Israelin muistopäivien raamatullinen selitys
Kirj. Joseph Shulam
Israel viettää muistopäivää kaksi kertaa lähipäivinä. Ensimmäisenä muistopäivänä muistamme Holokaustin juutalaisuhreja Euroopassa Toisen maailmansodan aikana. Nyky-Euroopassa on kovaa vääntöä noiden Toisen maailmansodan päivien muistamisen lopettamiseksi, etenkin juutalaista kansaa koskevan natsien holokaustiksi kutsutun ahdingon muistelun lopettamiseksi.
Muutamat erittäin älykkäät ihmiset Euroopassa ja kaikkialla maailmassa esittävät seuraavan kysymyksen: Miksi juutalaiset tahtovat muistaa noita kauheita, kammottavia Auschwitzin, Bergen-Belsenin, Mathousenin tai Sobiborin päiviä?
Tärkeimpiä syitä muistamiseen on, että emme halua unohtaa, emmekä halua, että seuraavat sukupolvet, juutalaiset ja koko ihmiskunta, unohtavat, mitä tapahtui noissa leireissä, joissa juutalaisia ei pidetty edes ihmisinä. Tuohon aikaan katukissojakin kohdeltiin Euroopassa paremmin kuin juutalaisia.
Laulussa ”Parhaat vuotemme” (The Way We Were) Barbara Streisan laulaa:
Muistot kultaavat mieleni sopukat,
utuiset vesiväreillä piirretyt muistot siitä millaisia olimme,
Hajanaisia kuvia hymyistä jotka jäivät taakse,
Vaihtamiamme hymyjä sellaisina kuin olimme,
Oliko kaikki tosiaankin niin yksinkertaista silloin,
Vai onko aika kirjoittanut uudelleen jokaisen rivin,
Jos meillä olisi mahdollisuus tehdä se kaikki uudestaan,
Sano, tekisimmekö sen?
Voisimmeko?
Barbara Streisand on saanut vangituksi tämän laulun sanoihin olennaisimman ja tärkeimmän muistoistamme, ja lopussa oleva kysymys: ”Jos meillä olisi mahdollisuus tehdä se kaikki uudestaan, sano tekisimmekö? Voisimmeko?”
Juuri tästä syystä Israelin valtio viettää kaksi muistopäivää vain muutaman päivän erolla: Holokaustin muistopäivä (Jom HaShoa) ja viikkoa myöhemmin päivää Israelin kaatuneiden sotilaiden ja terrorismin uhrien muistoksi (Jom HaZikaron).
Näitä päiviä pidetään Israelissa lähes pyhinä. Kaikki huvipaikat kuten kahvilat, ravintolat ja teatterit pysyvät suljettuina 24 tuntia. Kun muistopäivän julistava sireenin ääni soi, ihmiset pysäyttävät autonsa, astuvat ulos ja seisovat asennossa 60 tai 90 sekuntia kunnes sireeni sammuu.
Tahdomme muistaa heitä, jotka olivat uhreja, viattomia ja syyttömiä. Heitä, jotka kärsivät niiden käsissä, jotka palvovat ristiä ja unohtavat, kuka oli naulittuna ristillä – Nasaretin Jeshua, juutalaisten Kuningas!
Jumala käskee meitä israelilaisia muistamaan tiettyjä asioita ja tapahtumia menneisyydestämme. Suuri kysymysmerkki on, miksi Jumala tahtoo meidän muistavan nämä kammottavat tapahtumat, jotka olisivat voineet koitua israelilaisen kansan tuhoutumiseksi. Juuri tästä syystä Jumala käski meitä Mooseksen Toorassa muistamaan nämä kansat ja muistamaan, kuinka Hän vapautti noista kauheista ja unohtumattomista ahdingoista.
Avasin juuri radion. Siellä soi ”Eretz Chadasha” (uusi maa) laulu. Laulaja on Shlomo Artzi. Hän on kuten minä. Olemme Holokaustista henkiinjääneiden lapsia.
Kun olin 13-vuotias, kaikki naapuruston pojat olivat Holokaustista selvinneiden lapsia. Yksi pojista keksi, miten tehdä tatuointi silmäneulalla ja musteella. Lähes kaikki naapuruston pojat istuivat betonipenkillä Hebron-kadulla Allenbyn Puiston sisäänkäynnin luona, ja kaikki tekivät itselleen tatuoinnin. Jokainen teki samanlaisen tatuoinnin samaan paikkaan ruumiissa: Daavidin tähden keskelle vasenta käsivartta. Teimme niin, koska useimmilla vanhemmistamme oli käsivarressaan tatuoituna numero. Minulla on vieläkin tatuointini käsivarressani. Me tahdoimme samastua perheeseemme ja muistaa aina, mistä perheemme tulivat ja millaisen helvetin läpi heidän täytyi kulkea päästäkseen siihen maahan, jonka Jumala antoi esi-isillemme.
Niin kuin isäni sanoi Teddy Kollekille vuonna 1947 rantautuessaan Haifan eteläpuolelle Pan York-laivassa: ”Olemmeko me nyt Israelissa?” Teddy Kollek vastasi: ”Kyllä, olet Pardes Hannah´ssa.” Isäni sanoi: ”Emme ole vielä Israelissa! Jerusalem on Israel.” Hänelle vain Jerusalem oli Israel.
Kasvoin kuunellen näitä tarinoita ja kaikkea sitä, mitä Bulgarian juutalaiset joutuivat kokemaan Saksan miehitysvallan aikana Bulgariassa. Bulgarian juutalaiset eivät joutuneet tuhoamisleireille eivätkä he koskaan poistuneet Bulgariasta. Bulgarin juutalaiset joutuivat työleireille. Äitini, isoäitini, sisareni ja enoni. He olivat kaikki työleireillä Bulgariassa. He eivät unohtaneet sitä koskaan ja matkustivat aina keltainen Daavidin tähti laukuissaan. He muistivat eivätkä halunneet koskaan unohtaa. Äitini käsilaukussa oli aina pieni punainen kirja ja keltainen Daavidin tähti.
Jumalan sanassa muistaminen on tärkeä aihe. Jumala muistaa, ja meitä, Israelia, käsketään muistamaan. Haluan ottaa esiin Jumalan Sanasta muutaman kohdan, joissa puhutaan muistamisesta, ja esitän niistä omat kommenttini.
”Jumala muisti Nooaa ja kaikkia villieläimiä ja karjaeläimiä, jotka olivat hänen kanssaan arkissa. Jumala pani tuulen puhaltamaan yli maan, ja vesi alkoi laskeutua.” 1 Mooses 8:1.
Minusta tämä jae, jossa esiintyy ensimmäistä kertaa Raamatussa sana ”muistaa”, on yksi ensimmäisistä osoituksista Jumalan armosta ja huolenpidosta ihmissukua kohtaan! Jumala muisti Nooaa – sitä ihmistä, joka pelasti vedenpaisumuksen aikana kahdeksan sielua varmalta kuolemalta. Koska Jumala muisti Nooaa, Hän antoi tulvaveden laskea.
”Mooses sanoi kansalle: ´Muistakaa tämä päivä, jona lähditte Egyptistä, orjuuden pesästä, sillä Herra vei teidät väkevällä kädellä sieltä pois. Silloin ei saa syödä mitään hapanta.´” 2 Mooses 13:3.
Meitä käsketään muistamaan Egyptistä vapautuminen. Tämä on se juhla, jonka melkein kaikki juutalaiset, maallistuneimmatkin, muistavat ja mainitsevat ja pitävät. Ja silloin he yrittävät syödä jopa happamatonta leipää, matzaa, seitsemän päivän ajan!
”Muista pyhittää sapatinpäivä.” 2 Mooses 20:8. (hepr. VT)
Maailmankaikkeuden Luoja, Herra Jumala, käski ihmistä pyhittämään seitsemännen päivän itsensä luomistyön tekona. Tämä käsky löytyy jo Ensimmäisen Mooseksen kirjan ensimmäisistä jakeista.
Se annettiin koko ihmiskunnalle luomisessa. Se annettiin Israelille Jumalan käskyn osana kaikissa viidessä Mooseksen kirjassa, ja Jesajan kirjassa se ulotettiin koskemaan kaikkia, jotka asuvat Jaakobin- Israelin – teltoissa.
”Ja minä muistan Jaakobin kanssa tekemäni liiton. Minä muistan myös Iisakin ja Abrahamin kanssa tekemäni liiton, ja minä muistan myös maata. Minä muistan heidän hyväkseen liittoni heidän isiensä kanssa, jotka minä toin pois Egyptin maasta kansojen nähden ollakseni heidän Jumalansa. Minä olen Herra.” 3 Mooses 26:42,45.
Jumala sitoutuu muistamaan liittonsa Jaakobin, Iisakin ja Abrahamin kanssa. Huomatkaa, että syy, miksi Jumala muistaa liittonsa, jonka Hän teki esi-isiemme kanssa, on että Hän voisi olla tulevaisuudessa heidän Jumalansa.
”Teillä pitää olla nuo tupsut, jotta te niitä katsellessanne muistaisitte kaikki Herran käskyt ja toimisitte niiden mukaan, ettekä seuraisi sydäntänne ja silmiänne, jotka houkuttelevat teitä haureuteen. Tehkää näin siksi, että muistaisitte täyttää kaikki minun käskyni ja olisitte pyhiä Jumalallenne.” 4 Mooses 15:39,40.
”Muista sen sijaan Herraa, sinun Jumalaasi, sillä hän antaa sinulle kyvyn hankkia rikkautta pitääkseen voimassa liittonsa, josta hän vannoi valan sinun isillesi. Se liitto on voimassa yhä tänään.” 5 Mooses 8:18.
Tämä teksti puhuu itse puolestaan. Se ei tarvitse selityksiä.
”Muista, mitä Amalek teki sinulle matkalla, kun olitte lähteneet Egyptistä. Hän tuli sinua vastaan matkalla, kun olit väsynyt ja uuvuksissa, ja hyökkäsi Jumalaa pelkäämättä kaikkien heikkojen kimppuun, jotka olivat jääneet teistä jälkeen. Sen tähden sinun on pyyhittävä pois Amalekin muisto taivaan alta, kun Herra, sinun Jumalasi, antaa sinun päästä rauhaan kaikista ympärilläsi olevista vihollisista siinä maassa, jonka hän antaa sinulle perintöosaksi ja omaisuudeksi. Älä unohda tätä.” 5 Mooses 25:17-19.
Tämä Viidennen Mooseksen kirjan teksti liittyy ehkä parhaiten Israelin muistopäiviin. Jumala sanoo näissä jakeissa, että Israel ei saa koskaan unohtaa, mitä Amalek teki heille erämaavaelluksen aikana. Erämaassa vietetyt 40 vuotta olivat jo sellaisenaan vaikeat. Mutta sitten oli vielä Amalek, kansa, jolla ei ollut kotimaata vaan joka vaelsi kaikkialla Lähi-idässä tehden julmuuksia, ahdistellen, tappaen, ryöstellen ja raiskaten. Siitä syystä Jumala antoi tämän ainutlaatuisen käskyn muistaa tämä kansa ja mitä he tekivät. Jumala käski Israelia pyyhkimään Amalekin muiston pois maan päältä. Toista vastaavanlaista käskyä ei löydy koko Raamatusta.
”Muista tämä, Jaakob, sinä Israel, sillä sinä olet minun palvelijani. Minä olen sinut muovannut, sinä olet minun palvelijani. En minä sinua unohda, Israel.” Jesaja 44:21. (Englanninkielisessä jakeessa on lisäksi sanat: ”Tottakai, katso – me olemme kaikki Sinun kansaasi!”)
Pidän erityisesti tästä Jesajan jakeesta. Jumala tahtoo Israelin muistavan Jaakobille ja Israelille annetut lupaukset, että he ovat Hänen palvelijansa, ja että Hän ei unohda Israelia. Ja Israel vastaa tyypillisellä israelilaisella tavalla – tottakai me olemme sinun kansasi!
Sana ”muistaa” esiintyy Raamatussa 225 kohdassa. Uskoisin, että yllä olevat, esiin ottamani jakeet riittävät osoittamaan teille, kuinka tärkeää on muistaa ja tietää, että Herra Itse muistaa.
Saatatte ihmetellä ”miten Jumala voi muistaa niin monet asiat niin monen vuoden ajan niin monista ihmisistä niin monista kansoista?” Herran muistettavana oleva tietomäärä on valtava. Emme puhu triljoonista, enkä tiedä sitä suurempaa lukua, määrän täytyy siis olla monta triljoonaa kerrottuna triljoonilla ja taas kerrottuna triljoonilla…
Ajatelkaahan, että yhdellä kotimuurahaisella on pikkuruisessa päässään enemmän tietoa käsittelevää voimaa kuin kaikissa Cray-tietokoneissa maailmassa. Minulla on muistitikku, vain peukaloni kynnen kokoinen, ja siinä on 256 gigaa. Voitte luottaa siihen, että Jumala muistaa teidät ja tietää kaikki tekonne, jopa puhumanne sanat, hyvät ja pahat.
Me muistamme heitä, joita tapettiin ja poltetiin ja silvottiin ja kidutettiin Gestapon kellareissa ja Katolisten kirkkojen saleissa Inkvisition aikana Euroopassa, ja Ukrainan pogromeissa ja Euroopan kuolemanleireissä. Muistamme myös niitä 24.000 juutalaista, jotka kuolivat säilyttääkseen maamme, jonka Jumala oli antanut Israelin ja Iisakin ja Abrahamin siemenelle ikuisiksi ajoiksi.
Kristityt veljemme ja ystävämme, teidänkin täytyy muistaa, että Jumala ei unohda sitä hyvää ja pahaa – ja siltä väliltä – mitä me kaikki teemme! Muistakaamme Jumalaa ja Herraamme Jeshuaa, ja luottakaamme siihen, että kaikki on muistissa, kun kirjat avataan ja Ihmisen Poika istuutuu tuomitsemaan kaiken lihan kaikesta.
