Viime vuonna valtio maksoi noin 18.000 abortista, olosuhteista välittämättä. Se on lähes puolet vuosittaisista 40.000 abortista, joita ei ole rekisteröity eikä niihin ole haettu lupaa komitealta, mikä tekee niistä laittomia, vaikka lääkäreitä ei aseteta syytteeseen. Syyt laillisen abortin saamiseen ovat täysin ´avoimet´: 1) ikä alle 18 v tai yli 40 v; 2) raskaus on saanut alkunsa rikollisesta teosta, avioliiton ulkopuolisesta suhteesta tai insestistä; 3) sikiö kärsii todennäköisesti fyysisestä tai henkisestä vammasta tai 4) raskauden jatkuminen vaarantaa todennäköisesti naisen eämän tai aiheuttaa hänelle fyysistä tai henkistä vaivaa (mm stressiä tai unettomuutta). Naisen täytyy saada lupa myös kolmijäseniseltä raskaudenkeskeytyskomitealta, johon kuuluu kaksi lääkäriä ja sosiaalivirkailija; näistä yhden täytyy olla nainen. Mutta koska 98,5% aborttihakemuksista hyväksytään, komiteasta on tullut vain eräänlainen kumileimasin.
1940-luvulla, jolloin Israelia kutsuttiin vielä Palestiinaksi, abortti oli yleinen syntyvyyden säännöstelyn muoto, pääasiassa taloudellisen epävarmuuden tähden, ja se rehotti valtoimenaan niin että ensimmäinen pääministerimme David Ben Gurion sanoi: ”Jos meidän äitimme olisivat tehneet abortteja samaa tahtia kuin tyttäremme, emme olisi pystyneet rakentamaan valtiota.” Kannustaakseen naisia synnyttämään lapsia väestön lisääntymiseksi Ben Gurion perusti hallituksen rahoittaman kannustustukiohjelman. Viime vuosina rahoitusta on leikattu merkittävästi. Kaikesta huolimatta syntyvyys on Israelissa yksi läntisen maailman korkeimmista, 3,1 lasta perhettä kohti. Toisaalta korkea aborttien määrä Israelissa on esimerkkinä paradoksista, joka vallitsee perheelle annetun korkean arvostuksen ja yhteiskuntamme yleisen sallivuuden välillä. Uskonnollisilla perheillä on hyvin suuret perheet heidän noudattaessaan Raamatun käskyä ”olla hedelmällinen ja lisääntyä”. Useat perheet haluavat enemmän kuin yhden lapsen ikään kuin ”vakuudeksi”, jos lapsi menehtyy armeijassa tai terrorin uhrina. Kansallisella tasolla tiedostetaan tarve rakentaa uudelleen juutalainen kansa Holokaustissa menetettyjen kuuden miljoonan tilalle. Mutta abortti on tämän yhtälön antiteesi. Holokaustissa tuhottiin noin 1,5 miljoonaa juutalaista lasta, vuoden 1948 jälkeen ainakin 2 miljoonaa lasta on menetetty abortin kautta.
Monet rabbit ovat ilmaisseet kauhistuksensa näistä tilastoista, silti ainokaan uskonnollisista puolueista ei ole ryhtynyt suojelemaan syntymättömien oikeuksia. Hallituksessamme ei ole ainuttakaan ääntä, joka puhuisi syntymättömien puolesta. Rabbien keskuudessa on paljon erilaisia mielipiteitä abortista ja monet sallivat abortoinnin 40 päivän sisällä sikiämisestä. Talmudin periaate, että äidin elämä on tärkeämpi kuin lapsen elämä, viitoittaa usein ortodoksirabbeja sallimaan äidille vapauden valita abortti, minkä ymmärretään tarkoittavan: jos se ”haittaisi hänen elämäänsä”, esimerkiksi kaventaisi hänen mahdollisuuksiaan löytää aviomies tai aiheuttaisi hänelle stressiä ja ahdistusta. Israelissa on useita elämän puolesta toimivia järjestöjä. Niistä muutamia johtavat ortodoksijuutalaiset, toisia messiaaniset juutalaiset. Kullakin järjestöllä on oma painotuksensa ja ne pelastavat elämiä yhteiskunnan eri sektoreilla.
1980-luvun alussa kristityt ja messiaaniset juutalaiset kokoontuivat yhteen ottaakseen tehtäväkseen lasten pelastamisen abortilta Israelissa. Tutkittuaan tilastoja he huomasivat, että yksi kolmesta raskaudesta päättyi aborttiin; vastaavasti Hitler tuhosi yhden kolmasosan maailman juutalaisväestöstä. Be´ad Chaimista tuli virallinen Israelin voittoa tavoittelematon järjestö v 1988. Be´ad Chaimin työ perustettiin vahvalle rukoukselle. Rukous on edelleen työmme kantava voima; rukouskirjeet lähtevät joka viikko yli 850 kohteeseen ympäri maailmaa.
Vuonna 2005 minua pyydettiin tulemaan johtajaksi tähän järjestöön, mutta kieltäydyin kutsusta. Tapaamisessamme hallituksen puheenjohtajan Tony Sperandeon ja ensimmäisen johtajan, Ted Walkerin, kanssa minulta kysyttiin, miksi en tahtonut ottaa vastaan tarjottua tointa. Lyhyesti sanottuna mielestäni Israelin yhteiskunnassa oli moni asia pielessä ja abortti oli vain yksi näistä asioista eikä minun sydäntäni lähellä. Tony kysyi: ”Välitätkö sinä Israelista? Jos välität, sinun täytyy tehdä jotain viattoman veren vuodattamisen suhteen maassamme.” Hän lainasi 1. Moos. 4:9-10:ä: ”Niin Herra sanoi Kainille: ” Missä on sinun veljesi Aabel?” Hän vastasi: ” En tiedä. Olenko minä veljeni vartija?” Herra sanoi hänelle: ”Mitä oletkaan tehnyt! Kuule, veljesi veri huutaa minulle maasta.” Tony selitti, että israelilaisten lasten veri huutaa maassamme. Veren vuodatus aiheutti kansamme pakkosiirtolaisuuden Babyloniaan vuonna 586 eKr, niin kuin psalmi 106:38 kuvaa: ”He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heitä Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista.” Vielä tänäänkin Tonyn sanat soivat korvissani. ”Ei ole mitään mitä Jumala vihaa enemmän kuin viattoman veren vuodatusta.”
Minut lähetettiin kotiin mukanani pino aborttia koskevaa kirjallisuutta, tilastotietoa ja videoita. Kuukauden aikana ennen seuraavaa haastatteluani opiskelin ja rukoilin. Sananlaskut 24: 11-12 haastoi minua ja hämmensi syvästi rauhaani: ”Pelasta ne, joita viedään kuolemaan, pysäytä ne, jotka hoippuvat surmapaikalle. Jos sanot:´Emme tienneet siitä´, niin ymmärtäähän sydänten Tutkija asian. Sielusi Vartija tietää sen, ja hän maksaa ihmiselle hänen tekojensa mukaan.” En voinut vedota siihen, etten tiennyt, että vauvoilta riistettiin elämä, sillä olin saanut tietää tosiasiat. Ymmärsin käyttäytyväni kuin strutsi. Kun strutsi vaistoaa vaaran eikä voi juosta karkuun, se työntää päänsä hiekkaan ja jää liikkumattomana paikoilleen, pää ja kaula maahan uponneena edessään. Messiaan seuraajana en usko, että voimme jäädä paikoillemme tekemättä mitään, kun näemme epäoikeudenmukaisuutta. ”Jotta pahat ihmiset saavuttavat päämääränsä, riittää että hyvät ihmiset eivät tee mitään” (pastori Charles Aked). Sananlaskut 31: 8-9 käskee meitä: ”Avaa suusi mykän hyväksi, oikeuden hankkimiseksi kaikille sortuville. Avaa suusi ja tuomitse oikein, hanki kurjalle ja köyhälle oikeus.” Lukiessani Raamattua näen, että Jumala kutsuu meitä haastamaan sellaisen yhteiskunnan status quon, joka ei pidä arvossa Hänen arvojaan. Jeshua sanoi: ”Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen” (Matt.5).
Olen kohdannut vuosien varrella monia kriisiin joutuneita naisia. En unohda koskaan erästä nuorta sotilasta, joka kävi Jerusalemin toimistossamme. Tehtyään raskaustestin ja nähtyään, että se oli positiivinen, hän juoksi järkyttyneenä ulos toimistosta. Näin hänet joskus myöhemmin keskuslinja-autoasemalla ja pyysin varovasti saada puhua hänen kanssaan ja kysyin, oliko hän yhä raskaana. Hän vastasi: ”Kyllä, mutta aion tehdä abortin.” Hän luetteli kaikki syyt, miksi abortti oli hänelle ainoa vaihtoehto. Tarjosin hänelle tukea ja apua kaikin mahdollisin tavoin, mutta hän oli järkkymätön. Kun lähdin kävelemään poispäin, hän kutsui minut takaisin ja kysyi yksinkertaisen kysymyksen: ”Miksi olen niin väsynyt ja nälkäinen?” Vaistomaisesti vastasin: ”Mielesi ja kehosi eivät tahdo tätä vauvaa, mutta kehosi ravitsee ja ruokkii vauvaa.” Kun hän kuuli tämän, hänen polvensa antoivat periksi siinä aivan keskuslinja-autoaseman edessä, ja hän vajosi maahan nyyhkyttäen. Myöhemmin sain tietää, että hänelle oli tehty ilmainen abortti armeijan tarjoaman terveyspalvelun kautta. Osana yleistä sotilaiden terveydenhuoltoa IDF maksaa kaksi tai kolme aborttia naisten kaksivuotisen palvelusajan aikana. Nainen huolehtii vaistomaisesti lapsestaan, mutta ongelmat ja paine saavat hänet valitsemaan lapsen elämän keskeyttämisen.
Be´ad Chaimin tavoitteena on suojella äitiä ja lasta abortin tuhoavalta vaikutukselta. Uskomme, että abortti vie lapselta elämän, haavoittaa naista ja vammauttaa yhteiskuntaa. Be´ad Chaimissa me näemme sadoittain haavoilla olevia, köyhiä kriisissä olevia naisia. Monet heistä ovat joutuneet perheensä tai kumppaninsa hylkäämiksi. Monien sydän on särkynyt ja kaipaa Jumalan rakkautta parantamaan ja lievittämään heidän kipuaan. Emme usko, että meidän tehtävämme on tuomita tai pakottaa ihmisiä valitsemaan elämä. Pikemminkin velvollisuutemme ja etuoikeutemme on rakastaa heitä ja tarjota heille toivoa, joka antaa heille voimaa valita elämä.
Apumme naisille on kolmitahoista: TOIVO, APU JA PARANTUMINEN. Kriisipuhelimemme ja nettisivumme kautta tarjoamme välitöntä apua kriisiin joutuneille. Ensiksikin naisia kuunnellaan ja heille annetaan tietoa, joka auttaa heitä tekemään asiaan perehtyneen ratkaisun oman ja lapsensa elämän suhteen. Heille nimetään tukihenkilö yhdestä Israelin 12 kaupungista ja alueesta. Tukihenkilöt on koulutettu kunnioittamaan kriisissä olevia naisia ja osoittamaan heille lempeää myötätuntoa.Näistä tukihenkilöistä tulee usein haavoitetun ja ymmällään olevan naisen kallisarvoisia ystäviä. Jokaiselle taloudellisissa vaikeuksissa olevalle naiselle tarjotaan apua vauvasponsorointiohjelmamme ”Operaatio Mooseksen” kautta. Heille annetaan vauvan sänky, rattaat ja kylpyamme sekä vauvan tarvikkeiden ostoon tarkoitettu ostoseteli joka kuukausi. Monissa keskuksissa on ”vauvapuoti”, josta äidit voivat valita vaatteita ja muuta vauvoilleen vastasyntyneestä yksivuotiaaseen.
Erityistä tukipalvelua tarjotaan myös niille, jotka ovat menettäneet lapsen keskenmenon, abortin tai kuolleena syntymisen kautta. Aivan liian usein naisia käsketään ”unohtamaan lapsen menetys”, mutta äidit ja isät tarvitsevat aikaa ja tilaa parantuakseen menetyksestä. Surua, syyllisyyttä ja kipua täytyy käsitellä ja prosessoida. Kyselymme toi esiin joitain hyvin vakavia seuraamuksia naisille, jotka olivat valinneet abortin. Esimerkiksi abortin jälkeen 25% naisista oli hyvin vakavasti traumatisoituneita, 18% hyvin traumatisoituneita ja 22% melkoisen traumatisoituneita. Kysymykseen, oliko heillä terveydellisiä ongelmia abortin jälkeen, 73% vastasi myöntävästi, 11% koki keskenmenon ja 8% ei voinut saada enää koskaan lasta. Syntymättömien lasten muistoksi on perustettu Elämän Puutarhat. Se on neljän aarin laajuinen metsikkö keskellä Israelia, jonne istutetaan puita syntymättömien tai kuolleiden lasten muistoksi. Nämä Puutarhat ovat tuoneet läheisyyttä ja parantumista tuhansille ihmisille, jotka ovat menettäneet vauvansa, vanhemille, isovanhemmille, sisaruksille ja muille menetystä sureville.
Meidän on varottava pitämästä aborttia pelkkänä poliittisena kysymyksenä, jotenkin filosofisena ja teoreettisena. Elämän puolella oleminen tarkoittaa sitä, että pidetään huolta naisten,heidän lastensa ja heidän perheittensä elämästä; että pidetään huolta terveestä yhteiskunnasta, joka arvostaa ja ymmärtää, että Jumala antaa elämän jokaiselle yksilölle, pienimmillekin kohdussa oleville.
Rukoilkaamme tämä Raamatun kohta ja tehkäämme työtä sen päivän eteen, jolloin Israel valitsee elämän, niin että Jumala siunaa meitä ylenpalttisesti rauhallaan tässä maassa:
”Minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan, että olen pannut eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä, että sinä ja jälkeläisesi eläisitte. Rakasta Herraa, Jumalaasi, kuule hänen ääntään ja riipu hänessä kiinni, sillä siinä on elämäsi ja pitkä ikäsi, ja niin sinä saat asua siinä maassa, minkä Herra isillesi Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille vannotulla valalla on luvannut antaa heille” (5. Moos. 30:19,20).
Kirjoittajasta: Sandy Shoshani on Be´ad Chaimin, israelilaisen elämää puolustavan järjestön kansallinen johtaja. Hän varttui perinteisessä juutalaisessa kodissa Bostonin alueella, tuli Messias Jeshuaan uskovaksi käydessään Northwestern Yliopistoa, jossa hän suoritti kandidaatin ja maisterintutkintonsa puheterapiassa. Vuonna 1979 hän muutti Israeliin ja kohtasi myöhemmin miehensä Obedin. Heillä on seitsemän ihastuttavaa lasta ja yhdeksän lastenlasta. Obed ja Sandy johtavat kasvavaa hepreankielistä seurakuntaa Melech HaMelachim (King of Kings, Kuninkaitten Kuningas). Sandyn intohimona on varjella äitejä abortin tuskalta ja varjella syntymättömien elämää.
