Kirj. Matheus Zandona Guimarães
Monien tunnustuskuntien kristityillä on meidän päivinämme vaikeuksia ymmärtää, kuinka yhdistää Iankaikkisen Jumalan anteeksiantava armo ja hänen laeilleen kuuliaisena vaeltaminen. Monet ovat ymmällä, koska he eivät tunne viitekehystä, johon sijoittaa Jeshuan ja etenkin Hänen opetuslapsensa Shaulin (Paavalin) erilaiset puheet. Ilman asianmukaista viitekehystä evankeliumista tulee evankeliumi ilman voimaa – ei ole pyhyyteen pyrkimistä, ei hyvää hedelmää, ei hyviä töitä. Tämän seurauksena edessämme on yksi aikamme suurimmista kristinuskon ongelmista: ihmisillä ei ole vaikeuksia hyväksyä Jeshuaa Jumalana, mutta he eivät halua hyväksyä Häntä Kuninkaana. Kuninkaat vaativat uskollisuutta ja kuuliaisuutta, ja juuri sitä Jeshua vaatii meiltä. Messiaan uhrin ja Hänen armonsa puutteellinen ymmärtäminen on hämärtänyt kuuliaisuuden tärkeyden kristillisissä piireissä. Jeshua kuitenkin painottaa selvästi pyhyyteen pyrkimisen ja kuuliaisuuden välttämättömyyttä kiitollisuutemme ilmaisuna Jumalaa kohtaan, joka antaa meille armonsa. Emme voi lakaista tätä opetusta maton alle, niin kuin monet teologit yrittävät tehdä. Kun me otamme Hänet vastaan Herranamme, saamme samalla tietyn määrän uskoa ja armoa tehdäksemme hyviä töitä. Se, joka ei ponnistele ja anna parastaan, ei kunnioita sitä uhria, jonka Jeshua antoi hänen puolestaan. Niin kuin minulla on tapana sanoa: en tottele Jumalaa pelastuakseni; minä tottelen Jumalaa, koska olen pelastettu.
Raamatullisista juuristaan irrotettuna soteriologia on antanut virheellisen kuvan siitä, mitä merkitsee ”olla pelastettu” Jumalan armosta. 1500-luvun reformaattorit saarnasivat ennaltamäärämisopin käsitettä, vaikka sellainen käsite oli vieras Raamatulle ja Jeshuan opetuksille. He puolustivat sitä protestanttisissa piireissä uskonnollisella kiihkolla. Mutta toisin kuin keskiaikaiset opetukset Jeshua ei tee kompromisseja, kun hän opettaa meille kutsumuksemme ja pelastuksemme arvosta: ”Jos te pysytte minun sanassani, te todella olette minun opetuslapsiani ja tulette tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita” (Joh. 8:31,32).
On toinenkin teksti, jonka Jumala itse puhui proteetta Hesekielille, ja joka antaa lisävalaistusta tähän pelastus – kuuliaisuus -kysymykseen.
”Ihmislapsi, sinun on sanottava kansallesi: Vanhurskasta ei pelasta hänen vanhurskautensa, jos hän tekee syntiä, ja jumalatonta ei suista turmioon hänen jumalattomuutensa sinä päivänä, jona hän kääntyy pois jumalattomuudestaan. Vanhurskas ei voi elää vanhurskautensa turvin, jos hän tekee syntiä. Jos minä sanon vanhurskaalle, että hän totisesti saa elää, mutta hän tekeekin vääryyttä luottaen vanhurskauteensa, hänen vanhurskauttaan ei lainkaan muisteta. Hänen on kuoltava tekemänsä vääryyden vuoksi. Ja jos sanon jumalattomalle, että hänen on totisesti kuoltava, mutta hän kääntyykin synnistään ja tekee sitä, mikä on oikein ja vanhurskasta – jos tuo jumalaton antaa ottamansa pantin takaisin, korvaa, mitä on ryöstänyt ja vaeltaa elämän käskyjen mukaan eikä tee vääryyttä, hän saa totisesti elää, eikä hänen tarvitse kuolla. Yhtäkään hänen tekemistään synneistä ei enää muisteta. Hän on tehnyt sitä, mikä on oikein ja vanhurskasta, hän saa totisesti elää. Maanmiehesi kuitenkin sanovat: ´Ei Herran tie ole hyvä.´ Heidän omat tiensä eivät ole hyvät. Jos vanhurskas kääntyy pois vanhurskaudestaan ja tekee vääryyttä, hänen on kuoltava” (Hes. 33:12-18).
Opimme näin Israelin profeetoilta ja Messias Jeshualta, että pelastus on Jumalan lahja, jonka voi menettää, jos ihminen palaa rikkomuuksiinsa ja synteihinsä. On totta, että me kaikki teemme syntiä ja tarvitsemme Jumalan armoa, mutta emme saa käyttää sitä elääksemme synnissä, ilman uuden elämän edellyttämää muutosta, ilman pyhyyttä ja antamatta parastamme Jumalalle. Jeshuan sanat ovat selkeät:
”Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii, ja jokaisen oksan, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, jotta se kantaisi runsaamman hedelmän. Te olette jo puhtaat sen sanan kautta, jonka olen teille puhunut. Pysykää minussa,, niin minä pysyn teissä. Niin kuin oksa ei itsestään voi kantaa hedelmää, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa” (Joh. 15:2-4).
Toisin sanoen, saavutettuamme pelastuksen Jumalan armosta, meidän tulee pysyä pelastuksen tiellä, elää kuuliaisina ja uskollisina Jumalalle ja Hänen käskyilleen. Paavali kirjoittaa: ”Minkä hedelmän te siitä silloin saitte? Sen mitä nyt häpeätte, sillä sen loppu on kuolema. Mutta nyt, kun te olette synnistä vapautettuja ja teistä on tullut Jumalan palvelijoita, teidän hedelmänne on pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme” (Room. 6:21-23).
Tahdon, että kaikille lukijoille tulee selväksi, että me emme pelastu tekojen kautta. Tekoja kuitenkin odotetaan niiltä, jotka ovat pelastettuja.
Tämä on periaate, joka pysyy. Jokaisen, joka on viinipuussa, pitäisi kantaa hyvää hedelmää. Emme ole pelastettuja siksi, että ansaitsimme tulla pelastetuiksi, mutta kun Jumala on suonut meille pelastuksen lahjan, meiltä odotetaan hyvää hedelmää. Hesekielin teksti on yksiselitteinen: ARMOSTA ME OLEMME PELASTETUT ELÄÄKSEMME UUTTA ELÄMÄÄ. Sen, joka on armosta pelastettu ja tahtoo palata synnin tielle, pitäisi katua ja tehdä parannus, koska jos hän jää harjoittamaan syntiä, hän kuolee synnissä. Jumala on rakkaus, mutta Hän on myös vanhurskas. Hän tietää, että me emme koskaan pysty olemaan 100-prosenttisesti vanhurskaita, mutta Hän tutkii meidän sydämemme ja asenteemme. Minä en ole täydellinen, mutta yritän tehdä parhaani Jumalalle viimeiseen hengenvetooni asti. Tämän pitäisi olla kaikkien niiden sydämen halu, jotka etsivät Jumalan vanhurskautta, todellista ”kavanaa”, josta Israelin viisaat opettavat meille niin paljon. Se, joka rakastaa, tottelee ja tekee kaikkensa ollakseen moitteeton ja miellyttääkseen häntä, joka on pelastanut meidät. ”Jos te rakastatte minua, te pidätte minun käskyni” (Joh. 14:15). Ja ”Se, jolla on minun käskyni ja joka noudattaa niitä, rakastaa minua. Ja joka rakastaa minua, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmaisen itseni hänelle” (Joh. 14:21). Jeshuan mukaan ei ole olemassa rakkautta ilman kuuliaisuutta ja vilpitöntä sydäntä.
Tämä on sellaisen ihmisen päämäärä, joka on armosta pelastettu: elämä, jota leimaa RAKKAUS, KUULIAISUUS ja pyrkimys PYHYYTEEN. Pelastus on lahja, ja niin kuin kaikkien lahjojen kohdalla, sitäkin voi sen saaja lyödä laimin ja halveksia. Heprealaiskirjeen kirjoittaja ilmaisee tämän hienosti: ”Maa, joka imee sen päälle usein tulevan sateen ja tuottaa kasvun hyödyksi niille, joita varten sitä viljelläänkin, saa siunauksen Jumalalta. Se taas, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton. Se on lähellä kirousta, ja lopulta se poltetaan. Mutta teistä, rakkaat, me uskomme sitä, mikä on parempaa ja mikä kuuluu pelastukseen, vaikka puhummekin näin. Eihän Jumala ole väärämielinen, niin että hän unohtaisi teidän työnne ja rakkautenne, jota olette osoittaneet hänen nimeään kohtaan, kun olette palvelleet pyhiä ja vieläkin palvelette. Toivomme hartaasti, että kukin teistä osoittaa samaa intoa ja säilyttää toivon täyden varmuuden loppuun asti, ettette veltostuisi vaan seuraisitte niitä, jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät sen, mikä on luvattu” (Hepr. 6: 7-12).
Jolla on korvat kuulla, kuunnelkoon! Kumpa aina yrittäisimme ymmärtää Jumalan Sanaa sen alkuperäisessä kontekstissaan ilman että ihmiset ovat peukaloineet sitä, ja eläisimme todeksi elävän Jumalan Hengen ilmoituksen.
”Se, joka rakastaa minua, pitää minun käskyni.”
Heprean kielen sana käskylle on מצוה (mitzva). Sen juuri on sana צוה (tsiva), joka tarkoittaa ´käskeä´., mutta myös ´ohjata´ ja/tai ´osoittaa´. Kirjoituksissa on perinteisen laskutavan mukaan 613 käskyä (mitzvot), joista 248 on myönteisiä käskyjä (mitzvot ta´ase eli tehtävänantokäskyjä). Kun me pidämme ja tutkimme käskyjä, ne ikään kuin ohjaavat meidät Jumalan luo, Hänen luontoaan tuntemaan, ja ne vaikuttavat meissä, että elämme taivaallista todellisuutta jumalallisine ja käsittämättömine periatteineen, tässä ja nyt maan päällä jokapäiväisessä elämässämme.
Jumala antoi käskyt (mitzvot) täytettäviksi eikä vain tutkittaviksi. On mielenkiintoista havaita, että joissain piireissä monet eivät tunne Kirjoituksiin sisältyviä ehtoja. Jumalan ja Hänen Poikansa Jeshuan sanat painottavat aina sanaa ”jos”. Eli ”jos” me olemme uskollisia Herran käskyille, Hän siunaa meitä. Katsokaamme muutamaa esimerkkiä: ”Jos sinä kuuntelet Herran, sinun Jumalasi, ääntä ja noudatat hänen käskyjään ja säädöksiään, jotka on kirjoitettu tähän lain kirjaan, ja jos sinä palaat Herran, sinun Jumalasi, luo koko sydämestäsi ja koko sielustasi..rakastaa[ksesi] Herraa, sinun Jumalaasi, vaeltaa[ksesi] hänen teitään ja noudattaa[ksesi] hänen käskyjään, lakejaan ja säädöksiään, että saisit elää ja lisääntyisit ja Herra, sinun Jumalasi, siunaisi sinua siinä maassa, jota menet ottamaan omaksesi” (5. Moos. 30:10,16, engl.tekstin mukaan).
”… ja jos silloin kansani, jonka olen ottanut omakseni, nöyrtyy ja rukoilee, kääntyy minun puoleeni ja hylkää pahat tiensä, niin minä kuulen sitä taivaaseen, annan anteeksi sen synnit ja teen sen maan jälleen terveeksi” (2. Aikak. 7:14, R-92).
Yksi klassinen esimerkki, jota kaikkien tunnustuskuntien kristityt siteeraavat, on tämä:”ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita” (Joh. 8:32). Mutta ihmiset unohtavat, että Jeshua asetti ehdon, joka täytyy täyttää ennen kuin totuus voi vapauttaa meidät. Ehto on edellisessä jakeessa: ”Jos te pysytte minun sanassani, SILLOIN te olette todella minun opetuslapsiani” (8:31b, engl.tekstin mukaan).
Ei ole olemassa rakkautta ilman kuuliaisuutta, niin kuin uskokin on kuollutta, jos sitä eivät seuraa hyvät työt (Jaak. 2:17). Kun Martin Luther, protestanttisuuden saksalainen isä, törmäsi tähän Jaakobin tekstiin, hän ei pystynyt sovittamaan sitä reformoituihin teologisiin raameihin. Hän ehdotti, että Jaakobin kirje pitäisi ottaa pois Uudesta testamentista, ja hän antoi sille lisänimen ”olkikirje”. Luther ei ollut tietoinen siitä, että sanaan ”usko”, hepreaksi אמונה (emuna), sisältyy paitsi älyllisen tason usko myös uskollisuus tai kuuliaisuus. On siis mahdotonta totella Jumalaa ilmaisematta tätä kuuliaisuutta hedelmän, eli hyvien töiden, kautta. Monet luulevat, että kun he ovat tunnustaneet julkisesti uskovansa Jeshuaan ja toistaneet tietynlaisen rukouksen pastorin perässä, he perivät ilman ehtoja olevan pelastuksen, ikään kuin henkivakuutuksen. Mutta tällainen asenne ei ole Raamatun mukainen, eikä vähiten sen mukainen, mitä Jeshua itse opetti. Pelastus on kyllä lahja, jonka Jumala antaa vapaasti armosta, mutta tuon hetken jälkeen pyhyyden tai hyvien töiden puuttuminen elämästämme voi vaarantaa sen.
Jeshua mitti joitain aikansa uskonnollisia ihmisiä siitä, että he eivät kantaneet hyvää hedelmää 8hyviä töitä). Heidän asenteensa oli Israelissa 200-luvulla eKr ja ensimmäisellä vuosisadalla vallalla olleen, Siionin teologiaksi kutsutun ajattelutavan mukainen. Tämä ajattelutapa puolusti sitä ajatusta, että Jumala pelastaisi ja siunaisi Israelin ilman ehtoja siitä yksinkertaisesta syystä, että Abraham (ensimmäinen juutalainen) ja hänen jälkeläisensä olivat valittuja. Muutamat Israelin profeetat, mm Malakia, olivat jo muistuttaneet kansaa tästä asenteesta.
”Kuulkaa tämä, Jaakobin heimon päämiehet ja Israelin heimon johtajat, jotka inhoatte oikeutta ja väännätte vääräsi kaiken, mikä on oikeaa, jotka rakennatte siionia veriteoilla ja Jerusalemia vääryydellä. Sen päämiehet jakavat oikeutta lahjuksia vastaan, sen papit opetavat maksusta, ja sen proeetat ennustavat rahasta. Kuitenkin he turvautuvat Herraan sanoen: ´Eikö Herra ole meidän keskellämme? Ei meille tule onnettomuuta´ Siitä syystä, teidän tähtenne, Siion kynnetään pelloksi, Jerusalemista tulee kiviraunio ja temppelivuoresta metsäinen kukkula” (Miika 3:9-12).
Saman asenteen näemme Johanneksella/Jochananilla: ”Johannes sanoi väkijoukolle, jotka tulivat hnen kastettavikseen: ´te kyykäärmeiden sikiöt! Kuka on neuvonut eitä pakenemaan tulevaa vihaa? Tehkää siis hdelmää, jossa kääntymy7ksenne näkyy, älkääkä ruvetko ajattelemaan: ´Onhan Abraham meidän isämme´. Minä sanon teille, että Jumala voi näistä kviistä herättää lapsia Abrahamille. Kirves on jo pantu piden juurelle, Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pis ja heitetään tuleen” (Luuk. 3:7-9).
Jos osa kristikuntaa kehitti ”ehdottoman pelastuksen” teologian, niin jotkut juutalaiset piirit olviat kehittäneet samankaltaisen version jo vuosisatoja aikaisemmin.
Mutta kuinka me voimme kantaa hyvää hedelmää Herrallemme+ Kuinka voimme vaeltaa elämässämme tvalla, joka miellyttää Jumalaa? Onko mahdollista, että pelkkä käskyjen noudataminen takaa Isälle otollisten hedelmien tuotttamisen? Vastaus on ei! Tästä syystä ei Israelilla, edes 613 Tooran käskyineen, ole takuuta kuuliaisuuden hedelmistä. Tästä syystä kuuliaisuus ei voi yksistään tuottaa hedelmää. Rakkauden ja kuuliaisuuden pitäisi kulkea yhdessä. Jeshua opetti vapauteen päässeille ihmisille kuinka kantaa Jumalalle otollista hedelmää: ”Te olete jo puhtaat sen sanan kautta, jonka olen teille puhunut. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niin kuin oksa ei itsestään voi kantaa hedelmää, ellei se pysy viinipuussa, niin ete tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, kantaa paljon hedelmää, sillä ilman minua te ette voi tehdä mitään” (Joh. 15:3-5), Toistan vielä, minä en tottele,jotta pelastuisin, minä tottelen, koska olen pelstettu. Siinä on valtava ero!
Olkoon meillä aina Messias Jeshuan sanat sydämessämme ja mielessämme, jotta voimme tuottaa hyvää ja otollista hedelmää HaShemille!
Kirjoittaja Matheus Zandona Guimaraes on niiden italialaisten ja portugalilaisten juutalaisten jälkeäinen, jotka muuttivat Brasiliaan 1800-luvun lopulla. Hänellä on kandidaatin tutkinto sosiaalisissa viestinnässä ja hn on opiskellut hepreaa ja juutalaista kulttuuria Israelissa. Hän on opettajana Har Zionin synagogassa, Belo Horizontessa, Brasiiassa ja Teaching from Zion palvelutyön johtaja. Matheus on naimisissa Tatjanan kanssa ja heillä on kaksi kaunista poikaa, Daniel ja Benjamin.
TEACHING FROM ZION, OPETUKSIA SIIONISTA
no 40, elokuu 2020/elul 5780