Viikoittainen Tooran lukujaksomme alkaa seuraavalla:
Tämä on Nooan sukuhistoria. Nooa oli oikeudenmukainen mies, täydellinen sukupolvensa keskuudessa. Nooa vaelsi Jumalan yhteydessä. – 1. Moos. 6: 9
Ja jo ensimmäisestä jakeesta meillä on kysymyksiä. Suhteellisuusteoreettinen kysymys: millainen on oikeudenmukainen mies, täydellinen sukupolvensa keskuudessa?
Hyväksytty tulkinta on se, että hän oli aikalaistensa mukaan vanhurskas. Mutta jos hänen olisi todettu olevan vanhurskaiden sukupolvessa, kuten Abrahamin tai Mooseksen, häntä ei olisi näin arvostettu. Suhteellisesti – suhteessa hänen ympäristössään – Nooa oli vanhurskas mies.
Kritiikki on pistävä, ja jopa loukkaava: se sanoo, että todellakin oli vanhurskas ihminen, mutta vanhurskas verrattuna ihmisiin, jotka olivat täysin pahoja. Siinä määrin, että Jumala joutui tuhoamaan heidät ja huuhtomaan heidät pois maailmasta. Ja jos hän olisi syntynyt Aabrahamin sukupolven aikana, Nooa ei annettaisi paljoakaan arvoa. Hän olisi ollut vain keskitason mies
Miksi kommentaattorit eivät pidä Nooasta?
Mielestäni se johtuu hänen vaitiolostaan. Esimerkiksi Abraham kuulee halusta tuhota Sodoma. Välittömästi hän aloittaa neuvottelut Jumalan kanssa, eikä hän anna periksi, ennen kuin hän saa haluamansa vastauksen. Jos Sodomassa on 10 vanhurskasta ihmistä, Jumala ei tuhoa kaupunkia.
Tai katso Moosesta – kultaisen vasikan tai minkä tahansa muun Israelin synnin ajankohtana, jolloin Jumala halusi tuhota ja / tai rankaista Israelin kansaa, Mooses kiivaasti suojelee kansaa. Hän menee niin pitkälle, että vaarantaa oman itsensä:
Mutta nyt, jospa antaisit anteeksi heidän syntinsä – mutta jos et, rukoilen, pyyhi minut pois Kirjastasi, jonka olet kirjoittanut. – 2.Moos. 32:32 [NKJV]
Mitä Mooses sanoo on: joko Sinä annat anteeksi kansalle – tai Sinä luet minut heidän kanssaan ja poistat minut myös Elämänkirjasta.
Nooa ei kuitenkaan sanonut ainoatakaan sanaa, koko maailman puolesta.
Jumala haluaa tuhota maailman – ja Nooa on vaiti, sallien sen tapahtua sanomatta ainuttakaan sanaa ihmiskunnan puolustamiseksi tai maailman kaikkien elävien olentojen puolustamiseksi.
Ero takin päälle panemisen tai uunin sytyttämisen välillä
Tämä voidaan kuvata erona takin päälle panemisen tai uunin sytyttämisen välillä.
Lähestymme talvea, ja kiitämme Jumalaa, että meitä on siunattu sateella, ja meidän täytyy rukoilla yhä enemmän sadetta. Ja talvella, kun on kylmä, on niitä, jotka käyttävät takkia lämmitelläkseen, ja on niitä, jotka sytyttävät uunin lämmittämään muita.
Ja tämä on useiden kommentaattorien perustelu. Nooa oli vanhurskas – mutta ei riitä, että on vain ”OK”. Ei ole viisasta ainoastaan rakentaa henkilökohtaista pelastusalusta – panna takkia päälle ja lämmitellä yksin.
Vertaa tätä Abrahamin kanssa, joka puolusti ja yritti pelastaa jopa täydelliset vastustajat -jumalattomat sodomalaiset.
Ymmärrys on se, ettei riittää vain käyttää takkia, voit ja sinun pitäisi sytyttää uuni ja lämmittää ympäristöä.
Nooa ei ole saarnaaja tai Tooran uudistaja, Nooa ei ole profeetta tai filosofi, hän ei ole ajatuksen tai puheen mies, hän ei ole mitään näistä. Joten mitä Nooa on? Hän oli työmies, rakennusmies, ruumiillisen työn mies. Toisin kuin Nooan arkin kohdalla, kun oli tarve pienestä laatikosta – kenkälaatikon kaltaisesta – kellumaan joksikin aikaa joelle, he havaitsivat Mooseksen äidin Jokebedin. Ja katso, kuinka ison jutun he tekivät siitä!
Mutta kun meidän on pelastettava ihmisrotu, eläimet, kasvillisuus ja kaikki luomakunnan säilyttämiseen tarvittava viisaus, Jumala pani merkille Nooan, ja meidän kommentaattorimme eivät hyväksy häntä.
Nooa on hyvä isojen arkkien suhteen, pelastusoperaatioiden suhteen, käytännöllisen vastuun suhteen, fyysisessä rakentamisessa ja maaperän työstämisessä. Hän ei ole hyvä filosofisten keskustelujen tai korkean hengellisyyden suhteen.
Jokaisella yhteisön jäsenellä on oltava rooli.
Uusi testamentti antaa useita luetteloita lahjoista, lahjakkuuksista, kyvyistä, jne. Osa näistä on lahjoja fyysiseen työhön ja jotkut ovat hengellisiä lahjoja:
Sillä niin kuin meillä on monta jäsentä yhdessä ruumiissa, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä, niin me, ollen monta, olemme yksi ruumis Messiaassa, ja itse kukin toinen toistemme jäseniä. Kun meillä sitten on erilaisia lahjoja, sen armon mukaan, joka meille on annettu, käytämme niitä: jos profetian lahja, profetoikaamme suhteessa uskoomme; tai palvelutehtävä, käyttäkäämme sitä palvelutyössämme; joka opettaa, opettamisessaan; joka kehottaa, kehottamisessaan; hän, joka antaa, antakoon vapaaehtoisesti; joka johtaa, johtakoon toimeliaasti; joka osoittaa laupeutta, tehköön sen iloisesti. – Room. 12: 4-8 [NKJV] (muutettu)
Huomaa juuri lukemamme kohdan loppu: ”… hän, joka osoittaa laupeutta, tehköön sen iloisena.” Kaikkein tärkeintä on, että kaikki, mitä teemme, tulee tehdä ilolla – jos teemme mitään – sen on näytettävä siltä, että me nautimme sen tekemisestä, että teemme sen koko sydämestämme.
Jokaisella on rooli, jokaisella on lahja, eikä ole mahdollista eikä oikein tehdä vertailua lahjojen, ihmisten ja sen suhteen, minkä roolin katsotaan olevan tärkeämmän.
Jokaisella yhteisön jäsenellä on oltava rooli, olipa kyse sitten virallisesta asemasta tai epävirallisesta roolista, kuten rohkaisusta, kuuntelemisesta, ympäristön hoitamisesta, rukouksesta tai sairaiden ja vanhusten luona vierailusta. Olemme kaikki Messiaan ruumiin jäseniä, ja meidän kaikkien on annettava osaamme yhteisön parhaaksi.
Ei voi olla, että on yhteisön jäsen, joka on ollut kanssamme vuosia, jolla ei ole virallista tai epävirallista roolia.
Yhteisön jokaisen jäsenen edellytetään jatkuvasti antavan jotakin omasta puolestaan yhteisön hyödyksi. Aivan kuten kibbutsissa.
Jokaisella meistä on taitoja ja lahjoja, ja meidän on käytettävä niitä ja annettava ne yhteisön avuksi!
Nooa ei ollut sanan mies
Takaisin Nooaan, hänen tehtäväänsä ja lopputulokseen.
Ensimmäiselle ihmiselle annettiin tiettyjä rooleja Eedenin puutarhassa, ja kaikki ne liittyvät maahan. Huomaa, kuinka tärkeä maa ja kasvillisuus ovat maailman luomisessa.
Ja Jumala sanoi, “Katso, Minä olen antanut teille kaikki siementä tekevät ruohot, joita on kaikkialla maan päällä, ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä hedelmä; olkoon ne teille ravinnoksi.” – 1. Moos. 1:29 [NKJV]
Ja se jatkuu:
Sitten Herra Jumala otti ihmisen ja pani hänet Eedenin puutarhaan hoitamaan ja varjelemaan sitä. Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen, ”Puutarhan jokaisesta puusta voit vapaasti syödä…” 1. Moos. 2:15,16 [NKVJ]
Ja välitön rangaistus Eedenin puutarhasta karkottamisesta on:
Kirottu on maa sinun tähtesi; vaivaa nähden olet syövä siitä koko elinaikasi. Sekä orjantappuroita että ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja sinä olet syövä kedon ruohoja. Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes palaat maahan, sillä siitä sinut otettiin; Sillä tomua olet, Ja tomuksi sinun pitää tuleman, – 1. Moos. 3:17b-19 [NKJV]
Niin paljon maata – ja kuinka Toora kuvaa Nooaa?
Ja Nooasta tuli maanviljelijä, ja hän istutti viinitarhan. – 1. Moos. 9:20 [NKJV]
Nooa ei ole laivan kapteeni; hän ei ole merimies; hän ei ole maailman pelastaja eikä maailman vanhurskain mies. Ensinnäkin hän on maan mies. Hän ei tyydy vain hedelmään kun se poimitaan. Nooa istuttaa, säilöö ja luo viiniä viiniköynnöksestä.
Jumala kirosi ensimmäisen miehen (”kirottu on maa sinun tähtesi”) ja Nooa tulee ja työstää maaperää ja säästää luomakuntaa, käsittelemällä, istuttamalla ja kasvattamalla ravintoa.
Tämän testin mukaan Nooa tuottaa jauhoja ja vasta hänen jälkeensä Abraham ja Toora voivat tulla sen ajatuksen mukaan ”jos ei ole yhtään jauhoja, ei ole Tooraa”.
Tiivistettynä:
• Nooa oli vanhurskas mies omassa sukupolvessaan, oliko hän vanhurskas suhteessa pahaan ympäristöön? Tai itsenäisesti? Sillä ei ole väliä, se millä on merkitystä on, että hän oli tekojen mies, hän rakensi arkin, hän halusi ruokkia kaikki olennot ja istutti uudelleen Maan. Hän oli tekojen mies – eikä sanojen.
• Emme voi arvioida erilaisia lahjoja, mutta voimme kuitenkin arvioida, tekeekö henkilö työnsä asianmukaisesti ja ilolla.
• Ei ole mitään työtä tai lahjaa, joka on tärkeämpi tai vähemmän tärkeä. Jokaisen henkilön tehtävänä on täyttää hänelle annettu rooli. Jos emme liitä käsiä ja osallistu yhteisöön kaikella mitä voimme antaa, emme koskaan voi edistyä.
• Olemme velkaa rabbille ja oppaalle, aivan kuten olemme velkaantuneet kanttorille, aivan kuten olemme velkaa niille, jotka järjestävät tuolit, ja aivan kuten me olemme velkaa niille, jotka maksavat sähkölaskun. Ilman näiden ja muiden yhdistelmää emme voi olla olemassa – puhumattakaan edistyä.
Shabbat Shalom.