Kirj. Adam Lee Rosenfeld
Arkiset ihmeet ovat yhä loistojuttuja
Eräänä iltana vaimoni oli vapaaehtoisena paikallisessa rukouspalvelukeskuksessa. Hän tajusi unohtaneensa ottaa ruokaa mukaansa, joten hän pyysi yhtä lapsistamme tuomaan hänelle ruokaa, mutta lapset unohtivat pyynnön, ja niin vaimollani ei ollut mitään syötävää. Myöhemmin illalla vaimoni yhä työskennellessä keskuksessa, eräs hänen ystävänsä käveli hänen luokseen, katsahti häntä silmiin ja sanoi: ”Jeesus käski minun tuoda sinulle porkkanakeittoa, joten laitoin sitä vähän jääkaappiin sinua varten.” Tiedättekö, mitä se ruoka oli, jonka vaimoni unohti kotiin? Juuri sitä samaa ruokaa, porkkanakeittoa. Kun vaimoni palasi kotiin ja kertoi tämän tapauksen, tajusin heti, että kyseessä oli ihme, ja kiitin siitä Jumalaa.
Olen varma, että moni muukin on kokenut vastaavanlaisia ihmeitä. Sellaisia pieniä ihmeitä, ihan yksinkertaisia kuten, että joku tuo sinulle keittoa, ehdit bussiin ajoissa tai saat puhelimitse yhteyden johonkin valtion virastoon. Samalla ne ovat kuitenkin myös syvällisiä ihmeitä. Ne osoittavat, että Jumala välittää meistä pienintä yksityiskohtaa myöten. Hän rakastaa vaimoani niin suuresti, että Hän halusi, että vaimoni sai porkkanakeittoa ja että hänestä pidettiin huolta.
Ihme Toisesta Libanonin Sodasta
Vuoden 2009 kesällä minut kutsuttiin IDF:n reservisotilaspalvelukseen Toisen Libanonin Sodan aikana. Keskellä erästä taistelua kuljetimme kaikki haavoittuneet sotilaat turvaan katutaistelusta eräässä etelä-Libanonin kaupungissa, Israelin rajalla.
Taistelu on sulaa hulluutta. Kaikkialta ympäriltäsi kuuluu jatkuvasti pelottavia ääniä ja huutoja. Tais- telun eräässä vaiheessa minun yksikköni juoksi pitkin kaupungin pääkatua Hizbollahin terroristien ampuessa meitä kohti satunnaisesti vasemmalta. Jokainen yksikkömme jäsen juoksi katuaukon läpi yksi kerrallaan. Kun tuli minun vuoroni ylittää katu, katsoin vasemmalle ja näin talon oviaukon noin 30 metrin päässä. Näin siellä miehen ääriviivat. Näin hänen vartalonsa keskivaiheilta välähtävän val- koista ja käsitin, että hän ampui minua.
Sitten näin suuremman välähdyksen ilmestyvän sen alapuolelta, mistä edellinen välähdys oli tullut. Kesti hetken ennen kuin tajusin, että suurempi välähdys tuli kranaatinheittimestä, joka oli kiinnitetty hänen kivääriinsä. Tavallisten luotien sijaan hän alkoikin nyt ampua minua pommeilla. Tämän tajut- tuani käännyin nopeasti juoksemaan takaisin, mutta kersanttini tukki pakotieni. Hän ei pystynyt nä- kemään mitä minä näin, eikä tiennyt, että minua ammuttiin. Hän vain tuijotti minuun kun yritin juosta takaisin ja hänen katseensa sanoi: ”Mitä sinä oikein meinaat?”
Pysähdyin paikoilleni. Ajattelin että jos käännyn ympäri ja lähden taas juoksemaan kadun yli, voisin juosta suoraan käsikranaattiin, joka oli juuri ammuttu minua kohti. Odotin hetken kuullakseni sen räjähtävän lähelläni, mutta en kuullut mitään. Käännyin silloin nopeasti ja juoksin taas eteenpäin. Sen kranaatin olisi pitänyt räjäyttää minut taivaan tuuliin, mutta mitään ei tapahtunut. Se oli ihme.
Ihmeitä odottavan mielenlaadun omaksuminen
Olipa kyse porkkanakeitosta tai IDF:n käymästä sodasta, Jumala haluaa lastensa tietävän, että Hän rakastaa heitä ja puuttuu asioihin heidän edukseen. ”Sillä hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaisi jalkaasi kiveen” (Ps. 91:11-12).
Olen saanut kokea monia ihmeitä elämäni aikana niiden lisäksi, joista olen kirjoittanut tässä. Olen oppinut, että ihmeet kuuluvat elämään. Koska näin on, tahtoisin kannustaa sinua elämään omaa elämääsi ihmeitä odottavalla asenteella.
Kiitä Jumalaa kokemistasi ihmeistä. On tärkeää, että ilmaisemme kiitoksemme Jumalalle rukouk- sessa, omissa oloissamme ja muille kertoessamme. Kun me näin kiitämme Häntä pienistä ja suurista tapahtumista, meissä alkaa syntyä kiitollisuuden asenne. Se puolestaan kasvattaa uskoamme, ja se voi jopa auttaa meitä huomaamaan enemmän ihmeitä sitä mukaa kuin niitä tulee. Ihmeet opettavat meille myös nöyryyttä; ne muistuttavat meitä siitä, että me emme viime kädessä hallitse tapahtumia. Jos tahdot Jumalan käyttävän sinua Hänen työnsä tekemiseen, on hyvä omistaa nämä piirteet.
Tahtoisin rohkaista sinua kertomaan muille kokemistasi ihmeistä. Uskon että on meidän velvollisuu- temme kertoa siitä, mitä Jumala on tehnyt hyväksemme. Etsi tilaisuuksia todistaa muille ihmeistä, sillä se voi auttaa rakentamaan muiden uskoa. Kerro niistä seurakunnassasi tai kotiryhmässäsi. Suo- sittelen kertomaan niistä myös perheenjäsenillesi ja työtovereillesi. On paljon ihmisiä, jotka jakavat sosiaalisessa mediassa avoimesti kaikenlaista henkilökohtaisesta elämästään. Tilanteesta riippuen sinun ihmeesi voi olla rohkaisuksi myös netin kautta.
Kuuntele toisten ihmisten kertomuksia ihmeistä ja pidä niitä ominasi. Muuan tunnettu kalifornialai- nen pastori sanoo, että jokainen parantumisihme voi olla myös osa sinun elämäntarinaasi.
Nyt odottelen uutta ihmettä elämääni. Kahdeksan vuotta sitten menetin äkisti kuuloni lähes kokonaan viruksen aiheuttaman syyn vuoksi. Mutta nyt tiedän, että jokaisesta jonkun ihmisen kuulon palautu- misesta kertomasta tarinasta voi tuolla minun tarinani. Uskossa voin julistaa sen omana todistukse- nani.
Jumala hallitsee
Kaikki eivät palanneet kotiin taistelusta tuona päivänä vuonna 2006. Jumalan tiet eivät ole aina meidän tahtomme mukaisia. Sinä päivänä Hän otti ja suojeli minua ihmeen kautta, kun taas toisia kuoli. Tämä on sitä, mikä tekee nöyräksi. Muista, että vaikka olet vastuussa monista asioista, lopullinen hallintavalta ei ole sinun käsissäsi. Jumala voi päättää puuttua elämäsi kulkuun niin kuin Hän näkee parhaaksi.
Tiedä lisäksi, että Hän rakastaa sinua suurimmalla mahdollisella rakkaudella, ja että Hän tekee ihmeitä niille, joita Hän rakastaa. Pidä silmäsi avoinna näkemään ihmeet elämässäsi, kiitä niistä Juma- laa ja kerro niistä toisille.
OPETUSTA SIIONISTA, NR 37 Kesäkuu 2018 / Tamuz 5778