OPETUKSIA SIIONISTA, nro 44, syyskuu 2021, Elul 5781
AIOTTEKO HANKKIA LAPSIA?
KUINKA VASTUUTONTA!
Kirj. Adam Rosenfeld
”Olette täysin vastuuton!”, hoitaja sätti vaimoani. ”Kuinka saatoitte tulla raskaaksi taas kun teillä jo on kaksi lasta?” Sen piti olla aivan tavallinen rutiinikäynti neuvolassa, mutta siitä tulikin hyökkäys vaimoani vastaan. Hän joutui kuuntelemaan hoitajansa vihamielisiä mielipiteitä. Hoitajalle ei sopinut, että nuori alle 30-vuotias nainen odotti kolmatta lasta.
”Aiotko siis hankkia lisää lapsia?” on kysymys, jonka kuulen jatkuvasti. Ja usein en oikein tiedä miten minun pitäisi vastata siihen. Mielestäni tuollaista kysymystä ei voi esittää. Kuinka sanat ”aiotko hankkia” ja ”lapsia” sopivat samaan lauseeseen? Ja miksi tuo lause esitetään aina kysymyksen muodosssa?
Ymmärrän kyllä, että se voi olla ihmisten mielestä ihan järkevä. Mutta minusta tuossa lauseessa on järkeä vasta kun on hyväksynyt yhteiskunnallisten normien paketin, johon tuollainen lause istuu täydellisesti. Noiden normien mukaan lapset ovat prioriteettilistassa alempana kuin heidän kuuluisi olla. Miten on, voisinko pyytää siirtämään vähäksi aikaa syrjään nuo yhteiskunnalliset normit ja kuvittelemaan maailmaa, jossa lasten saaminen ei ole kysymys? Missä ihmisen elämä on niin arvokas, että perhe ei ajattelisi kahta kertaa saattaako maailmaan lisää lapsia? Mielestäni tämä kannattaa toistaa – voitteko kuvitella maailmaa, jossa perhe ei ajattelisi kahta kertaa saattaako maailmaan lisää lapsia?
Kuulostaako tämä teistä haaveilulta? Jos kuulostaa, yhteiskunta tuskin muuttuu.
Vanhemmuus on ”vastuutonta”
Onko vastuutonta synnyttää lapsia maailmaan? Vaimoni hoitaja oli sitä mieltä. Yhteiskunnassa on niin paljon sellaista ajattelua, joka yrittää saada vanhemmat luopumaan lapsihaaveista. Ikään kuin lapsia voisi tulla vain silloin, kun asiat ovat kunnossa: tulot, varma työpaikka, yhteisö jne. Ja entä jos kohdussa olevalla lapsella on vamma tai joku riskitekijä? Taas teitä varoitetaan pitämästä tuota lasta ja kannustetaan keskeyttämään raskaus.
En ole tavannut aikoihin tuota hoitajaa. En tiedä mitä hän sanoisi tänään meidät nähdessään, koska meillä on nyt kahdeksan lasta – siis kahdeksan! Keskimääräinen lapsiluku maassamme (Israelissa) on 2,64 lasta perhettä kohti. Meillä siis on yli kolme kertaa enemmän lapsia kuin mihin maamme yhteiskunta on tottunut.
Vanhemmuus on uskoakseni sokeaa
Onko tämä vastuutonta? Mielestäni ei ole. Se on sokeaa uskoa ihmiselämään. Muistakaa, että joku maksoi hinnan jokaisesta – niistä jotka ovat syntyneet ja niistä, jotka vasta syntyvät. Se oli sokeaa uskoa ihmisen elämään – ei ollut mitään takeita siitä, että ainutkaan ottaisi vastaan tai kunnioittaisi Hänen uhriaan.
En todellakaan puhu siitä, että meidän pitäisi uskoa ihmiskuntaan – ihmiset pettävät aina. Ihmiskunta on hauras, rikkoontunut ja paha. Mutta ihmiselämä ei ole. Ihmisen elämä on … elämää. Elämä tulee vain yhdestä lähteestä. Elämää kannattaa arvostaa, koska elämän Antaja on arvostuksen arvoinen.
Vastuutonta tai ei, lasten saaminen on juuri se asia, joka opetti minulle vastuuntuntoa. Olisi kyllä ollut upeaa tietää uutena isänä se, mitä tiedän nyt. Mutta en oikein käsitä, kuinka se olisi voinut tapahtua ilman että ensin uskoo sokeasti isäksi tulemiseen. Määränpäähän ei pääse kulkematta ensin siihen vievää matkaa.
Vanhemmuus asettaa ehtoja
Perheemme asuu Jerusalemissa Ben Hinnomin laaksoa ympäröivän kukkulan laella. Nykyään tuossa laaksossa on kaunis vehreä puisto, elokuvateatteri kauniine ravintoloineen ja kunnallinen musiikkikeskus. Laaksoa ympäröivien kukkuloiden kielekkeet vetävät viikonloppuisin vuorikiipeilijöitä.
Raamatun aikoina paikan nimi oli Toofet. Se oli paikka, jossa ihmiset uhrasivat pieniä lapsiaan epäjumalille Moolok ja Baal. Se on se sama paikka. Kaikki kuulostaa niin barbaariselta ja kaukaiselta. Nykyäänhän ihmiset ovat paljon valistuneempia, vai kuinka? Eihän tänä päivänä suinkaan harrasteta moista?
Tämän päivän näkymät ovat tällaiset: meillä on kulttuuri, jonka arvomaailman mukaista on synnyttää lapsia vain tietyin ehdoin. Muissa tapauksissa sitä pidetään vastuuttomana – yhteiskunnallisesti ei-hyväksyttävänä. Eli sitä on mahdoton hyväksyä. Niin mahdotonta hyväksyä, että vanhempia kehotetaan keskeyttämään raskaus, jos näitä ehtoja ei täytetä. Eikö tämänkin ole barbaarista?
Vastuullinen lapsen maailmaan synnyttäminen edellyttää vain yhtä todellista ehtoa: äidin ja isän sitovaa ja yksinomaista sitoumusta. Kun tämä ehto täytetään, eikö se riitä? Ja vaikka tuota ehtoa ei täytettäisikään, se ei merkitse sitä, etteikö uudesta elämästä voisi riemuita ja olla onnellinen? Mikään ei estä kohtelemasta tuota lasta kuin hän olisi juuri syntynyt Cambridgen herttualle ja herttuattarelle.
Vanhemmuus on parasta mitä voit tehdä elämässä
Miksi siis saatoimme maailmaan kahdeksan lasta? Koska hintavertailussa minulle ihmisen elämän maailmaan saattamisen arvo oli suurempi kuin minkään muun. Ja minä tosiaankin laskeskelin hintoja. Ja hinta on ollut suuri. Tunnen sen taakkana joka päivä. Mutta se hinta ei nouse koskaan suuremmaksi kuin ihmisen elämän maailmaan saattamisen arvo on.
Lapset ovat velvollisuus ja vastuu. Lemmikit edellyttävät vastuullisuutta, samoin kasvit. Kaikki elämän muodot vaativat sitoutumista, jotta ne pysyisivät hengissä ja kasvaisivat. Tämän ajan kulttuuri halveksii ja torjuu sitoutumista, koska sitoutuminen rajoittaa valinnanvaraa. Mutta minkä arvoisia ovat nuo vaihtoehdot ilman kunnollista käsitystä arvosta ja arvokkuudesta, ihmisen elämän arvokkuudesta lähtien?
Parasta mitä ihminen voi tehdä, on olla isä tai äiti. Jos sinulla ei ole omaa perhettä, se ei tarkoita ettetkö voisi olla isä tai äiti niille, jotka tarvitsevat isää tai äitiä. Voit olla isä tai äiti sellaista tarvitseville. Voit antaa aikaasi ja varojasi ja tukea sillä tavalla muita vanhempia. Voit vapaasti itse päättää hylätä ne sosiaaliset normit, jotka eivät arvosta ihmiselämää.
Tämä kaikki vaatii sitoutumista. Ehkä olisi vastuutonta, jos vain hyppäisit tuntemattomaan ja sitoutuisit noin vain. Mutta en tiedä mitään toista tapaa aloittaa matkaa, joka opettaa vastuuntuntoa tavalla, jota et voi oppia muuten. Toisin sanoen – minä en tunne mitään muuta keinoa kasvaa ihmisenä.
Tämä kirjoitus on julkaistu alunperin sivulla adamleerosenfeld.com. Se julkaistaan nyt tässä kirjoittajan luvalla.
Kirjoittajasta: Adam Lee Rosenfeld on idierock artisti, luovuusvalmentaja, monitaitoinen ohjelmistokehittäjä. Hän toimii Netivyan mediapäällikkönä. Adam asuu Jerusalemissa vaimoineen ja kahdeksine lapsineen. Tutustu hänen musiikkiinsa ja taiteeseensa sivulla haradonai.net
