OPETUKSIA SIIONISTA, nro 44, syyskuu 2021, Elul 5781
VAADIMME VAPAUTEMME TAKAISIN
Kirj. Tzvi ben Daniel
Olen kuullut uskovien sanovan lukemattomia kertoja, että meidän ei pitäisi sekaantua politiikkaan. Totta puhuen, ennen helmikuuta 2021 en tiennyt edes Pohjois-Karolinan kuvernöörin nimeä, vaikka olen asunut siellä viimeiset kuusi vuotta. Mutta tuolloin kuvernööri teki itsensä niin suureksi ja mahtavaksi, että kukaan ei voinut olla huomaamatta häntä.
Olen tavallinen lakia kunnioittava kansalainen. Pysyttelen kaukana ikävyyksistä, maksan veroni ja koetan palvella Jumalaani parhaan kykyni mukaan. Eräänä päivänä kuvernööri sanoi, että en voi lähteä ulos kodistani eivätkä lapseni voi mennä kouluun. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ryhtyi varotoimenpiteisiin ja ”rakastavien” vanhempien tavoin teki päätöksiä koko hallitsemallaan alueella asuvien ihmisten puolesta. Uutiskanavat ja kaikki ”asiantuntijat” tuntuivat olevan samaa mieltä.
Kyse oli Covid-Scamdemiasta (scam,juoni), tarkoitan Plandemiasta (plan,suunnitelma), anteeksi tarkoitan Pandemiasta.
Tässä kirjoituksessani tahtoisin tutkia, onko olemassa rajaviivaa erottamassa seuravia: ”rukous johtajiemme puolesta” tai ”heidän auktoriteettinsä kunnioittaminen ja arvostaminen” ja ”heittää yli laidan hallitus väkivalloin” parhaaseen ”makkabealaistyyliin”. Olen varma, etten ollut ainoa, joka tunsi pakottavaa halua tehdä niin.
Tahtoisin myös selvittää, mikä ero on (jos on) entisajan, niin Israelin kuin kansakuntienkin, kuninkaiden ja nykypäivän hallitsijoiden välillä, joiden käskyvallan alla olemme tällä hetkellä. Ja mikä tärkeintä, onko Kaikkivaltiaan tahto, että ”mahtavat” hallitsevat meitä, ja onko Toorassa määrätty tällainen järjestelmä.
Pitäisikö meidän mennä mukaan politiikkaan?
Olen nyt aivan rehellinen. Kun olin vielä ”keltanokka” USA:ssa, ajattelin, että oli ihan yksi ja sama, kummasta tulisi presidentti, Trumpista vai Hillarysta. Samuelin kirjasta olin ymmärtänyt, että meidän ei pidä sekaantua politiikkaan.
”[Israelin vanhimmat]…sanoivat hänelle: ´Sinä olet käynyt vanhaksi, eivätkä poikasi vaella sinun teitäsi. Aseta nyt meille oikeutta jakamaan kuningas, jollainen on kaikilla muillakin kansoilla.´Samuel pahastui siitä, että he sanoivat: ´Anna meille kuningas jakamaan meille oikeutta.´ Hän puhui asiasta rukouksessa Herralle. Herra sanoi Samuelille: ´Kuule kansan ääntä kaikessa, mitä he sinulle sanovat. Eiväthän he ole pitäneet halpana sinua, vaan minua he ovat pitäneet halpana, kun eivät enää halua pitää minua kuninkaanaan. Niin he ovat tehneet siitä päivästä, jona minä johdatin heidät tänne Egyptistä, tähän päivään asti. He ovat hylänneet minut ja palvelleet muita jumalia, ja niin he tekevät nyt sinullekin. Kuule siis heidän ääntään. Kuitenkin varoita heitä vakavasti ja ilmoita heille, mitä oikeuksia on kuninkaalla, joka on heitä hallitseva´” (1. Sam. 8:5-9).
Israelin kansakunta oli syntyessään käytännön syistä perustuslaillinen teokratia, ja Tooran asettamissa rajoissa vallitsi laaja vapaus käsitteen ”elää ja antaa muiden elää” mukaisesti (tai niin kuin Hillel vanhempi sanoi Toisen temppelin aikoina: ”Älä tee lähimmäisellesi sellaista mitä itse vihaat”).
Toisaalta kuningaskuntia on ollut vanhimpien tarujen syntyajoista lähtien. Ja useimmiten kuninkaat, olivatpa sitten ´hyviä´ tai ´pahoja´, ovat pyrkineet aina ammentamaan rikkauksia kansalta.
Israelin tapauksessa ”kansa sai mitä ansaitsi”, kun Saulista tuli Israelin ensimmäinen kuningas. Ehkä se oli Kaikkivaltiaan keino antaa Israelille esimakua siitä, miltä ”keskitetty ihmisvalta” voisi näyttää.
Siirtykäämme nopeasti nykyhetkeen.Nykyisinä aikoina olemme nähneet valtio-käsitteen syntymän. Yhtenä kokonaisuutena valtio ei ole saanut aikaan muuta kuin että se siirsi vallan entisajan kuninkailta ja aristokratialta ”toimeenpanevalle kuninkuudelle” ja ”aristokraattiselle lainsäätämisvallalle”. Proletariaatti pysyi prikulleen samalla paikalla, pakan pohjimmaisena.
Mielenkiintoista kyllä, valtioiden suunnitelmissa on uhottu antaa valta kansalle, kuten mm Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistuksen kauniissa alkusanoissa. Mutta jos joku ei ole vielä ymmärtänyt, se kaikki on vain paperilla. Jos ette usko minua, yrittäkääpä anoa hallitukselta epäkohtien oikaisemista.
Entisajan sortoa harjoittavien, ehdotonta valtaa käyttävien monarkioiden sijaan me elämme nyt ”demokratioissa”, joissa ihmiset saavat ”vapauden” äänestää (tai illuusion siitä). He voivat valita kahden ehdokkaan välillä, joista toinen on siniseen päin kallellaan oleva pelle ja toinen punertava pelle. Muutamissa maissa, esim Argentiinassa, jossa asuin lapsena, ihmiset pakotetaan äänestämään ja valitsemaan yksi. Heidät pakotetaan hyväksymään tahtomattaankin järjestelmän säännöt ja sen kiero peli.
Ikäänkuin ei riittäisi, että me maksamme veroja ja ostamme lupia voidaksemme tehdä periaatteessa kaikkea ja noudattaa kaikkia oikukkaita lakeja, joita valtaapitävämme suoltavat. Vuosi 2020 toi uuden käänteen peliin:
”________________n (kuvernöörisi tai vastaavan instanssin) antaman säädöksen mukaan jokainen mies, nainen ja eläin pysyköön talossaan kunnes sanomme heille, että ulos saa mennä. Kun he menevät ulos, he saavat mennä vain tietyn matkaa ja tiettyihin paikkoihin, ja heidän on pidettävä kasvosuojaa koko ajan. Kun rokote on valmis, heidän tulee ottaa se. Ja kaikki tämä tapahtuu yleisen hyvinvoinnin nimissä.”
En tiedä minä menneisyyden päivinä ihmiset ovat tyytyneet hiljaisina siihen, että heitä kontrolloidaan näin mittavasti, mutta nykyään aivan yksinkertaiset asiat, kuten sitä, että päättää olla rokottamatta vastasyntynyttä lastaan ja olla lähettämättä heitä 12 vuotiseen kunnalliseen kouluun, tai että istuttaa keittiöpuutarhan etupihalle tai kokoaa talteen katolta tulevan sadeveden, voidaan pitää kiistanalaisena ja jopa laittomana joissain osissa maailmaa.
Mitä makkabealaiset tekisivät?
Tunnemme tarinan hurskasten juutalaisten ryhmän kapinasta 100-luvulla eKr. He taistelivat kreikkalaisten sortovaltaa vastaan, koska heiltä kiellettiin tietyt uskonnolliset perusoikeudet.
Tuossa vaiheessa he olivat eläneet Kreikan hallinnon alaisina yli sata vuotta. He sietivät sen, että vieraan maan armeija kulki heidän maassaan ja vierasmaalainen hallitus kontrolloi monia heidän elämänsä alueita. He maksoivat vieraalle veronsa niin kuin kaikki, mutta heidänkin sietokyvyllään oli rajansa. Hyökkäykset heidän uskontoaan vastaan olivat liian suoria.
Sanotaan, että vaikeat ajat kasvattavat voimakkaita miehiä, ja tämä pätee makkabealaisiin. Mutta sanotaan myös, että sen jäkeen voimakkaat miehet luovat hyviä aikoja ja hyvät ajat luovat heikkoja miehiä, jotka vuorostaan luovat vaikeita aikoja. Arvelen, että läntinen yhteiskuntamme on nyt ehkä tuon syklin jälkimmäisessä vaiheessa. Ihminen on näet maksanut omalla autonomiallaan ja itsemääräämisoikeudellaan pelkästä mukavuudesta.
”Makkabealaisetko”, voit kysyä, ”nuo villit kiihkoilevat juutalaiset? Meidänhän tulee ottaa esimerkkiä Jeshuasta.” Okei, tajusin. Historian aikana on ollut erilaisia ihmisiä, jotka ovat toimineet erilaisilla tavoilla hallituksen sorron edessä, ja Jeshua oli totisesti kirjon ”lievemmällä” puolella (makkabealaisiin verrattuna), huolimatta siitä että hän tiesi, että vaikka me voimme olla ”kilttejä” ja kääntää toisen posken tai maksaa (laittoman) veron Caesarille, on myös aika nousta epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Katsokaa vaikka rahanvaihtajien pöytien kaatamista tai opetuslapsille annettua kehotusta myydä viitta ja ostaa miekka. Ratkaisevaa on kunkin oma sorron sietokyky.
Ei mitään uutta auringon alla
Vaikka jotkut ehkä tahtovat meidän uskovan, että turmeltuneet hallitsijat ja poliitikot, vieläpä vilppi kansallisissa vaaleissa, olisi jotain uutta, tiedän varsin hyvin latinalaisesta Amerikasta tulleena, että tätä on jatkunut jo jonkin aikaa modernina aikanamme, ainakin niin kauan kuin nykyaikaisia valtioita on ollut olemassa, eli 1700- ja 1800-luvuilta lähtien.
Ja kun minä tutkin historiaa ja näen, että ennen näitä nykyisiä valtioita/maita oli ehdottomia monarkioita, jotka saivat valtansa pelkästään sukulinjansa perusteella, ei ole vaikeaa ymmärtää, kuinka turmelus ja lahjonta voi yltää kaikkein korkeimpiin vallan sfääreihin. Sanon tämän ajatellen Keskiaikaa, mutta voitte avata Raamatusta Kuninkaitten kirjan ja nähdä aivan saman tilanteen 2000-3000 vuotta aikaisemmalta ajalta.
Missä on sinun sietokykysi raja?
Entisajan kuninkaat, juuri niin kuin nykyajan hallituksetkin, ovat kontrolloineet meitä ammoisista ajoista. Menneisyydessä on ollut lyhyitä ajanjaksoja, jolloin oikeamieliset kuninkaat ja johtajat ovat hallinneet kansoja, mutta sellaiset ajat ovat olleet harvinaisia, ja niiden jälkeen asiaintila näyttää aina palaavan entiselleen, eli lahjontaan ja sortoon.
Ihmiset sopeutuivat ja sopeutuvat yhä erilaisiin oloihin ja enimmäkseen sietävät niitä. Ja kun jotkut ihmiset kyllästyvät, he saattavat koota yhteen ystäviä ja kasvaa liikkeeksi ja panna toimeen kapinan, joskus jopa kaataa hallituksen.
Toiset ”antavat” johtajien kävellä ylitseen, riistää heiltä heidän oikeutensa, viedä heidän aseensa niin että he eivät voi puolustautua, ja äärimmäisissä tapauksissa pakottaa heidät tekemään työtä hallituksen hyväksi. Tällaista tapahtuu Kiinan kaltaisissa maissa yhä tänä päivänä. Juuri näin kävi meidän kansallemme Holokaustin aikana. Mihin päivään asti ”me käännämme toisen posken”?
Koska silloin kun meitä viedään työleireille, on liian myöhäistä.
Vapauden käsite Toorassa
Mietiskelin vapautta Pääsiäiseen valmistauduttaessa. Toora iskostaa meidän päähämme, miten tärkeää on kerrata vuosi vuodelta orjuudesta vapautumistarinaamme. Rabbit opettavat, että meidän pitäisi nähdä itsemme lähtemässä Egyptistä. Rikkauksia täynnä olevassa Toorassa on monia eri ymmärryksen tasoja ja tämä kysymys hengellistetään usein. Minä puolestani ajattelen MIELELLÄNI kaikkia hengellisiä siteitä ja mielen riivaajia, joista meidän täytyy päästä vapaiksi. Mutta entä peshat, se sananmukainen merkitys? Entä tuo yksinkertainen fyysinen vapauden kerros, josta meidän tulee nauttia? Kaikkivaltias vapautti meidät uskoakseni kirjaimellisesti ja historiallisesti tyrannimaisen kuninkaan, faraon, käsistä.
Riippuen siitä, missä päin maailmaa asumme tänä päivänä, meillä voi olla enemmän tai vähemmän vapautta. Selvää on kuitenkin, että viime vuosi toi vähemmän vapautta kaikille ympäri maailmaa. Olkaamme rehellisiä. On haastavaa nostaa malja ja hurrata vapaudesta hyvällä omallatunnolla, kun meiltä kielletään kotoamme poistuminen, poikkeuksena ruoan ja välttämättömyyksien ostaminen.
Minusta on hyvin mielenkiintoista, että Israelissa (ja New Yorkissa) ortodoksijuutalaiset nousivat vastustamaan hallituksen määräämiä rajoituksia. Unohdetaan hetkeksi, että he vastustavat lähes kaikkea,mitä hallitus tekee ja useissa tapauksissa vastustavat kokonaisuudessaan hallitusta, mutta tässä tapauksessa on täysin lain mukaista, että heidän kuuluisikin protestoida, koska heidän perusvapauttaan kokoontua harjoittamaan uskontoaan loukattiin.
Toinen vastustamaan noussut ryhmä Israelissa on tietenkin ”vasemmisto”, koska he vastustavat hallitusta. Mutta se mitä yritän tässä nyt sanoa on, että uskovina meidän täytyy erottaa, mikä on oikein ja mikä on oikeudenmukaista ja meidän pitäisi olla samaa mieltä heidän kanssaan, jotka tukevat samaa asiaa välittämättä siitä, mitkä heidän mielipiteensä ovat muista asioista kuten heidän opillisista uskomuksistaan tai poliittisista mieltymyksistään.
Vapaus on ehkä Tooran perusopetus. Jeshuakin vahvisti sen tärkeyden sanoessaan, että ”totuus tekee teidät vapaiksi”. En voisi kuvitella opettavani lapsilleni mitään arvokkaampaa kuin on seistä vapauden puolella, lippujen, uskontojen ja rotujen yläpuolella – vain vapauden puolella.
Tasapainon löytyminen
Meillä kaikilla on erilaiset katkeamispisteemme. Se mikä on ”liikaa” jollekin, ei ole ehkä kylliksi toiselle. Eläessämme yhteiskunnassa, joka suurentelee virheitä ja pilkkaa niitä, jotka ajattelevat eri tavalla, on haasteellista kulkea vastavirtaan. Mistä löytyy tasapaino olla mukava muille ja puolustaa lujasti omia oikeuksiaan? Juutalaisen perinteen mukaan me koetamme löytää tasapainon laupeuden (chesed) ja rohkean voiman (g´vura) välillä.
En kuvittele voivani sanoa sinulle, mikä sinulle on oikein. En edes halua ottaa siihen kantaa. Minä voin päättää vain mitä tahdon itselleni ja perheelleni. Mitä teen (tai en tee) ja Ketä palvelen. Vapaus on hauras asia. Tässä maailmassa on ollut kuninkaita ja halllitsijoita niin kauan kuin maailma muistaa. Poliitikkojen vallan- ja kontrollinhimo ei lakkaa, koska kysehän ei ole vain poliitikkojen ongelmasta vaan ihmiskunnan ongelmasta.
Meidän edellämme on kulkenut monia näyttämässä meille, kuinka olla kunnioittava ja arvostaa niitä auktoriteettejä, jotka Luoja on määrännyt johtamaan meitä, ja kuitenkin pysyä uskollisina moraalillemme, uskollemme ja hyvälle omalletunnolle. Danielista ja hänen ystävistään Babyloniassa Mordekaihin ja Esteriin Persiassa, unohtamatta nykyisiä esikuvia kuten Martin Luther Kingiä tai Gandhia – heissä näkemämme ominaisuudet, joita yritämme matkia, kohoavat legalistisen uskonnonharjoittamisen ylitse. Ne liittyvät moraaliseen rehellisyyteen ja säilyvät turmeltumattomina Kaikkein Korkeimman edessä – nämä ominaisuudet, joiden ansiosta he pelkäsivät Jumalaa enemmän kuin ihmistä. Havaitkoon Kaikkivaltias meidänkin tekevän niin, kun hän katsoo meitä.
Kirjoittajasta: Tzvi on argentiinalais-israelilainen juutalainen, joka asuu tällä hetkellä Pohjois-Karolinassa Yhdysvalloissa. Ollessaan Israelissa Tzvi teki arkeologisia kaivauksia Daavidin kaupungissa ja Ofelin alueella Eilat Mazarin kanssa. Siellä hänessä heräsi erityinen kiinnostus Raamatun historiaan ja heprean kieleen. Hän opettaa nykyisin Raamatun hepreaa espanjaa puhuville netin kautta ja on toisena juontajana suositussa radioshowssa yhdysvaltalaisen messiaanisen palvelutyön kanavalla. Hän toimii puhujana ja kirjoittaa artikkeleita eri aiheista heprean kielestä ja Raamatun historiasta Israelin ja maailman nykytapahtumiin.