Site icon Israel-Apu ry

Usko-sanan käännöksistä

Kirj. Jared Seltzer

Minulla on paljon työkaluja, mutta joskus käy niin, että yritän koota tai korjata jotain sopimattomalla tai improvisoidulla työkalulla, koska en tahdo jättää työtä kesken ja lähteä hakemaan autotallista sopivaa työkalua. Työkalu on väline, joka on suunniteltu auttamaan tietyn tehtävän valmiiksi saamista, mutta mitä hyötyä on kehnosta tai puutteellisesta työkalusta? No ehkä silläkin onnistuu saamaan homman tehdyksi äärimmäisen epätoivon ajamana tukalassa tilanteessa, mutta kun on kyse ammattitaitoa vaativasta työstä, siihen kannattaa panostaa hepposta paperiveistä enemmän.

Tahtoisin rinnastaa tämän seuraavaan: kuinka usein me käytämme keskinkertaista apuvälinettä ymmärtääksemme Jumalan Sanaa? Pidit siitä tai et, yksittäinen Raamatun käännös on vain työkalu – mietipä sitä. Mestarimme Jeshua ei puhunut sanaakaan englantia (tai suomea). Itse asiassa, mahtoiko englannin kieltä olla edes olemassa, kun Hän vaelsi Israelin maassa? Siitä huolimatta me uskovat luemme ja siteeraamme Pelastajamme kallisarvoisia opetuksia vuosisatoja myöhemmin puhutulla nykyaikaisella kielellä, joka on kyllästetty kulttuurilla ja viitekehyspohjaisilla ennakkoasenteilla, jotka hämärtävät helposti sattumanvaraisen Raamatun jakson alkuperäisen pääsisällön. Mietihän, kuinka monta kertaa olet yllättynyt, kun olet tutkinut jonkun jakeen merkitystä vertaamalla sitä alkuperäiseen tekstiin? Tai onko joku esittänyt tietyn Raamatun jakeen tukemaan omaa omituista tulkintaansa vain huomatakseen myöhemmin, että asiayhteys tai alkuperäinen kieli ei tuekaan sitä?

Jos olisimme kaikki tiedemiehiä ja opiskelisimme uutterasti hallitaksemme Raamatun kielet ja ymmärtääksemme Kirjoitusten alkuperäisen heprealaisen kulttuurin ja viitekehyksen, emme juuri tarvitsisi käännöksiä. Mutta voi, näin ei ole, joten meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin luottaa täysin käännöksiin ja saarnaajiin, jotka luottavat niihin täysin. Mutta käännös ei ole kuin ihmisen tulkinta toisen kielen käsitteestä muunnettuna toiselle kielelle. Käännetyn kielen monipuolisuus ja sille ominainen kulttuuri rajoittavat osaltaan alkuperäisen kielen täydellistä tulkitsemista. Mutta tämän muodollisen riittämättömyyden lisäksi on tärkeää muistaa, että käännökset ovat tulkintoja, ja niin ollen kääntäjän koulutuksen, tietämättömyyden, väärinkäsitysten ja ennakkoluulojen armoilla, joko viattomien tai harkittujen.

Vaikka olemme valtavassa kiitollisuuden velassa näille kääntäjille ja toivomme tai uskomme, että heidän työnsä on suurimmalta osaltaan tulos halusta ilmaista tarkasti Raamatun sanoma, olisimme varomattomia, jos emme ihmettelisi, oliko kääntäjän tulkinta epätarkka ja missä kohtaa, tai mikä vielä pahempaa, missä se mukautui olemassaoleviin teologisiin normeihin? Pelkäänpä, että ”uskoksi” kutsumamme peruspylväs on esimerkki juuri sellaisesta.

Usko on kiistatta Raamatun tärkein aihe uskovalle, mutta se on kiistatta myös eniten väärinymmärretty, mistä saamme kiittää monia keskitason alapuolella olevia käännöksiä. Ajatus ”uskosta” käsitetään laajalti uskomisen älyllisenä tai henkisenä harjoituksena. Noah Websterin 1828 sanakirja sisältää ”uskolle” 12 määritelmää. Näistä ensimmäiset kahdeksan voi tiivistää karkeasti näin: mielen suostuminen toisen henkilön sanomaan totuuteen.” Vasta muutamalla viimeisellä rivillä annetaan määritelmä ”uskollisuus: ehdoton kiinnipitäminen velvollisuudesta ja lupauksen tyttämisestä.”On selvää, että 1800-luvulla usko oli pääpiirteissään henkistä toimintaa.Vertailun vuoksi, samansukuinen sana ”uskollisuus” on samassa sanakirjassa kuvattu ”uskollisena pysymiseksi, lojaalisuudeksi, totuudeksi, vakaaksi kiinnipitämiseksi alamaisuudesta ja velvollisuudesta, lupausten ehdottomaksi täyttämiseksi.” Harvinaisempi ”usko” sanan määritelmä ja ”uskollisuuden” päämääritelmä ovat lähes identtiset.

Kaikki tiedämme kauppojen syötiksi panemat tarjoukset. Soitat kauppaan ja kysyt, onko heillä varastossa tiettyä haluamaasi tuotetta, mutta sitten kun menet ostamaan sen, kiero myyjä valittaa, että hänellä ei nyt oikestaan ole sitä tuotetta, mutta hän yrittää kaupitella jotain toista, yleensä alempiarvoista tuotetta. Myyjä tietää, että koska lähdit vartavasten kauppaan, ostat todennäköisesti tuotteen, vaikka se ei olekaan sellainen kuin halusit. Kääntäjät ovat tehneet juuri näin ”usko” sanan kohdalla. Antakaahan kun perustelen väitettäni. 

Apostolisten kirjoitusten (niin kutsutun Uuden testamentin) pääasiallinen (jollei alkuperäinen) kieli on kreikka. Tanachin (niin kutsutun Vanhan testamentin) alkuperäinen kieli on heprea. Vaikka näiden kahden teoksen vertailemisen kautta saadaan paljon arvokasta tietoa, ne on kuitenkin kirjoitettu eri kielillä, joten niiden vertaileminen muistuttaa lähinnä omenoiden vertaamista appelsiineihin. Mitä taas tulee omenoiden vertaamiseen omenoihin, viittaan Tanachin kreikan kielisten käännösten perheeseen, Septuagintaksi kutsuttuun. Septuaginta käännettiin kokonaisuudessaan ennen Jeshuan aikaa (vaikkakin muita versioita ilmestyi jälkeenpäin), ja kaikkia perusteellisia Raamatun käännöksiä tehtäessä katsotaan aina Septuagintasta. Mutta avainasia tässä onkin se, että Septuaginta ja Apostoliset kirjoitukset on kirjoitettu samalla kielellä (niin kutsutuksi koinee-kreikaksi eli juutalais-kreikaksi), joten rinnastaminen on turvallisempaa.

Septuagintassa ja Apostolisissa kirjoituksissa kreikan sana pistis esiintyy monta kertaa. Useimmissa käännöksissä tämä sana käännetään ”usko” tai ”uskollisuus”.  Tanachissa sana esiintyy 32 kertaa (ja sille sukua olevia sanoja yli 100 kertaa). Apostolisissa kirjoituksissa, joka on kooltaan noin neljännes Tanachista, sana esiintyy 244 kertaa. Kyse oli selvästikin hyvin tärkeästä asiasta Jeshualle ja hänen apostoleilleen, joten on välttämätöntä, että ymmärrämme sanan merkityksen oikealla tavalla.

Jos rajoitumme vain tiettyihinn käännöksiin, huomaamme, että pistis on käännetty sanalla ”usko” 239 kertaa englannin kielisessä Uudessa testamentissa mutta vain kaksi kertaa Vanhassa. Toista näistä kahdesta siteerataan monia kertoja Uudessa testamentissa (Hab. 2:4, vrt Room. 1:17, Gal. 3:1, Hepr. 10:38), joten se käännettiin ”uskoksi” todennäköisesti johdonmukaisuuden vuoksi. Toinen esiintyy Jumalan nuhdellessa Israelia (5. Moos. 32:20 suomalaisessa Raamatussa ”lapsia, joissa ei ole uskollisuutta”), ehkä korostamaan supersessionistisia ennakko-oletuksia.

Toisaalta sana ”uskollisuus” löytyy Vanhasta testamentista 19 kertaa, mutta ei yhtään kertaa Uudesta. Muistakaa, että nämä kaikki ovat käännöksiä täsmälleen samasta kreikan sanasta pistis, mutta käännösten erilaisuus uhmaa todennäköisyyttä – sen täytyy olla tahallista. Miksi englannin sana, joka viittaa ”tekoihin ja tekemisiin”, esiintyy yksinomaan Vanhassa testamentissa, ja englannin sana, joka viittaa henkiseen harjoitukseen, on ylenmäärin silmiinpistävä Uudessa? Olisiko taustalla mielikuva, että judaismi oli ”tekoihin perustuva uskonto” kun taas ”kristinusko perustuu uskoon?” Tässä tapauksessa poikkeukset auttavat meitä selvittämään säännön, jonka mukaan pistis pitäisi kääntää.

Apostolisissa kirjoituksissa esiintyvistä 244 pistis-sanasta yksi on käännetty ”vakuus” (Ap. t. 17:31), kun puhutaan Messiaan ylösnousemisesta, ja toinen on ”uskollisuus” (Tit. 2:10), puhuttaessa kuinka orja tekee velvollisuutensa isännälleen. Jos me, jotka olemme uskollisia Jeshualle, osoitamme ”pististä” samalla tavalla kuin miten orja palvelee isäntäänsä, usko ei ole enää vain henkistä harjoitusta, vaan se on elämäntapa joka näkyy meidän toiminnassamme.

Samaisella pistis-sanalla Septuagintassa kuvataan työn valvojia, joiden käsiin voi uskoa rahaa (2. Kun. 12:15), sisäänkäynnin vartijoita luottamustehtävässään (1 Aikak. 9:22) ja muiden tehtävien tekijöitä (jae 31) sekä Jumalan töiden luotettavuutta (Ps. 33:4). Se kutsuu jopa ”ehtyvää puroa” ”lähteeksi, jossa vesi ei pysy” , ”vedeksi ilman pististä” (Jer. 15:18). Tanach, jolle Apostoliset kirjoitukset perustuvat, on hyvin selväpiirteinen ja useimmat englantilaiset käännökset ovat tarkkoja, mitä tulee ”Vanhan testamentin uskoon”. Se loihtii esiin ajatuksen uskottavuudesta, lojaalisuudeta, varmuudesta ja luotettavuudesta.

Kysymys onkin, kuinka tämä käsitys on voinut kadota apostolisella ajalla varhaisten englannin kielisten käännösten mukaan. Eikö tämä kreikan kielen sana enää viitannut johdonmukaisuuteen ja uskollisuuteen, kun Jaakob julisti, että ”usko ilman tekoja” on kuin ruumis ilman henkeä – kuollut? Kun Jeshua sanoi opetuslapsiaan ”vähäuskoisiksi”, johtuiko se siitä, että heidän tekonsa eivät osoittaneet luottamusta Jeshuaan? ”Usko” -sanan kohdalla käännöksemme ovat liian usein puutteellisia.

Uudemmat käännökset pyrkivät välttämään tämän ilmiön. Englanninkieliset käännökset kuten NIV, NET ja ESV käsittelevät paljon tasapainoisemmin ”uskoa”, mutta mainittakoon erityisesti Complete Jewish Bible, CJB. Se ottaa johdonmukaisesti huomioon Raamatun alkuperäisen heprealaisen viitekehyksen ja kääntää sanan pistis aika usein sanlla ”luottamus”, joka ilmenee teoissa.

Totta puhuaksemme, kukaan ei väitä, että ihmiset ovat vanhurskaita Jumalan silmissä hyvien tekojen tähden. Mutta koko Raamatun sisäinen harmonia kaiuttaa johdonmukaisesti yhtä ainoaa sanomaa: pistis on uskollista sitoutumista Jumalaan ja Hänen sanaansa ja se näkyy meidän teoissamme. Joten jos käyttämäsi käännös ei onnistu tuomaan esille pistis-sanan täyttä merkitystä, silloin käsissäsi on ala-arvoinen työkalu ja voit kysyä, millä muulla tavalla se antaa väärän kuvan Kirjoituksista. Olisihan se hienoa alkaa opiskella raamatullisia kieliä, jotta olisi paremmat työkalut kunnolliseen eksegeesiin, muta se ei ole aina mahdollista. Joten vähin, mitä voimme tehdä, on turvautua moniin ja erilaisiin käännöksiin kuin työkalupakkiin, jossa on joukko erilaisia laadukkaita työkaluja, saadaksemme tasapuolisemman kuvan ja hyödyn Kirjoitusten alkuperäisestä kielestä. 

Kirjoittaja Jared Seltzer toimii sisältökirjoittajana ja toimittajana Netivyalle. Hänellä on tutkinto Raamatun historiassa, kulttuurissa ja kielissä, ja hän pitää opiskelusta ja opettamisesta, ja opettaa mielellään nimenomaan alullaan olevan kristinuskon ja toisen temppelin judaismin leikkauspisteestä.

TEACHING FROM ZION, OPETUKSIA SIIONISTA

no 40, elokuu 2020/elul 5780

Exit mobile version