OPETUKSIA SIIONISTA, nro 44, syyskuu 2021, Elul 5781
MODERNISMI
VITSAUS 1800-LUVULTA 2000-LUVULLE
Kirj. Joseph Shulam
Modernismi, aihe jonka juuret ulottuvat aivan ihmisrodun olemassaolon aamuun, on ihmisessä myötäsyntyisenä kekseliäisyytenä ja uteliaisuutena etsimässä aina keinoja parantaa omaa ja perheensä elämää ja saavutuksia. ”Modernina” olemisen idean juuri on periaate, että se mitä oli eilen, ei tyydytä koskaan meitä ihmisiä.
Jumalan Sanassa on hyvä esimerkki, joka kuvaa ihmisten luonnollista halua olla moderni ja etsiä aina keinoja ja tapoja pysyä ajan tasalla elämässä ja apuvälineiden käytössä.
”Koko Israelin maassa ei ollut yhtään seppää, sillä filistealaiset pelkäsivät, että heprealaiset tekisivät miekkoja tai keihäitä. Siksi israelilaisten oli mentävä alas filistealaisten luo teroituttamaan auransa terää, lapioitaan, kirvestään ja kuokkaansa. Auranterän, lapion, kolmipiikkisen hangon ja kirveen teroittaminen sekä häränpistimen oikaiseminen maksoi kaksikolmannessekeliä. Niinpä taistelupäivänä ei kellään muulla siitä väestä, joka oli Saulin ja Joonatanin kanssa, ollut kädessään miekkaa eikä keihästä. Ainoastaan Saulilla ja hänen pojallaan Joonatanilla oli” (1. Sam.13:19-22).
Filistealaisilla oli vähän parempi teknologia raudan sulattamisessa ja takomisessa, israelilaiset sitä vastoin elivät vielä pronssikautta eivätkä tienneet, että yksinkertaiset ”palkeet”, joilla pumpattaisiin ilmaa liekkeihin, lisäisivät tulen kuumuutta niin että seppä voisi takoa rautaa eikä vain vaskea.
Tämä on itse asissa ”modernina” olemisen luonne – olla ajanmukainen, olla keksintöjen ja kehityksen kärjessä jokaisella ihmiselämän alueella. Kerran ihmisellä oli kivestä tehdyt työkalut. Hän arveli, että vaskesta saisi paremmat työkalut ja monipuolisemmat välineet työtä ja sotaa ajatellen. Sittemmin koitti rauta-aika, jolloin ei ollut enää ”modernia” käyttää vaskisia työkaluja, uusi moderni oli käyttää rautaisia työkaluja. Raamatun kertomuksesta luemme, että israelilaisten piti mennä alas filistealaisten luo ostamaan tai teroituttamaan raudasta tehtyjä aurojaan ja miekkojaan. Israelilaisetkin tahtoivat olla modernimpia ja käyttää rautaisia työkaluja. Tätä ”moderni” pohjimmiltaan tarkoittaa. Sana on kuitenkin muuttunut, eikä moderni enää riitä viimeisimmille 2000-luvun sukupolville. Modernista on tullut filosofinen sana. Sana modernismi tarkoittaa jotain paljon enemmän kuin halua olla ajan tasalla tai halua omistaa viimeisimmän muodin mukaiset välineet tai vaatteet. Modernismi on ajatusmalli ja polku, joka kaivaa maata sivilisaation perusankkureiden ja pilareiden alta. Se on raamatullisten periaatteiden ja Jumalan auktoriteetin romahduttamista; ilman Raamatun arvoja ja moraalia kaikki helvetin portit ovat avoinna toivottamassa ihmiskunnan tervetulleeksi täysin vapaasti ja lupaamassa elämän ilman rajoituksia, vapaana Jumalasta ja veljeydestä.
Kyky kuvitella ja keksiä ihmiskuntaa auttavia keksintöjä on ihmiskunnan jumalallinen ominaisuus. Tämä erottaa myös ihmiskunnan eläinmaailmasta, vaikkakin olen äskettäin nähnyt tv-ohjelman (ehkä Natural Geographyn tuottamana), että jotkut urosapinat (orangutangit) ovat osoittaneet kykyä luoda (keksiä) välineitä, jotka auttavat niitä niiden päivittäisissä askareissa.
”Eilinen ei riitä!” on modernismin päähokema. Niin kutsuttu ”Valistuksen aika” muutti täydellisesti entisajan modernina olemisen ja viimeisimpien ja tehokkaimpien välineiden haluamisen mallin. Kun otetaan lisäksi 1800- ja 1900-lukujen teollinen vallankumous ja eurooppalaiset filosofit, meillä on kiihkeä halu olla moderni ja ajan tasalla kaikesta mistä tulee muodikasta ja trendikästä. Kun kaikki tämä ottaa haltuunsa joukkotiedotusvälineet ja kilpailun, yhteiskunnallinen järjestys romahtaa, ideologia katoaa ja ajatus totuudesta todistettavissa olevana absoluuttina häviää. Etenkin länsimaista sivilisaatiota koossa pitäneet ankkurit ovat vaihtuneet ja hämärtyneet. Kun tähän vielä lisätään tämä ilmateitse tapahtuva globalisaatiosoppa ja välitön viestintäyhteys savukeaskin kokoisessa älypuhelimessa, jolla pääsee suoraan tiedotusvälineisiin ja olemaan yhteydessä kaikkialle maailmaan, meillä on ”modernismin” syntymä.
Modernismi on lapsi, joka on syntynyt ihmisen luonnollisesta halusta olla moderni, mutta se on äpärä, joka on syntynyt tuosta vanhasta luonnollisesta halusta olla ”parempi” tai ”tehdä paremmaksi” ja kilpailla käytännön tasolla noiden Virtasten kanssa, jotka haluavat olla parempia kuin Lahtiset. Vanhan kaavan mukaisessa modernina olemisen halussaan sekä Virtaset että Lahtiset kävivät sunnuntaisin kirkossa, kun taas Levinin ja Cohenin perhe kävi sapattina synagogassa. ”Modernismissa” ei ole mitään perustusta, jota pidetään pyhänä tai välttämättömänä ohjaamaan meidän elämäämme tässä maailmassa. Ilman sellaista yhteistä arvopohjaa elämälle ja yhteiskunnan edistykselle, alhaisinta mahdollista yhteistä nimittäjää käytetään ratkaisemaan sitä kuinka yhteiskunta toimii. Juuri tässä ”modernismiin” liittyvät kysymykset alkavat ja loppuvat. Luonnolliseen vaistoon olla moderni ja tehdä parannuksia ja uudistuksia lisättiin kammottavat ja myrkylliset arvot ja ideat, jotka ovat kiskoneet pois juurineen ne ankkurit, jotka pitivät kiinni siitä, että ”totuuden” pitäisi perustua tosiasioihin, jotka voidaan tutkia. Ajatus, että on olemassa arvoja, jotka ovat pyhiä ja käyttökelpoisia kaikille tasapuolisesti, haihtui ja sen puhalsivat pois itserakkauden tuulet voimanaan ajatus, että ”valta antaa oikeuden”, mikä tuli esiin parhaiten Saksassa Toisen maailmansodan aikana ja Josef Stalinin aikana Siperian jäisillä lakeuksilla, Stalinin ”työleireillä” gulageissa. Ajatus siitä, että on olemassa moraalisia arvoja ja käyttäytymistapoja, jotka on kaiverrettu kiveen ja jotka ovat muuttumattomia, on hävinnyt. ”Modernismissa” ja siinä mitä pidetään modernina yhteiskuntana (1900-luvulta tähän päivään), kaikki arvot ja periaatteet, jotka olivat pyhiä meidän esi-isillemme, ovat menettäneet merkityksensä eikä niiden tilalle korvaamaan vanhoja ja pyhiä arvoja ole tullut mitään absoluuttisia arvoja.
Ihmisluonteellemme on ominaista tehdä parannuksia ja keksiä uutta ja kilpailla siitä, mikä on parempaa ja mikä on uudenaikaisempaa ja tehokkaampaa. Aina on mahdolista olla ”ajan tasalla” ja moderni.
Amerikan itsenäisyysjulistuksessa sanotaan: ”Pidämme itsestään selvinä näitä totuuksia, että kaikki ihmiset on luotu yhdenvertaisiksi, että heidän Luojansa on suonut heille tietyt luovuttamattomat oikeudet, joita ovat elämä, vapaus ja onnen tavoittelu.” Thomas Jefferson, John Adams, Benjamin Franklin, Roger Sherman ja Robert Livingston laativat tämän tekstin. Kun katsomme näiden henkilöiden filosofisia ja uskonnollisia vakaumuksia, ymmärrämme välittömästi lausunnon perusteet: ”Pidämme näitä totuuksia itsestään selvinä.” Se mikä oli ”luovuttamatonta” ja ”pyhää” tai ”totuus” valtaosalle Euroopan ja Amerikan väestöä ja ehkä koko maailmalle, ei ole enää itsestään selvää, ei luovuttamatonta eikä totuus.
Miehet, jotka laativat ja allekirjoittivat Amerikan itsenäisyysjulistuksen ja perustuslain, olivat todellisia suurmiehiä, ja heidän ajatuksensa olivat jaloja ja tosia ja ne perustuivat raamatulliseen uskoon. Jos he eläisivät meidän päivinämme, he järkyttyisivät kuullessaan, että Kymmenen käskyä on viety pois oikeussaleista ja että Raamatun lukeminen on kiellettyä joissain julkisissa tilaisuuksissa.
Modernismi ei syntynyt alkuräjähdyksessä, vaan se on virtaus, joka sai alkunsa 1600-luvun liberaaleista ajattelijoista ja filosofeista, kuten John Lockesta ja muista Euroopassa, jotka kirjoittivat ”olemattomuudesta” ja ”tarkoituksettomuudesta” ja epäilivät Jumalan sanan historiallisuutta ja pätevyyttä. Nykyään ”modernismiksi” kutsutun trendin filosofinen lobbaaminen sai alkunsa 1600-luvulta joukosta filosofisia kriitikkoja, jotka etsivät sen Modernin ideologiaa, jonka Valistus oli pannut alulle. Tätä ideologiaa kannattavien johtavien filosofien joukossa olivat John Locke, Immanuel Kant, Georg Wilhelm Friedrich Hegel ja Friedrich Nietzsche. 1900-luvulla mm filosofit Max Horkheimer, Theodor Adorno, Martin Heidegger, Michel Foucault, Jacques Derrida ja Cornelius Castoriadis rakensivat aikaisempien liberaalifilosofien luomalle pohjalle kaataakseen konservatiiviset ajatukset ja raamatulliset periaatteet ja luodakseen ideologisen perustan Modernismille.
Yksi väkevimpiä voimia, joka ajaa meitä Modernismiin, on tarve olla osa maailmanlaajuista kulttuuria ja mahtua Jean-Paul Sartren ”olemattomuuden” kulttuuriin. Jos meissä ihmisinä on olemattomuus, jos olemme eläimiä ja vain vähän älykkäämpiä kuin viidakon apinat, silloin meillä ei todellakaan ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin ajaa täysillä eteenpäin ydinpommin varjostamaa horisonttia kohti ja kulkea kohti ihmiskunnan lopullista sukupuuttoon kuolemista, kun jonkun sormi voi painaa punaista nappulaa soikean toimistohuoneen työpöydällä Valkoisessa talossa tai Kremlissä keskellä Moskovaa Venäjällä.
Jotkut pitävät 1800- ja 1900-lukujen taiteilijoita ja taidetta ”modernistisena”. Taiteelle onkin usein ominaista pitää peiliä yhteiskunnan kasvojen edessä profeetallisessa mielessä. Kun katselet modernistista taidetta ja vertaat sitä politiikkaan ja kulttuuriin, jotka hallisevat länsimaista 1900-lukua, näet sen välittämän perussanoman. Etsi 1800- ja 1900-lukujen modernin taiteen viestiä Picasson, Polackin, Kandinskyn, Miron ja monen muun maalauksista. Nämä suuret taiteilijat ovat niin suosittuja, koska heidän taiteensa on kuin kasvojemme edessä oleva peili, joka sanoo: ”T,ässä olet sinä, vääristynyt, kieroutunut ja riutunut ihmisparka.” Katsohan modernia taidetta ja kysy itseltäsi: ”Missä minä olen tässä kuvassa?” Mitä me opimme itsestämme ja maailmastamme, kun katselemme Picasson maalausta Guernica? Tämä maalaus on kuva, joka yhden värin eri sävyineen kirkuu modernistiselle maailmallemme.
1900-luvun alussa modernistista taidetta, politiikkaa ja kulttuuria hallitsi globalisaatio, kaupungistuminen ja halu olla kuten kaikki muutkin, mutta sitä kutsuttiin individualismiksi, joka on valeoptimismia, joka perustui uskoon jatkuvasta kehityksestä ja ihmisrodun jalostumisesta. Tasa-arvollaan, suitsemattomalla vapaudellaan, alkoholilla ja huumeilla, ihmisen vapaudella valita mitä sukupuolta haluaa olla ja murenevalla perhekäsityksellään se on viemässä ihmisrotua vaarallisille vesille.
Näyttämöä, jolla ”modernius” seisoo, kutsutaan jo ”postmoderniksi”. Se tarkoittaa, että halu olla moderni on jo menettänyt hyödyllisyytensä, ja nyt me olemme siirtyneet postmoderniin, jossa kirjoitettu sana on menettänyt paljon merkitystään ja sen paikan ovat vieneet pienet kuvat ja emojit. Totuus on menettänyt merkityksensä sielläkin, missä siitä on vankat todisteet. Se millä on merkitystä postmodernissa maailmassa on vaikutelma tai vaikutus, joka siirretään tai siirtyy, eivätkä suinkaan tosiseikat, jotka todistavat jonkun olevan totta tai todistettavaa. Tunne on tärkeämpää kuin sana ja vaikutelma on ratkaisevampi kuin tosiseikat.
Jeshuan opetuslapset ovat ihmisiä, jotka uskovat, että Raamattu on 1. Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan Luojan jumalallista ilmoitusta kaikille ihmisille ohjeeksi ja oppaaksi, mutta modernismin mukainen elämänpolku on suuntaus tai filosofia, joka on vastoin sitä perustavaa uskoa, että Luoja on antanut ihmiskunnalle ilmoituksen itsestään ja säännöt siitä, kuinka elää ja toimia kaikenrotuisten ja -väristen lähimmäistemme kanssa. Luoja on määritellyt, mikä on ”perhe”. Hän on antanut meille ihmisille käsityksen oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta, siitä mikä on oikeudenmukaista ja mikä epäoikeudenmukaista, kuka on ystävä ja kuka vihollilnen, sodasta ja rauhasta, rikoksesta ja rangaistuksesta ja kaikista muista ihmisen olemassaoloon liittyvästä asiasta tässä elämässä, jotta me voimme periä iankaikkisen elämän.
Me tahdomme olla nykyaikaisia ja ajan tasalla kaikesta tämän maailman asioista, mutta pysyä sillä kasvupohjalla, jonka maailman Luoja on antanut meille kirjallisena 1. Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan. Voimme asua uudenaikaisissa kodeissa ja käynnistää kuumavesivaraajan kännykällämme. Voimme pukeutua nyyaikaisesti ja vaatimattomasti. Voimme valmistaa ruokamme mikrossa. Voimme ajaa nykyaikaisilla autoilla ja käyttää nykyaikaisia älypuhelimia, tabletteja ja tietokoneita. Heti kun uusi älypuhelinmalli tulee markkinoille, haluan olla ajanmukainen. Jos tulee uusi auto, joka kulkee auringonvalolla, tahtoisin itselleni sellaisen säästääkseni bensiiniä. Kaikki tämä on hyvää ja oikein, mutta on yhteiskunnallinen itsemurha luopua kulttuurimme ja etiikkamme peruspilareista ja häivyttää käsitys siitä mikä totuus on – mikä on oikein ja väärin hengellisessä, kansallisessa ja eettisessä mielessä niin kuin Jumalan Sana sen määrittelee ihmisen sivilisaation olemassaolon hyväksi.
Uskon, että meidän tulee olla nykyaikaisia ja tehdä jatkuvasti paremmaksi kaikki, mitä voidaan tehdä paremmaksi, ja tämä Jumalan sanaan perustuen – tehdä sitä mikä on hyvää, oikein, puhdasta ja terveellistä. Meidän tulee myös valvoa ja rukoilla ja pysytellä kaukana meidän ”nykyaikaisen” maailmamme arvoista ja kauheuksista.
Mielestäni modernismi ja modernius ovat suuntauksia, jotka uhkaavat vaarallisesti sivilisaatiota sellaisena kuin tunnemme sen luomisesta lähtien. Jos ne, jotka leipovat moderniutta tarkoituksenaan tarjoilla se maailmalle hopealautaselta, saavat tahtonsa lävitse, ja Jumalan sanan asema ja kunnioittaminen vähenee jatkuvasti ja lopulta hylätään, lastenlastemme maailma tulee näyttämään täysin erilaiselta kuin meidän nyt tuntemamme maailma.
Jeshuan, rabbimme, Pelastajamme ja Herramme opetuslapsina uskon tämän olevan vaikeimman ja tärkeimmän sodan, joka meidän on käytävä. Onnistuaksemme siinä, meidän on tehtävä seuraavat asiat:
1. Rukoilla kiihkeästi ja päivittäin Isä meidän rukous.
2. Lukea Raamattu (hepreaksi jos mahdollista) 1. Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan. Jos teet näin vuoden aikana joka päivä 15 minuutin ajan, olet lukenut Raamatun läpi vuodessa. On tärkeää lukea Raamattua järjestyksessä alusta loppuun. Siitä ei voi saada selvää kuvaa, jos vain noukkii jakeen tai luvun sieltä täältä. On olemassa Pyhän Hengen järjestys, joka tekee edistymisestä ja kuvasta selkeän.
3. Kerro uskostasi, kenelle vain, milloin vain, ja aina ihmisenä, joka rakastaa juutalaisia ja rakastaa Israelia ja rakastaa Jumalan Sanaa.
4. Pidä ne Herran käskyt, jotka voit pitää. Voit aloittaa jostain helposta ja yksinkertaisesta käskystä ja siirtyä hiljalleen vaativampiin käskyihin. Annan välittömästi muutaman käskyn, jotka voit ja jotka sinun täytyisi pitää:
i. Älä anna almujasi tai lahjoituksiasi julkisesti niin kuin joissain seurakunnissa on tapana (esim.otetaan kirjekuori ja kävellään salin etuosaan ja pudotetaan kuori zedaka-laatikkoon). Jeshua käski meidän antaa niin, ettemme tee antamistamme näyttävästi tai kerskaten muiden edessä. En voi käsittää, miksi seurakunnat ympäri maailmaa eivät osaa pitää tätä yksinkertaista ja tärkeää käskyä.
ii. Jos sinulla on joku ongelma veljen tai sisaren kanssa, älä juorua äläkä kerro siitä muille. Mene ensin tuon veljen tai sisaren luokse ja keskustele kasvokkain siitä mikä sinua painaa (kts Matteus 18:15-17).
iii. Tee työtä ja elätä perheesi (kts 1. Tim. 5:8).
Uudessa testamentissa on paljon muitakin käskyjä, jotka jätetään huomiotta ja joita ei opeteta kuin harvoissa seurakunnissa. Jos alat noudaa noita yksinkertaisia käskyjä, tulet huomaamaan, että Herra ohjaa sinua eteenpäin. Jos olet uskollinen vähässä, tulet saamaan Herralta paljon enemmän.
Kirjoittajasta: Joseph Shulam syntyi Sofiassa, Bulgariassa, 24.3.1946 sefardijuutalaiseen perheeseen. Vuonna 1948 hänen perheensä muutti Israeliin juuri ennen Israelin valtion perustamista. Lukiossa hän tutustui Uuteen testamenttiin ja samastui välittömästi Jeshuan persoonaan. V 1981 Joosef ja hänen kodissaan alkunsa saanut pieni seurakunta perustivat yhden Israelin ensimmäisistä Jeshuan juutalaisen opetuslasten hyväntekeväisyysjärjestöistä, Netivyah Raamatunopetusjärjestön. Joosef on pitänyt seminaareja ja auttanut rohkaisemaan opetuslapsia kaikkialla maailmassa. Hänellä ja hänen vaimollaan Marcialla on kaksi lasta ja kaksi lastenlasta.
