OPETUKSIA SIIONISTA, nro 44, syyskuu 2021, Elul 5781
MODERNismi
Yhteiskuntamme kuolema
Kirj. Nancy Hook
”Modernismin piirteitä ovat voimakas ja tarkoituksellinen irtautuminen perinteestä; usko, että maailma luodaan samalla kun se nähdään, eli maailma on mitä tahansa me sanomme sen olevan; että ei ole olemassa mitään absoluuttista totuutta eikä ole mitään yhteyksiä historiaan eikä instituutioon.” (Määritelmä kirjasta Oxford Languages)
Uskon, että nyt vuonna 2020 olemme todistamassa sen loppua, joka tunnetaan Jumalaa pelkäävänä juutalais-kristillisenä yhteiskuntana, joka on muovannut ja ohjaillut elämäämme ja maailmaa sellaisena kuin tunnemme sen ainakin viimeksi kuluneiden 100 vuoden ajalta.Tästä perinteisestä käsityksestä on kyllä ollut jo aikaisemminkin monia poikkeamia, niin politiikan, taiteen kuin hengellisyyden saralla, mutta sanoisin, että enimmäkseen maailmassa, jossa minä vartuin, vaikuttivat nämä periaatteet: Jumala, perhe ja kotimaa. Ei se tietenkään ollut täydellinen maailma, mutta nykyinen maailma tuntuu tempoilevan yhä kauemmas näistä ajatuksista ja aatteista lähes päivittäin. Alussa mainitsemani modernismin piirteet ovat ottamassa valtaansa sen maailman, jonka me tunsimme.
”Kuinka näin on käynyt?”, ihmettelen. Modernismi. Kuinka olemme siirtyneet maasta, joka rakasti vapauksia joista nautimme, maahan, joka on luopunut monista, jollei peräti kaikista näistä vapauksista? Modernismi. Modernismi ei ole uusi käsite. Äitini, levätköön hän rauhassa, syytti muutoksesta Beatleseja ja 60-luvulla syntynyttä kapinointia. Hänellä oli tapana sanoa, että heti kun koulussa luovuttiin pukukoodista (ja sallittiin farkut), se oli lopun alkua. Hän näki mielessään, kuinka rappeutuneet moraaliarvot alkoivat voittaa alaa, vaikkakin hitaasti. Ja totta on, että elimme melkein kahdeksan vuotta ajatusmallin ”rakasta, älä sodi” vaikutuksen alaisina. 1960-luku oli sodan jälkeen syntyneille muutoksen aikaa – se oli heidän kokemuksensa modernismista.
Vaikka meitä hellittiin ja lellittiin, minun sukupolveni kasvatettiin lauseiden ”jos voit uneksia sen, voit saavuttaa sen! Jos teet kovasti työtä, voit saada mitä tahdot” voimalla. Vanhempieni sukupolvi sitä vastoin kasvoi enimmäkseen vaikeampien aikojen keskellä: kaksi maailmansotaa, suuri lama ja holokausti. Heillä ei ollut niitä mukavuuksia, joista minun sukupolveni sai nauttia. Heidän huomionsa keskittyi pääasiassa perustarpeisiin ja hengissä pysymiseen. Uskon, että juuri siksi, että heidän piti kestää noita kovia aikoja, heidän uskonsa, perheensä ja moraalinsa, työtä kunnioittavat periaatteensa, auttoivat heitä noiden synkkien ja kovien aikojen lävitse. Heillä ei ollut niitä ulkoisia vaikutteita, joita meillä on tänä päivänä. Heidän maailmansa rakentui enemmän sisäiselle, hengellisemmälle ja perhekeskeisemmälle elämälle. Heistä tuli vahvempia, uskollisempia ja isänmaallisempia. Kysynkin itseltäni: ”Mitä sellaista tuon sukupolven jälkeen on tapahtunut, mikä on muuttanut käsityksen perhekeskeisistä arvoista?” Modernismi.
Joku voi väittää, että menneisyydessä on ollut aina aikoja, jolloin on ollut hiljaista (tai äänekkäämpää) moraalista ja hengellistä kapinointia. Aina on ollut seksuaalista moraalittomuutta, ”vaihtoehtoisia elämäntyylejä”, huumeita ja poliittista turmeltuneisuutta, mutta aikaisemmin yhteiskunta ei sietänyt yleisesti sitä hyväksyttävänä käyttäymisenä, eivätkä poliitikot ja lainlaatijat todellakaan suosineet ja tukeneet sitä niin kuin nyt. Sitä paitsi, lehdistöllä oli tapana tehdä parhaansa paljastaakseen poliittiset ja moraaliset väärinkäytöt, kun taas nykyään ne tuntuvat antavan sellaiset anteeksi.
Uskon, että koska vanhempieni sukupolvi koki ”kovia aikoja”, he halusivat luonnollisesti antaa lapsilleen enemmän kuin mitä he itse olivat saaneet, kuitenkin pyrkien opettamaan meille ne mittapuut ja arvot, joiden mukaan he olivat kasvaneet. Kun he yrittivät istuttaa meihin noita samoja arvoja, me nousimme kapinaan. Niin kuin meitä edeltävät sukupolvet, mekin luulimme että meidän aikamme oli erilainen kuin heidän aikansa. Modernismi.
Tuli sitten 1960-luku ja ”vapaa rakkaus”, Vietnamin sota, kansalaisoikeusliike, huumekulttuuri ja kaikkeen liittyvä yhteiskunnallinen ja moraalinen kuohunta. Ei pelkästään Amerikassa vaan kaikkialla tärkeimmäksi tuli ”minä” ja ”jos se tuntuu hyvältä, tee se”. Nuoret kutsuivat itseään avaramielisiksi ja alkoivat suvaita muutoksia, joita he eivät välttämättä hyväksyneet, mutta joita he kokivat kuitenkin olevansa velvollisia suvaitsemaan. Modernismi. Hitaasti hivuttamalla tietyt ihmiset alkoivat syöttää ajatuksiaan ja uskomuksiaan yhä avoimemmin ja vaatia ”oikeuksiaan” siinä määrin, että ne, jotka eivät hyväksyneet niitä, pakotettiin pysymään ainakin hiljaa. Nyt on lakeja, joissa sanotaan: ”Ikävää, että et pidä siitä. Ikävää jos se on vastoin sinun syvimpiä arvojasi. Ikävää, jos se on väärin.”
Näinä päivinä on lainvastaista puhua julkisesti sitä vastaan, mitä Raamattu sanoo ”hävityksen kauhistukseksi”. Modernismi. Sellaisesta voi joutua vankilaan. Uskoakseni yksi yhteiskuntamme käännekohtia oli Yhdysvalloissa v 1973, kun abortti laillistettiin ja syntymättömien lasten systemaattinen tappaminen tehtiin lailliseksi valinnanvapauden nimissä. Kenen valinnan? Ei minun eikä taatusti niiden, joita surmattiin. Ja ikäänkuin noiden pienokaisten tuhoaminen ei olisi kylliksi pahaa, veronmaksajana minut velvoitetaan lain voimalla maksamaan siitä. Jos minä puhun tällaista käytäntöä ja abortteja tekeviä lääkäreitä ja hoitajia vastaan, laki syyttää minua ”vihapuheesta”. Mielestäni tämä käytäntö alkoi tehdä yhteiskuntaa tunteettomaksi, mikä teki helpommaksi syöttää yhteiskuntaan lisää perhettä ja meidän arvojamme tuhoavia ajatuksia ja käytäntöjä. Tuo linja alkoi ottaa haltuunsa kunnalliset koulut, joissa opetettiin hyvin nuorille ja vaikutuksille alttiille lapsillemme ja lapsenlapsillemme, että on aivan okei olla homo tai lesbo. Heille opetetaan, että ”Tomilla on kaksi isää” tai ”Susannalla on kaksi äitiä”! Tämä kaikki aivan silmiemme edessä. Meillä ei ole siihen mitään sanottavaa. Mitä taphtuikaan minun valinnanvapaudelleni, minun oikeudelleni vanhempana kasvattaa lapseni tavalla, jota pidän oikeana? Ja kun jo näyttää, että pahin on saavutettu, tässä me olemme, vuodessa 2020. Modernismi.
Abortti on laillista, sitä suositaan ja tuetaan lain voimalla. Meidän lakimme suosivat ja kannattavat homoseksuaalisia elämäntapoja, ja aivan viime aikoina tähän listaan on lisätty transsukupuolisten suhteiden suosiminen ja tukeminen lailla! Ja jos maksan veroja (niin kuin laki velvoittaa minut tekemään), minun täytyy maksaa näistä kauheuksista! Kysyn kaikkivaltiaalta Jumalalta, mitä on tapahtunut? Modernismi.
Amerikkalainen kotivaltioni sallii lakiin kirjoitettuna 15-vuotiaan (eli alaikäisen) saada neuvontaa ja abortin ilman että hänen vanhempansa ovat siitä tietoisia, heidän suostumuksestaan puhumattakaan. Samaisessa valtiossa on nyt laillista, että vanhemmat (vanhempi) ilmoittaa lapsensa sukupuolen joko M (miespuolinen), F (naispuolinen) tai X (ei mies eikä nainen). Sanoisin, että modernismi on syynä niihin muutoksiin, joita näemme yhteiskunnassamme, perheen yhteyden tuhoutuminen mukaan lukien.
Modernismin yhden määritelmän mukaisesti monet minun lapsuuteni ja nuoruuteni instituutioista ovat hajonneet: niin yliopistoissa kuin alakoulussa ja lukiossa opetetaan historiaa, matematiikkaa ja yhteiskuntaoppia eri tavalla kuin menneisyydessä, vaikkapa vain 20 vuotta sitten. Historiaa, hyvää tai pahaa, muutellaan modernismin agendaan sopivaksi. Joitain suuria koko maailmaa käsittäviä tapahtumia kuten holokaustia vähätellään tai kielletään kokonaan. Yksinkertaisia ynnä- ja jakolaskutehtäviä tuskin enää tunnistaa. Harvoja, jos ainuttakaan isänmaallisista tavoista, kuten uskollisuuden valan vannominen tai Amerikan lipun tervehtiminen, enää suositellaan. Viime aikoina jopa ammattiurheilujoukkueet käyttävät sen ajan, joka tavallisesti omistettiin kansallisen ylpeyden rakentamiselle tai jolloin muisteltiin kuinka esivanhempamme taistelivat vapauden puolesta, protetestoidakseen hallitusta, armeijaa, poliisia, rasismia, uskontoa tai muuta sellaista vastaan. On mahdotonta avata televisiota, radiota, tietokonetta, älypuhelinta tai muuta laitetta tai vain kävellä kadulla joutumatta tahtomattaankin kaikkien näiden protestipuheiden tulvan kohteeksi.
Sanottuani kaiken tämän tahdon tuoda jonkinlaista järkeä tai tasapainoa tilanteeseen, jonka pelkään kallistuvan mielettömyyteen tai vielä pahempaan: tuntemamme yhteiskunnan ja maailman tuhoon.
Niin kuin useimmissa tilanteissa, nytkin on näkyville nousemassa hyviä asioita. Yksi niistä on perhesiteittemme vahvistuminen. Kun kaikki näyttää olevan hallitsematonta, se on pakottanut meitä tiivistämään perheyhteyttämme, auttamaan toinen toistamme ja luottamaan toinen toisiimme tavalla, jolla emme ole aikaisemmin toimineet. Tämän luottamuksen ansiosta voimme turvautua toinen toisiimme erilaisissa henkilökohtaisissa tilanteissa ja tarpeissa.
Mielestäni paras perustavanlaatuinen näkökulma on, että koska me ymmärrämme, että modernismi on itse asiassa muuttanut tuntemamme maailman ja yhteiskunnan, se on pakottanut meidät perheinä ja yhteisöinä uudenlaiseen ajatteluun ja vahvistamaan sitä, mitä pidämme ydinarvoinamme, joiden mukaan olemme eläneet: Jumalan ilmoitus Raamatussa! Tämä ”raju ja tarkoituksellinen irtiotto perinteistä ja usko, että maailma luodaan sitä havainnoidessa”, eli että maailma on mitä tahansa me sanomme sen olevan, niin että ”ei ole olemassa mitään absoluuttista totuutta eikä mitään yhteyttä menneisyyteen eikä instituutioihin”, eli tämä modernismi, on jyrkässä ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Se on täysin vastoin Hänen teitään ja Häntä itseään.
Jumala puhui lapsilleen kauan sitten ja uskon sen koskevan meitäkin yhä tänä päivänä. Etenkin 5. Mooseksen kirja luku 29 nousee mieleeni: ”Tulevat sukupolvet, teidän lapsenne, jotka nousevat teidän tilallenne ja …muukalaiset näkevät sitä maata kohtaavat vitsaukset ja sairaudet, joilla Herra sitä rasittaa…silloin kaikki kansat kysyvät: ”Minkä vuoksi Herra on tehnyt tälle maalle näin? Miksi tämän suuren vihansa hehku?´ Heille vastataan: ´Sen tähden, että he hylkäsivät liiton…ja alkoivat palvella ja kumartaa muita jumalia´” (5.Moos. 29:21-26).
Kuinka siis voimme suojella perheitämme, itseämme ja yhteisöjämme tänä mielettömältä tuntuvana aikana? Voimme aloittaa opettelemalla tuntemaan Hänet! Oppimalla tuntemaan koko maailmankaikkeuden Luojan ja lukemalla Hänen sanaansa nähdäksemme, mitä Hän sanoo itsestään ja siitä kuinka meidän pitäisi elää Häntä varten ja kuinka meidän pitäisi kohdella toinen toistamme.
Jeshua sanoi myös: ”Minä olen totuus. Ei kukaan tule Isän luo muutoin kuin minun kauttani”(Joh.14:6). Hän sanoi myös: ”Jos te rakastatte minua, te pidätte minun käskyni” (Joh. 14:15).
Huomaamme, että on olemassa toivo! On vain yksi tapa tuntea Hänet ja yksi tapa oppia kuinka elää Hänelle niin että meidän käy hyvin, meidän, meidän lastemme ja lastenlastemme. Voimme saada kaiken, mitä Hänellä on varattuna meitä varten tässä elämässä ja tulevassa maailmassa. Ikuisesti!
Kun opetuslapset kyysivät Jeshualta, mikä on tärkein käsky, Hän vastasi: ”Kuule, Israel, Herra sinun Jumalasi, Herra on yksi”, ja ”rakasta Herraa sinun Jumalaasi kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikella ymmärrykselläsi ja kaikella voimallasi. Toinen on tämä: ´Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Ei ole näitä suurempaa käskyä” (Mark. 12:28-31).
”Tämä käsky, jonka minä tänä päivänä sinulle annan, ei ole sinulle liian vaikea täyttää eikä liian kaukana. Se ei ole taivaassa, niin että sinun tarvitsisi sanoa: ´Kuka nousee meidän puolestamme taivaaseen noutamaan sen ja julistaa sen meille, että voisimme noudattaa sitä?´ Se ei ole myöskään meren takana, niin että sinun tarvitsisi sanoa: ´Kuka menee meidän puolestamme meren taa noutamaan sen ja julistaa sen meille, että voisimme noudattaa sitä?´ Sana on aivan lähellä sinua, sinun suussasi ja sydämessäsi, niin että voit sen täyttää” (5. Moos. 30:11-14).
”Minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan, että minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi saisitte elää. Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kuuntele hänen ääntään ja riipu hänessä kiinni. Siinä on sinun elämäsi”( engl: ”sillä se on elämäsi tarkoitus”, 5. Moos. 30:19-20a).
Kirjoittajasta: Nancy syntyi ja kasvoi Los Angelesissa maallistuneessa juutalaisperheessä. Hän tapasi aviomiehensä Donin ja he menivät naimisiin v 1970. Heillä on kolme poikaa ja yksi tytär, 14 lastenlasta ja lapsenlapsenlapsi tulossa. Nancy tuli Jeshuaan uskovaksi v 1973. Kun lapset olivat varttuneet, hän teki alijan Israeliin v 2004. Hän asuu kauniissa kodissaan Har Gilossa ja on ollut töissä Netivyassa vuodesta 2005. Hän sanoo: ”Olen niin kiitollinen saadessani olla osa alija-profetian täyttymystä, Netivya-yhteisöä ja kaikkea sitä, mitä Jumala käyttää meitä tekemään täällä rakkaassa Israelissamme.”
