Rakkaus on verbi

Opetuksia Siionista, 45

RAKKAUS ON VERBI

Kirj. Elhanan ben-Avraham

”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi…”

Substantiivina sana rakkaus on pelkkä abstrakti käsite, toiveajattelun seisovaa vettä.

Kun rakkaudesta tulee verbi, siihen kätkeytyvä tarkoitus muuttuu eläväksi. Ihmiset menehtyvät tuon jälkimmäisen puutteeseen, sillä ilmaisua vaille jäävä rakkaus ei ole rakkautta. Rakkauden täytyy löytää dynaaminen kieli, jota rakastettu voi ymmärtää.

Jumala puhuu, Hän on Taiteilija, joka ilmaisee kunniansa luomakunnassa. Meille on Hänen luomuksinaan annettu kyky ilmaista – etenkin Hänen välineinään – Hänen tahtonsa ja Hänen rakkautensa tässä maailmassa. Tämä on Messiaassa oleva salaisuus; Hänen kauttaan Jumalan rakkaus tulee esiin täydellisimmässä ja puhtaimmassa muodossaan, sillä Hän on näkymätön joka tuli näkyväksi persoonallisena rakkautena, joka täynnä anteeksiantamusta pysyy ja voittaa ajan myrskyt.

Ilmaistu rakkaus etsii vain omaansa, vastavuoroista rakkauden ilmaisua, murheellista on vastarakkautta vaille jääminen. Kun koemme ja tunnemme henkilökohtaisesti Luojan ilmaiseman rakkauden, on mahdollista pitää tuo tärkein käsky ”rakasta JHVH:ta, sinun Jumalaasi kaikesta sydämestäsi”, sillä silloin se on keskinäistä rakkautta eikä vain uskonnollinen abstraktio tai idea. Silloin rakkaudesta tulee toimintaa pelkkien sanojen sijaan, niin kuin Messias, joka ensin rakasti meitä, sanoi: ”Jos te rakastatte minua, te pidätte minun käskyni” (Joh. 14:15).

Rakkaus on myös puintiväline, joka erottaa vehnän lusteesta, ja joka paljastaa jyvän alastomaksi ja haavoittuvaksi. Rakkaus voi sattua kun se kohtaa epäaidon jäljitelmän. Se paljastaa suhteen aitouden, onko se vain suojeltu substantiivi näön tai opin vuoksi, vai elävästi sanoin ja teoin ilmaistua todellisuutta. Ilmaistu rakkaus on todellisuutta, josta tunnistaa Messiaan opetuslapsen ja jota ilman tieto tai profetia tai mystinen ilmestys on vain symbaalien ja symbolien helinää.