Tulkoon valo
Kirj. Muriel Stern
”Sinun on käskettävä israelilaisia tuomaan sinulle puhdasta, survomalla saatua öljypuun öljyä valaisemista varten, niin että lamput voivat palaa aina”
2 Mooses 27:20
Tämän viikon Toorajaksossa, kuten myös edellisen viikon jaksossa, on Ilmestysmajaa koskevia yksityiskohtaisia määräyksiä. Viime viikon jaksossa käsiteltiin arkkia, pöytää, lampunjalkaa, alttaria, itse telttaa ja esipihaa. Tämän viikon jaksossa käsitellään suurimmaksi osaksi pappien vaatetusta. Jaksot muistuttavat toisiaan, määräykset voivat vaikuttaa pitkäveteisiltä ja merkityksettömiltä, mutta kannustan teitä lukemaan ne. Yksityiskohtien tutkiminen on kiehtovaa ja kiinnostavaa. Herran asumus maan päällä ei ollut mikään läpihuutojuttu. Se edusti Häntä!
Kun katselemme ympärillämme olevaa luomakuntaa, näemme siinä samanlaista yksityiskohtien runsautta. Suurimpienkin taiteilijoiden teokset kalpenevat Herran luovuuden rinnalla. Hän on Luoja. Joten on täysin loogista, että Hänen kotinsa edustaa luovuutta.
Joku voi sanoa, että se on legalistista, mutta minusta se on itse asiassa aika hämmästyttävää. Maailmankaikkeuden Luoja haluaa asua meidän keskellämme. Ja Hän kutsuu meidät luomaan kanssaan jotain kaunista. Joten kun luet näitä lukuja, toivon, että koet Taivaallisen Isämme rakkaudellisen läsnäolon, kun Hän kaipaa saada sinut osaksi suunitelmaansa.
Minun mieleeni tästä jaksosta jäi erityisesti se, että jakso alkoi valosta ja päättyi valoon.
”Aaronin tulee polttaa suitsutusalttarin päällä hyväntuoksuisa suitsuketta. Hän polttakoon sitä joka aamu laittaessaan lamppuja kuntoon. Samoin Aaronin tulee polttaa sitä iltahämärissä sytyttäessään lamput…” 2 Mooses 30:7-8
Kauniin, taitavasti taotun lampunjalan, joka seisoi Ilmestysmajassa, paikassa, jonka Herra Jumala oli valinnut asuinpaikakseen, täytyi palaa koko ajan. Israelilaisia käskettiin tuoda laadukkainta öljyä riittävässä määrin , ja Aaronin täytyi pitää huolta lampuista aamuin illoin.
Raamatussa on paljon jakeita, joissa puhutaan valosta ja valkeudesta. Ikuinen valo,maailman valo, meidän valomme ja lamppumme tulee loistaa eikä öljymme saa loppua jne., mutta kun luen Ilmestysmajasta tai Temppelistä, mieleeni tulevat Raamatun aivan viimeiset luvut; Ilmestyskirja.
”Minä näin uuden taivaan ja uuden maan, sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta enää ollut. Näin myös Pyhän Kaupungin, uuden Jerusalemin, laskeutuvan alas taivaasta Jumalan luota, valmistettuna niin kuin morsian, miehelleen kaunistettu. Ja minä kuulin voimakkaan äänen sanovan valtaistuimelta: ´Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Hän asuu heidän keskellään ja he ovat hänen kansojaan. Jumala itse on heidän kanssaan, heidän Jumalansa.” Ilmestyskirja 21:1-3
”Mutta Temppeliä minä en siinä nähnyt, sillä sen temppelinä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, ja Karitsa. Kaupunki ei tarvitse valokseen aurinkoa eikä kuuta, sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppuna on Karitsa.” Ilmestyskirja 21:22-23
Maailman Luoja ei todellakaan tarvinnut meidän apuamme rakentaakseen Itselleen asuinpaikan maan päälle. Maailman valo ei tarvinnut meitä pitämään lamppuja palamassa. Eräänä päivänä, kun on uusi taivas ja uusi maa, Herran asumus on oleva Hänen omaa luomistyötään ja Hän on oleva sen valona.
Mutta nyt tänä syntiinlankeemuksen ja ennalleen asettamisen väliin jäävänä aikana meitä kutsutaan tulemaan työtovereiksi, luomaan Luojan kanssa. Ei siksi että Hän tarvitsisi meitä, vaan koska Hän tahtoo olla kanssamme. Ja antaessamme lamppujemme loistaa, me osoitamme Hänelle, että mekin tahdomme olla Hänen kanssaan.
