Kirj. Joseph Shulam
Heprealaisesa Raamatussa juurisanasta אמן on tullut kuuluisa sana kaikissa kielissä, joita kristityt ja juutalaiset puhuvat. Tämä juurisana on sana, jota sekä juutalaiset että kristityt käyttävät jokaisen rukouksen lopussa, AAMEN! Juutalaisuudessa on monia kommentointeja ja selityksiä siitä, mitä tämä pieni sana Aamen merkitsee. Yksi aika mielenkiintoinen selitys pitää tätä sanaa akrostisena: א = El, מ = Melech-kuningas, נ =Ne´eman. Suomeksi: Herra on kuningas joka on uskollinen. Yksinkertainen selitys on kuitenkin, että juurisanalla Aamen on merkitys ´luotettava ja uskollinen´. Sellaiset sanat kuin usko, luotettava, kattoa kannattava pylväs, tulevat kaikki tästä juuresta. Sana jonka merkitys on usko, אמונה (emuna), esiintyy Heprealaisessa Raamatussa seuraavissa jakeissa. Olen merkinnyt heprean sanan usko (emuna) lihavoituna, jotta näette miten se on suomennettu. Esimerkit osoittavat tämän sanan laajan semanttisen käytön ja näette, miten tätä suosittua sanaa käytetään väärin käännöksissä ja vielä pahemmin monissa kristillisissä yhteyksissä.
2. Moos. 17:12: ”Mooseksen kädet alkoivat kuitenkin painaa. Silloin Aaron ja Huur ottivat kiven ja asettivat sen hänen alleen ja hän istui sille. Sitten Aaron ja Huur tukivat hänen käsiään, toinen toiselta ja toinen toiselta puolelta ja niin hänen kätensä pysyivät vakaina auringonlaskuun asti.”
5. Moos. 32:4: ”Hän on kallio, hänen tekonsa ovat täydelliset, kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Hän on uskollinen Jumala, vääryyttä hänessä ei ole, hän on vanhurskas ja oikeamielinen.”
2. Kun. 22:7: ”Heiltä ei kuitenkaan tule vaatia tilintekoa rahoista, jotka heille luovutetaan, sillä he toimivat luottomiehinä.”
Jes. 11:5: ”Vanhurskaus on hänen kupeittensa vyö, totuus vyönä hänen lanteillaan.”
Jes. 25:1: ”Herra, sinä olet minun Jumalani! Minä korotan sinua ja kiitän sinun nimeäsi, sillä sinä olet tehnyt ihmeitä, sinun suunnitelmasi kaukaisilta päiviltä ovat todet ja vakaat.”
Jes. 59:4: ”Ei kukaan haasta oikeuteen vanhurskaasti, eikä kukaan käy oikeutta rehellisesti. He turvautuvatolemattomaan ja puhuvat perättömiä. He kantavat tuhoa kohdussaan ja synnyttävät turmion.”
Jer. 5:1: ”Kierrelkää Jerusalemin katuja, katselkaa, tiedustelkaa ja etsikää sen toreilta. Jos löydätte yhdenkään, joka tekee oikein, ainoankaan, joka pyrkii uskollisuuteen, niin minä annan anteeksi Jerusalemille.”
Jer. 5:3: ”Herra, eivätkö sinun silmäsi etsi uskollisuutta? Sinä löit heitä, mutta he eivät tunteneet kipua; sinä teit heistä melkein lopun, mutta he eivät ottaneet kuritusta opikseen. He ovat kovettaneet kasvonsa kalliota kovemmiksi, he ovat kieltäytyneet palaamasta luoksesi.”
Jer. 7:28: ”Sano heille: Tämä on kansa, joka ei ole kuunnellut Herran, Jumalansa, ääntä eikä ottanut kuritusta opikseen. Uskollisuus on kadonnut ja totuus hävinnyt heidän suustaan.”
Jer. 9:2: ”Niin kuin jousen he jännittävät kielensä valheeseen; he eivät käytä valtaansa maassa uskollisesti vaan kulkevat pahanteosta pahantekoon. Minua he eivät tunne, sanoo Herra.”
Hoos. 2:22: ”minä kihlaan sinut itselleni uskollisuudella ja sinä olet tunteva Herran.”
Ps. 33:4: ”Sillä Herran sana on oikea, ja kaikki hänen tekonsa ovat luotettavia.”
Ps. 37:3:”Luota Herraan ja tee hyvää, asu maassa ja noudata totuutta.”
Ps. 119:30: ”Minä olen valinnut uskollisuuden tien, olen asettanut eteeni sinun säädöksesi.”
Ps. 119:75:”Herra, minä tiedän, että sinun tuomiosi ovat vanhurskaat ja että uskollisuudessasi sinä olet minua nöyryyttänyt.”
Ps. 119:86: ”Kaikki sinun käskysi ovat luotettavia. He vainoavat minua syyttä. Auta minua!”
Ps 119:138: ”Sinä olet säätänyt todistuksesi vanhurskaudessa ja suuressa uskollisuudessa.”
Snl. 12:17: ”Toden puhuja lausuu sitä, mikä on oikein, mutta valheellinen todistaja puolustaa petosta.”
Snl. 12:22: ”Valheelliset huulet ovat iljetys Herralle, mutta uskollisesti toimivat ovat hänelle mieleen.”
1. Aikak. 9:26: ”Näistä leeviläisistä portinvartijoista neljällä ylimmällä oli pysyvä luottamustehtävä, ja heidän vastuullaan olivat myös Jumalan temppelin sivuhuoneet ja aarrekammiot.”
1. Aikak. 9:31: ”Mattitjalla, joka oli leeviläinen ja koorahilaisen Sallumin esikoinen, oli luottamustehtävänä valmistaa pannulla paistettavia leivonnaisia.”
2. Aikak. 19:9: ”hän antoi tuomareille käskyn: ´Tehkää näin Herran pelossa, luotettavasti ja kokosydämisesti.”
2. Aikak. 31:12: ”niihin tuotiin tunnollisesti uhrilahjat, kymmenykset ja pyhät lahjat. Niitä valvomassa oli leeviläinen Konanja ja hänen veljensä Simei, joka olin arvossa hänestä seuraava.”
2. Aikak. 31:15: ”Hänen alaisinaan olivat Eeden, Minjamin, Jeesua, Semaja, Amarja ja Sekanja, joiden oli tunnollisestiosastoittain suoritettava osuudet pappiskaupunkien veljille, niin pienille kuin suurille.”
2. Aikak. 34:12: ”Nämä miehet toimivat siinä työssä luottomiehinä. Heitä valvomaan ja johtamaan oli pantu leeviläiset Merarin jälkeläiset Jahat ja Obadja, sekä Kehatin jälkeläiset Sakarja ja Mesullam, samoin kaikki ne leeviläiset, jotka olivat soittotaitoisia.”
2. Kun. 18:16: ”Siinä yhteydessä hän leikkautti Herran temppelin ovista ja ovien pielistä kullan, jolla hän oli ne päällystänyt ja antoi sen Assurin kuninkaalle.” (engl.tekstissä ´pylväs, pilari´)
Kaikista näistä Vanhan testamentin kohdista käy selvästi ilmi, että ainoassakaan paikassa sanaa emuna= usko, ei käytetä opillisena väittämänä, joka lukijan on uskottava tai hyväksyttävä vetämällä rasti ruutuun, jotta häntä voitaisiin pitää uskollisena Jeshuan opetuslapsena, eli ”kristittynä”.
Heprealaisessa Raamatussa usko merkitsee kaikissa tapauksissa totuutta, uskollisuutta tai luottamusta. Toisinaan sana emuna (erilaisine kieliopillisine muotoineen) viittaa johonkin merkittävään kokemukseen ihmisen elämässä. Heprealaisessa Raamatussa on 25 jaetta, joissa käytetään juurisanaa AMEN. Tällä juurisanalla, niin kuin useimmilla heprean kielen juurilla, on varsin laaja semanttinen käyttöalue, kuten edellisistä esimerkeistä ilmenee. Kun tämä runsas semanttinen käyttöalue supistetaan englanninkielisessä Raamatussa yhteen sanaan USKO, väärinymmärrysten mahdollisuus kasvaa moninkertaiseksi. Sellainen käännösteksti on köyhää. Vuorista tulee laaksoja ja laaksoista matalia kukkuloita.
AMEN sanan semanttinen käyttö käännöksissä ei ole viaton erehdys. Kristillinen kirkko valitsi sen, ainakin kristillisen ajanlaskun neljänneltä vuosisadalta lähtien, tietoisesti edistääkseen kirkon omaa agendaa vuosisatojen ajan. Kun kirkko teki sanasta ”usko” opillisen käsitteen, kirkon opetuksen, siitä tuli väline, jolla pakotettiin yleisesti ottaen tietämätön, vastasyntynyt seurakunta kuuliaisuuteen uudelle Konstantinuksen hallitsemalle valtakunnalle. Jos joku olisi tarkistanut juutalaisilta piispoilta tai heprean kielen tuntijoilta, tai jos he olisivat edes kunnioittaneet heprealaista Raamattua (Vanhaa testamenttia), he olisivat voineet välttää heprean sanan emuna lattean ja yksipuolisen kääntämisen. Joku saattaa haastaa esittämäni väitteen, että ”kirkko” päätti käyttää kreikan sanaa ´pistis´ käännöksenä kaikissa kohdissa, joissa heprealaisessa Raamatussa käyetään sanaa Emuna tai juurisanaa AMEN. Tosiasia on kuitenkin, että meillä on hyvin, hyvin harvoja olemassa olevia Raamatun tekstejä, jotka ovat peräisin varhaisemmalta ajalta kuin 300- luvulta ennen Kristusta. Niin kutsuttu ”kristinusko” levisi ja Raamatun kopioiden tarve lisääntyi suuresti sen jälkeen, kun Rooman valtukunnan itäisen osan keisari Konstantinus julisti valtakuntansa kristityksi valtakunnaksi. Jumalan Sanaa oli toimitettava kaikille uusille seurakunnille ja kirkoille, joita perustettiin, kun kreikkalaisille ja roomalaisille jumalille omistetut pakanalliset temppelit muutettiin ”kristillisiksi” kirkoiksi. Sanasta, joka saattoi tarkoittaa uskoa, uskollista, aitoa, luotettavaa, vakaata tai pylvästä, joka kannattelee rakennuksen kattoa, jäi jäljelle yksi merkitys, ”usko”.
Katsokaamme nyt kreikkalaista sanaa, joka on Uudessa testamentissa käännetty sanoilla usko tai uskollisuus.
Olemme tutkineet juuren אמן (amen) ja sen johdannaisten ( אמין אומנה אמונה אמינות ) käyttöä heprealaisessa Tanachissa. Olemme nähneet, että tämän juurisanan semanttinen käyttö on paljon laajempaa kuin sanan ”usko”, pistis, tavallinen käyttö kreikan kielessä, ja siitä johtuen laajempaa kuin tämän kreikkalaisen sanan tulkitseminen kristillisissä teksteissä. Jos kristillinen kirkko olisi tahtonut kääntää kreikan pistis – sanan yhtä laajasti tulkiten kuin heprean kielessä, he olisivat voineet tehdä niin. Kreikan pakanallisessa kirjallisuudessa sanalle löytyy Raamatun hepreaa vastaava yhtä laaja käyttöalue.
”Uskosta” tulee kristillinen sana, jota käytetään testinä todentamaan, kuka on kristitty ja kuka ei ole uskollinen kristitty. Usko on kirkon opetuksen hyväksymistä. Lähes jokainen kristillinen tunnustuskunta on määritellyt ”uskon” tietyin opillisin väittämin, ja jos joku ei ole samaa mieltä heidän oppiensa kanssa, hänellä ei ole uskoa. Sellainen ihminen luokitellaan harhaoppiseksi. Ihminen saattaa elää hyvin läheisessä suhteessa Jumalaan, olla täysin sitoutunut ja halukas jopa kärsimään siksi, että uskoo Messiaaseen, ja uhrata paljon, mutta jos hän ei yhdy seurakuntansa oppeihin, hänet julistetaan uskottomaksi ja hänet erotetaan. Yleisellä tasolla puhuen kirkolle sana ”usko” määrittelee kuka on kristitty ja mitä kristittynä oleminen tarkoittaa. Ajanlaskumme 300-luvun alusta asti puhdasoppisuus muotoili ja hahmotteli, mitä ”uskollisena” olemiseen vaadittiin. Kirkkoneuvostot laativat oppeja ja edellyttivät, että jokainen hyväksyy nämä ihmisen tekemät opit, ja jos joku ei hyväksynyt kirkkoneuvoston päätöstä, hän oli harhaoppinen. Jos joku ei ollut samaa mieltä neuvoston ( mm. Arius opetuslapsineen) päätöksen kanssa toisessa Nikean kirkolliskokouksessa (333 jKr), Athanasius ja hänen seuraajansa yksinkertaisesti myrkyttivät tällaisen henkilön.
Kreikankielinen Septuaginta (LXX) kääntää epätavallisen johdonmukaisesti heprean juuresta A.M.N. tulevat sanat kreikankielisillä sanoilla, joiden juurena on sana pistis. Tästä säännöstä on vain muutama poikkeus. Yksi poikkeuksista löytyy Jer. 25:8:sta, joka on oikein tulkittuna:”Sen tähden, sanoo Herra Sebaot: Koska te ette ole kuunnelleet minun sanojani.” Septuagintassa se on käänneety sanalla, jonka juurena on pistis: luottaa.
Uudessa testamentissa (etenkin paimenkirjeissä) kristinuskon teologinen kieli ravisteli päältään judaismin aluperin vaikuttamat käsitteet ja palasi jyrkemmin kreikalle ominaisiin uskonnollisiin käsitteisiin. Varhainen kristinusko (kirkko ja kirkon opetus) ymmärsi kuitenkin sanan pistis (usko) ”uskollisuutena”. Kun Roomasta tuli läntisen kirkon keskus 300-luvulla, kreikan sana pistis käännettiin latinaksi sanalla fides (uskollinen).
Meidän on tärkeää ja mielenkiintoista huomata, että Jeshua ei puhunut paljon uskosta – pistis/emuna. Seuraavaksi katsaus neljän evankeliumin kohtiin, joissa sanaa ”usko” (pistis/emuna) käytetään. Olen lisännyt kommenttini jokaisen jakeen perään.
Matt. 6:30: ”Jos siis Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa mutta huomenna joutuu uuniin, niin eikö hän paljon ennemmin vaateta teitä, te vähäuskoiset?”
Selvää on, ettei ”vähäuskoiset” ole tarkoitettu kohteliaisuudeksi, mutta sen esiintyminen tässä ei riitä perustamaan mitään oppia, dogmaa tai opetusta. Seuraavat kolme jaetta ovat vastaavanlaiset.
Matt. 8:26: ”Hän sanoi heille: ´Miksi olette peloissanne, te vähäuskoiset?´ Sitten hän nousi ja nuhteli tuulia ja merta, ja tuli aivan tyven.”
Matt. 14:31: ”Jeesus ojensi heti kätensä, tarttui häneen ja sanoi: ´Sinä vähäuskoinen, miksi epäilit?”
Matt. 16:8: ”Jeesus huomasi sen ja sanoi: ´Te vähäuskoiset! Mitä te puhelette keskenänne siitä, ettei teillä ole leipää?”
Matt. 8:10: ”Tämän kuullessaan Jeesus ihmetteli ja sanoi niille, jotka häntä seurasivat: ”Totisesti minä sanon teille: näin suurta uskoa en ole löytänyt Israelista keneltäkään.”
Tässä Jeshua vertaa roomalaisen sadanpäämiehen varmuutta/ luottamusta Israelissa näkemänsä varmuuden/ luottamuksen tasoon.
Matt. 17:17: ”Silloin Jeesus vastasi: ´Voi tätä epäuskoista ja kieroutunutta sukupolvea! Kuinka kauan minun on oltava teidän kanssanne? Kuinka kauan minun on kärsittävä teitä? Tuokaa hänet tänne minun luokseni.´”
Tässä paljastuu se, että ei ole luottamusta Jumalaan eikä varmuutta, että Jumala tekee työnsä.
Matt. 17:20: ”Jeesus sanoi heille: ´Epäuskonne tähden. Totisesti minä sanon teille, jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa tälle vuorelle: ´Siirry täältä tuonne´ ja se siirtyisi. Mikään ei olisi teille mahdotonta.”
Jeshua ei puhu sinapinsiemenen koosta puhuessaan uskosta, jota on sinapinsiemenen verran. Hän puhuu sinapinsiemenen laadusta, sen mausta ja kirpeydestä. Toisin sanoen, jos teissä olisi sinapinsiemenen ominaisuus itsessänne – terävä, voimakas ja tulinen – silloin teidän luottamuksenne Jumalaan olisi voimakasta – rohkeaa ja uskaliasta ja hyökkäävää. Mikään ei olisi teille mahdotonta.
Matt. 21:21: ”Jeesus vastasi heille: ´Totisesti minä sanon teille, jos teillä olisi uskoa ettekä epäilisi, te ette voisi tehdä vain sitä, mikä tapahtui viikunapuulle, vaan voisitte sanoa jopa tälle vuorelle: ´Nouse ja heittäydy mereen´, ja se tapahtuisi.”
Tämä jae on avain, joka auttaa meitä ymmärtämään tavan, jolla Jeshua käyttää sanaa ”usko”. Jeshualle usko merkitsee vakaumusta, varmuutta ja luottamusta; voisitte siirtää vuoria. Babylonian Talmudissa (Baba Metziah 59b) on kertomus puun siirtämisestä. ”Sinä päivänä R. Elieser esitti kaikki kuviteltavissa olevat syyt, mutta he eivät hyväksyneet niitä. Hän sanoi heille: ´Jos halacha on samaa mieltä kanssani, todistakoon tämä karobpuu sen.´ Silloin tämä karobpuu repäistiin sadan kyynärän päähän paikaltaan – toiset sanovat, että neljänsadan kyynärän. ”Karobpuuta ei voi pitää todisteena.”
Markuksen evankeliumissa on kaksi Matteuksen tekstin kanssa samankaltaista tekstiä. En nyt ota niitä tilan säästämiseksi.
Luuk. 7:9 vastaa Matt.8:10:tä.
Luuk. 9:41: ”Jeesus vastasi: ´Voi tätä epäuskoista ja kieroutunutta sukuplvea. Kuinka kauan minun on oltava teidän luonanne ja kärsittävä teitä? Tuo poikasi tänne.´”
Tämä on sama kuin vähäuskoinen. Tässäkin ”epäuskoinen ja kieroutunut sukupolvi” on sukupolvi, joka on nähnyt monia Jumalan suuria tekoja eikä siitä huolimatta luota Jumalan kykyyn tehdä parantamisihmeitä.
Luuk. 12:28: ”Jos siis Jumala näin pukee ruohon, joka tänään kasvaa kedolla mutta huomenna joutuu uuniin, kuinka paljon ennemmin hän pukee teidät, te vähäuskoiset!”
Sama kuin Matt.6:30.
Luuk. 17:5: ”Apostolit sanoivat Herralle: ´Lisää meille uskoa!´”
Ymmärrän ”uskomme lisäämisen” tarkoittavan ”auta meitä luottamaan enemmän Jumalaan ja sinuun”.
Luk. 17:6: ”Niin Herra sanoi: ´Jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa tälle silkkiäispuulle: ´Nouse juurineen maasta ja istuta itsesi mereen´, ja se tottelisi teitä.´”
Matteuksella on vastaava.
Luuk. 18:8: ”Minä sanon teille: hän hankkii heille oikeuden viipymättä. Mutta kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?”
Joh. 20:27: ”Sitten hän sanoi Tuomaalle: ´Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni. Ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni. Älä ole epäuskoinen vaan uskova.”
Tässä jakeessa todistamme yhtä viimeisistä Jeshuan ja hänen opetuslastensa välisistä kohtaamisista, jossa Tuomas tahtoo nähdä todisteen siitä, että tämä on sama Jeshua, joka naulittiin aiemmin ristille. Hän tahtoo nähdä Jeshuan käden, jossa näkyy todisteena naulojen jättämät arvet. Tässä yhteydessä Jeshua käskee Tuomasta hyväksymään sen sijaan että epäilisi.
Olemme nyt nähneet, että kuten heprealaisessa Raamatussa ja varhaisessa rabbiinisessa kirjallisuudessa, sanalla ”usko” on sivumerkitykset ”luottaa” ja ”hyväksyä/ottaa vastaan”. Jeshua ei rohkaissut ”uskoa” klassisessa kristillisessä ja kirkkoisien esittämässsä mielessä. Matteuksella (18:6) ja Markuksella (9:42) on yksi kohta, ”uskokaa minuun”, jossa on vivahde sanan ”usko” klassista kristillistä käyttöä.
Matt. 18:6: ”Mutta joka viettelee yhdenkin näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sille olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.”
Jotkut oppineet kysyvät, olisiko tämä teksti saanut vaikutteita Markuksen jakeesta 9:42, jonka mukaan se olisi sitten kirjoitettu ja mukailtu.
Yhteenvetona voimme todeta, että Raamatussa uskon olemus on sitä, että meidän varmuutemme ja luottamuksemme ovat Herrassa. Sellaista uskoa tarvitaan eniten aikana, jolloin Jeshuan opetuslapsilta vaaditaan kestävyyttä vakavien haasteiden, koetusten tai vaarojen keskellä. Näin usko tulee esiin evankeliumeissa ja Jeshuan sanoissa.
Miten tämä liittyy meihin ja meidän veljiimme tänä internetin ja teknologian aikana, joka ylittää valtiolliset ja maantieteelliset rajat ja yhdistää meidät uskonveljiin ja -sisariin kaikialla maailmassa. Elämämme uskominen Jumalan käteen tapahtuu kuin itsestään, kun meillä on läheinen suhde Kaikkivaltiaaseen, jolloin saamme Häneltä elämämme, kaiken mitä omistamme ja kaiken mitä tarvitsemme. Omistaa usko on sitä, että meillä on Häneen suhde, joka perustuu luottamukseen ja varmuuteen Hänen uskollisuudestaan.
Kirkon oppien ja opetusten kanssa yhtä mieltä oleminen ei ole osa sanan ”usko” käyttöä Raamatussa. Tämä ”usko” sanan käyttö on kehittynyt perinteisten kirkkokuntien piirissä, jotka syntyivät ja saivat alkunsa 300-lvuulla. Sitä vahvistettiin kirkon uskontunnustuksilla, jotka oli saatettava voimaan pakottamalla ihmiset muokkaamaan omat mielipiteensä ja ymmärryksensä sopusointuun virallisen kirkon kanssa. Tästä ovat esimerkkeinä Inkvisitio, joka tuomitsi ”harhaoppiset” kuolemaan, ja viimeaikaisempana oppiin liittyvät oikeudenkäynnit aina 1900- ja 2000-luvuille asti, jolloin oppineita on erotettu kirkosta jonkun kritiikin sanan tai opetuksen takia, joka ei ole raamatullinen.
Raamattu (1. Mooseken kirjasta Ilmestyskirjaan) on ainoa uskontunnustuksemme, eikä meillä ole mitään tarvetta tai syytä hyväksyä ja uskoa yhtäkään ihmisen tekemistä uskontunnustuksista, joita historialliset kirkot ovat tuottaneet. Ihmisen tekemät uskonjulistukset ovat saaneet aikaan jakaantumista ja vieraantumista Messiaan opetuslapsijoukossa, eikä Jumalan Kuningaskunta saa siitä lisäarvoa! Raamatussa kuvattujen tuomiokohtausten mukaan meidän tulee keskittyä paljon ennemmin siihen, mitä teemme uskollamme Jeshuaan, Messiaaseemme ja Mestariimme, kuin johonkin uskoon liittyvään, ”kirkkojen” historian aikana syntyneeseen julistukseen. Meitä ei tuomita sen mukaan, mitä on kirjoitettu kristillisten tunnustuskuntien uskonjulistuksissa. Meidät tuomitaan tekojemme mukaan ja sen hyvän mukaan, mitä teemme uskomme perusteella Jumalaan ja Jeshuaan. On oleva tuomiopäivä ja on oleva kuolleista ylösnouseminen. Ilmestyskirja 21-22:n Jerusalemissa ei tule olemaan ainuttakaan kristillistä tunnustuskuntaa. Siellä on oleva vain ihmisiä, jotka ovat osoittaneet uskonsa Jumalaan myös Messiasta muistuttavissa teoissaan. Puhdistakaamme siis lamppumme sydämet karstasta ja täyttäkäämme ne öljyllä, valmiina ottamaan vastaan Ylkämme takaisin kotiin Siioniin.
Kirjoittaja Joseph Shulam syntyi Sofiassa, Bulgariassa 24.3.1946 sefardijuutalaiseen perheeseen. Vuonna 1948 perhe muutti Israeliin juuri ennen valtion perustamista. Lukiossa hän tutustui Uuteen testamenttiin ja samastui välittömästi Jeshuan persoonaan. Vuonna 1981 Joseph ja pieni piiri, joka alkoi kokoontua hänen kodissaan, perusti yhden ensimmäisistä, voittoa tavoittelemattomista Jeshuan juutalaisten opetuslasten järjestöistä Israelissa – Netivyah Raamatunopetusjärjestön. Joseph on luennoinut laajalti ja auttanut kannustamaan opetuslapsia kaikkialla maailmassa. Hänellä ja hänen vaimollaan Marcialla on kaksi lasta ja kaksi lastenlasta.
TEACHING FROM ZION, OPETUKSIA SIIONISTA
no 40, elokuu 2020/elul 5780
