Site icon Israel-Apu ry

PERHE – Fyysisestä Hengelliseksi

Kirj. Charity Singer

Kuvittele tilanne. Olet myöhässä. Aamu on mennyt yhdessä vilauksessa, ja nyt on aika suoriutua ulos ovesta. Tempaat avaimesi, hyppäät autoon ja ajat pois. Vaikuttaa yksinkertaiselta. Mutta kuvittele että olet myöhässä, aamu on vilahtanut käsistäsi, ja on aika lähteä ulos ovesta, mutta sinulla on kaksi lasta (tai useampia), jotka pitäisi myös saada ulos ovesta. Olet sanonut heille useita kertoja ”sukat ja kengät jalkaan” ja ”etsikää takit ja hatut.” ”Täytyykö jonkun käydä vessassa?” Olet pannut jo yhdelle lapselle sukat ja kengät jalkaan, mutta nyt sukkia ja kenkiä ei näy missään. Mitä!? 

Kysyt itseltäsi: ”Miksi näin käy joka kerta? Onko minun perheeni ainoa, joka ei pääse ulos ovesta ajoissa? Miksi tämä on niin stressaavaa?”

Useimmille meistä tämä tilanne on tuttu. Asetamme itsellemme ja perheellemme suuria odotuksia. Odotamme, että saamme kaiken tehdyksi ja jokaisen ulos ovesta, että teemme kaikki onnellisiksi ja kaikki on hallinnassamme. Odotamme käyvämme kokopäivätyössä (tai useammassa) , kokkaavamme täysipainoisia, terveellisiä aterioita ja huolehtivamme siitä, että lapsemme käyvät kaikissa ”oikeissa” harrastuksissa. Ovatko lapseni terveitä? Ovatko lapseni onnellisia? Teenkö kaiken oikein? Onko perheeni täydellinen? Ei. Vastaus on ei. Ja se on aina oleva ei. Merkitseekö se, että lakkaamme yrittämästä? Edelleen ei. Onnellisen ja terveen perheen vaaliminen vaatii kovaa työtä, loputtomasti sinnikkyyttä, rakkautta ja uskoa. Siihen tarvitaan apua ystäviltämme, yhteisöltämme ja usein myös vierailta. Se edellyttää täydellistä luottamusta siihen, että jos me olemme uskollisia ja pidämme Jumalan perheemme keskipisteenä, Jumala puolestaan pitää huolta perheestämme, suojelee perhettämme ja ruokkii perheemme.

Miten me pidämme Jumalan perheemme keskipisteenä? Mitä me Raamatun mukaan voimme tehdä ja miten me voimme toteuttaa Raamtun ohjeet omassa elämässämme? Todistetusti vahvan perheen tärkein rakennuskivi on vahva avioliitto. Raamatulla on paljon sanottavaa avioliitosta, ja vaikka avioliitto oli Raamatun aikoina instituutiona erilainen kuin meidän aikanamme, pääopinkappaleet pysyvät samoina. Jumala antoi avioliiton.

Käsitys avioliitosta on niin tärkeä, että se esitellään heti Raamatun ensimmäisen kirjan ensimmäisessä luvussa. Niin kuin näemme 1.Moos. 1:28:ssa: ”Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: ´Olkaa hedelmälliset, lisääntykää, täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Teidän vallassanne ovat meren kalat, taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet.´” Jumalan suunnitelma luomakunnalle oli, että mies ja nainen menevät naimisiin ja saavat lapsia. Mies ja vaimo muodostaisivat ”yhden lihan” liiton avioliiton kautta (1.Moos. 2:24), ja heistä ja heidän lapsistaan tulisi perhe, yhteiskunnan tärkeä rakennuskivi. Simppeli homma, eikö totta? Silti niin monet avioliitot päättyvät eroon.

Sen sijaan että alkaisimme pohtia niitä tuhansia syitä, joiden vuoksi avioliitto voi hajota, katsokaamme avioliiton raamatullista alkuperää. Eevan luominen Aadamin kylkiluusta on merkittävä tapahtuma. Ite asiassa niin merkittävä, että Raamattu omistaa sille kokonaista neljä jaetta. Siis neljä. Ensi silmäyksellä voi näyttää siltä, että jotain tässä tärkeässä hetkessä tapahtunutta pitäisi ”tuulettaa” paljon enemmän. Mutta entä jos katsoisimme näitä jakeita Jumalan silmin? Entä jos luottaisimme Jumalan suunnitelmaan ja ymmärtäisimme, että tämä Eevan luominen oli jumalallinen teko, että Eeva oli Aadamin täydellinen vastapari. Jumala näki, että Aadam oli yksinäinen, ja päätti siksi muovata hänelle kumppanin. Tämä rakkauden teko oli vertaansa vailla, ja se tulisi muistaa päivittäin jokaisessa avioliitossa. Entä jos kaikki aviomiehet ja vaimot näkisivät toisensa Jumalan antamana verrattomana rakkauden lahjana? Entä jos kaikki miehet ja naiset eläisivät Jumala-keskeistä elämää, jossa he luottavat siihen, että Jumala löytää heille sen verrattoman aviopuolison. Jesaja 62:5 sanoo: ”… niinkuin sulhanen iloitsee morsiamesta, niin iloitsee Jumalasi sinusta.” Jos panisimme luottamuksemme Jumalaan ja pitäisimme hänet uskomme keskipisteenä, ehkä onnnistuneita avioliittoja olisi enemmän.

Monessa tapauksessa avioliitto etenee niin, että saadaan lapsia ja perustetaan ”perhe”. Kun puhumme lasten saamisesta, käsite ”yksi liha” tulee taas tärkeäksi. Se on Jumalan tahdon mukaisen avioliiton perusominaisuus. Jumalan silmissä avioliiton tarkoitus on, että kaksi tulee yhdeksi vakavalla mielellä. Heillä on samat arvot, samat päämäärät, samanlainen katsomus. Jumalan avulla he tekevät yhdessä työtä rakentaakseen vahvan, Jumalan mielen mukaisen perheen ja kasvattaakseen lapsistaan Jumalan kansaa. Tämä on suuri tehtävä. Ne, joilla on lapsia, tietävät, että 

jokapäiväisen elämän ja yhteiskunnan paineet, jopa perusajankäyttöön liittyvät paineet, voivat vyöryä ylitsemme. Joskus voi tuntua siltä, että elämä on kamppailua eloonjäämisestä. Vanhemmuuteen liittyvät paineet ovat suunnattomat. Tämä onkin yksi syy siihen, miksi on niin tärkeää valita kumppani Jumalan antamien kriteerien mukaan. Jumala on varoittanut meitä tästä ja valmistanut meitä.

Näemme tämän elävänä Raamatussa, kun Aabraham käskee palvelijaansa Elieseriä vannomaan, että hän etsii Iisakille vaimon, joka ei ole kanaanilaisia, joiden keskellä he asuvat, vaan Aabrahamin ”omasta maasta ja hänen sukunsa luota” (1. Moos. 24:3-4). Näemme sen edelleen 5. Mooseksen kirjassa, kun Jumala kieltää israelilaisia ottamasta puolisoa niistä kansoista, jotka he ovat voittaneet: ”Älkää antako tyttäriänne heidän pojilleen vaimoiksi älkääkä ottako heidän tyttäriään pojillenne vaimoiksi, sillä he vieroittavat poikanne seuraamasta minua palvelemaan muita jumalia.” Paavali kehottaa meitä 2. Kor. 6:ssa: ”Älkää suostuko kantamaan vierasta iestä yhdessä niiden kanssa, jotka eivät usko. Mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valolla ja pimeydellä? Miten Kristus ja Beliar sopivat yhteen? Tai mitä yhteistä on uskovalla sen kanssa, joka ei usko?…niin kuin Jumala on sanonut: ´ Minä olen asuva heissä ja kulkeva heidän keskellään. Minä olen oleva heidän Jumalansa ja he minun kansani´” (14-16). Jumala antaa meille tässä selkeästi hyvät ohjeet. Hän tietää, että avioliiton ja perheen aiheuttamat paineet ovat suunnattomat. Hän muistuttaa meitä, että kumppanin valinta on kenties tärkein yksityinen päätös, jonka teemme perheemme hyväksi. Sitä päätöstä ei pidä tehdä kevyesti, ja meidän täytyy muistaa etsiä Jumalan johdatusta joka askeleella.

Siirrymme nyt katsomaan perheen merkitystä yhteiskunnan kannalta. On tärkeää huomata, että Raamatun käsitys kansasta ja perheestä on paljon yhteisöllisempi kuin mitä länsimainen kulttuuri on yleensä halukas tänä päivänä myöntämään. Nykypäivän länsimaissa kansalaiset nähdään enemmän yksilöinä kuin mitä Lähi-idässä ja ehdottomasti enemmän kuin muinaisen Lähi-idän asukkaiden keskuudessa. Kun Jumala pelasti Nooan vedenpaisumukselta, kyse ei ollut yhden yksilön pelastamisesta, vaan pelastus koski häntä, hänen vaimoaan, hänen poikiaan ja hänen poikiensa vaimoja. Toisin sanoen, hänen perheensä pelastui (1. Moos. 6:18). Kun Jumala kutsui Aabrahamin Harranista, Hän kutsui hänet ja hänen perheensä (1. Moos.12:4-5). Aabrahamin liiton merkin (ympärileikkaus) tuli olla jokaisessa perheen miespuolisessa jäsenessä, niin omissa pojissa kuin palvelusväkeen kuuluvissa (1. Moos. 17:12-13). Eli Jumalan liitto Aabrahamin kanssa koski koko perhettä, ei vain yhtä.

Perheen tärkeys voidaan nähdä myös Mooseksen liiton ehdoissa. Esimerkiksi kaksi kymmenestä käskystä liittyy perheen yhteyden säilyttämiseen. Vanhempien kunnioittamisen käskyn on tarkoitus ylläpitää vanhempien arvovaltaa perheasioissa, ja seitsemäs käsky, joka kieltää huorinteon, suojelee avioliiton pyhyyttä. Näihin kahteen käskyyn perustuvat kaikki Mooseksen lain erilaiset määräykset, joiden päämääränä on suojella avioliittoa ja perhettä. Perheen eheys oli niin tärkeä Jumalalle, että se otettiin mukaan Israelin kansan kanssa tehtyyn liittoon.

Teille lukijoistani, joilla on perhe, ajatus itsensä kadottamisesta yksilönä perheen keskellä, ei ole vieras. Lukemattomat sairaan lapsen vierellä valvotut yöt, lukemattomat hetket, jolloin hätäilet lastesi fyysisen, henkisen ja psykologisen terveyden puolesta, ja seikka, että nyt kun olet naimisissa, olet saanut avioliiton myötä joukoittain uusia perheenjäseniä – kaikki tämä antaa erilaista näkökulmaa. Vanhemman kannalta nähtynä siirtyminen yksilöllisestä yhteisölliseen vaikuttaa helpolta. Niinhän odotetaan käyvän. Mutta totuus on, että me tarvitsemme toisiamme. Tarvitsemme yhteisöämme, seurakuntaamme, ja meidän täytyy luottaa ja turvata toisiimme ja olla toisistamme riippuvaisia. Oletpa missä vaiheessa elämääsi tahansa, sinulla on aina jotain jaettavaa ja aina jotain opittavaa toisilta. Jumala tietää, että yhteisön ja laajentuneen perheen osana oleminen ei ole pelkästään todellisuutta, vaan se on välttämättömyys. Gal. 6 käskee meitä ”kantamaan toistemme kuormia”. Hepr. 10 sanoo: ”Älkämme jättäkö yhteistä kokoontumistamme, niin kuin muutamien on tapana, vaan kehottakaamme toisiamme entistäkin enemmän” (10:25).

Teologinen käsitys perheestä on myös tärkeä. Palvelutyönsä aikana Jeshua asetti kyseenalaisiksi joitain vallalla olevia käsityksiä siitä, mitä tarkoitti olla osa perhettä. ”Jeesuksen vielä puhuessa kansalle hänen äitinsä ja veljensä seisoivat ulkona ja halusivat puhua hänen kanssaan. Niin joku sanoi hänelle: ´Äitisi ja veljesi seisovat ulkona ja haluavat puhua sinun kanssasi.´ Mutta hän vastasi sanantuojalle: ´Kuka on minun äitini ja ketkä ovat minun veljiäni?´ Sitten hän ojensi kätensä opetuslapsiinsa päin ja sanoi: ´Tässä ovat minun äitini ja veljeni! Sillä jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini´” (Matt. 12:46-50). Jeshua ei tarkoita tietenkään, että biologinen perhe ei olisi tärkeä. Hän ei hylkää äitiään ja veljiään. Mutta Hän korostaa sitä seikkaa, että Taivasten Kuningaskunnassa tärkein perheyhteys on hengellinen, ei fyysinen. Tämä totuus tulee erittäin selväksi Johanneksen evankeliumissa, kun Johannes sanoo: ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, niille jotka uskoivat hänen nimeensä. He eivät ole syntyneet verestä, eivät lihan tahdosta eivätkä miehen tahdosta vaan Jumalasta” (Joh. 1:12-13).

Kun synnymme fyysisesti, synnymme fyysiseen perheeseen, mutta kun ”synnymme uudesti”, synnymme hengelliseen perheeseen. Käyttääksemme Paavalin ilmaisua, meidät ”adoptoidaan” Jumalan perheeseen (Room. 8:15). Kun meidät otetaan lapsiksi Jumalan hengelliseen perheeseen, Jumalasta tulee Isämme. Tämä hengellinen perhe ei tunne etnisiä eikä sukupuoleen tai yhteiskunnalliseen asemaan liittyviä rajoja. Paavali sanoo: ”Te kaikki olette uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeutuneet Kristukseen. Tässä ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata, ei miestä eikä naista, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. Jos siis olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan”(Gal. 3:26-29).

Mitä Raamattu siis sanoo perheestä? Fyysinen perhe on yhteiskunnan peruspilari ja sellaisena sitä pitäisi hoivata ja suojella. Mutta sitäkin tärkeämpi on uusi luomus, jonka Jumala tekee Messiaassa. Se muodostuu hengellisestä perheestä, jonka jäseniä ovat kaikki, jotka rukoilevat Jeshuaa Vapahtajana. Tämä on perhe, jonka jäsenet ovat ”kaikista kansakunnista, heimoista, kansoista ja kielistä” (Ilm. 7:9), ja jonka tunnusomainen piirre on keskinäinen rakkaus. ”Uuden käskyn minä annan teille. Rakastakaa toisianne. Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen rakkaus”(Joh.13:34-35).

(Kirjoittaja asuu Wellingfordissa, Conneticutissa. Hän on ollut naimisissa miehensä Davidin kanssa 11 vuotta ja on kotoa käsin työtä tekevä äiti pojilleen Ezralle (6) ja Isaacille (3). Charity käy Simchat Yisrael -seurakunnassa West Havenissä, Conneticutissa, ja on seurakunnan hallituksen jäsen.)

Netivyah

TEACHING FROM ZION – OPETUKSIA SIIONISTA

nro 39, huhtikuu 2020, teemana PERHE

Exit mobile version