Site icon Israel-Apu ry

Opetuslapseus: Jäljittelemisen taito

Opetuslapseus: jäljittelemisen taito

Kirj. Gabriel Lumbroso

Kerran lukitsin autoni avaimet autoon eräänä erittäin sopimattomana hetkenä – vaan milloin olisi sopiva hetki moiseen? Kutsuin asiantuntijan avaamaan autoni oven ja päätin teettää vihdoinkin ylimääräisen avaimen, jota voisin pitää lompakossani, ja niin suunnistin pikkukaupunkimme rautakauppaa kohti. Kerroin asiani Stevelle, joka palveli minua, ja hän vei minut työpöytäänsä kiinnitetyn avainkoneen luokse. 

Annoin Stevelle autoni alkuperäisen avaimen, ja hän etsi sitä vastaavan avainaihion. Sitten hän aloitti kopion valmistamisen. Monet teistä olette ehkä nähneet sellaisen koneen, mutta tahdon kuvata avaimentekoprosessia. Alkuperäinen avain kiinnitetään ohjaimen vieressä olevaan puristimeen. Tyhjä aihio lukitaan sitten leikkaavan pyörän toisessa päässä olevaan puristimeen. Molemmat avaimet liikkuvat täsmällisesti yhdessä, vaikkakin koneen vastakkaisissa päissä, toinen ohjaimen ja toinen leikkupyörän mukana. Kun moottori kytketään päälle, leikkuupyörä alkaa toimia. Kun käyttäjä kuljettaa opastinta alkuperäisen avaimen lovia myöten, aihio kulkee leikkuupyörän mukana, joka tekee aihioon täsmälleen malliavaimen mukaiset lovet. 

Sitten koko operaation lopuksi uudessa avaimessa olevat epätasaisuudet hiotaan pois joko avainkoneessa itsessään olevalla teräsharjalla tai hiomakoneella. Tämä kone palvelee vallan mahtavana kuvauksena opetuslapseudesta! Mitä vaiheita tarvittiinkaan avaimen tekoon? Ensiksi meillä on oltava alkuperäiskappale. Sitten valitaan sopiva aihio. Ja sitten aihiosta täytyy leikata täsmälleen alkuperäisen mukainen kaksoiskappale, ja lopuksi puhdistetaan epätarkkuudet.

Otetaan Jeshua, alkuperäiskappale

Jeshua opetti opetuslapsilleen opetuslapseutta käyttäen hyväkseen aikansa galilealaisten jeshivakoulujen opetuksia. Hän sanoi: ”Ei opetuslapsi ole opettajaansa suurempi eikä palvelija isäntäänsä. Opetuslapselle riittää, että hänelle käy niin kuin hänen opettajalleen, ja palvelijalle niin kuin hänen isännälleen” (Matt.10:24-25). Tyhjästä aihiosta täytyy tulla alkuperäisen kaltainen; meistä on tultava Jeshuan kaltaisia.

Meidän on oltava soveliaita ”aihioita”

Noustuaan ylös kuolleista, juuri ennen kuin Hän lähti suorittamaan messiaanisen tehtävänsä seuraavaa vaihetta, Jeshua sanoi läheisille ystävilleen: ”Niin kuin Isä lähetti minut, minäkin lähetän teidät” (Joh.20:21).

Hänet olil lähetetty suorittamaan tehtävää, jossa Hänen täytyi olla halukas astia, olipa kyse mistä tahansa. Nyt Hän lähettää meidät tähän samaan tehtävään. Kuulin kerran jonkun sanovan, että helpoin tapa tietää meidän elämäämme koskeva Jumalan tahto on luopua kokonaan omasta tahdosta. Tyhjänä aihiona olemisen tarina toistuu yhä uudestaan. Aina siitä lähtien kun tulimme Egyptistä ja sanoimme: ”Kaiken mitä Adonai on sanonut, me teemme” (2 Ms 19:8) Johanneksen sanoihin asti: ”Hänen tulee kasvaa mutta minun vähetä” (Joh.3:30), HaShem on odottanut meidän olevan tyhjiä aihioita, jotta meidät voisi leikata Hänen kuvakseen. Miksi?

Meidän on annettava Hänen muokata meidät kuvakseen

Jos tahdomme edustaa Häntä maan päällä, meidän on ehdottomasti oltava erilaisia kuin egyptiläiset, eli maailma. HaShemhaluaa olla mukana jokaisen Häntä edustavan ihmisen kaikilla elämän alueilla: siinä mitä syömme ja miten pukeudumme, suhteissamme Israelissa ja sen ulkopuolella, siinä miten käytämme rahaa, jopa siinä, kenen kanssa menemme naimisiin. Hän pyytää meitä jopa tekemään muutoksia ruumiiseemme ympärileikkauksen kautta todistukseksi siitä, etä me kuulumme Hänelle. Pohjimmiltaan Tooran lait ovat opetuslapseuden lakeja Israelin lapsille ja niille, jotka valitsevat liittyä heihin. Ja nyt seuraa rankin vaihe: muuttumisvaihe, jossa meistä tehdään Hänen kaltaisiaan. Elämän koettelemusten ja vastoinkäymisten leikkuuterän täytyy antaa meille uusi muoto leikkaamalla pois itsepäisen tahtomme.

Karkeiden kohtien tasoittaminen

Kaikkivaltiaan totteleminen ja Hänen meille osoittamansa hyväksyminen voivat huomaamattamme saada meidät lankeamaan ylpeyden, omavanhurskauden ja elitismin paulaan. Yhtä tärkeää kuin on tulla Hänen kuvakseen, on päästä eroon kaikista näistä ylpeyden rosoista, jotka estävät avainta toimimasta kitkattomasti. Ylpeys aiheutti Saatanan lankeemuksen, ja me tiedämme, että ”ylpeys käy lankeemuksen edellä” (Snl 18:12). 

Monet ihmiset ajattelevat, että opetuslapseus on vain tietyn rabbin opetusten oppimista. Opetus ja oppiminen ovat ilman muuta osa opetuslapseutta, mutta se ei ole opetuslapseuden päätavoite. Johanneksen evankeliumissa on yksi hyvä esimerkki. Johannes (Johanan) Kastaja oli joen rannalla opetuslapsineen ja ”nähdessään Jeesuksen kävelemässä hän sanoi: ´Katso, Jumalan Karitsa!´ Kun ne kaksi opetuslasta kuullivat, mitä hän sanoi, he lähtivät seuraamaan Jeesusta. Jeesus kääntyi, ja nähdessään heidän seuraavan hän kysyi heiltä: ´Mitä te etsitte?´ he vastasivat hänelle: ´Rabbi´ – se on käännettynä: opettaja – ´missä sinä asut?´ Hän sanoi heille: ´Tulkaa katsomaan.´ Niin he menivät ja näkivät, missä hän asui, ja viipyivät hänen luonaan lopun päivää. Silloin oli noin kymmenes tunti” (Joh 1:36-39).

Tuohon aikaan oli tavallista, että opetuslapseksi haluava muutti asumaan mielirabbinsa kanssa. Opetuslapsi ei oppisi vain rabbin sanojen perusteella, vaan hän oppisi myös hänen elämäntavastaan. Miten hän käyttäytyy kotioloissa perheensä ja naapureidensa parissa, ilon ja surun hetkinä, rikkauden tai köyhyyden keskellä, ja ristiriitojen ja koettelemusten aikoina. Tämä on sitä todellista opetusta! Nykyään se tunnetaan nimellä kliininen metodi.

Rabbi Shaul puki parhaiten sanoiksi sen, mitä tällainen opetuslapseuttaminen on: ”Olkaa minun seuraajiani, niin kuin minä olen Kristuksen seuraaja” (Engl.käännös: ”Yrittäkää matkia minua, niin kuin minä yritän matkia Messiasta”, 1 Kor.11:1). Opetuslapseus on siis kyky matkia tai jäljitellä opettajaa/rabbia. Opetuslapsi on ennen kaikkea hyvä matkimaan ja myös hyvä seuraamaan. Hän kulkee niin lähellä rabbiaan, että hän kulkee rabbinsa askelten nostamassa pölyssä.

Jeshuan jalanjäljissä kulkeminen

Olen opettanut kahden viime vuoden ajan seurakunnalleni opetuksia Didachesta. Didache on koosteteos, jonka Jeshuan opetuslasten sanotaan koonneen auttamaan heitä heidän tehtävässään opettaa judaismia pakanoille. Heidän tutkielmastaan olen löytänyt joitain hämmästyttäviä seikkoja, ennen kaikkea sen, että tämän koosteen mukaan Mestarinsa kanssa eläneet opetuslapset näyttivät olevan kiinnostuneempia Tooran etiikan opettamisesta kuin sen rituaaleista. Tämän pitäisi kertoa meille jotain siitä, mitä he pitivät tärkeimpinä asioina opettaa – se mitä he olivat nähneet ja kokeneet eläessään Mestarinsa kanssa.

Johanneksen Patmoksen saarella saamassa Ilmestyksessä on kerrottu Egean meren ympärillä olevan seitsemän seurakunnan saamat sanomat ja Mestarin niille antamat nuhtelut. Nämä seurakunnat saivat kukin sanomansa rakkauden ja palon puutteesta tottelemattomuuteen Tooralle ja myönnytysten tekemisiin maailmalle. Näistä sanomista paljastuu, mitkä ovat Mestarin mielestä kaikkein tärkeimmät asiat opetuslapseksi tahtovan elämässä. Jos haluatte asettaa tärkeysjärjestykseen Jeshuan opetuksia, Ilmestyskirja kuuluu ensimmäisten joukkoon.

Lopuksi, jos me tahdomme seurata Hänen esimerkkiään, meidän täytyy kysyä itseltämme, mikä teki Jeshuasta niin erityisen? Hänen opetuslapsiinsa kuului ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista – veronkerääjistä selootteihin ja kalastajiin. Hänen elämäntapansa näytti olevan läpileikkaus Hänen aikansa Israelin moninaisista kasvoista. Kun Hän opettaa meitä hylkäämään kaiken ja seuraamaan Itseään (Luuk.14:33), yhdistämme se essealaisiin. Tunnistamme fariseusten toiveen HaShemin Kuningaskunnan perustamisesta maan päälle, kun Hän sanoo: ”Tehkää parannus, sillä Jumalan valtakunta on tullut lähelle.” Saddukealaisuus heijastuu Hänen Temppelin kunnioittamisessaan, kun Hän kutsuu sitä ”Isäni huoneeksi”. Voimme melkein kuulla seloottien sanoman, kun Hän opettaa Kuningaskunnasta: ”Mutta Johannes Kastajan päivistä asti on hyökätty taivasten valtakuntaa vastaan, ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen” (Matt.11:12). Vertauksissaan kaloista, siemenistä ja talenteista Hän käsittelee maanviljelyä, kalastusta ja Israelin kaupankäyntiin liittyviä asioita. Joten jos me tahdomme matkia Häntä, meidänkin pitää olla läpileikkaus heistä, joita me opastamme. Monesti ihmettelen sitä, että ihmiset seurasivat aina Mestaria. Häntä lähestyivät mutkattomasti niin uskonnolliset kuin ei-uskonnolliset juutalaiset, ja pakanatkin lähestyivät Häntä turvallisin mielin. 

Kulkekaamme Hänen askeltensa tomussa, seuratkaamme Hänen jalanjälkiään ja noudattakaamme elämässämme Hänen elämäntapaansa, jos kerran olemme Hänen opetuslapsiaan, niin että suuet joukot juutalaisia ja pakanoita, uskonnollisia tai ei, tahtovat seurata ja oppia meistä, niin kuin he pyrkivät oppimaan Hänestä.

Voiko opetuslapseutta olla ilman oikeutusta?

On normaalia, että opetuslapseussuhde voi tuoda mukanaan käsityksen mentorin auktoriteetista opetuslapseensa nähden.

Ihannetapaus olisi, että opetuslapsi alistuisi mentorin auktoriteetin alle. Aluksi asetelma voi toimia hyvin, mutta ajan mittaan, kun eteen tulee koettelemuksia, mentorin ja oppilaan suhde voi kiristyä. Ja käsitys auktoriteeetista voi horjua.

Tällaisessa tilanteessa on tarpeen, että auktoriteetti käsitetään tilanteen oikeuttamaksi, eräässä mielessä siis lailliseksi. Kun auktoriteetti menettää laillisuutensa, se ei ole enää tehokas.

Tutkielmassaan David and Goliath, joka alkaa Pohjois-Irlannin väkivaltaisesta kansannoususta ja jatkaa hulinoivaan päiväkotiluokkaan USAssa, kirjailija Malcolm Gladwell ehdottaa, että poliittisen levottomuuden ja auktoriteettejä vastaan kapinoinnin kaltaiset ilmiöt johtuvat siitä, että vastuussa oleva auktoriteetti on menettänyt laillisen oikeutensa. 

Hän osoittaa kolme asiaa, jotka tekevät mahdolliseksi sen, että auktoriteettia pidetään oikeuteen perustuvana:

* Sen täytyy olla oikeudenmukainen – se ei saa suosia yhtä ihmisryhmää toisten kustannuksella.

* Sen täytyy olla ennustettavissa oleva – se ei saa muuttua dramaattisesti päivästä toiseen.

* Sen täytyy kuunnella – ihmisten, joita hallitaan ja johdetaan, täytyy tietää, että heilläkin on ääni.

Meidän on todettava, että opetuslapseussuhteessa mentorilla ei ole lakiin perustuvaa auktoriteettia opetuslapseensa. Mutta jotta opetuslapsi voisi kasvaa, hänen täytyy olla alamainen mentorilleen. Eikä tämä onnistu, ellei mentori päätä olla laillisuuden asiamies.

Mentori voi käyttää yllämainittua kolmea kohtaa suhteessaan opetuslapseen, ja tuoda suhteeseen lailliseen oikeuteen perustuvan auktoriteetin, jonka ylläitämiseen suhde pyrkii.

Mentori voi ottaa käyttöön: 

Oikeudenmukaisuuden

Mentori voi varmistaa, ettei hän arvosta joitain opetuslapsiaan enemmän kuin toisia. Mentori voi antaa aikaansa ja resursseja opetuslapselle – varsinkin sellaiselle, joka näyttää olevan vähän pihalla tai jonka käyttäytyminen on tuhoisaa.

Ennustettavuuden

Paitsi että mentori voi arvostaa opetuslapsiaan, hän voi tehdä niin johdonmukaisesti. Tavoite ei ole se, että mentori omistautuu opetuslapselleen kerran, ja unohtaa sitten (Miltä sinusta tuntuisi sellainen kohtelu?). Mentorin tehtävänä on järjestää elämänsä niin, että hän voi antaa aikaa ja resursseja opetuslapsilleen säännöllisesti, niin että opetuslapsi tietää, että mentori on heidän käytettävissään.

Kuuntelemisen

Mentori ei vain puhu. Kanssakäyminen on kaksisuuntaista, ja kuuntelu kuuluu välttämättömänä osana opettamiseen. Kun mentori uhraa aikaansa opetuslapsensa ja auttaa häntä kehittymään, pitäisi olla selvää, että hän arvostaa opetuslapsen läsnäoloa ja ääntä enemmän kuin opetuslapsille jaettuja kehotuksen sanoja.

7 askelta laillisuuden rakentamiseksi

Jos tahdot olla mentori, tahdon sinun tekevän seuraavan. Kun suunnittelet tulevaa viikkoa:

1. Etsi joku läheinen henkilö, joka tarvitsee opetuslapseuttamista. Sen ei pitäisi olla liian vaikeaa. Valitse se, jonka tarve on suurin (kunhan hän vain on halukas tapaamaan sinut).

2. Sovi tapaavasi tämä henkilö kahvin tai lounaan merkeissä. Sinä tarjoat. Varmista, että syy kutsuusi on selvä – viettää aikaa yhdessä, eikä muuta. Sinun on osattava arvostaa heidän sinulle uhraamaansa aikaa ja heidän läsnäoloaan. Tarkoitus ei ole, että sinä saarnaat heille.

3. Yritä varata tähän ajastasi 60-90 minuuttia. Tämänkaltaiset tapaamiset ovat yleensä senpituisia (puoli tuntia tervehdysten vaihtamista, puoli tuntia keskustelua, ja puoli tuntia lopettelua).

4. Yritä löytää paikka, johon teidän molempien on helppo päästä. Paikan on oltava sellainen, joka ei ole ristiriidassa elämäntapasi kanssa, ettei siitä aiheudu rasitetta sinulle tai opetuslapselle.

5. Varmista, että rahasi riittävät tarjoiluun. Muista, että arvokkainta on jaettu aika ja läsnäolo. Sinun ei tarvitse hienostella gurmee menulla, jos se tyhjentää lompakkosi ja vie huomiosi pois pääasiasta.

6. Tee se uudestaan. Tähtää siihen, että tapaatte kerran viikossa. Useammin toistuvat tapaamiset voivat muodostua taakaksi teille molemmille, ja jos tapaatte harvemmin, auktoriteetin oikeutus- eli laillisuusnäkökohta himmenee. Kannattaa noudattaa viikottaista tapaamisrytmiä.

7. Muistuta heitä opetuslapseuden tarkoituksesta. Vasta kun huomaat, että laillisuusnäkökohta on vakiintunut, voit alkaa kehottaa heitä rakkaudellisesti. Todennäköistä on, ettei niin tapahdu ensimmäisellä tapaamiskerralla.

Mentoriksi haluavana sinulle ei riitä, että panet elämäsi järjestykseen, laadit henkilökohtaiset päämäärät ja heittäytyä sitten tavoittelemaan kuuta taivaalta. Velvollisuutesi on pitää huolta niin perheestäsi kuin yhteisöstäsi.

Näkisin mielelläni, että useammat seurakunnat ryhtyisivät laillisuuden asiamiehiksi. Sivumennen sanottuna, joku teki sen minun kohdallani… ja se toimi.

Kirjoittaja Adam Lee Rosenfeld on Jerusalemissa, Israelissa, toimivan Netivyah Raamatunopetusjärjestön mediapäällikkö. Silloin kun hän ei suunnittele brändejä ja valmistele sisältöjä, hän jakaa elinikäistä kauneuden ja totuuden etsimistään ja luomistaan musiikkiprojektinsa, HarAdonai, kautta. Kurkistakaa hänen podcastejaan osoitteessa: haradonai.net

Exit mobile version