Kirj. Lion Erwteman
Ihmetys, yllätys & kunnioitus
Uskon varassa eläminen on taito luottaa aina Herraan. Ihmisen äärimmäinen luottamus on vastaus ja kaikenkattava ratkaisu kärsimyksen ongelmaan, joka liittyy maan päällä elämiseen. Niin kuin Psalmi 23 kuvaa elämäämme maan päällä: ”Vaikka minä vaeltaisin kuoleman varjon laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani.” Tällainen luottamus pimeyden voimien tempoessa meitä saa aikaan sen, että ylistämme Herraa, johon me perustamme luottamuksemme ja uskomme. Jeshuan sanojen mukaan (Luuk. 16:26) ylittämätön kuilu erottaa Herran kuningaskunnan, hengellisen todellisuuden paikan, meidän maailmastamme. Ylistys on yksi keino avautua hengelliselle todellisuudelle, jossa Herra asuu. Ylistyksen pitäisi nousta ihmettelystä ja yllättymisestä. Kreikkalainen filosofi Platon sanoi, että ihmettely ja yllättyminen ovat filosofian alku. Niin kuin Psalmissa 111:10 sanotaan: ”Herran pelko on viisauden alku, hyvä ymmärrys kaikille, jotka sitä noudattavat.” Viisauden alku (ihmettelyn ja yllättymisen kokemus) on sitä, että tuntee kunnioittavaa pelkoa Herraa kohtaan; ja se antaa hyvän ymmärryksen kaikille, jotka noudattavat sitä. Hänen kiitoksensa pysyy iäti. Toisin sanoen, Herran ylistäminen on teko, jolla on ikuista arvoa. Todelliseen pelkoon liittyy suuren kunnioituksen lisäksi ihmettely ja yllättyminen.
Vasen ja oikea aivopuolisko
Ylistäminen on sitä että virittäydytään Herran aaltopituudella ja pysytään siinä. Hänen maailmansa on toinen kuin meidän. Hänen kuningaskuntansa ei ole tästä maailmasta. Hänen asuinsijansa on näkymätön monille meistä. Aluksi on hyvä ymmärtää, että meidän aivomme koostuvat kahdesta puoliskosta, jotka toimivat yhteistyössä auttaakseem meitä käsittelemään sitä, mitä me koemme ja havainnoimme. Vasen aivopuoliskomme keskittyy puhuttuun ja kirjoitettuun kieleen, sana-analyysiin, numeroihin, analyyttisyyteen ja abstraktiin ajatteluun. Ajattelemme sanoilla ja laulamme sanoilla. Mitä tulee tunteisiimmee, myönteiset tunteet käsitellään täällä Oikea aivopuoliskomme on luovuutemme, mielikuvituksemme ja holistisen ajattelumme lähde. Intuitio, taiteellisuus, laulaminen ilman sanoja ja uneksiminen tulevat tältä puolelta. Oikea aivopuolisko käsittelee negatiivisia tunteita. Siellä asustaa myös subjektiivisuus – joka tekee asioista, kokemuksista ja empatiasta henkilökohtaisia, samoin uskosta. Laulaminen joko sanoilla tai ilman sanoja on tärkeää aivojemme eri ominaisuuksien avaamiseksi. Kun alamme ylistää, mielemme voi olla vielä akateemisen ja eksaktin ajattelun vallassa. Päivän tsores (murheet), lähimenneisyys tai tulevat päivät voivat yhä sitoa meitä – nuo vasemman aivopuoliskon jutut.
Hengellinen avoimuus
Meidän täytyy avata aivojemme oikea puolisko päästäksemme uuteen ja tuoreeseen hengellisen tietoisuuden virtaan. Tämä olisi hyvä tehdä vähitellen. Aloittaa kiitoksen sanoilla (vasen aivopuolisko) ja sanoilla laulamisella. Jossain vaiheessa kokousta sitten vain hyräillään ilman sanoja, jotta oikea aivopuolisko saadaan mukaan. Kun toimimme tällä tavalla, hengellinen ymmärryksemme ja oikean aivopuoliskon käyttö vahvistuvat ottamaan vastaan Herralta enemmän hengellistä valoa, parantumista, lohdutusta ja inspriraatiota. Toora on hengellinen dokumentti ja sitä täytyy kuulla, lukea ja opiskella sillä aivojemme osalla, joka on tarkoitettu hengelliseksi osaksi. Tooran hengellisestä olemuksesta kertoo mm 3. Moos. 18:5: ”Noudattakaa minun lakejani ja säädöksiäni. Ihminen, joka niitä noudattaa, elää niistä. Minä olen HERRA.” Uusi testamentti sanoo, että Toora (laki) on hengellinen (katso Room. 7:14). 1. Kor. 2:ssa teksti rakentuu sille, että ”emme puhu inhimillisen viisauden opettamin sanoin vaan Hengen opettamin, selittäen hengelliset asiat hengellisesti. Sielullinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä on Jumalan Hengestä, sillä se on hänelle hullutusta, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska sitä on tutkittava hengellisesti” (1. Kor. 2:14,15).
Avatut silmät
Jos me ylistyskokouksesa olemme vastaanottavaisia, siitä on etua niin meille kuin ihmisille, joiden kanssa toimimme ja se tuo meidät lähemmäksi Herraa. Mielestäni juuri tämän takia on olemssa shacharit (aamurkous), minchah(iltapäivärukous) ja arvith tai maariv (iltarukous). Aamulla olemme vielä lähellä unitilaa, samoin myös illalla alamme jo lähestyä sitä. Päivällä olemme työn touhussa ja sanomattakin on selvää, että aivomme askartelevat työasioiden parissa. Aamu saattaa olla aikaa, jolloin olemme avoimempia hengellisyydelle. Daavid laulaa: ”Anna minun aamulla kuulla armonsanasi, sillä sinuun minä turvaan” (Ps.143:8,RK). Kyse on meidän avautumisestamme vastaanottamaan. Kun Aramin kuninkaan sotajoukko saartoi Elisan ja hänen palvelijansa, palvelija pelkäsi, että he häviäisivät taistelun. Elisa näki jotain, mitä hänen palvelijansa ei voinut nähdä, joten Elisa rukoili, että palvelijakin voisi nähdä: ”Elisa rukoili ja sanoi: ´ Herra, avaa hänen silmänsä, että hän näkisi. ´ Silloin Herra avasi palvelijan silmät, ja – hine -, tämä näki, että vuori oli täynnä tulisia hevosia ja vaunuja joka puolella Elisan ympärillä”(2. Kun. 6:17). Eikö olisi mahtavaa nähdä hengelliset soturit, kun me ylistämme?
Käynyt taivaassa
Uudessa testamentissa Apostolien tekojen luvussa 7 Stefanusta ympäröivät viholliset, joiden silmät eivät näe hengellistä todellisuutta, ja lopulta he kivittävät hänet kuoliaaksi. Viimeisillä hetkillään maallisessa maailmassa Stefanus saa lähellä kuolemaa -kokemuksen, jossa hän voi nähdä hengelliseen maailmaan. Stefanus oli täynnä Pyhää Henkeä. Hän ”käänsi katseensa taivasta kohti ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen, joka seisoi Jumalan oikealla puolella. Stefanos sanoi: ´Minä näen taivaat avoinna ja [Ben Adam] Ihmisen Pojan seisovmassa Jumalan oikealla puolella´” (Ap.t.7:56). Olisi suurenmoista, jos voisimme nähdä tämän taivaallisen todellisuuden ylistyskokouksissamme! Neljä rabbia näki Hedelmätarhan (pardes) eli paratiisin tai taivaan. Rabbi Rashi selittää, että se oli mahdollista heille, koska he mietiskelivät tiiviisti Herran nimeä. Rabbien nimet olivat Ben Azzai, Ben Zoma, Acher (Elisha ben Avuya, jota kutsuttiin nimellä Acher) ja rabbi Akiva. Vain Akiva astui sisään rauhassa ja lähti rauhassa. Uuden testamentin kirjoittajalla Shaulilla (Paavali) oli tämänkaltainen kokemus ja hän kirjoitti siitä: ”Tunsin miehen, joka uskoi Messiaaseen. Tämä tapahtui varmaankin yli 14 vuotta sitten. Oliko hän ruumiissaan, vai oliko hän poissa ruumiistaan, en tiedä, Jumala tietää. Tämä henkilö temmattiin kolmanteen taivaaseen (2. Kor. 12:2, engl.tekstistä). Paavali – uskon että tuo mies oli hän itse – on ollut paikassa, jota kohti ylistyksemme suuntautuu. Eikö olisi valtavaaa, jos voismme nähdä, minne rukouksemme laskeutuvat?
Viisi kasvavan tietoisuuden tasoa
Päästäksemme paikkaan, jonne rukouksemme päätyvät, meiltä vaaditaan hengellistä kasvua. Judaismin piirissä erotamme viisi sielua, jotka ovat hengellisen tietoisuuden viisi tasoa, kasvupolkumme! Jos katsomme niitä ihmisen Jumalalle suorittaman palvelun kannalta, näitä viittä sielun tasoa voidaan kuvata viitenä astetittain nousevana Herran tuntemisen tasona. Niitä kutsutaan nimillä nefesh, ruach, neshamah, chaya ja yechida. Kun ihminen syntyy, hänelle annetaan nefesh. Se on lihan sielu, tietoisuuden alin taso. Ylistys, artikkelimme aihe, on mekaanisempaa, jos se on meille niitä asoita, jotka meidän täytyy tehdä täyttääksemme uskonnolliset velvollisuutemme. Ajatelkaa vanhempaa veljeä vertauksessa kahdesta juutalaisesta veljeksestä (Luuk. 15:11-32) ja hänen asennettaan heidän isäänsä. Seuraava taso on ruach, tietoisuuden ja huomiomme ydinasia. Jeshuan vertauksen muodossa olevan opetuksen nuorempi veli palasi isän luo ja kasvoi tälle tietoisuuden tasolle. Seuraava hengellinen taso on neshamah: kollektiivinen ydinolemus, jossa eri yksilöiden sielut ovat yhteydessä toisiinsa.
Elämän kimppu
Seuraavaa sielun tietoisuuden tasoa kutsutaan nimellä chayah. Se on hengellisyyden korkea taso, jossa pääset koskettamaan elämisen voimaan. Aadam ja Eeva olivat pääässeet kerran tälle tasolle, kun heitä kiellettiin koskemasta elämän puuhun, Etz Chaim, ja syömästä siitä, niin kuin luemme 1. Moos. 3:22:sta. Tälle tasolle ei ihminen pääse yksin, sille päästään yhdessä toisten kanssa ja kollektiivisesti; niin kuin Israelin kollektiivinen sielu, joka on koonnut ja kokoaa yhä koko tietoisuuttaan ja muistiaan. Sanonnasta ” Kun pelastat yhden, pelastat maailman” löydämme vihjeen tästä kollektiivisesta tietoisuudesta. Korkein sielun taso, jonka voi saavuttaa tässä elämässä on nimeltään yedidah (elämän kimppu). Se on kuvattu 1. Sam. 25:29:ssä, jossa Abigail sanoo vihollisensa takaa-ajamalle Daavidille: ”Muuan mies on noussut ajamaan sinua takaa ja etsimään sinun sieluasi. Mutta minun herrani sielu on olevan sidottu elämän kimppuun (tzror hachayim) yhdessä Herran sinun Jumalasi kanssa” (engl.tekstitä suomennettu). Osan tästä jakeesta näkee usein juutalaisisa hautakivissä.
Näyttää siltä, että tälle Herran yhteydessä olemisen tasolle pääsee vasta kun kuolemme elettyämme todellisen palvojan elämää. Messiaaniset juutalaiset ovat oppineet, kuinka tärkeän asian Raahab sanoi kerran kahdelle meraglimille, jotka Joosua oli lähettänyt vakoilemaan maata. Ilmaistakseen miehille, että hänellä oli ymmärrystä siitä, kuinka Israelin Jumala antoi Israelille voittoja oman ainutlaatuisen olemeassaolonsa ja toimintansa kautta, Raahab sanoi:”Sillä Herra, teidän Jumalanne, hän on Jumala ylhäällä taivaassa ja alhaalla maan päällä” (Joos.2:11).
Seitsemän tapaa osoittaa palvontaa
Jeesuksen rooli ja asema palvonnassamme on ehdottoman välttämätön. Hän nostaa henkemme ja tekee meistä yhtä. Kun Messiaamme on kanssamme, pyhien rukousten kanssa tulevan suitsukkeen savu nousee ylös Jumalan luo. Ottakaamme asiaksemme kasvaa hengellisesti, älkäämmekä pitäkö itsestään selvänä sitä, keitä olemme ja missä vaiheessa olemme. Sen sijaan että vain palvoisimme, eikö olisi aika alkaa tunnistaa erilaisia palvonnan muotoja. Kiitos ja ylistys ovat tekoja, joita ihminen tekee kunnioituksesta Herraan, ja siinä me saamme yhteyden myös toisiimme ja kasvamme toisiamme kohti palvojina. Heprean kielessä on seitsemän verbiä, joilla ilmaistaan haluamme, motiiviamme ja kehollista asemamme korottaa Herran nimeä.
Halal: tanssia, hyppiä, olla äänekäs, olla hupsu
Yadah: käyttä käsiämme heiluttaen niitä ylös ja eteen samalla kun tunnustamme syntimme tai uskomme
Todah: kiittäminen nostamalla kädet ilmaan
Shabach äänekäs, riemullinen todistuksen huuto
Zamar: palvoa Herraa soitinta soittaen
Barach: polvistua (polvi: berech) peläten ja alistuen
Tehillah laulaa spontaanisti, harjoittelematta, Herralle. Koko ryhmä laulaa yhdessä yhtä ääntä.
Palvonta Hänen valossaan seisten
Messiaan valossa seisominen on eräs hengellinen harjoitus. Me luemme, laulamme ja puhumme siitä. Joten mennään askel eteenpäin ja sovelletaan sitä. Herra antaa sen, meidän tehtävämme on ottaa se vastaan. Psalmista 36 löytyy kaunis tätä valoyhteyttä koskeva teksti: ”Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valossasi me näemme valon” (jae 10). Meitä kutsutaan Valon lapsiksi, sen Valon, jonka Herra kutsui luodessaan maailman. Se oli Valo, jota ei luotu, se kutsuttiin. Se oli ja on Herran kanssa, ja se tulee Herrasta Sanana: valo sanana, ja sana valona. Tunnemme Hänet Jeshua Messiaana, niin me juutalaiset kuin pakanatkin. Se on todellinen Valo joka loistaa jokaisen ihmisen yllä ja valaisee jokaisen. Se tulee taivaasta meidän maailmaamme (lue myös Joh. 1:9). Auringon valo auttaa meitä näkemään maalliset asiat. Mutta tämä Valo on valaiseva silloin kun aurinko ja kuu eivät enää ole kanssamme, koska me tulemme olemaan taivaan todellisuudessa. Jesaja opettaa tästä: ”Aurinko ei enää ole valonasi päivällä, eikä sinua valaise kuun hohde, vaan Herra on sinun iankaikkinen valosi, ja Jumalasi on sinun kirkkautesi. Aurinkosi ei enää laske, eikä kuu katoa sinulta näkyvistä, sillä Herra on sinun iankaikkinen valosi, ja päättyneet ovat sinun murheesi päivät” (Jes. 60:19,20, vrt Ilm. 21:23 ja 22:5). Ajattele, kuinka paljon valoa Herrasta säteilee. Seiso Hänen valossaan seuraavan kerran kun palvot ja saat huomata, että Valo loistaa myös pimeydessä. Eikä pimeys pysty käsittämään sitä, eikä viemään sitä sinulta..
Kirjoittajasta. Lion Erwteman, yhdessä vaimonsa Elzen kanssa, on Amsterdamissa sijaitsevan Beth Yeshua-nimisen messiaanisten juutalaisten seurakunnan perustajajäsen, johtaja ja opettaja. Erwtemanit ovat lähes 30 vuoden ajan palvelleet seurakuntaa opetuksillaan ja ylistyksen, musiikin ja tanssin kautta, ja Lionin järjestö on Netivyan pitkäaikainen kumppani. Tänä päivänä Netivyaa johtaa Jerusalmissa Lionin vävy Juuda Bachana. Lion oli alunperin biologi ja alttoviulisti ja hän suoritti myös Tanachin, Talmudin ja Uuden testamentin opintoja. Lionilla ja Elzellä on kolme lasta ja viisi lapsenlasta.
TEACHING FROM ZION – OPETUSTA SIIONISTA Issue 42/March 2021/Nisan 5781/ maaliskuu 2021 Published by Netivyah Bible
Instruction Ministry, Jerusalem, Israel