Kirj. David Friedman
Äskettäin joku kysyi minulta, mikä on mielestäni maailman kaunein kaupunki. Kun mietimme tuota kysymystä, jotkut voivat ajatella Venetsian kaltaista kanaalien ja taiteen täyttämää kaupunkia tai historiallista ja taiteellista Pietaria, tai mahdollisesti Thiraa, Santorinia, etenkin yöllä. Toiset sanoisivat, että parhaita ovat Rooma, Firenze, Pariisi tai Kioto. Kaikilla on omat kauniit mielikohteensa. Mutta minä vastasin kysymyksen esittäneelle ystävälleni epäröimättä: ”Jerusalem, Israel.” Arkeologian professorini totesi kerran luennolla, että ”en voi ymmärtää miksi kaikki kiistelevät Israelista, miksi Jerusalemin ympärillä on niin paljon jännitteitä. Kun sitä katsoo, sehän on vain kasa siirtolohkareita ja kiviä.” Kauneus on todellakin ”katsojan silmissä”.
Selitys on se, että Jerusalemin kauneus ei ole pelkästään fyysistä. Kyllä sen elämää vilisevät kukkulat ja kultaiset auringonlaskut ovat kauniita. ”Maailmalle annettiin kymmenen mittaa kauneutta. Jerusalem sai niistä yhdeksän ja yksi jaettiin kaikkialle maailmaan” (b. Kiddushin 49b).
Mutta monen nykyajan kaupungin lailla sekin on täpötäynnä ihmisiä, saastunut, täynnä liikenneruuhkia ja kallis kuluttajalle. Silti siinä on kauneutta, jonka vertaista ei löydy maailmasta, koska sillä on hengellinen ja historiallinen puolensa. Sillä on lisäksi ainutlaatuinen tulevaisuus jonka kaltaista ei ole millään muulla paikalla maailmassa.
Toorassa siitä puhutaan ”Hänen (Jumalan) pyhänä vuorenaan”, ”Hänen kaupunkinaan” (Ps. 48), ”uskollisena kaupunkina” (Sak.8:3) ja ”Jumalan valtaistuimena” (Jer. 3:17). Kaupunki mainitaan Toorassa noin 669 kertaa. Kun muinaiset juutalaiset ajattelivat Jerusalemia, he katselivat niin rikasta ja merkittävää kaupunkia, että Raamatussa on kirjoitettu, että sinne matkaavien pyhiinvaeltajien pitäisi ”kiertää Siion, kulkea sen ympäri, laskea sen tornit, tarkastella sen muureja, kulkea sen linnoissa ja kertoa kaikki niistä tulevalle sukupolvelle” (Ps. 48:13,14).
Juutalaisen kansan jokaisen sukupolven tuli kuulla Jerusalemista ja kokea sen merkitys ensin kuullessaan kuvailtavan kaupungin luonnetta ja sitten nähdessään sen omin silmin. Viidennen Mooseksen kirjan luvussa 16 meille kerrotaan, että olisi paikka, jonka Jumala valitsisi paikaksi, jossa häntä rukoiltaisiin ja palvottaisiin. ”Kolme kertaa vuodessa, happamattoman leivän juhlana, viikkojuhlana ja lehtimajanjuhlana, koko sinun miesväkesi tulkoon Herran, sinun Jumalasi, eteen siihen paikkaan, jonka hän valitsee. Tyhjin käsin älköön kukaan tulko Herran eteen” (5. Moos. 16:16).
Se että maailmankaikkeuden kaikkivaltias Jumala, kaiken Luoja, valitsi yhden tietyn kaupungin, jossa hän tahtoo ihmisten palvelevan häntä, antaa kaupungille erityisaseman, jollaista ei ole millään muulla paikalla maailmassa. Ajan kuluessa 5. Mooseksen kirjan 16:16:ssa valittu kaupunki osoittatui Jerusalemiksi.
Minut täyttää pyhä kunnioitus, kun kuljen Daavidin kaupungin arkeologisessa puistossa, joka on yli 3000 vuotta vanha ja jotkut osat jopa 3800 v vanhoja. Raamattu tulee eläväksi niin monella tavalla tämän päivän nykyaikaisessa kaupungissa. Daavidin kaupungista Jerusalemin Toisen temppelin raunioille, kuningas Hiskian ja Jesajan aikaisille kaupungin muureille ja historialliselle Öljyvuorelle Jerusalem resonoi erikoista historiaansa.
Ja kaupungin tulevaisuutta ajatellessamme sen ainutlaatuisuus kaupunkien joukossa korostuu vielä selvemmin. On kirjoitettu, että Jerusalem on se paikka, johon Messias palaa tulevaisuudessa. Sakarja näki hänen ilmestymisensä Jerusalemiin, niin kuin on kirjoitettu:
”Hänen jalkansa seisovat sinä päivänä Öljymäellä, joka on Jerusalemin edustalla, idän suunnalla. Öljymäki halkeaa kahtia idästä länteen hyvin suureksi laaksoksi; toinen puoli vuorta siirtyy pohjoiseen ja toinen etelään päin [Negeviin päin]” (Sak. 14:4).
Tämä jae ei ole vielä toteutunut ajassa. Osana suurenmoista hengellistä uudistusta, joka tulee tapahtumaan Israelissa, Jerusalem tulee olemaan suuren ”teshuvan” (Herran puoleen kääntymisen) näyttämö. ”Mutta Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukkaiden päälle minä vuodatan armon ja rukouksen hengen ja he katsovat minuun, jonka ovat lävistäneet. He valittavat häntä niin kuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti niin kuin murehditaan esikoista” (Sak. 12:19).
Sekä rabbi Dosa että Rashi tulkitsivat, että Sakarjan jae 12:10 kuvaa Messiaan saapumista Jerusalemiin. Joten me odotamme toivoen kaupungin kanssa, että sen lunastus saapuu pian.
Tämä ihmeellinen hengellinen uudistuminen jatkuu tässä kaupungissa, niin kuin profeetta Sakarja kuvaa kirjansa luvussa 13: ”Sinä päivänä Daavidin suvulla ja Jerusalemin asukkailla on oleva avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan. Sinä päivänä, sanoo Herra Sebaot, minä hävitän epäjumalien nimet maasta, eikä niitä enää muisteta. Myös profeetat ja saastaisuuden hengen minä ajan maasta pois. Jos joku vielä profetoi, hänen isänsä ja äitinsä, hänen omat vanhempansa, sanovat hänelle: ´Sinä et voi jäädä eloon, koska olet puhunut valhetta Herran nimessä.´ Ja hänen isänsä ja äitinsä, hänen omat vanhempansa, lävistävät hänet miekalla, kun hän profetoi. Sinä päivänä profeetat häpeavät kukin näkyään, kun he profetoivat, eivätkä he pue ylleen profeetan karvaista viittaa puhuakseen valheita” (Sak. 13:1-4).
Nämäkään tapahtumat eivät ole vielä tapahtuneet ajassa. Tämä parantuminen, lunastava veteen upotus ja valheellisista uskonnollisista tavoista eroon pääseminen tapahtuu Jerusalemissa. Tulevaisuudessa Jerusalem on voimakkaan hengellisen uudistuksen keskus, ja uudistuksen myönteiset vaikutukset ulottuvat kaikkialle maailmaan.
Kansakunnista sanotaan, että ne lähettävät edustajia Jerusalemiin kunnioittamaan ja rukoilemaan Yhtä Ainoaa Todellista Jumalaa. Kaupunki on koko maailman hengellisen uudistuksen keskus kaikille kansoille ja juutalainen kansa isännöi tapahtumia. ”Mutta kaikki jäljelle jääneet niistä kansoista, jotka hyökkäsivät Jerusalemia vastaan, kulkevat vuosi vuodelta sinne ylös kumartamaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa. Niille kansoille, jotka eivät lähde ylös Jerusalemiin kumartamaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ei tule sadetta” (Sak. 14:16-17). Profeetta Miikakin näki edeltäpäin ajan, jolloin Jerusalem on Jumalan kuningaskunnan kansainvälisenä keskuksena: ”Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: ´Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan huoneeseen, että hän opettaisi meille teitään ja me vaeltaisimme hänen polkujaan. Sillä Siionista lähtee opetus, Jerusalemista Herran sana” (Miik.4:2).
Jerusalem on myös ihmeiden kaupunki. 1920-luvun uneliaasta 60.000 asukkaan kaupungista Jerusalem on kasvanut moderniksi 900.000 asukkaan kaupungiksi, jossa on kaupunkijuna, kaksi suurta kauppakeskusta, uskomattomia museoita, lukemattomia hotelleja, laaja tarjonta ravintoloita ja jonka kaduilla kuulee puhuttavan monia eri kieliä päivittäin. Kaupungin asukkaat puhuvat hepreaa, arabiaa, ranskaa, venäjää, englantia, romaniaa, espanjaa ja amfaria. Muutaman viime vuoden aikana kaupungissa on käynyt keskimäärin 3,5 milj. turistia, vuonna 2019 ennätykselliset 4,5 milj. Kaupungin kasvu Lähi-idän pikkukaupungista moderniksi metropoliksi on ihmeellistä. Profeetta Jesaja näki ennalta tuon ihmeellisen kehityksen, kun hän sanoi: ”He rakentavat jälleen ikivanhat rauniot, kohottavat ennalleen esi-isien autioituneet asuinpaikat. He palauttavat ennalleen rauniokaupungit, jotka ovat olleet autioina polvesta polveen” (Jes. 61:4).
Kuuluisa amerikkalainen kirjailija Mark Twain kuvaili Jerusalemia v 1867 sanoilla: ”Niin pieni! Eihän se ollut amerikkalaista 4000 asukkaan pikkukaupunkia suurempi”. Mutta katsokaapa sitä tänään! (https://blog.nli.org.il/en/mark-twain-in-palestine/).
Kaupungin varjeltuminen ja selviytyminen Itsenäisyyssotamme aikana (1947-1948) uhmaa järjellistä selitystä. Kourallinen lukiolaisia ja vain muutama IDF:n sotilas lyövät mahtavan, brittien kouluttaman ja miehistöllä varustaman Jordanian legioonan pelastaakseen silloin kaupungissa asuneen juutalaisväestön. Yhdeksäntoista vuoden kuluttua jaettu kaupunki yhdistyi, kun IDF taas kerran löi Jordanian joukot kiivaassa taistelussa, joka vaati uskomatonta rohkeutta voittajien taholta. Jaettuna ollut kaupunki oli taas yksi kaupunki; taitelija Naomi Shemerin laulu ”Jerusalem of Gold” (Kultainen Jerusalem) valloitti kansamme sydämet vuonna 1967. 2133 vuotta aikaisemmin pieni juutalaisista papeista ja Tooraa rakastavista juutalaisista koostuva joukko löi mahtavan seleukien armeijan ja vapautti Jerusalemin hellenistejä suosivien otteesta, jotka pyrkivät tekemään Tooran mitättömäksi ja tuhoamaan juutalaisen elämäntavan. 500 vuotta ennen tätä tapahtumaa mahtava Assyrian armeija kukistettiin, kun se saartoi Jerusalemia ja odotti tilaisuutta kaupungin valtaamiseen. Toora ei jätä epäselväksi sitä, että vihollisen kukistuminen johtui Jumalan tekemästä ihmeestä. Jerusalem on historiansa aikana ollut ihmeiden kaupunki; on tekoja ja tapahtumia, joita ei voi selittää järjellä ja jotka ovat olleet täysin odotusten vastaisia.
Eräänä päivänä kun ajoin Jerusalemin keskustassa, näin kahden naispuolisen poliisin ohjaavan liikennettä eräässä kulmauksessa. Toinen poliiseista oli aika pitkä, hyvin vaalea ja hänen perheensä oli selvästikin muuttanut hiljattain entisestä Neuvostoliitosta Israeliin. Hänen työtoverinsa oli lyhempi, tummaihoinen, mustatukkainen nainen, jonka perhe oli hiljattain muuttanut Etiopiasta. Jesaja kirjoitti: ”Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi. Minä tuon sinun siemenesi idästä, lännestä minä sinut kokoan. Minä sanon pohjoiselle: Anna tänne! Ja etelälle: Älä estä! Tuo minun poikani kaukaa ja tyttäreni maan ääristä” (Jes. 43:5-6).
Tässä minä olen, auton ratissa Jerusalemissa, maahanmuuttaja ”lännestä” ja katselen maahanmuuttajaa ”pohjoisesta” (Neuvostoliitto) ja toista ”etelästä” (Etiopia). Jos otetaan oikolauta ja vedetään suora viiva Jerusalemista ylöspäin, saavutaan Moskovaan. Jos tehdään sama Jerusalemista alaspäin, tullaan Etiopiaan. Kun oikolautaa pyöräytetään länteen Jerusalemista, tullaan Yhdysvaltoihin, josta minä muutin tänne. Jesajan sanat Israeliin palaajista toteutuivat kirjaimellisesti ajaessani tuona päivänä Jerusalemissa. Tuona päivänä koin Jerusalemin kaupunkina, jossa Jesajan enteelliset profeetalliset sanat heräsivät elämään. Jerusalem on todellakin ihmeiden kaupunki.
Mutta tänä päivänä Jerusalem on kaupunki, joka joutuu kärsimään hyökkäyksiä ja solvauksia kansakuntien taholta, jotka halveksivat Israelin valtiota ja juutalaista kansaa, ja jotka esiintyvät antisionistisilla poliittisilla foorumeilla. ”Miksi kansat kohisevat ja kansakunnat turhia ajattelevat? Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä pitävät neuvoa Herraa ja hänen Voideltuaan vastaan: ´Katkaiskaamme yltämme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä.´ Hän, joka istuu taivaassa, nauraa, Herra pilkkaa heitä. Silloin hän puhuu heille vihassaan, kauhistuttaa heitä kiivaudessaan: ´Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni´” (Ps. 2:1-6).
Jerusalem Israelin pääkaupunkina ja sen asukkaat on saatettu huonoon valoon kansainvälisessä mediassa ja politiikassa, mutta Jumala parantaa tämän kaupungin!
”Mutta sinun haavasi minä kasvatan umpeen, minä parannan sinun vammasi, sanoo Herra, koska sinua, Siion, kutsutaan hylätyksi, sellaiseksi, jota kukaan ei kaipaa” (Jer. 30:17).
Lopuksi, me jotka uskomme, että meidän pyhä Kuninkaamme Jeshua tulee hallitsemaan tästä kaupungista käsin, näemme Jerusalemin kaupunkina, joka on kaiken toivon lähde: toivo ihmiskunnalle, toivo lunastuksesta, Jumalan tavoitteista ja koko maailman parantumisesta. Kun kaikki on olemassaolonsa viime metreillä, taivaallinen Jerusalem ilmestyy ja sitä Johannes kuvaa: ”Näin myös pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, laskeutuvan alas taivaasta Jumalan luota…se loisti Jumalan kirkkautta ja sen hohde oli kuin kaikkein kalleimman kiven…siinä oli suuri ja korkea muuri, jossa oli kaksitoista porttia…portteihin oli kirjoitettu nimiä, israelilaisten kahdentoista heimon nimet..kaupunki ei tarvitse valokseen aurinkoa eikä kuuta, sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppuna on Karitsa…keskellä kaupungin pääkatua…oli elämän puu, joka kantoi kahdettoista hedelmät …puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi” (Ilm. 21-22)
Johannes näki näyssä tulevan Jerusalemin, täydellisen kaupungin, jossa Jumala ja Messias asuvat. Kaupunki on pyhitetty tervehtymisen, elämän ja pyhyyden paikaksi koko ihmiskunnalle. Se on kaiken sen täyttymys, joksi Jerusalem luotiin. Millä toisella kaupungilla on vastaava tulevaisuus? Millä toisella kaupungilla on sellainen lupaus, sellainen lunastuksen täyttämä tulevaisuus?
Asun tämän päivän Jerusalemin ympäristössä ja se saa minut tuntemaan itseni täysin tyydytetyksi juutalaisena ja juutalaisena Messiaaseen uskovana. Olen nähnyt kaupungin kasvavan siitä, kun opiskelin Heprealaisessa yliopistossa 40 vuotta sitten ja tutustuin läheisesti tämän kaupungin historiaan joka ikisenä päivänä. Siitä alkoi rakkaustarinani Jerusalemin kanssa, eikä rakkaus ole lainkaan vähentynyt. ”Jos unohdan sinut Jerusalem, unohda sinä minun oikea käteni. Tarttukoon kieleni kitalakeeni, ellen sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani” (Ps. 137:5-6).
Kirjoittajasta: David Friedman on Darchei Noamin seurakunnan rabbi ja Bet Midrash Lev Zionin johtaja, molemmat Israelissa. Hän on fil.tohtori (Jewish Studies) ja arabiankielen maisteri. Hän syntyi Saksassa Toisen maailmansodan jälkeen, asui Yhdysvalloissa ja teki alijan Israeliin 40 vuotta sitten. Hän toimi yliopiston dekaanina ICOB:ssa 1990-luvulla ja kirjoitti 10 kirjaa aiheenaan Raamatun kirjat tai Shoa-kauden aiheet, ja hän kuuluu kolmeen erilaiseen juutalaisten ja arabien välisen sovinnon ryhmään. Hän osallistuu myös luennoitsijana joka vuosi entisellä Auschwitzin keskitysleirillä pidettävään sovinnontekokonferenssiin.
Netivyah
Opetus Siionista
nro 43, toukokuu 2021
