Meidät kaikki on tehty samoista aineksista
1. Mooseksen kirjassa Jaakob kuvataan luonteeltaan syvälliseksi ihmiseksi. Elinaikanaan hänen luonteenlaatunsa muuttui ja hän näyttää kypsyneen. Hän muuttui Jaakobista, joka vahingoitti muita ihmisiä, henkilöksi, jolle annettiin nimi Israel. Tämän lisäksi Jaakob kehittyi jatkuvasti uskonnollisesti ja hengellisesti. Katsokaamme joitakin aikaisemmin mainittuja patriarkkoja 1. Mooseksen kirjasta ja tehkäämme lyhyt vertailu heidän kesken.
Me kohtaamme Abrahamin 75 vuotiaana, kun hän lähtee maastaan, kansansa luota ja isänsä kodista. Hän todella kohtasi monia koettelemuksia matkalla, mutta kaikissa niissä paljastui, millainen hänen uskonsa jo alun pitäen oli. Samoin hänen nimensä muuttaminen Abramista Abrahamiksi tarkoitti, että hänen oli määrä tulla monien kansojen isäksi.
Emme tunne monia yksityiskohtia Iisakista, hänestä ihmisenä tai hänen persoonansa tunnepuolesta. Viime viikolla luimme Parashat Toldot – kertomuksen Iisakista Abrahamin pojasta. Sen tarkoituksena oli avata kertomusta Iisakista, siispä nyt me siirrymme nopeasti eteenpäin ja keskitymme Jaakobiin, hänen syntymäänsä, kuvaukseen siitä, miten hän osti esikoisoikeuden, ja siihen, kuinka hän varasti siunauksen ja pakeni Harraniin.
Mitä Jaakob edustaa?
Näistä kolmesta patriarkasta meidän huomiomme kohdistuu pelkästään Jaakobiin. Toora –jaksoista me opimme, että hänellä oli vaikeuksia suhteessa veljensä Eesaun kanssa, vanhempiensa kanssa, Laabanin kanssa, niin kuin myös vaimojensa ja lastensa kanssa.
Lisäksi huomaamme myös, että Jaakobin nimi vaihtuu Israeliksi ja ymmärrämme, mikä merkitys sillä on. Kysymys, joka on askarruttanut monia Tooran tulkitsijoita, on tämä: Miksi Jumala valitsi erityisesti Jaakobin, jonka kautta hän täyttäisi lupauksensa? Tämä kysymys nousee esiin siksi, että Jaakobin nimeen liittyy niin monia skandaaleja. Itse asiassa Jaakobilla ja hänen pojillaan (Israelin heimopäälliköillä) ei ollut hetkenkään lepoa tai rauhaa elinaikanaan. Jaakobin perhe on esimerkki perheestä, jollaista kukaan ei koskaan haluaisi johtuen sen äärettömän huonosta kyvystä toimia.
Hänen perhe-elämänsä oli täynnä riitaa, mustasukkaisuutta, vihaa; Joosef joutui veljiensä myymänä orjuuteen; vaimojen välillä oli katkeraa kilpailua, eri arvoisuutta; ja tapahtuipa vielä Sikemin asukkaiden massamurha hänen omien poikiensa toimesta.
On niitä, jotka selittävät, että nämä kolme patriarkkaa ovat pylväitä, joiden varaan Israelin kansa on rakennettu. Abraham edustaa suurta uskovaa, joka oli valmis uhraamaan – jopa lupauksen poikansa Iisakin. Niin kuin olemme aikaisemmin keskustelleet, Abrahamissa on nähtävissä esikuva ehdottomasta uskosta.
Iisak esittää lupauksen poikaa: hän oli passiivinen ja kulkeutui eteenpäin tapahtumien myötä, joita hän ei itse pannut alulle. Meillä on taipumus seurata esimerkkiä tällä tavalla. Me tulemme tähän elämän virtaan syntyessämme, ja kahdeksantena päivänä astumme sisään juutalaisen elämän kiertoon ilman, että kukaan meitä pyytää, ja me elämme todeksi lupauksen, joka annettiin meille ja meidän edelläkävijöillemme.
Mitä Jaakob edustaa? Hän on meidän kansallisen luonteemme – vaikeuksien – ruumiillistuma. Me olemme kansa, joka kautta historian on viettänyt epävakaata elämää. Kansakuntana me olemme käyneet läpi sotia, olemme menneet pakkosiirtolaisuuteen ja palanneet sieltä ja päässeet niitä pakoon, jotka pyrkivät vahingoittamaan meitä.
Me voimme helposti samaistua kertomukseen Jaakobista, sillä meidän tavallamme hän kulki monien koetusten ja monenlaisten vastoinkäymisten läpi. Isäämme Jaakobia pettivät lukuisat ihmiset useita kertoja. Hänen oma veljensä halusi tappaa hänet. Lisäksi hänellä oli ongelmallinen ja vaikea suhde lapsiinsa. Näistä koetuksista huolimatta Jaakobilla oli silti aina halu rauhaan. Uskon, että tämä perustavaa laatua oleva ominaisuus on meille esimerkki seurattavaksi. Vastoinkäymisten keskellä, joita me kaikki Jaakobin tavoin kohtaamme, päivän päätteeksi myös meidän tulisi etsiä rauhaa ja hiljaisuutta.
Miten Jumala puhuu unien kautta?
Menemme takaisin tämän viikon Toora –jaksoon, joka alkaa unella, joka tunnetaan nimellä ”Jaakobin portaat”. Se on yksi tämän jakson huomattavista aiheista.
Kun Jumala käyttää unta välittämään sanomaa, on tavallisesti kaksi päätapaa, joilla hän kommunikoi. Joskus hän puhuu unessa, niin kuin hän teki Laabanille ja Gerarin kuninkaalle. Toisinaan Jumala näyttää unessa tietyn kuvan, kuten hän teki faraolle ja Joosefille.
Yksi kuuluisimmista unista Uudessa testamentissa on se, jonka Pietari näki talon katolla Jaffassa, ja josta kerrotaan Ap. t. 10. luvussa. Simon Pietarilla oli nälkä ja hän kaipasi syödä, ja sillä aikaa kun ruokaa valmistettiin, hän torkahti ja uneksi ruoasta. Unessa taivaasta laskeutui liinavaate, jonka sisällä oli kaikenlaisia epäpuhtaita eläimiä. Yhtäkkiä hän kuuli käskyn taivaasta: ”Teurasta ja syö!” Pietarin ensimmäinen vastaus oli: ”En mitenkään! En ole koskaan syönyt mitään epäpuhdasta!”
Tämä uni ilmestyi kolme eri kertaa. Nykyään on niitä, jotka tulkitsevat tämän unen lupana syödä mitä hyvänsä. Ikään kuin Raamatun kosher -lait eivät enää olisi voimassa meille ja että Jumala olisi tehnyt kaiken puhtaaksi. Kuitenkin, jos me tarkastelemme näitä jakeita huolellisesti, näemme, että ruokaa käytetään pelkästään vertauskuvana. Tässä erityisessä opetuksessa Jumala opetti ensimmäisiä uskovia, niin kuin myös meitä, miten tärkeää on ottaa pakanat vastaan yhteisöihimme ja hyväksyä jokainen ihminen tasaveroisena.
Pietari heräsi unesta hämmentyneenä. Hän yritti päästä selvyyteen siitä, mitä hänen näkemänsä oli ja mitä Jumala yritti hänelle kertoa. Herra teki sanomansa Pietarille kirkkaammaksi, kun hän lähetti tämän luokse sanansaattajia Korneliuksen luota ja käski Pietarin seurata heitä takaisin Korneliuksen kotiin.
Pietari ymmärsi, mitä Jumala oli yrittänyt viestittää, kuten voidaan nähdä seuraavassa jakeessa:
Ja hän sanoi heille: ”Te tiedätte, että on luvatonta juutalaisen miehen seurustella vierasheimoisen kanssa tai mennä hänen tykönsä; mutta minulle Jumala on osoittanut, etten saa sanoa ketään ihmistä epäpyhäksi enkä saastaiseksi.”- Ap. t. 10:28
Tätä usein väärin ymmärrettyä unta ruoasta ei ollut tarkoitettu otettavaksi valtakirjaksi ensimmäisille uskoville syödä kaikkia epäpuhtaita eläimiä. Pikemminkin unen tarkoitus oli opettaa heitä ottamaan vastaan ja toivottamaan tervetulleeksi jokainen yksilö, olipa tämä juutalainen tai ei, koska meidät kaikki luotiin Jumalan kuvaksi.
Kun Pietari saapui Korneliuksen taloon, hän todisti ja opetti Jeshuasta Messiaasta. Kun hän lopetti, Pyhä Henki tuli ja täytti talon asukkaat ja Pietari kastoi heidät.
Mutta mitä tapahtui sen jälkeen? Kertomus ei pääty tähän. Kun Pietari palasi Jerusalemiin, uskovat siellä valittivat hänestä sanoen: ”Olemme kuulleet, että sinä menet pakanoiden koteihin ja syöt siellä. Miksi?”
Pietari vastasi: ”Odottakaa!” (Tämä löytyy Ap. t. 11:1-.) Hän jatkoi selittäen: ”Minä näin unen ja Jumala käski minua, etten saa kutsua epäpuhtaaksi sitä, minkä Jumala on puhdistanut – sitten heräsin ja Jumala käski minun mennä Korneliuksen taloon. Saarnasin siellä evankeliumia, he saivat Pyhän Hengen lahjan ja minä kastoin heidät.”
Päätin toistaa tämän kertomuksen vain siksi, että myös Uusi testamentti kertoo sen kahdesti. Tämän tarkoitus on korostaa, miten tärkeää on hyväksyä toiset ja että usko kuuluu jokaiselle. Jumala ei ole yksinomaan minun Jumalani eikä hän ole ainoastaan Israelin kansan Jumala. Jumala loi maailman ja jokaisen ihmisen täydelliseksi kuvakseen. Ihminen luotiin puhtaaksi olennoksi. En henkilökohtaisesti pidä askartelusta perisynti –kysymyksen parissa ja sen ajatuksen parissa, että meidät luotiin syntisiksi. Mielestäni tämä ei ole totta. Jumala loi meidät kaikki kuvakseen ja puhtaiksi kuin hän on. Se, mitä me teemme elämällämme, on toinen asia.
Ihmisinä meillä on taipumus tehdä ero itsemme ja toisten välillä. Me rakennamme muureja ja väliseiniä pitääksemme itsemme turvassa. Mutta niin kuin Ef. 2:14 kirjoitetaan: Jeshua purki väliseinät, jotka erottivat meidät toisistamme. Kaikkivaltias Jumala on meidän Herramme ja Jeshua on Messias ja Kuningas meidän kaikkien yläpuolella, yhdessä yksi Jumala.
Yhteenveto
Keskustelimme kolmesta patriarkasta juutalaisen maailman tukipylväinä: Abraham edustaa uskoa, Iisak on lupauksen poika ja jatkaa polulla eteenpäin, ja Jaakob on symboli epävakaudesta, jota me joskus kohtaamme, mutta samalla hän on myös symboli kaipuustamme rauhaan ja tyyneyteen.
Päätteeksi pidämme kiinni ajatuksesta, että Jumala loi meidät kaikki yhdenveroisiksi ja että meidät kaikki on tehty samoita materiaaleista.
