Site icon Israel-Apu ry

Naisen rooli Uudessa Testamentissa

oseph Shulan

Naisten rooli Uudessa Testamentissa

On tärkeää käsitellä naisten roolia Uudessa Testamentissa, koska tänä aikana on selvästi tarvetta selkeyttää naisten roolia kristikunnassa. Toiselta puolen joissain piireissä uskonyhteisöissä on antauduttu yli-innokkaasti nyky-yhteiskunnan vaatimuksiin. Toisaalta taas jatkuvasti laiminlyödään naisten nostaminen oikeaan rooliinsa ja arvonsa mukaiselle paikalle Jumalan palvelijoina. Tämän artikkelin tarkoitus on kohdistaa valokiila Raamattuun, nimenomaan Uuteen Testamenttiin, siihen tärkeään rooliin, joka naisilla on Herran Ruumiin palvelijoina ja rakentajina.

Jeshuan seuraajissa oli naisia, jotka huolehtivat Hänestä ja olivat Hänen kanssaan Hänen palvelutyössään. Naisten joukossa olivat Maria ja Martta, kuolleista herätetyn Lasaruksen sisaret. Oli Magdalan Maria, joka yhdessä toisten naisten kanssa seurasi Jeshuaa aina Jerusalemiin asti ja oli Hänen ristinkuolemansa todistaja. Nämä naiset menivät ensimmäisinä haudalle aikaisin aamulla mukanaan yrttejä, ja he olivat ensimmäiset Jeshuan ylösnousemisen todistajat.

Evankeliumeissa on varattu erityinen paikka naiselle, joka tuli fariseus Simonin taloon aterian aikana ja kyyneliä vuodattaen voiteli Jeshuan jalat kalliilla voiteella. Tämän jalon teon tähden Jeshua korotti tämän naisen fariseus Simonin yläpuolelle. (Luukas 7:36-50). Tässä tapahtumassa tämä nainen, jota Simonin talossa aterioiva joukko piti syntisenä, julistaa itse asiassa Jeshuan kuolemaa ja ylösnousemista dramaattisella teolla, jonka oikeastaan vain nainen saattoi suorittaa.

UT on täynnä esimerkkejä palveluksista, joita naiset suorittivat pyhien yhteisössä, varhaisessa Ekleesiassa, alkuseurakunnassa. Ensimmäisellä vuosisadalla naisten sallittiin rukoilla ja profetoida yleisissä kokouksissa, minkä he myös tekivät, kuten Paavali kirjoittaa: ”Mutta jokainen nainen, joka rukoilee tai profetoi pää peittämättömänä, saattaa häpeään päänsä…” ( 1 Kor. 11:5). Monissa kristillisissä piireissä naiset eivät vain rukoile ja profetoi, vaan heistä tulee myös ”pastoreita”, ja he käyttävät valtaa miesten ylitse, vaikka apostoli Paavali nimenomaan kieltää sellaisen vallankäytön ensimmäisessä kirjeessään Timoteukselle, 2:11-12. Palaan tähän myöhemmin tässä artikkelissa.

Huomaamme, että alkuseurakunnassa oli naispuolisia diakoneja. Miksi jotkut seurakunnat epäävät tuon etuoikeuden naisilta, jotka ovat päteviä ja oikeastaan palvelevat Messiaan Ruumista diakoneina: ”Suosittelen teille sisartamme Foibea, joka on Kenkrean seurakunnan palvelija” (Room. 16:1)

Näemme myös sellaisia naisia kuin Dorkas, jolla oli erityinen palvelutyö yhteisössä. Hänet tunnettiin ja tunnustettiin naisena, joka teki paljon hyviä tekoja ja laupeudentöitä: ”Joppessa oli muuan opetuslapsi, nainen nimeltä Tabita, kreikaksi Dorkas. Hän teki paljon hyviä tekoja ja antoi runsaasti almuja” (Ap.t. 9:36)

Tiitus-kirjeessä viitataan siihen, että seurakunnassa on naisia, joilta edellytetään erityisiä ominaisuuksia, mutta heitä kutsutaan ” vanhoiksi naisiksi” – kreikankielen saman sanan maskuliinimuoto suomennetaan ”vanhemmistoveljet”: ”Vanhojen naisten tulee samoin olla käytökseltään niin kuin pyhien sopii. He eivät saa olla panettelijoita eivätkä paljon viinin orjia vaan sellaisia, jotka neuvovat hyvään. Näin he voivat ohjata nuoria vaimoja rakastamaan miestään ja lapsiaan” (Tiitus 2:3,4). Huomatkaa, että sana ”samoin” sitoo tämän jakeen edellä käsiteltyyn asiaan, joka koskee ominaisuuksia, joita Kreetalle vanhimmiksi nimitetyiltä vaadittiin.

UT:ssa on myös joitain naisia koskevia rajoituksia. ”Naiset olkoot vaiti teidänkin seurakuntanne kokouksissa. Heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, niin kuin lakikin sanoo. Jos he tahtovat oppia jotakin, kysykööt kotona omalta mieheltään, sillä naisen on häpeällistä puhua seurakunnan kokouksessa” (1 Kor 14:34,35).

Tämä teksti on ymmärretty karkeasti väärin vain sen tähden, että ihmiset eivät tunne asiayhteyttä, jossa se on kirjoitettu. Paavali puhuu järjestyksenpidosta seurakunnan kokouksissa. Hän aloittaa saman luvun jakeessa 26, ja kirjoittaa, mitä saa ja mitä ei saa tehdä kokouksissa. Jakeessa 29 Paavali kirjoittaa profetioista ja profeetoista: ”Profeetoista saa puhua kaksi tai kolme, muut arvostelkoot. Jos joku toinen kokouksessa istuvista saa ilmestyksen, vaietkoon edellinen” ( 1Kor 14:29,30). Jos joku toinen profeetta saa lisää ilmestystä, hänen tulee ensin olla vaiti niin kauan kuin ensimmäinen puhuu. Asiayhteys on siis järjestys ja asianmukainen käyttäytyminen kokousten aikana. Samassa yhteydessä Paavali puhuu seurakunnan naisille. Kreikan nainen-sana, jota tekstissä käytetään, on ”gunaikes”. Tämä kreikan sana voidaan suomentaa ”naiset” ja ”vaimot”. Teksti jatkuu: ”ja jos he tahtovat oppia jotakin, kysykööt kotona omalta mieheltään, sillä ”gunaikes” (naisten tai vaimojen) on häpeällistä puhua seurakunnan kokouksessa.

Paavali puhuu tässä aivan selvästi vain naimisissa oleville naisille. Olen lisäksi sitä mieltä, että hän puhuu nimenomaan profeettojen vaimoille, jotka haluaisivat auttaa miehiään näiden profetoidessa. Edellä oleva teksti käskee profeettaa, joka saa Sanan, olemaan hiljaa niin kauan kuin toinen profeetta puhuu, samoin profeettojen vaimoja neuvotaan pysymään hiljaa ja olemaan keskeyttämättä puolisoaan. Tämän vuoksi heitä kehotetaan menemään kotiin ja siellä kysymään miehiltään, jos heillä on jotain kysyttävää.

On mielenkiintoista, että hyvin samantapainen neuvo löytyy toisen vuosisadan alun juutalaisista synagogista. Juutalaisissa piireissä käytettiin erilaisia keinoja naisten hiljaisina pitämiseksi.Lopulta asia ratkaistiin niin, että naiset sijoitettiin ylös parvekkeelle tilanjakajan taakse. Joistain voi olla loukkaavaa, että naiset eristetään jumalanpalveluksen ajaksi, mutta tällaiseen ratkaisuun toisen vuosisadan juutalainen synagoga päätyi. Siksi vielä nykyäänkin naiset ja miehet ovat erillään juutalaisissa synagogissa.

1 Kor 11:5:n mukaan nainen voi rukoilla ja profetoida, jos hänen päänsä on peitetty. Tämä huomioonottaen 1 Kor 14:34:n käskyä ei voida tulkita niin, että siinä käskettäisiin kaikkia naisia olemaan hiljaa seurakunnan kokouksessa. Itse asiassa, jos tämä kielto otettaisiin kirjaimellisesti, se merkitsisi, että naiset eivät saisi myöskään laulaa eivätkä ylistää, koska käsky ” olla hiljaa” sulkisi pois kaikki naisen suusta tulevat äänet. Siksi seurakunnat, jotka ovat perinteisesti kieltäneet naisia rukoilemasta julkisesti, ovat oikeastaan rikkoneet Raamatun tekstiä ja apostoli Paavalin ohjeita vastaan.

Kristityt, jotka käskevät naisia olemaan hiljaa seurakunnankokouksessa ja tulkitsevat Paavalin sanat 1 Kor 14:ssä ottamatta huomioon asiayhteyttä, ovat käytöksessään loukkaavia ja Raamatun mukaan myös väärässä ja väärinkäyttäjiä.

Yksi UT:n kiistanalaisimpia naisia koskevia tekstejä on sekin apostoli Paavalin käsialaa. Hän kirjoittaa opetuslapselleen Timoteukselle: ”Minä tahdon siis, että kaikkialla miehet rukoilevat kohottaen pyhät kätensä ilman vihaa ja epäilystä, ja (engl. Tekstissä: ja myös samalla tavalla, samoin) että naiset ovat säädyllisessä asussa ja kaunistavat itseään vaatimattomasti ja siveästi, eivät tukkalaitteilla, kullalla, helmillä eivätkä kalliilla vaatteilla, vaan hyvillä teoilla, niin kuin sopii naisille, jotka tunnustautuvat jumalaapelkääviksi. Naisen tulee opppia hiljaisuudessa, kaikessa alistuvana. Sitä en salli, että nainen opettaa, enkä sitä, että hän vallitsee miestä, vaan hänen tulee elää hiljaisuudessa. Luotiinhan Aadam ensin ja sitten Eeva, eikä Aadamia petetty, vaan nainen joutui petetyksi ja lankesi rikkomukseen” (1 Tim 2:8-14).

Tässä katkelmassa on muutamia huomionarvoisia seikkoja. Ensimmäinen on Paavalin lause jakeessa 8, jossa hän opettaa miehille miten rukoilla, ja kääntyykin sitten yht´äkkiä puhumaan naisille siitä, miten heidän tulee pukeutua, eikä ollenkaan puutu siihen miten naisten tulisi rukoilla. Paavali yhdistää nämä kaksi sanoilla ”ja myös samalla tavalla, samoin”. Ensisilmäyksellä luulisi, että apostolillamme on mennyt puurot ja vellit sekaisin. Mutta uskoisin, että tämän tekstin pääajatus on itse asiassa sovelias käytös ja vallankäyttö yhteisön julkisessa kokoontumisessa, mikä on sopusoinnussa alkuseurakunnan juutalaisen elämäntavan kanssa.

Toiseksi, Paavali rakentaa tekstinsä Sananlaskujen 31:10-31 pohjalta. Sanalaskujen luvussa 31 naisen tulee iloita kättensä työn hedelmistä ja hänen hyvien tekojensa tulee olla hänen kunniansa ja ylistyksensä lähde. Paavali on tässä oikeastaan hyvin vapaamielinen naisia kohtaan ja puhuu opettajansa Gamalielin hengessä. Paavali kannustaa naisia opiskelemaan Jumalan Sanaa sillä varauksella, että kokouksissa heidän tulee tehdä sen ”hiljaisuudessa ja alistuvina”. Nykynaisen korvissa apostolin asenne voi kuulostaa jonkin verran alentuvalta, mutta jos kuuntelee Toisen Temppelin kauden korvin, apostolin sanat ovat hyvin edistykselliset

Paavali ei ohjeissaan kiellä naisia tutkimasta ja opiskelemasta Jumalan Sanaa, eikä hän kiellä naisia opettamasta. Hän kieltää naisia opettamasta ja vallitsemasta miehiä samanaikaisesti. Hän ei kiellä naisia opettamasta ja vallitsemasta muita naisia ja nuorempia lapsia. Ymmärrän asian niin, että Paavali ei sano, että naiset eivät saisi opettaa miehiä, mutta he eivät voi opettaa miehiä ja vallita miehiä samanaikaisesti. Toisin sanoen Paavali sanoo, että nainen ei voi olla sellaisessa asemassa (virassa), jossa hän opettaisi ja käyttäisi auktoriteettia miehen ylitse. Hän perustelee ajatuksensa hyvin: ”Luotiinhan Aadam ensin ja sitten Eeva, eikä Aadamia petetty, vaan nainen joutui petetyksi ja lankesi rikkomukseen. Lasten synnyttäjänä hän kuitenkin pelastuu, jos hän pysyy uskossa, rakkaudessa ja pyhityksessä eläen siveästi ” (1 Tim 2:13-15).

Useimpien Toisen Temppelin ajan rabbien ( ja useimpien nykyajan ortodoksijuutalaistenkin) tapaan Paavali on sitä mieltä, että nämä kaksi seikkaa antavat miehille auktoriteetin opettaa muita miehiä ja naisia, mutta samalla hän epää saman auktoriteetin naisilta sanoessaan: ”Lastensynnyttäjänä hän kuitenkin pelastuu, jos hän pysyy uskossa, rakkaudessa ja pyhitetyksessä eläen siveästi.” Paavali ja muut ensimmäisen vuosisadan rabbit ottavat huomioon, että on tehtäviä, jotka vain ja yksinomaan nainen voi tehdä, ja joita mies ei voi tehdä (esim. lasten synnyttäminen). Koska nainen tuli petetyksi ja petti Aadamin, kunnon apostolimme asettaa epäilyksenalaiseksi Eevan kyvykkyyden opettaa miehelle Jumalan asioita auktoriteetilla.

Tämä ei tietenkään estä naisia rukoilemasta julkisesti, kunhan he kantavat alamaisuuden merkkiä, joka Paavalille (ja juutalaisuudessa) on päähine naisen päässä. Naimisissa olevilla ortodoksinaisilla on pää peitettynä, ja he pitävät sitä velvollisuutena ja alamaisuuden osoituksena miehelleen. Tämä vanha perinnäistapa on säilynyt ortodoksijuutalaisten keskuudessa tähän päivään asti. Mielenkiintoista on, ettei tätä tapaa säätele mikään juutalainen laki, ei myöskään miesten Kipan – Yarmulken – pitämistä. Jossain mielessä tästä tavasta on tullut tärkeämpi kuin Tooran pysyvät käskyt; jotkut juutalaiset noudattavat innokkaammin tapoja ja perinteitä.

Tästä pääsemme kysymykseen, ”voiko nainen opettaa miehiä niin ettei ole auktoriteettiasemassa miehiin nähden?” Vastaan : ”KYLLÄ!” Itse asiassa naiset opettavat hyvin monenlaisia aineita, myöskin Raamattua ja teologiaa useimmissa oppilaitoksissa, joissa he opettavat luokkia, joissa on sekä nais- että miespuolisia oppilaita. Joku voi huomauttaa, että tässä onkin kyse oppilaitoksista eikä ”seurakunnasta”. Tällainen väite on osin keinotekoinen. Jatketaan tätä väitettä, että oppilaitoksissa naiset opettavat, mutta heillä ei ole eikä saisi olla samanlaista jumalallista auktoriteettia sekä oppilaihinsa että seurakuntaan nähden. Itse asiassa oppilaitoksissa pitäisi sekä koulun että opettajien ainoa pyrkimys olla tiedon jakaminen ja arvosanan antaminen.

Herää kysymys: entä jos nainen ei opeta omassa auktoriteetissaan, vaan auktoriteettiasemassa oleva henkilö, vaikkapa naisen puoliso, pyytää häntä pitämään esityksen? Voisiko olla joitain olosuhteita, joissa nainen voisi antaa opetusta uskonystävien kokouksessa? Näihin kysymyksiin meidän tulee etsiä vastaus 21. vuosisadan seurakunnalle. Kaikissa vastauksissa on huomioitava tarkasti Raamatun teksti ja apostoliset ohjeet.

Kaikki kristityt eivät ehkä pidä siitä, mitä apostoli Paavali kirjoitti, ja he voivat keksiä kaikenlaisia perusteita sille, miksi Paavalin ohjeet eivät sovellu nykyaikaan. Mutta ei ole mitään keinoa kiertää Paavalin ohjeita ja pysyä uskollisena Raamatulle niin kuin se on kirjoitettu.

Ymmärrän, että voi olla paljonkin naisia, jotka hoitavat hienosti seurakunnan ”paimentamisen”. Koska Messiaan Ruumiilla ei nykyään ole Sanhedriniä, ja me elämme ajassa, joka on kuin tuomarien aika, jolloin jokainen tekee, mitä itse kokee oikeaksi. En arvostele, mitä muut tekevät, enkä tuomitse ketään. Raamatun teksti puhuu puolestaan ja Jumalan Sanan, luettuna asiayhteydessään, tulisi olla ainoa tuomitseva voima meidän kaikkien elämässä. Pyhän Hengen ohjauksen ja Jumalan armon täytyy lopulta olla ainoa tuomari, koska meidän kaikkien tulisi pelätä Jumalaa paljon enemmän kuin me pelkäämme ihmistä. Mitä minuun tulee, Jumalan pelkooni kuuluu, että puhun siitä, mistä Raamattu puhuu ja yritän parhaani mukaan pysyä hiljaa siitä, mistä Raamattu on hiljaa. Voisiko Jumala tehdä poikkeuksia? Usein Hän tekee.

Lopuksi, naiset tuovat pyhän tasapainon ihmiskunnan suhteisiin ja toimintoihin Jumalan lunastussuunnitelmassa. Me kunnioitamme Jumalan Sanaa kuuliaisuudessa ja etsimme tapoja, joilla rakkaat sisaremme, äitimme ja vaimomme voivat olla meille siunaukseksi, jättämättä huomioon ottamatta tai kieltämättä apostolien meille antamia nimenomaisia ohjeita ja sääntöjä. Naiset ovat Jumalan lahja miehille, ja he ovat upeita työtovereita Messiaan Ruumiin rakentamisessa ja Jumalan Kuningaskunnan palveluksessa.

Exit mobile version