Parashat Vayishlach Aseiden Puhtaus
Netivyah, 3.12.2017
Tämän viikon lukujakso Parashat Vayishlach opettaa meille:
Miten hyvä sotilas ja paha sotilas eroavat toisistaan?
Yehuda Bachana opettaa käsitteestä ”Aseiden Puhtaus”:
- Käsittämätön lahja, jonka Messias Jeshuua on antanut meille.
- Elämän pyhyyden tärkeys sotilaan elämässä
- Aseiden puhtaus, IDF:n ainutlaatuinen periaate
Shabat shalom, olen tällä hetkellä pohjois-Israelissa suorittamassa reservipalvelustani. Tahtoisin jakaa kanssanne lyhyesti joitain kohtia tämän viikon Tooran lukuosuudesta, Parashat Vayishlachista.
Keskityn kahteen eri asiaan ja jakeeseen, jotka täydentävät toisiaan. Näistä kohdista ilmenee täydellisen uskollisuuden ja kiitollisuuden ajatus sekä sen soveltaminen sotilaallisessa mielessä. Lisäksi sivuan sitä, miten hauras on tasapaino uskonelämämme ja meitä ympäröivän fyysisen totuuden välillä.
Käsittämätön lahja
Ensimmäisessä jakeessa, josta tahdon puhua, Jaakob rukoilee Jumalaa ennen veljensä Eesaun kohtaamista. Rukous alkaa jakeesta 1 Mooses 32:11 (RK, jae 10 NIV):
”Minä olen arvoton kaikkiin armonosoituksiin ja kaikkeen uskollisuuteen, jota sinä olet palvelijallesi suonut. Minähän kuljin tämän Jordanin yli ainoastaan sauva kädessäni, ja nyt minulle on karttunut kaksi leiriä” (1 Mooses 32:11).
Rakastan aivan erityisesti tätä jaetta ja koko tätä jaksoa Raamatussa. Se johtuu siitä, että tämä nimenomainen jakso on myös tunnettu israelilainen laulu. Jaakob pakeni tyhjin käsin kotoa ja koki monia koettelemuksia ja vastoinkäymisiä. Paluumatkallaan Luvattuun Maahan hän muisti Hänet, joka varjeli häntä, ruokki hänet ja vieläpä teki hänestä rikkaan.
Kuinka kauan me muistamme hyvän teon, jonka joku toinen on tehnyt hyväksemme? Jotta kiitollisuutemme voisi tulla sydämemme pohjasta asti, meidän täytyy tunnustaa ensin totuus, että emme olisi selvinneet ilman heidän apuaan.
Olemme ihmisiä, jotka tarvitsemme apua, ja Jeshuualta saamamme lahja on jotain käsittämätöntä. Juuri tältä Jaakobista tuntui tuolla hetkellä, kun hän muisti kaikki ne siunaukset, joilla Jumala oli siunannut häntä. Niin kuin on kirjoitettu: ”Minä olen arvoton kaikkiin armonosoituksiin…”, joilla Jumala siunaa meitä jatkuvasti. Entä muistammeko ja kiitämmekö tarpeeksi usein Messiastamme Jeshuuaa, Häntä, joka antoi meille lahjan, jonka arvoa emme pysty käsittämään?
Huomaan tavan takaa pysähtyväni miettimään, kuinka ihmeellisiä tekoja Jumala tekee keskuudessamme, varsinkin silloin kun suoritan reserviläispalvelua. On päivänselvää, että pystyimme palaamaan Luvattuun Maahan Jumalan lupausten tähden.
Perustimme uudestaan Israelin valtion, ja nyt minä olen osa Israelin armeijaa, täyttämässä Raamatun profetioita. Aina ei ole helppoa käsittää niiden siunausten ja lahjojen määrää, joita Jumala on suonut meille täällä.
Aseiden puhtaus
1 Mooses 32:8 kertoo, että Jaakob oli peloissaan ja ahdistunut. Rashi tulkitsee tämän jakeen kiehtovalla tavalla:
Hän pelkäsi, että hänet tapetaan (1 Mooses Rabbah 75:2, Tanchuma, Vayishlach 4), ja häntä ahdisti se, että hän saattaisi tappaa muita.
”Hän pelkäsi” tarkoittaa, että Jaakob pelkäsi kuolemaa. Kun taas ”häntä ahdisti” tarkoittaa, että Jaakob saattaisi tappaa toisia (jos sota olisi todella syttynyt hänen ja Eesaun välillä).
Mielestäni tämä tulkinta antaa lisäarvoa armeija-käsitteelle. Tervehenkisen, moraaliltaan korkean ja laadukkaan armeijan täytyy ottaa tämä kohta huomioon.
Toisaalta elämänhalun on oltava vahva, mutta samalla on oltava haluton tappamaan. Sotilaiden täytyy pelätä kuolemaa ja toivoa palaavansa kotiin taistelutantereelta.
On oltava jotain, johon tahdomme palata, jotain, jonka puolesta kannattaa taistella. Jumala on antanut meille elämän lahjan, ja se on pyhä ja hyvä. Lisäksi meidän täytyy sisäistää elämän pyhyys ja koskemattomuus myös muiden kohdalla. Verta janoava sotilas on unohtanut ihmisyytensä. Hän etsii riitaa, sotaa ja jopa kuolemaa. Tällaisen vääristyneen ideologian sijasta meidän on pyrittävä kohti rauhaa, sävyisyyttä ja yhteyttä. Mutta vaikka pidämmekin tämän mielessämme, ymmärrämme että itsepuolustusta tarvitaan todella.
Sotilasta, jonka motiivina on elämän säilyttäminen, pidetään ihanteellisena sotilaana. Hän on mies, joka pelkää kuolemaa ja jonka päämääränä on estää sitä kohtaamasta perhettään, ystäviään, kansaansa. Samalla on muistettava velvollisuus estää tarpeeton tuhoaminen ja vahingonteko.
Me uskomme elämän pyhyyteen ja vaalimme sitä. Esimerkiksi yksikään syyrialaislapsi ei uskaltaisi seistä Syyrian armeijan tankin edessä ja heittää sitä kivillä, mutta palestiinalaislapsi tekee niin Israelin tankkien edessä, sillä hän tuntee eron Israelin ja Syyrian toimintaa ohjaavien moraalikäsitysten välillä.
Gazassa, Länsirannalla ja Libanonissa terroristijärjestöt käyttävät suuressa määrin ihmiskilpiä. He tekevät sen sijoittamalla päämajansa ja ohjusten laukaisualustansa siviiliväestön keskelle, esimerkiksi kouluihin ja sairaaloihin. Sinänsä se osoittaa heidän luottamustaan IDF:n korkeaan moraalin tasoon. Muutoinhan ihmiskilpien käytöllä ei olisi merkitystä.
Minä olen ylpeä saadessani olla osa Israelin Puolustusvoimia. Me pyrimme varjelemaan kotimme ja pysäyttämään terrorin, samalla tiedostaen elämän pyhyyden ja soveltaen ”aseiden puhtautta”.
