Kirjoittanut: Joseph Shulam
Kaikissa maailman juutalaisissa synagogissa rukoillaan samoja rukouksia. Rukouskokoelmassa on sekä uusia että vanhoja tekstejä. Jotkut niistä ovat historiallisten henkilöiden laatimia, toiset ovat peräisin niin vanhoilta ajoilta, että niiden alkuperä on tuntematon. Enimmäkseen juutalainen synagogaliturgia koostuu muutamasta vakiorukouksesta. Näitä ovat Shema (5 Mooses 6:4-9:n teksti, joka alkaa ”kuule, Israel”), Amida (jota kutsutaan myös nimellä Shemona Esre, eli Kahdeksantoista Siunausta), Kaddish (rukous jota toistetaan useita kertoja rukouskokouksissa ja myös hautajaisissa ja muistojumalanpalveluksissa, joissa muistellaan kuolleita omaisia) ja Hallel (Psalmien 114-118 lukeminen).
Suurten pyhien aikana lausutaan erityisiä rukouksia kuten Kol Nidre Suurena Sovituspäivänä (Yom HaKippurim) ja Selichot (jossa pyydetään anteeksi rikkomuksia) Elul-kuukauden aikana ja kymmenen suuren pelon päivän aikana Rosh Hashanan ja Yom HaKippurimin välissä. Lisäksi Sukkotina ja Pääsiäisenä on erityiset rukouksensa.
Amidaa (hepreaksi העמידה) kutsutaan myös nimellä Shmone Esre (hepr. שמנה עשרה, kahdeksantoista), koska siihen kuului perinteisesti 18 rukousta. Amidanimi johtuu siitä, että ihmiset rukoilevat tätä rukousta seisaallaan. Tämä rukous on jokaisessa ”Siddurissa” (perinteinen juutalainen rukouskirja).
Uskonnolliset juutalaiset lausuvat Amidan jokaisessa kolmessa päivittäisessä rukoushetkessä tavallisina arkipäivinä ja jokaisena sapattina ja pyhänä päivänä. Tässä kirjoituksessa emme käsittele kaikkia kahdeksaatoista Amidan rukousta. Keskitymme vain viidenteentoista rukoukseen, joka tunnetaan nimellä ”Daavidin siunaus”, hepreaksi ”Birkat David”. Siunauksesta on monta erilaista käännösversiota.
Ensimmäinen versio: ”Saa nopeasti menestymään palvelijasi Daavidin jälkeläinen ja nosta hänen voimansa vapautuksesi kautta; sillä Sinun vapautustasi me toivomme lakkaamatta. Siunattu olet Sinä, Herra, joka saa vapautuksen kunnian menestymään.”
Toinen versio: ”Menestyköön palvelijasi Daavidin Siemen nopeasti ja olkoon sinulle kiitos pelastuksestasi. Sillä sinun pelastustasi me toivomme kaiken päivää. Siunattu olet sinä, Herra, joka kasvatat/kohotat pelastuksen Sarven.”
Yeshua on Pelastus
Ymmärtääksemme täydellisesti tämän rukouksen meidän on tiedettävä, että heprean kielessä sana PELASTUS on hyvin samankaltainen ja samaa juurta kuin Jeshuan nimi. Hepreankielinen alkuperäinen nimi Yeshua translitteroitiin länsimaisille kielille, ja kreikan vaikutuksesta siitä tuli Jeesus. Heprean kielen Pelastusta vastaava sana on ”Yeshuah”. Voitte nähdä välittömästi, miten lähellä toisiaan heprean sana Pelastus (yeshuah) ja nimi Jeshua (Yeshua) ovat. Hepreassa sanoja erottaa toisistaan vain sanan lopussa oleva ”h” Yeshua(h).
Amidan viidennentoista rukouksen loppu on aika vaikeasti ymmärrettävä. Heprealaisen Yliopiston professori Solomon Pines oli varhaisen kristinuskon tutkimuksen edelläkävijöitä, ja hän tutki Jeshuan juutalaisten seuraajien ja judaismin välistä suhdetta.
Professori Pines oli ensimmäisiä akateemikkoja, jotka kiinnittivät huomiota Amida-rukouksen vaikeaselkoisuuteen.
Professori Yehuda Liebes, professori Pinesin seuraaja Heprealaisessa Yliopistossa, huomasi, että vaikeaselkoisuus johtui nimenomaan rukouksen loppuosasta. Tämän rukouksen loppu ei oikein liity rukouksen päärunkooon. Rukouksen alkuosa puhuu kuningas Daavidista, ja siinä viitataan Raamatun teksteihin.
Tässä rukouksen raamatulliset viittaukset: ”Daavidin vesa (verso)” esiintyy seuraavissa teksteissä, jotka ovat kaikki selkeästi messiaanisia tekstejä:
Jeremia 23:5 ”Katso, päivät tulevat, sanoo HERRA, jolloin minä herätän Daavidille vanhurskaan vesan. Hän hallitsee kuninkaana ja menestyy, hän toteuttaa oikeuden ja vanhurskauden maassa.” (Katso myös Jer.33:15.)
Psalmi 132:17 ”Siellä minä annan nousta Daavidin sarven, asetan paikoilleen voideltuni lampun.” Rukouksen toinen lause on käännetty: ”Palvelijasi menestyy nopeasti”. Se on vapaa käännös Psalmin 132:17 sanoista ”annan nousta Daavidin sarven”. ”Sarvi” vastaa tässä kreikkalais-roomalaisen kulttuurin ”paljouden sarvea” .
On selvää, että psalminkirjoittaja puhuu tässä Psalmissa 132:17 Messiaasta. Jakeen rinnakkaislause kuuluu: ”asetan paikoilleen voideltuni lampun.” Hepreankielessä ”voideltu” on tässä ”Messias”. Kaikki tämä sanotaan kuningas Daavidiin viitaten. Viidennentoista rukouksen kolmas lause kuuluu: ”Sillä sinun pelastustasi me toivomme kaiken päivää.”
Jesaja 25:9: ”Sinä päivänä sanotaan: ́Tämä on meidän Jumalamme, jota me odotimme (toivoimme), hän pelastaa meidät. Tämä on HERRA, jota me odotimme (toivoimme), iloitkaamme ja riemuitkaamme pelastuksesta, jonka hän toi (hänen pelastuksestaan)! ́”
Jesaja 51:5: ”Lähellä on minun vanhurskauteni, minun apuni (hepr: pelastukseni) on matkalla, minun käsivarteni tuomitsevat kansoja. Merensaaret odottavat (toivovat) minua ja panevat toivonsa minun käsivarteeni.” Psalmi 25:5: ”Johdata minua totuudessasi ja opeta minua, sillä sinä olet Jumala, minun pelastajani (minun pelastukseni). Sinua minä odotan (toivon) kaiken päivää.”
Sananlaskut 20:22: ”Älä sano: minä kostan pahan. Odota (toivo) Herraa, hän auttaa sinua (hän pelastaa sinut).”
Opetuslasten laatima rukous?
Viimeinen lause on se ongelmallinen: ”Kuka kasvattaa pelastuksemme Sarven?”
Professori Yehuda Liebes esittää teorian, että on mahdollista, että aluperin juutalaiset Jeshuan opetuslapset Galileassa laativat tämän Amidan viidennentoista rukouksen. Professori Yehuda Liebes kirjoitti artikkelin Professori Solomon Pinesin 75-vuotis ”Juhlakirjelmään”, jonka Heprealainen Yliopisto julkaisi. Hän osoittaa, että asiayhteyden perusteella odottaisisanaparia”Daavidinsarvi”, niin kuin Psalmissa 132:17, tai ”Kuka nostaa esiin Messiaamme Sarven”, tai jopa ”Pelastajamme Daavidin Sarvi.”
Mutta niin ei tässä vanhassa rukouksessa sanota. ”Nostaa Sarven…” liittyy henkilöön, ei ”pelastuksen” kaltaiseen abstraktisubstantiiviin. Artikkelissaan Professori Liebes osoittaa myös, että raamatullisessa kielessä emme ole nähneet sanontaa ”Pelastuksen Sarvi”, jossa sana ”pelastus” olisi abstraktisubstantiivi. Esimerkiksi 2 Samuel 22:3:” Jumalani, minun kallioni, sinun turviisi minä pakenen! Sinä olet kilpeni ja pelastukseni sarvi, vuorilinnani ja pakopaikkani. Sinä olet pelastajani, sinä pelastat minut väkivallasta.”
Hepreassa tämä sanonta ei ole sellainen kuin rukouksessa ”Keren Yeshua” (קרן ישועה), vaan קרן ישעי( ”se on ”Keren Yishei ). Sama juuri, mutta muoto on aivan erilainen, eikä se puhu Pelastuksen abstraktista käsitteestä vaan ”minun Pelastuksestani”, mikä on hyvin henkilökohtaista, ja muodostaa asiayhteyden Psalmin 22:3 jakeelle, joka viittaa Jumalaan ”Minun Pelastukseni Sarvena” (קרן ישעי ). Myös Kaddishrukouksessa on arameankielinen jae, joka puhuu ”Itse Jumalasta, joka saa Pelastuksen kasvamaan ja tuo lähelle Messiaansa” (Va yetzmach purkane va yekarev meshiche), mutta Pelastus ei ole käsite, vaan se on toimintaa, vastaanottamista tai lähde.
ProfessoriLiebessanoo,ettäSarven kasvattaminen liittyy aina voiman antamiseen henkilölle ja hän todistaa käsityksensä Psalmilla 132:17,Jeremia 33:15:lla ja Hesekiel 29:21:lla, joka kuuluu: ”Sinä päivänä minä annan kasvaa Israelin heimolle sarven, ja sinulle minä annan voiman avata suusi heidän keskellään. Ja he tulevat tietämään, että minä olen HERRA.”
Psalmissa 92:11-12 lause on luonnollisessa ympäristössään ja sen merkitys on ”antaa voima henkilölle, jotta hän voi kukistaa vihollisensa”. (”Mutta minun sarveni sinä kohotat kuin villihärän sarvet, minut voidellaan tuoreella öljyllä.Silmäni katsovat vainoojiani, korvani kuulevat, kun pahat nousevat minua vastaan.”)
Tässä tekstissä Sarven kohottaminen rinnastetaan psalmia lausuvan tai laulavan henkilön voitelemiseen tuoreella öljyllä. 5 Mooses 33:16-17:ssa Mooses siunaa heimot ja sanoo Joosefia siunatessaan, että ”sillä on sarvet kuin villlihärällä”. (”kalleimmalla,mitä maa kasvaa ja mitä siinä on. Hänen suosionsa, hänen, joka asuu piikkisessä pensaassa, laskeutukoon Joosefin pään päälle, veljiensä ruhtinaan päälaelle. Hänen härkiensä esikoinen on hänen kunniansa, sillä on sarvet kuin villihärällä. Niillä se puskee kumoon kansat, kaikki kansat maan ääriin saakka. Sellaisia ovat Efraimin kymmenenttuhannet, sellaisia Manassen tuhannet.”)
(Katso myös 1 Aikak.25:5: ”Nämä kaikki ovat Heemanin, kuninkaan näkijän, poikia. Jumala oli näet luvannut nostaa Heemanin kunniaan ja oli antanut hänelle neljätoista poikaa ja kolme tytärtä.”)
Viittaus aina henkilöön, ei käsitteeseen
Raamatun ja juutalaisen kirjallisuuden kanta tähän sanontaan on, että se viittaa aina henkilöön eikä mihinkään abstraktiin käsitteeseen. Tämä vahvistaa sanonnan toissijaista luonnetta sellaisena kuin se on nyt Siddurissa (juutalaisessa rukouskirjassa). Toissijaisella luonteella Professori Liebes tarkoittaa, että alkuperäisellä sanonnalla on ollut varmaankin toisenlainen merkitys, eli että se puhui ihmisestä, ei käsitteestä.
Bysanttilaiselta ajalta peräisin olevan Tanachin eräässä Midrashkommentaarissa on Yalkut Shimeoni, jossa sanotaan, että kaikki Amidan kahdeksantoista rukousta perustuvat itse asiassa 1. Samuelin kirjan lukuun 2, Hannan rukoukseen, jossa hän kiittää pojasta, jonka Jumala antoi hänelle.
Yalkut Shimeoni kuuluu: ” Ja Hanna rukoili. Tästä me oppimme, että naisten täytyy rukoilla, sillä on selvää, että Hanna rukoili Kahdeksaatoista Rukousta.
Tiedämme tämän Hannan antamasta vihjeestä, kun hän sanoi: ”Minun sydämeni riemuitsee HERRASSA, minun sarveni kohoaa korkealle HERRASSA. Minun suuni avautuu viholllisiani vastaan (engl: minä hymyilen vihollisilleni), sillä minä iloitsen sinun valmistamastasi pelastuksesta (sinun pelastuksestasi).” (1 Sam.2:1, Midrash-kommentaari Samuelista, luku 80, sanoo, että Hanna rukoili Amidan. Midrash yhdistää Amidan lauseeseen: ”Minun sarveni kohoaa korkealle HERRASSA. Minä hymyilen vihollisilleni, sillä minä iloitsen Sinun pelastuksestasi.”)
Jeshuan tuntemus haluttiin piilottaa
Monet muutkin Raamatun tekstien ja Toisen Temppelin aikaisen juutalaisen kirjallisuuden arvioinnit todistavat, että nykyään käytössä oleva Amidan viidestoista rukous ei ole alkuperäisen tekstin mukainen.
Professori Yehuda Liebes toteaa, että tämä rukous vaikuttaisi järkevämmältä, jos sen laatijat tarkoittivat kolmannen lauseen koskevan henkilöä eikä abstraktia käsitettä. Ja loogisin henkilö, johon lause voisi viitata, olisi ”Yeshua”, koska loppuun lisätty .muuttaisi vain vähän tekstiä ”ה” Ymmärrettävästihetahtoivatpiilottaa alunperin tarkoitetun Daavidin Pojan, Messiaan ja Jeshuan korottamisen ja hänen tunnistamisensa.
Näin ei käynyt vain Bysantin ajan muinaisina päivinä, vaan myös 1900-luvun Rosh Hashana -rukouskirjan kohdalla.
Israelin valtion alkuaikoina, 1950-luvulla, suurimmassa osassa ortodoksien rukouskirjoja Rosh Hashanaa varten (Ashkenazi Machzorim) oli sanonta ”Jeshua Sar HaPanim” ”Jeshua Jumalan läsnäolon ruhtinas (tai enkeli)”. Myöhemmin sanan Jeshua loppuun lisättiin ”h”, niin että teksti kuului ”Yeshuah – Pelastus – Jumalan kasvojen enkeli”.
Ei siis ole kaukaa haettua nähdä Jeshua tässä erittäin messiaanisessa Amidan viidennentoista rukouksen rukouksessa. Midrashista ja Talmudista löytyy viitteitä siitä, että tätä rukousta on muutettuuseitakertoja.Joinainaikoina Daavidin nimi lisättiin mukaan toisen kerran, jolloin rukous kuului: ”Daavidin Jumala, joka kasvattaa (tsemach צמח) ́Yeshuah ́Pelastuksen kansalleen Israelille.”
Nämä muutokset osoittavat, että alkuperäinen viidestoista rukous sai aikaan hämmennystä ja tyytymättömyyttä. (Midrash Samuelin kirjan 26:3:sta, Martin Buber painos, Krakow, Puola, sivu 126. Enemmän samasta asiasta Zeligman Bearin Israelin rukousta käsittelevästä kirjasta. Siitä löytyy lisää Midrash-esimerkkejä sivuilta ).97,227
Kysymys kuuluu: kuka?
Milloin sellainen rukous on laadittu, ja kuka tahtoisi tehdä sen juutalaisia synagogia enemmän miellyttäväksi Israelin maassa? Olemme nähneet, että sanoja -seuraa yleensä hen ) קרן מצמיח( kilön nimi. Rukouksen suhteen professori Liebes ehdottaa sellaista mahdollisuutta, että henkilö oli ”Jeshua”, ja että rukouksen laativat Jeshuan juutalaiset opetuslapset. Rukousta muutettiin myöhemmin, koska synagogien juutalaisperinnehylkäsiJeshuan ja hänen opetuslapsensa.
Nopein tapa muuttaa rukousta, joka oli jo osa liturgista perinnettä, oli lisätä yksi ”ה”, ja tehdä näin Yeshua ́sta Yeshuah – pelastus.
Uudessa Testamentissa meillä on selvä todistus siitä, että tämä lause tarkoitti Jeshuaa: ”Hän on kohottanut meille pelastuksen sarven palvelijansa Daavidin suvusta.” (Luukas 1:69, Ben-Sirachin Viisaudessa on hyvin samankaltainen lause kuin Luukkaalla, (Skehan, Patrick (1987)The Wisdom of Ben Sira: a new translation with notes (Series: The Anchor Bible volume 39)Doubleday,New York, s. 524,ISBN 0-385-13517-3)
On selvää, että sekä Luukas että Ben Sira pitävät ajatusta pelastuksen sarvesta viittauksena
Messiaaseen. On todennäköistä, että Yeshuan muuttaminen Yeshuah ́ksi tapahtui ensimmäisellä vuosisadalla ennen BarKochba kapinan aikaa 100-luvun ensimmäisellä neljänneksellä.
Tuona ajanjaksona Jeshuan juutalaiset opetuslapset olivat vielä paljolti juutalaisia ja aktiivisti mukana yhteisöelämässä ja paikallisessa synagogaelämässä. Niin kuin Jaakobin kirje Uudessa Testamentissa todistaa, opetuslapset rukoilivat synagogissa yhdessä niiden juutalaisten kanssa, jotka eivät hyväksyneet Jeshuaa eivätkä uskoneet, että hän oli Messias.
Yeshua/Yoshiah-”sanaleikin” merkitys
Professori Pines huomautti, että Matteuksen luvun yhteen talletettu viesti Enkeliltä Marialle kuului: ”Hän synnyttää pojan, ja sinun on annettava hänelle nimeksi Yeshua (Jeesus), sillä hän on pelastava (= Yoshiah) kansansa sen synneistä” (Matteus 1:21).
Tämä lause täytyy ymmärtää hepreankielen pohjalta, sillä kreikankielisessä tulkinnassa katoaa sanaleikki Yeshua/Yoshiah. Sanan ”pelastaa” (Yoshiah) käyttö tässä
lauseessa on vihje siitä,millaisena Jeshuan opetuslapset näkivät Hänet ensimmäisen vuosisadan lopulla. Hänet nähtiin Daavidin Poikana ja Pelastajana. Katkelmat, joissa puhutaan Daavidin sarvesta (קרן דוד) ja Daavidin vesasta (צמח דוד) , ovat luonteeltaan messiaanisia myös alkuperäisissä asiayhteyksissään Tanachissa.
Professori Liebes esittää myös mahdollisuuden, että jo hyvin varhaisessa vaiheessa Amidan 15. rukouksen syntyhistoriaa Jeshuan opetuslapset ovat voineet lisätä kirjaimen sanaan Yeshua ja-”ה” niin tehneet siitä sanan Yeshuah.
Ben-Gurionin kompromissi
David Ben-Gurion, Israelin ensimmäinen pääministeri, käytti samanlaista taktiikkaa muotoillessaan Israelin Itsenäisyysjulistuksen, joka kirjoitettiin kirjakääröön. Ortodoksijuutalaiset tahtoivat sisällyttää sanan Jumala tähän tärkeään asiakirjaan, ja David Ben-Gurion vastusti ehdotusta, mutta suostui lopulta kompromissiin ja kirjoitti sanan Jumala sijaan ”Israelin Kallio”. Tähän olivat tyytyväisiä niin ortodoksijuutalaiset kuin maallistuneet juutalaiset.
Kun käytämme sanaa, joka sanoo sen mitä haluamme sen sanovan, ja samalla ei kuitenkaan sano sitä, on kuin opettaisimme vertauksilla. Ne, joiden tarvitsee ymmärtää vertaukset, voivat ymmärtä ne, ja ne, joiden ei tarvitse, eivät ymmärrä. (Matteus 13:10-11.)
Professori David Flusser esitti teorian, että tämä rukous sallittiin mukaan juutalaiseen Amida-rukoukseen, koska se oli poliittinen korvatillikka saddukeuksille, jotka kielsivät kuolleitten ylösnousemisen. Joten ”pelastuksen sarven” kohottamisen pyytäminen on saddukeuksia vastaan suunnattu pisto.
Jeshuan juutalaisten opetuslasten oli aivan luonnollista rukoilla yhdessä koko Israelin kanssa synagogissa. Daavidin aseman vahvistamiseksi Messiaan prototyyppinä, Daavidin Sarven kohottamiseksi ”pelastajana” ja ratkaisun löytymiseksi Messiaan odotukseen, joka on osa Israelin sisällä käytäviä kiistanalaisia taisteluja.
Professori Liebes toteaa, että Israelin maassa tämä rukous jätettiin pois, koska Jeshuan juutalaiset opetuslapset tunnettiin hyvin ja heidän mukanaolonsa synagogissa aiheutti lisäyksen, jota kutsutaan nimellä ”Birkat HaMinim”, harhaoppisten rukous. Tämä rukous laadittiin varta vasten estämään Jeshuan opetuslasten osallistuminen synagogan rukouksiin.
Baabelin pakkkosiirtolaisuudesta lähtien tähän päivään asti 15. rukous on kuulunut lähes kaikkiin juutalaisiin rukouskirjoihin kaikkialla maailmassa. Jeshua on raivannut tiensä kaikkein keskeisimpään juutalaiseen rukoukseen, Amidaan (18 rukousta), juutalaisen rukouksen ytimeen ja juutalaisen rukouselämän keskipisteeseen.
Niin, ylimääräinen harhaoppisia vastaan suunnattu rukous lisättiin, ja sitäkin lausutaan edelleen jokaisessa synagogassa, mutta Jeshuan muistoa ja Pelastusta ei pyyhitä pois, ja vakaumuksemme on, että Hänen nimensä kunnia palautetaan ja Kuningas Daavidin Sarvi tuo Jeshuan – Pelastuksen koko Israelille.
