Kirj. Karen Davis
Ensimmäisinä päivinäni Jeshuaan uskovana löysin kauniin rakkauskertomuksen Laulujen laulusta. Kun mietiskelin sanoja: ”Kyyhkyseni, kallionkoloissa…näytä minulle kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä äänesi on suloinen ja kasvosi ovat ihanat” (La.l. 2:14), elämäni muuttui täydellisesti, kun tajusin Jumalan minuun kohdistuvan rakkauden syvyyden.
Tämän sanoinkuvaamattoman ilon täyttäessä sydämeni koin samalla syvempää kipua ja lohduttomampaa murhetta kuin koskaan ennen oman juutalaisen kansani puolesta. Niin kutsuttujen ”kristittyjen” vuosisatoja harjoittama antisemitismi oli rakentanut vahvat vastustuksen muurit juutalaisen kansan sydämiin, niin että he eivät kestäneet edes kuulla Jeesuksen nimeä. Useimmat juutalaiset ovat tänäänkin sokeita omalle juutalaiselle Messiaalleen ja seisovat Hänen parantavan rakkautensa porttien ulkopuolella kykynemättä astumaan sisälle Hänen hyvyyteensä. Holokaustin kauheuksien jälkeen monet juutalaiset saapuivat Israeliin repussaan pirstaleiksi mennyt usko Jumalaan.
Kun Herra alkoi johdattaa minua sydämensä mukaiseen esirukoukseen ja taisteluun juutalaisen kansan puolesta, sain Häneltä lupauksen, että asuisin eräänä päivänä perintöni maassa ja jakaisin Hänen rakkautensa lahjaa kansani kanssa – Hänen rakastettunsa, Israelin, kanssa.
Tämä päivä koitti kesällä 1989, kun muutimme mieheni Davidin kanssa Israeliin jättäen taaksemme teatterin ja taiteen maailman, joka oli kerran vetänyt meidät molemmat New Yorkiin. Tiesin omasta kokemuksestani Jeesukseen uskovaksi tulleena juutalaisena, että ”inhimillisen viisauden suostuttelevat sanat” eivät olleet avanneet silmiäni näkemään totuutta siitä kuka Hän on, vaan sen teki ”Henki ja voima” (1. Kor. 2:4).
Aloitimme kertomalla evankeliumin Haifan narkomaaneille, sekä juutalaisille että arabeille, heille, jotka olivat menettäneet jo kaiken toivon itseensä ja olivat valmiita avaamaan sydämensä Jeshualle halukkaammin kuin muut israelilaiset. Kun näimme, kuinka Herra voimassaan vapautti nämä miehet riippuvuuksistaan, tajusimme pian, että Herra kutsui meitä perustamaan seurakunnan, joka olisi näiden miesten seurakunta ja myöskin paikka, jossa muut israelilaiset voisivat tutustua Jeshuaan ensimmäistä kertaa. Kun aloimme etsiä sopivaa kokoontumispaikkaa uudelle seurakunnallemme, joka sai sitten nimekseen ”Kehilat HaCarmel” (Karmelin seurakunta), Herra avasi meille oven aivan Karmelvuoren huipulta siltä alueelta, jossa Elia oli kukistanut Baalin profeetat (katso 1. Kun. 18).
Seurakunnan ylistyksen johtajana olin hyvin tietoinen siitä, että Herra oli antanut meille strategisen tehtävän tällä korkealla paikalla. Hänen sanansa Jes. 42:11-13:sta tuli sydämeeni: ”Huutakoot ilosta vuorten laeilta…Herra lähtee liikkeelle kuin soturi…hän osoittaa vihollisilleen voimansa.” Herra kutsui meitä selvästi omaksumaan saman hyökkävän asenteen, mikä Elialla oli, ja julistavan voittoisasti Herra Jeshuan, Herra Sebaotin (sotajoukkojen Herran) voittoa pimeyden valloista. Saimme kuulla, että kaupungissamme Haifassa, joka on rakennettu Karmelvuoren rinteille, oli suurin satanismin ja new age-kulttien keskittymä Israelissa. Monet olivat nykyajan Baalin profeettojen pettämiä ja Iisebelin henki oli täällä vielä syvälle juurtuneena.
Ymmärsin noista Jesajan kirjan sanoista, että ylistyksellä olisi keskeinen rooli taistelussa, joka meitä odotti, ja kun me seisoisimme uskossa ja antaisimme kunnian Herralle emmekä horjuisi vihollisen edessä, Herra itse taistelisi taistelun ja voittaisi. Meidän tehtävämme oli ”pysyä paikoillamme, seistä ja katsoa, kuinka Herra pelastaa” (2. Aik. 20:17). Ylistyksemme tuli olla profeetallista ”voiton huutoa”, sitä että näemme ja julistamme tuota voittoa uskossa, ei näkemisessä – juuri niin kuin laulajat kulkivat sotajoukon edessä Joosafatin aikoina laulaen: ”Kiittäkää Herraa, hänen armonsa pysyy ikuisesti” (2. Aik. 20:21-22).
Aloimme etsiä kiihkeästi Herraa, jotta hän antaisi meille uusia lauluja, jotka varustaisivat meidät ”kohottamaan riemuhuudon Jumalalle” (Ps. 47:2), tietäen, että ”riemuhuuto kuninkaalle kuuluu sen keskeltä”(4. Moos. 23:21). Rukoilimme, että Herra avaisi henkemme kuulemaan ”taivaallisen musiikin” Karmelvuoren yllä – uudet rytmit, sävelmät ja sanat, jotka ”laukaisisivat” Jumalan Sanan mahtavan aseen kohti taivaita, jotta ”Jumalan moninainen viisaus tulee…tunnetuksi taivaallisille hallituksille ja valloille” (Ef. 3:10). Meitä kutsuttiin lävistämään pimeys totuuden valolla, ja me tiesimme, että ”emme taistele lihaa ja verta vastaan, vaan pahuuden henkivaltoja vastaan” (Ef. 6:12).
Uusia lauluja annettiin tiimillemme yksi toisensa jälkeen, lauluja, joissa oli uusi tuore sointi ja väkevät profeetalliset sanat, joita Herra puhui meille. Viikko viikolta Jumalan, Sotajoukkojen Herran, elävä Sana johdatti meitä eteenpäin ”voittosaatossa” (2. Kor.2:14).
Efesolaiskirjeen luvussa 6, jonka aiheena on hengellinen sodankäynti, meitä käsketään ”pysymään pystyssä kaiken suoritettuamme”. Kaikki Messiaan ruumiin jäsenet on kutsuttu hengellisinä sotureina pitämään tämä asema vihollisen edessä tässä uskon taistelussa. ”Tämä on se voitto, joka on voittanut maailman – meidän uskomme” (1. Joh. 5:4). Taistelu, jossa olemme, on taistelu nimenomaan meidän uskostamme. Ylistyksemme ja kiitoksemme on uskomme osoitus, josta tulee hengellisen sodankäynnin teko – jopa ”uskon kilpi, joka sammuttaa vihollisen palavat nuolet” (jotka ovat joskus niitä vaarallisia ohjuksia, joita rajoillamme olevat terroristijoukot laukaisevat kaupunkeihimme). Meidän on oltava profeetallinen kansa, joka ”näkee” Herran korkealla ja korotettuna (Jes.6:1), jotka ”näkevät” Hänen kulkevan edellämme ”kymmenine tuhansine, tuhansine ja taas tuhansine sotavaunuineen” (Ps.68:7-18). Aasafia, leeviläistä kuoronjohtajaa, sanottiin ”näkijäksi” (2. Aik. 29:30). On väkevän profeetallista julistaa itsemurhapommittajien aiheuttaman kauhun edessä, niin kuin niin monesti täällä Israelissa, ”Hodu l´Adonai ki tov, ki l´olam chasdo!”. ”Kiittäkää Herraa, sillä Hän on hyvä ja Hänen armonsa pysyy iankaikkisesti!”
Niiden 18 kuukauden aikana, joina edesmennyt mieheni David taisteli syöpää vastaan ja minusta tuli hänen ensisijainen hoitajansa, muistan sen päivän, jolloin istuimme pienen keittiömme pöydän ääressä, David pyörätuolissaan, ja kyselimme itseltämme: ”Uskommeko me yhä todella, että ”Jumala on hyvä ja Hänen armonsa pysyy iankaikkisesti?” Uskommeko nämä sanat, joita olimme laulaneet vuosikymmenten ajan. Elämämme rankimman koettelemuksen keskellä saimme oppia, että herättämällä Jumalan Hengen sisimmässämme pystyimme laulamaan rehellisesti ”totuudessa sisimpään saakka” (Ps. 51:8).
Meidän täytyy pystyä sanomaan: ”Minä tiedän Keneen olen uskonut.” Jumalan Sana on koeteltava elämässämme, ennen kuin se voi virrata suustamme lauluna tai puheena, jossa on todellinen totuuden auktoriteetti ja voitelu. Silloin siitä tulee väkevä hengellinen ase, joka lävistää pimeyden – eikä vain sitä pimeyttä joka estää kansaamme näkemästä Messiastaan Jeshuaa, vaan myös omassa sydämessämme olevan pimeyden, nuo ajatukset ja tunteet, jotka sotivat meissä olevaa Jumalan totuutta vastaan. ”Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan” (2. Kor. 10:4,5).
Näinä ennen näkemättöminä globaalin pandemian, sulkutilojen ja kaaoksen päivinä on selvää, että ravistelut ja lopun ajan taistelut ovat kiihtyneet, kun pimeyden vallat yhtyvät yhä kiivaammin ”okkulttiseksi nuoleksi” Jumalan Kuningaskuntaa vastaan. Herra kutsuu ruumistaan nousemaan tänä aikana Hänen soturimorsiamenaan – taistelemaan Hengessä Rakastetussamme pysyen. Meidät kaikki on kutsuttu lähtemään liikkeelle, aktiiviseen palveluun, palvovien soturien kuriin ja tottelevaisuuteen. Kun suostumme siihen, että Herra testaa uskoamme tavalla, jonka Hän sallii meidän kohdallemme, me pääsemme kokemaan syvemmin mitä merkitsee olla ristiinnaulittu Jeshuan kanssa. Kun voimme sanoa, että ”olemme jo kuolleet ja meidän elämämme on Kristuksen kanssa kätkettynä Jumalassa”(Kol. 3:3), silloin pelolla ei ole enää mitään valtaa meihin ja me nousemme koettelemuksistamme voittoisina, horjumattomina kuin kiiltävät nuolet, jotka ”iskeytyvät terävinä kuninkaan vihollisten sydämiin” (Ps. 45:6).
Tulevina epävarmoina päivinä voimme olla ”kaikin tavoin ahtaalla, mutta emme umpikujassa, vainottuja mutta emme hylättyjä” (2. Kor. 4:8,9) ”murheellisia, mutta aina iloisia” (2. Kor. 6:10), sillä me olemme saaneet maistaa Kuningaskunnan ”uutta viiniä” – iloa Herrassa – joka on meidän voimanamme, niin että juoksemme juoksumme kestävinä maata kohtavien synnytystuskien keskellä. Kun odotamme Sulhasemme ja Kuninkaamme paluuta, olemme onnellisia, koska ”tunnemme juhlariemun ja vaellamme Hänen kasvojensa valossa” (Ps. 89:16). ”Kuka on tuo, jonka katse on kuin aamunkoitto? Hän on kaunis kuin kuu, kirkas kuin aurinko, pelottava kuin sotajoukot lippuineen” (Laul.l. 6:10).
Kirjoittajasta: Karen Davis on ylistyksen johtaja Karmel seurakunnassa, messiaanisessa seurakunnassa, joka sijaitsee Karmelvuoren huipulla Israelissa. Hänen edesmennyt miehensä David oli 25 vuotta seurakunnan perustaja/vanhempi pastori. Karen syntyi Yhdysvalloissa juutalaiseen perheeseen ja kohtasi radikaalisti Jeshuan New Yorkissa, jossa hän kehitti musikaalisia lahjojaan. Karen ja hänen miehensä muuttivat Israeliin 1989, ja 1991 he perustivat Voiton talon, juutalaisille ja arabeille tarkoitetun kuntoutuskeskuksen, sekä Karmel seurakunnan. Karen ja hänen ”yksi uusi ihminen” ylistystiiminsä koostuu juutalaisita ja arabeista. He ovat omistautuneet rakentamaan Messiaan ruumiin ykseyttä Israelissa kiitoksen ja ylistyksen kautta.
Karen on laulaja ja sanoittaja, joka tunnetaan kaikkialla maailmassa ylistysmusiikistaan. Hän on tehnyt lukemattomia englannin ja heprean kielisiä sooloalbumeja, joita välittää Galilee of the Nations/Sony Music. Hänen viimeisimpiä levytyksiään ovat ”Songs of the Night” (Yön laulut) ja ”The Roars from Zion – Songs of the Warrior Bride” (Karjahdus Siionista – Soturimorsiamen lauluja). Karen esiintyy myös suosituissa Galilee of the Nations levytyksissä ”Adonai”, ”Elohim” ja ”Heart for Israel” sarjat.
Pitäen vakituisena kotipaikkanaan Israelia Karen ja hänen edesmennyt miehensä David palvelivat myös monia vuosia tiiminä kansainvälisesti. Heidän sanomansa pääsisältö oli profeetallisuus ja ”yksi uusi ihminen” Jeshuassa. Miehensä kuoleman jälkeen Karen jatkaa kansaivälistä työtä puhujana ja ylistyksen johtajana, ja hänen intohimonaan on nähdä Messiaan ”soturimorsiamen” nousevan kansakunnissa.
TEACHING FROM ZION – OPETUSTA SIIONISTA Issue 42/March 2021/Nisan 5781/ maaliskuu 2021 Published by Netivyah Bible
Instruction Ministry, Jerusalem, Israel
