OPETUKSIA SIIONISTA, nro 44, syyskuu 2021, Elul 5781
UHRI
Kirj. Elhanan ben-Avraham
”Kun ei ole näkyä, kansa villiintyy. Autuas se, joka ottaa opetuksen varteen!” Snl. 29:18
Kun vartuin USA:ssa, kollektiivisen tietoisuutemme takana piili isänmaallisuuden henki: Jumala, perhe ja maa, sekä tietynlainen kunnioituskin pyhiä asioita kohtaan. Billy Grahamin kaltaisia puhujia kunnioitettiin ja vain harvoin häntä pilkattiin, ei edes silloin kun joku ei pitänyt hänen sanomastaan. Oli olemassa jotain meitä suurempaa. Meille on opetettu, että olemme vastuussa käyttäymisestämme ja sen seurauksista, niin hyvistä kuin pahoista. Kun teimme jotain väärää, me ainakin tiesimme tekevämme väärin. Mutta tilanne on muuttunut perin pohjin yhdessä sukupolvessa.
Nykyinen sukupolvi on täysin vastakkaisen tunteen, oikeutuksen tunteen läpäisemä – että meille ollaan velkaa. Tämän kanssa kilpailee ”uhrimentaliteetti”, eli sen sijaan, että meitä pidettäisi vastuussa elämästämme, me olemme kaikki uhreja ja kaikki ongelmamme ovat jonkun muun tai jonkun toisen aiheuttamia. Mustat ovat valkoisten uhreja, köyhät rikkaitten uhreja, yhteiskunnan huono-onniset ovat hallituksen uhreja ja jokainen on meidän menneisyytemme uhri. Tämä omaan itseen keskittyvä näkemys on saanut amerikkalaiset tuntemaan antipatiaa amerikkalaisia kohtaan, se on johtanut suuttumukseen, katkeruuteen ja vihaan, joka on purkautunut hehkuvana raivona, niin että mielettömät massamurhat ovat nyt uutta ja jokapäiväistä normaalia, sellaista, josta kuuli harvoin kansakunnassa, jossa minä kasvoin. Lapset syyttävät nyt vanhempiaan omista ongelmistaan ja epäonnistumisistaan, mikä johtaa pettymykseen ja perheitten hajoamisiin. Tällaista näkemystä edistävät ja kannattavat ne monet ”neuvonantaja-sielunhoitajat” ja psykiatrit, joiden luona tyytymättömät ja pettyneet nuoret käyvät. Nykyään ei ole mitään suurempaa kuin jokaisen oma ”itse” ja sen mieltymykset – ei kansa, ei laki, ei perhe eikä Jumala. Ei ole enää pakollista kansallista tai aseellista palvelua. Ei ole enää mitään mitä pidetään pyhänä, mitään mikä on ehdoton ja muuttumaton Totuus, mitään ehdotonta hyvää tai pahaa, ei oikeaa ei väärää, ei uskollisuutta. Tätä on kansakunnan ja sivilisaation rappeutuminen.
Tämä ei rajoitu missään nimessä länsimaiseen sivilisaatioon. Lähi-Idässä kaikki muslimimaailman, varsinkin palestiinalaisten, onnettomuudet ja sodat pannaan juutalaisten syyksi. Ja Israel on kuitenkin vain hyvin pieni siivu valtavaa arabimaailmaa. Ja niin kuin päivän tyyliin kuuluu, antisemitismin uudelleen purkautuessa juutalaisia syytetään taas kerran kaikkialla maailmassa. Olemme jo nähneet mihin se johtaa, eikä siitä ole kauan.
Onko jotain ”hopealuotia”, joka korjaisi tämän surkean rappiotilan? En usko. Mutta ehkä voisi muistella Yhdysvaltojen perustamisen pääperiaatteita ja miettiä amerikkalaisia mottoja ”Me uskomme Jumalaan” ja ”Yksi Jumalalle alamainen kansa”, kun etsitään parantavaa balsamia ja hillitsevää ja ennallistavaa tekijää. Mutta täällä Israelissa meillä on tuo hillitsevä tekijä, kun meillä on sapatissa ja jokaisessa pyhäpäivässä Pääsiäisestä Helluntaihin ja Jom Kippuriin ja Lehtimajanjuhlaan muistutus perinnöstämme ja kohtalostamme ja Luojastamme – syy siihen että elämme. Sitäpaitsi Raamattua opetetaan kunnallisissa kouluissa ja meidän todelliset ja asialleen omistautuneet vihollisemme ja parjaajamme ovat enimmäkseen ulkopuoleltamme. Sitoudumme siten palvelemaan armeijassamme oman eloonjäämisemme tähden ja hyvin harvoin kuulen väkivaltarikoksesta kansalaistemme kesken. Kollektiivisessa tajunnassamme on olemassa yhdistävät ykseys ja näky monista eriävistä mielipiteistä huolimatta.
Mutta Jumala, niin kuin tuloverotus ja kuolema, on olemassa, haluaapa siihen uskoa tai ei, ja Jumalan tuomiot ovat käynnissä. Näemme niitä ympärillämme joka päivä ja todistamme läntisen sivilisaation rappeutumista silmiemme edessä. Mutta suuri ja pelottava JHVH:n päivä koittaa, se kerää maailman ylle pilviä kuin horisontissa uhkaava myrsky, mutta meidän kaikkien on yhä mahdollista palata hänen suureen armoonsa.
Kirjoittajasta: Elhanan ben-Avraham syntyi v 1945. Hän on ammattitaitelija, runoilija, kirjailija, kahden lapsen isä ja neljän lapsenlapsen vaari. Hän on asunut Israelissa vuodesta 1979. Hän on palvellut Israelin armeijassa, opettanut Raamattua maailmanlaajuisesti, julkaissut viisi kuvitettua runokirjaa, maalannut kaksi suurta Raamattu-aiheista julkisivumaalausta julkisiin rakennuksiin Jerusalemissa, ja aivan äskettäin häneltä on ilmestynyt mm kuvitettu Jerusalemin Raamattu. Hän ja hänen vaimonsa asuvat rauhallisessa kylässä Juudean vuorilla.
