Opetusta Siionista huhtikuu 2017
Kuningas Daavid – Enigma
Joseph Shulam
Kuningas Daavidin tarinan alussa Iisai, Daavidin isä, hylkää mielessään poikansa. Kun Samuel tuli Beetlehemiin etsimään ja voitelemaan toisen kuninkaan Saulin tilalle, hänet lähetettiin Iisain luo. Samuel käski Iisaita tuomaan Samuelin eteen kaikki poikansa, mutta Iisai päättikin jättää Daavidin pois pääluvusta. Tekstistä luemme: ”Silloin Samuel sanoi Iisaille: ”Tässäkö ovat kaikki nuorukaiset?” Iisai vastasi: ”Vielä on jäljellä nuorin, mutta hän on paimentamassa lampaita.” Samuel sanoi Iisaille: ”Lähetä noutamaan hänet. Me emme käy aterialle, ennen kuin hän tulee tänne.” Iisai lähetti hakemaan hänet. Hän oli verevä [punakka], kauniskasvoinen [kirkassilmäinen] ja hyvännäköinen. Herra sanoi: ”Nouse ja voitele hänet, sillä hän se on.” Samuel otti öljysarven ja voiteli hänet hänen veljiensä keskellä. Silloin Herran Henki tuli Daavidiin ja vaikutti hänessä siitä päivästä alkaen. Sitten Samuel nousi ja meni Raamaan” (1 Samuel 16:11-13).
Osaatko kuvitella, miltä nuoresta Daavidista on mahtanut tuntua tuolla hetkellä? Jostain syystä Iisai ei osoittanut Daavidia kohtaan kunnioitusta, ja Daavidin veljetkin kohtelivat häntä samalla tavalla seuraavassa luvussa. Miltä sinusta tuntuisi, jos sinun perheesi kohtelisi sinua noin? Kuinka kukaan voisi pysyä levollisena tietäessään, että häntä ei laskettu mukaan tuollaiseen tärkeään tapahtumaan, vaan kutsuttiin joukon jatkoksi vasta jälkeenpäin?
Olen antanut tämän kirjoitukseni nimeksi Kuningas Daavid – Enigma. Sana ´enigma´ merkitsee paradoksi, mysteeri, arvoitus, hämmennys. Mielestäni Kuningas Daavid on enigma, arvoitus, sillä hänen syntinsä ovat runsaammat kuin kenties kenenkään toisen Raamatussa. Hän syyllistyi rikollisliigatoimintaan, suojelurahan ottoon, murhaan, aviorikokseen, lähimmäisensä vaimon himoitsemiseen, Jumalan pyhien esineiden häpäisemiseen sapattina, petokseen ja valehteluun. Mutta Jumala päätti antaa Daavidille peruuttamattoman, yksipuolisen liiton. Itse asiassa vastaavanlainen yksipuolinen liitto annettiin koko Raamatun historiassa vain kolme kertaa, mikä osoittaa sellaisen Jumalan antaman lupauksen suuruuden ja tärkeyden.
Kuningas Daavid teki elämänsä aikana muutamia kauaskantoisia tekoja. Ensinnäkin Jerusalem valloitettiin ja siitä tuli Israelin uusi pääkaupunki. Sitten Herran liitonarkku tuotiin tähän uuteen pääkaupunkiin ja sijoitettiin telttaan. Sen jälkeen Daavid rakennutti itselleen setripuisen talon ja vakiinnutti suhteellisen pysyvän rauhan naapurivaltioiden kanssa. 2 Samuel 7:1-3 vahvistaa tämän seuraavasti: ”Kun kuningas kerran istui linnassaan, sen jälkeen kun Herra oli suonut hänen päästä rauhaan kaikista ympärillä olevista vihollisista, hän sanoi profeetta Naatanille: ”Näethän, että minä asun setripuisessa linnassa, mutta Jumalan liitonarkku on telttakankaan suojassa.” Naatan sanoi kuninkaalle: ”Mene ja tee kaikki, mitä on mielessäsi, sillä Herra on sinun kanssasi.”
Edellä olevaan tekstiin kätkeytyy useita kiehtovia kehityspolkuja. Ensimmäinen ja silmäänpistävin niistä oli, että profeetta Naatan (joka oli Daavidin hoviprofeetta) käski Daavidia toteuttamaan ja rakentamaan kaiken, mihin hän tunsi sydämessään halua. Toinen kiinnostava seikka oli, että siinä paljastui Daavidin sydämen laatu, mikä on tärkeää, sillä se osoitti, että Daavid kantoi vilpittömästi huolta Herran ja Hänen kunniapaikkansa asemasta Israelissa.
Jumala puhui Daavidille profeetta Naatanin kautta. Sanassaan Daavidille Jumala toisti tärkeän teeman. joka auttaa ymmärtämään sen yksipuolisen liiton, jonka Jumala antoi Daavidille ja Israelille. Tämän liiton merkitys on siinä, että se on perusta Messiaan paikalle ja toiminnalle. Daavidin reaktio Jumalan antamaan lupaukseen ikuisesta kuninkuudesta ja valtaistuimesta on yksi syy siihen, että Jumala rakasti Daavidia niin paljon. Näemme tämän seuraavista jakeista: ”Silloin kuningas Daavid meni Herran eteen, istuutui ja sanoi: ”Mikä minä olen, Herra, Herra, ja mikä on minun sukuni, että olet tuonut minut tähän asti? Mutta tämä on vielä pientä sinun silmissäsi, Herra, Herra, sillä sinä olet puhunut myös palvelijasi suvun kaukaisesta tulevaisuudesta. Näin sinä olet puhunut ihmiselle, Herra, Herra” (2 Samuel 7:18-19).
Daavidin nöyryys Jumalan edessä ja hänen alistumisensa Jumalan tahtoon ja tuomioon tekivät hänestä rakastetun.
Mitä me voimme oppia Jumalasta ja itsestämme Kuningas Daavidin elämän kautta? Tahdon kertoa teille muutamia ajatuksia, jotka voivat valaista sekä Daavidin luonnetta, hänen vahvuuksiaan ja heikkouksiaan, että Jumalan luonnetta Hänen ja Daavidin välisessä suhteessa. Aloittakaamme Daavidin voitelemisesta. Ensin Jumalan profeetta ja tuomari Samuel lähetettiin Beetlehemiin etsimään kuningasta Iisain suvusta. Kun Jumala oli hylännyt Daavidin vanhemmat veljet, Samuel kysyi Iisailta, oliko hänellä muita poikia paikalla olevien lisäksi. Iisai vastasi: ”Vielä on jäljellä nuorin, mutta hän on paimentamassa lampaita.” Samuel sanoi Iisaille: ”Lähetä noutamaan hänet. Me emme käy aterialle, ennen kuin hän tulee tänne.” ”(1 Samuel 16:11) Alusta pitäen Daavidin kuninkaaksi voitelemisen tiellä oli vastuksia, mikä vie meidät seuraavaan kysymykseemme: miten Daavid pystyisi kohtaamaan edessä olevat haasteet? Mitä hänen piti tehdä päästäkseen Israelin valtaistuimen läheisyyteen ja kuninkaaksi? Daavid kohtasi nämä vaikeudet ja haasteet järjestelmällisesti. Samuelin avulla hän sai työpaikan kuningas Saulin palatsissa. Hän oli se muusikko, joka soitti kuninkaalle rauhoittaakseen ja rentouttaakseen kuningasta, kun tämä sai raivokohtauksia.
Kuningas Saulia vaivasi epävarmuus ja masennus. Jumalan Sana kuvaa kuningas Saulin tilaa sanoilla: hän oli pahan hengen riivaama. Samuel ehdotti, että tämä nuori punatukkainen poika soittaisi kuningas Saulille musiikkia, joka rauhoittaisi kuningasta. Kuningas Saulille Daavid oli pelkkä nolla – kuningas ei tiennyt eikä edes välittänyt tietää, kuka istui hänen huoneessaan musiikkia soittamassa. Daavid puolestaan oli ottanut ensimmäisen askeleen: hänellä oli nyt pääsy kuninkaan palatsiin.
Daavidin seuraavana työnä oli tehdä Israelin kansalle tunnetuksi nimensä, kykynsä ja omistautumisensa Israelin Jumalalle. Miten tämä onnistuisi beetlehemiläiselle paimenpojalle, jota hänen oma isänsä ja omat veljensä hyljeksivät ja vähättelivät; kuinka voisi koko Israelin kansa tulla tuntemaan hänet?
Meidän täytyy muistaa, että Israelin Herra Jumala on Hän, joka voi pikkusormellaan luoda historiaa, muotoilla vuoria ja täyttää valtameret. Beetlehemin lähistöllä käytiin sotaa Israelin ja yhden Israelin kestovihollisen, filistealaisten, välillä. Taistelupaikka oli Eelan laakso, joka soveltui täydellisesti sotimiseen. Se on aika pieni laakso, johon on vain yksi kulkutie ja poistumistie, ja vuoret ympäröivät sitä pohjois- ja eteläpuolella. Laakson keskellä on pieni puro. Eelan puro on kuiva enimmän osan vuotta; vain silloin kun Juudean ja Benjaminin vuorilla sataa, vesi virtaa tässä purossa. Tämän puron kautta Jumala valmisti Daavidille tilaisuuden saada välittömästi kuuluisuutta ja arvostusta koko Israelin silmissä. Muistettakoon, että Daavid paimensi yhä isänsä laumoja Juudean ja Beetlehemin kukkuloilla. Nyt Daavidin piti lähteä isänsä käskystä viemään evästä kolmelle vanhemmalle veljelleen, jotka olivat sotilaita kuningas Saulin armeijassa. Heillä oli vastassaan rankka tehtävä: heidän piti kukistaa filistealainen jätti, joka haastoi sekä Israelin sotajoukon että Israelin Jumalan. Daavidin isä ja veljet mitätöivät yhä Daavidia ja kohtelivat häntä kuin palvelijaa, joka ei kelvannut muuhun kuin kuljettamaan ruokaa taistelukentällä oleville sotilaille.
Kuningas Saulin ja Israelin armeijan heikkoudesta tuli loistava mahdollisuus paimenpoika Daavidille. Aivan kuin Jumala olisi pystyttänyt kulissit teatterinäytökselle. Filistealaisjätti esitti haasteen Israelin armeijalle ja Jumalalle, mutta Israelista ei löytynyt yhtäkään, joka olisi ollut halukas vastaamaan filistealaisen haasteeseen. Ensikuulemalta filistealaisen esittämä taistelukoe tuntui reilulta. Hän ehdotti, että sen sijaan, että kaikki sotilaat kävisivät taistelemaan keskenään, jolloin monet kuolisivat, vain yksi sotilas kummaltakin puolelta taistelisi toistaan vastaan ja voittanut puoli orjuuttaisi vastustajan joukot.
Daavidille Jumalan järjestämä asetelma Goljatineen oli ihanteellinen tilaisuus. Hän tajusi, että jos hän menisi liian lähelle filistealaisjättiä, tämä murskaisi hänet. Siksi hänen piti tavoittaa jätti jo kaukaa. Israelin armeijan johto ei edes ymmärtänyt ajatella tällaista, koska heidän ajatuksensa olivat keskittyneet sotilaallisen strategian laatikkoon. Daavidin ajatuksia ei strategialaatikko rajoittanut, vaan hän keskittyi tähän nimenomaiseen tilanteeseen. Daavidin kaksi etua olivat hänen luova ja spontaani ajattelunsa sekä hänen uskonsa Jumalaan, joka oli voidellut hänet Israelin kuninkaaksi. Hän halusi puolustaa Jumalan kunniaa, koska tuo ympärileikkaamaton soturi häpäisi Herran nimen. Muistakaamme nämä syyt, kun katsomme, mitä teksti kertoo Daavidin kuulleen rintamalla: ”[Israelin miehet] puhuivat keskenään: ”Näettekö miehen, joka tuolta tulee? Taas hän tulee häpäisemään Israelia. Sen miehen, joka surmaa hänet, kuningas tekee hyvin rikkaaksi, antaa hänelle tyttärensä ja vapauttaa hänen perhekuntansa veroista Israelissa””(1 Samuel 17:25).
Daavidilla oli muuan luonteenpiirre, joka leimasi häntä koko hänen tarinansa ajan. Daavid oli henkilö, joka laskelmoi tekonsa sen mukaan, mitä hän niiden kautta saisi tai menettäisi. Meidän aikanamme sanottaisiin, että Daavidilla oli luonne, joka arvioi, mistä oli hyötyä ja mistä ei, etenkin mitä tulee hänen omaan pyrkimykseensä tulla Israelin kuninkaaksi.
Tämä Daavidin laskelmoiva persoonallisuus sai hänet tekemään tekoja, jotka olivat näennäisesti armeliaita ja huomaavaisia. Katsokaamme yhtä tällaista tapahtumaa Daavidin elämässä.
Kuninkaat eivät suhtaudu tavallisesti oikein hyvin siihen, että heitä muistutetaan heidän synnistään. Raamatussa paras esimerkki tästä on Johannes Kastajan ja Kuningas Herodeksen välinen kohtaaminen. Pohjimmiltaan Johannes Kastaja sanoi kuningas Herodekselle suurinpiirtein saman asian kuin profeetta Naatan sanoi Daavidille sen jälkeen, kun Daavid oli tehnyt syntiä Batseban kanssa. Vaikka Daavidin reaktio oli täysin erilainen kuin kuningas Herodeksen, hän tunnusti, että profeetta Naatanin syytös oli oikea, ja katui välittömästi. Juuri tämä Daavidin luonteenpiirre oli ehkä tärkeimpiä Jumalan silmissä ja syy siihen, että Hän valitsi Daavidin Messiaan edellä kulkijaksi. Daavidin katumusta seurasi hyvin nöyrä asenne Herran edessä. Paras esimerkki tästä oli se, että Daavid hyväksyi Jumalan tuomion Batseban ensimmäisen lapsen kuoltua. Tämä sama nöyryys ja vilpittömyys näkyvät Psalmissa 51, Daavidin katumuspsalmissa.
Raamatussa ei ole toista henkilöä, joka olisi tunnustanut syntinsä ja ilmaissut katumuksensa sellaisella palolla kuin Daavid. Batseban kanssa sattunut tapaus ei ollut ainoa, jota Daavid joutui katumaan. Vastaavanlaisen katumuksen ja tunnustuksen kirvoitti hänestä myös synti, jonka hän teki rikkoessaan Jumalan käskyä olla pitämättä väenlaskentaa. Jo ennen kuin profeetta Naatan tuli tuomitsemaan Daavidin, tämä oli jo itse asiassa tunnustanut syntinsä Herralle ja pyytänyt Jumalaa puhdistamaan hänet tästä rikkomuksesta. Daavid pyysi myös muissa tilanteissa Jumalaa rankaisemaan häntä itseään Israelin kansan sijasta. Juuri tämä teki kuningas Daavidista poikkeuksellisen. Hän on ainoa Raamatun sankareista, jonka syyksi on luettu enemmän syntejä kuin kenenkään toisen, mutta hän on myös ainoa, jolle Jumala soi ikuisen suosion.
Uskoakseni juuri näiden kuningas Daavidin luonteenominaisuuksien tähden Jumala rakasti häntä niin paljon ja antoi hänelle ja hänen siemenelleen ikuisen liiton. Liiton, jonka myötä ikuinen Messias saapui Kuninkaana ja Pelastajana Daavidin valtaistuimelle. Daavid oli mies, jolla oli vahvat tunteet ja joka oli omistautunut määrätietoisesti Jumalalta saamalleen kutsulle olla Israelin kuningas. Hänen suuret tunteensa johtivat hänet niin syntiin kuin moraaliseen voimaan nöyrtyä Herran edessä ja tunnustaa Hänelle rikkomuksensa.
Voi tuntua ristiriitaiselta, että henkilöllä, jolla on sellaisia heikkouksia kuin Daavidilla, voi samanaikaisesti olla niin luja luottamus Jumalan lupauksiin ja anteeksiantavaan armoon. Tämän vuoksi Daavid on oiva esimerkki sanasta ´enigma´. Daavid oli soturi, runoilija, sankari, suuri rakastaja, kuningas vailla kuningaskuntaa, uneksija toteutumatta jääneine unelmineen ja ainoa ihminen, jota Jumala kutsui sanalla Jedidiah (Jumalan ystävä tai Jumalan rakastama). Suurin osa messiaanisista profetioista yhdistetaan Daavidiin, ja Messias tunnetaan ´Daavidin Poikana´.
Kuningas Daavid ja hänen luonteensa kiehtovat minua. Minulle kuningas Daavid on itse asiassa ihmisen hahmoinen Hyvä Uutinen Messiaasta. Tässä meillä on ihminen, joka teki niin paljon syntiä sekä ihmistä että Itse Jumalaa vastaan. Silti Jumala käytti häntä ja antoi hänelle suurimman kunnianosoituksen niin maan päällä kuin taivaassa. Tämän kirjoitukseni tarkoitus on rohkaista meitä kaikkia ottamaan oppia kuningas Daavidin elämästä. Meidän tulisi oppia Daavidin suurista virheistä ja hänen merkittävästä, läheisestä Jumala-suhteestaan ja sitoutumisestaan Jumalaan.
