Avioliitto Raamatun valossa

Keijo Lindeman /

Perheen ja Morsiamen ennalleenasettaminen 

Kirjoittanut: Keijo Lindeman 

Avioliitto on yksi inhimillisen elämän tärkeimmistä alueista. Jos avioliitto on Jumalan tahdon mukaan solmittu ja toimitaan Jumalan Sanan mukaan perheessä, voi se muodostua hyvin onnelliseksi ja siunausrikkaaksi maallisen elämän peruspilariksi, mutta jos unohdetaan Jumala ja Hänen Sanansa ohjeet, voi avioliitosta muodostua suuri taakka ja jopa maanpäällinen ”helvetti” ihmisille. Synti ja Jumalan käskyjen rikkominen avioliiton eri osa-alueilla ja perhe-elämässä on tuonut paljon tuskaa, avioeroja ja viattomien lasten kärsimystä pahan ja avionrikkojan sukukunnan keskellä. 

Jumalan tahto kuitenkin olisi, että ihmiset eläisivät Hänen yhteydessään, solmisivat avioliittonsa Jumalan tahdon mukaan ja eläisivät avioliitossa Hänen Sanansa ohjeiden mukaan. Silloin avioliitto voi toimia siunauksen ja onnen lähteenä. Kun Jumala vuodattaa Elian Hengen maan päälle lopun ajassa ennen Herran vihan päivää, se tulee vaikuttamaan uskovien keskuudessa myös avioliittojen ja perhesuhteiden ennalleenasettamisen, niin että perhesuhteet palautuvat Jumalan säätämiin siunauksellisiin ja rakkaudellisiin puitteisiin (Mal.4:4-6; Mat.17:11; Luuk.1:17). Jokaisessa uskonnollisessa israelilaisessa perheessä mies lukee sapattina vaimolleen Sananlaskujen kirjan viimeisessä luvussa olevan ”kelpo vaimon ylistyksen” (Snl.31:10-31). Suokoon hyvä Jumala, että ottaisimme Hänen Sanastaan niin vaarin, että meidänkin avioliittomme muodostuisi tämän ylistyksen kaltaiseksi. (Tässä kirjoituksessa tarkastelemme lyhyesti näitä asioita Raamatun valossa. Laajemmin avioliitosta Raamatun valossa kirjassa ”Apostolinen seurakunta”). 

Avioliitto on Jumalan asettama 

”Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo. Ja mies sanoi: ’Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani; hän kutsuttakoon miehettäreksi, sillä hän on miehestä otettu’. Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi” (1.Moos.2:22-24). 

”Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä… Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa” (Efes.5:25, 31-32). 

Kun Herra Jumala loi ihmisen alkuparatiisiin asumaan, Hän antoi miehelle, Adamille, elämäntoveriksi ja puolisoksi vaimon (Eevan). Avioliitto on siis Jumalan asettama ja säätämä yhteiselämän peruspilari miehen ja vaimon välillä. Avioliitossa mies ja vaimo muodostavat oman yhteiselämän yksikön, eivätkä vanhemmat saa sitä sekoittaa. Hyviä neuvoja voi toki antaa, mutta aviopuolisot päättävät itse omista asioistaan, näin Jumala on säätänyt jo luomisesta lähtien. Miehen ja vaimon välisen suhteen avioliitossa Jumala asetti myös esikuvaksi Messiaan ja seurakunnan välisestä hengellisestä ihanasta suhteesta. Valitettavasti vain monta kertaa synti saa rikottua tämän ihanan esikuvan. 

Avioliiton tarkoitus 

”Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: ’Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet” (1.Moos.¬1:27-28).

”Ja Herra Jumala sanoi: ’Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva” (1.Moos.2:18). 

”Mutta mitä siihen tulee, mistä kirjoititte, niin hyvä on miehelle olla naiseen ryhtymättä; mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella oma aviomiehensä. Täyttäköön mies velvollisuutensa vaimoansa kohtaan, ja samoin vaimo miestänsä kohtaan. Vaimon ruumis ei ole hänen omassa, vaan hänen miehensä vallassa; samoin ei miehenkään ruumis ole hänen omassa, vaan vaimon vallassa. Älkää vetäytykö pois toisistanne, paitsi ehkä keskinäisestä sopimuksesta joksikin ajaksi, niin että olisitte vapaat rukoukseen ja sitten taas tulisitteyhteen,etteisaatanateitä kiusaisi teidän hillittömyytenne tähden” (1.Kor.7:1-5). 

Sen ohella, että avioliitto on esikuva Messiaan ja seurakunnan välisestä ihanasta suhteesta, on sillä monta muutakin merkitystä ja tarkoitusta. Kun Jumala loi miehen alkuparatiisiin, Hän totesi, että ihmisen ei ole hyvä olla yksinänsä. Herra antoi Adamille vaimon elämäntoveriksi ja avuksi. Samoin on meidänkin kohdallamme, sillä yksinäisyys on monelle vaikea ja raskas asia kestää ja sentähden sopiva aviopuoliso onkin mitä suurin Herran lahja, auttamassa ja tukemassa yhteisellä elämäntaipaleella (Srn.4:712). Elämäntoveruuden ohella luomisen yhteydessä annettuihin tehtäviin ja avioliiton tarkoituksiin kuului hallita yhdessä Jumalan kuvana luomakuntaa ja maata ja tehdä se ihmiselle alamaiseksi (kohdellen hyvin luomakuntaa, ei turmellen). 

Luomisen yhteydessä Jumala antoi myös käskyn miehelle ja vaimolle olla hedelmälliset ja täyttää maa. Tämän tehtävän täyttämiseksi tarvitaan avioliittoa, jotta saataisiin jälkeläisiä, lapsia, jotka elävät ja jatkavat ihmiskunnan elämää maan päällä meidän kuoltuamme. Tämän tehtävän ja tarkoituksen avioliiton suhteen ihmiskunta on erittäin hyvin keskimäärin ottaen täyttänyt, sillä nykyään pelätään jopa ylikansoitusta maapallolla, varsinkin kehitysmaissa. 

Avioyhteyden ainoa merkitys ei kuitenkaan ole lasten hankkiminen, vaan myös sukupuolisten tarpeiden tyydyttäminen. Miehen ja vaimon välinen aviollinen rakkaus on erittäin hieno Jumalan lahja ja siksi tarvitaan avioliittoa, jotta tämä lahja voitaisiin käyttää hyväksi Jumalan säätämällä tavallaavioliitonpuitteissa,ettemme lankeaisi maailmassa vallitseviin haureuden synteihin (Efes.5:5; Heb.13:4; Tämä ei tarkoita sitä, etteikö yksinäinenkin ihminen voi Jeshuan yhteydessä kurinalaista uskonelämää viettämällä selvitä puhtaana ilman haureutta ja olla hyödyllinen Jumalan valtakunnassa. 1.Kor.7:32-34). 

Aviopuolison pyytäminen Jumalalta 

”Ja Aabraham oli vanha ja iälliseksi tullut, ja Herra oli siunannut Aabrahamia kaikes¬sa. Niin Aabraham sanoi palvelijallensa, talonsa vanhimmalle, joka hallitsi kaikkea, mitä hänellä oli: ’Pane kätesi kupeeni alle. Minä vanno

tan sinua Herran, taivaan ja maan Jumalan, kautta, ettet ota pojalleni vaimoa kanaanilaisten tyttäristä, joiden keskuudessa minä asun, vaan menet minun omaan maahani ja sukuni luo ja otat sieltä vaimon pojalleni Iisakille.’ Palvelija sanoi hänelle: ’Entä jos tyttö ei tahdo seurata minua tähän maahan, onko minun silloin vietävä poikasi takaisin siihen maahan, josta olet lähtenyt?’ Aabraham vastasi hänelle: ’Varo, ettet vie poikaani takaisin sinne, Herra, taivaan Jumala, joka otti minut pois isäni kodista ja synnyinmaastani, hän, joka puhui minulle ja vannoi minulle sanoen: ’Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan’, hän lähettää enkelinsä sinun edelläsi, niin että saat sieltä vaimon pojalleni’.” (1.Moos.24:1-7). 

Kaikki hyvä anti ja täydellinen lahja tulee valkeuksien Isältä Jumalan Sanan mukaan (Jaak.1:17). Tämä koskee myös aviopuolison saamista. On erittäin tärkeää, että pyydämme Jumalalta uskovan ja meille sopivan aviopuolison. Varmaa myös on, että Jumala vastaa hyvän tahtonsa mukaan tähänkin rukouspyyntöön. Kun Aabraham halusi saada pojalleen hyvän aviopuolison oman heimonsa keskuudesta, hän turvasi täysin Jumalan apuun ja johdatukseen ja Jumala vastasi, johdattamalla Rebekan Iisakille aviopuolisoksi. Kun mekin pyydämme Herralta aviopuolisoa, Jumala on voimallinen antamaan hyvän tahtonsa mukaisesti hengellisiltä ja muilta ominaisuuksiltaan meille sopivan puolison. Avioliitto on Raamatun mukaan elinikäinen yhteinen ”ies”jasentähdenonerittäintärkeää, että saamme Jumalan johdattaman sopivan aviopuolison, jotta liittomme voisi olla mahdollisimman kestävä, sopuisa ja onnellinen (1.Kor.7:10-11, 39). 

Uskova saa avioitua vain uskovan kanssa 

”Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on us

kottoman kanssa? Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: ’Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani’.” (2.Kor.6:14-16). 

Jumala varoitti Israelin kansaa Mooseksen kautta avioitumasta pakanakansojen tyttärien ja poikien kanssa, etteivät ne viettelisi israelilaisia luopumaan Herrasta, Jumalastaan (5.Moos.7:1-4). Tämä varoitus ei ollut turha. Esimerkkinä siitä on kuningas Salomo, joka avioitui pakanakansojen tyttärien kanssa ja ne viettelivät Salomon palvelemaan pa¬kanakansojen epäjumalia (1.Kun.11:1-13). Herra vihastui Salomoon ja rankaisi israelilaisia vielä seuraavienkin sukupolvien aikana, kun luopumus lähti liikkeelle, niin että Israelin kansa hajosi ja tuli sisällissotia vuosikymmeniksi. 

Vanhan liiton päivien tapahtumat Jumalan omaisuuskansan keskuudessa ovat varoittavana esimerkkinä uuden liiton uskoville (1.Kor.10:1-11). Uuden liiton uskoviakin kielletään kantamasta vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa. Avioliitto on kaikkein pitkäaikaisin yhteinen ”ies”, sillä se on Raamatun mukaan eliniän kestävä, eikä uskovan tule tahallaan rikkoa Jumalan Sanan selviä ohjeita tällä alueella, sillä se tuo vain kirousta ja luopumusta elämään. Monet uskovat vastoin Sanan ohjeita avioituvat uskottomankanssa(yleensäsiksi,että eivät jaksa odottaa Jumalan vastausta), kuvitellen voittavansa uskottoman puolisonsa Herralle avioliiton kautta. Lähes kaikissa tapauksissa, koska Jumalan siunaus puuttuu tottelemattomuuden tähden, käy päinvastoin, niin että uskovainenkin joutuu luopumuksen tilaan. Ja vaikka ei joutuisikaan, niin usein avioliitosta muodostuu myöhemmin katkera oppitunti uskovalle, koska ei totellut Jumalan Sanaa. 

Jos joissakin harvoissa tapauksissa uskomaton on tullut uskoon, se on pelkää Jumalan suurta armoa (silloin uskova yleensä on ollut tietämätön Raamatun ohjeesta avioituessaan), eikä muuta muuksi Jumalan Sanan selvää ohjetta. 

Vihkiminen ja hääjuhla 

”Ja Iisak vei Rebekan äitinsä Saaran majaan ja otti hänet luokseen, ja hänestä tuli hänen vaimonsa, ja hän rakasti häntä. Niin Iisak sai lohdutuksen äitinsä kuoltua” (1.Moos.24:67). 

”Ja kolmantena päivänä oli häät Galilean Kaanassa, ja Jeesuksen äiti oli siellä. Ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa olivat kutsutut häihin” (Joh.2:1-2). 

Kun Iisak avioitui, Raamattu mainitsee vain, että Iisak vei Rebekan telttaansa ja otti hänet vaimokseen. Jotkut uskovaiset ovat tämän perusteella vetäneet sen hätäisen johtopäätöksen, että mitään vihkimistä ja häitä ei tarvita, riittää kun vie naisen asuntoonsa ja ottaa hänet vaimokseen. Tämä ajattelutapa on valitettavasti yleistymässä myös uskovan nimeä kantavien joukossa tänä avoliittojen aikakautena pahan ja avionrikkojan sukupolven keskellä (Mat.12:39). 

Vaikka Iisakin tapauksessa ei kerrotakaan hääjuhlasta ja vihkimisestä, on se kuitenkin raamatullinen tapa kautta vanhan ja uuden liiton kirjoitusten. Uskovan ei tule noudattaa tämän maailman jumalattomia tapoja ja synnillistä elämää löyhine avoliittoineen ja avioeroineen, vaan mennä avioliittoon Jumalan Sanan ohjeita ja tapoja noudattaen. Vaikka ei haluaisikaan järjestää suuria hääjuhlia, on kuitenkin syytä mennä sillä tavoin naimisiin, että Jeshua on mukana siunaamassa avioliiton, kuten Galilean Kaanassa ja Jeshuan opetuslapset häävieraina todistamassa. Kun avioliitto aloitetaan raamatullisia tapoja noudattaen ja ennenkaikkea Herran siunaamana, on tästä eliniän kestävästä liitosta mahdollisuus tulla siunausrikas. 

Jumalan asettama perheen ”komentojärjestys” 

”Mutta minä tahdon, että te tiedätte sen, että Kristus on jokaisen miehen pää ja että mies on vaimon pää ja että Jumala on Kristuksen pää” (1.Kor.11:3). 

”Samoin te miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niinkuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niinkuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi” (1.Piet.3:7). 

”Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa, sillä se on oikein. ’Kunnioita isääsi ja äitiäsi’ tämä on ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus ’että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä’. Ja te isät, älkää kiihoittako lapsianne vihaan, vaan kasvatta¬kaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa” (Efes.6:1-4). 

”Jos hän ottaa itsellensä toisen vaimon, niin älköön vähentäkö ensimmäiseltä tämän ravintoa, vaatetusta ja aviollista oikeutta. Jos hän ei tee hänelle näitä kolmea, niin lähteköön vaimo pois maksutta ja rahakorvauksetta” (2.Moos.21:10-11). 

”Mutta jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan ei perhekuntalaisistaan, niin hän on kieltänyt uskon ja on uskotonta pahempi” (1.Tim.5:8). 

Jumala on Messiaan pää, Messias on miehen pää ja mies on vaimon pää. Paavali esittää kirjeessään korinttolaisille tämän selkeän jumalallisen ”komentojärjestyksen”. Jos noudatamme sitä ja ennenkaikkea annamme Herran Jeshuan olla miehen ja samalla koko perheen pää ja Herra, säilyy sopu, siunaus, onni ja perherauha hyvin kodissa. Paavalin ohjeen mukaan naimisissa olevien naisten tulee pitää pää peitettynä rukoiltaessa ja profetoitaessa, vallanalaisuuden merkkinä (1.Kor.11:1-10). 

Miehelle kuuluu päävastuu perheen elättämisestä ja huolenpidosta, mutta tietenkin myös vaimot voivat osallistua siihen. Miehen tulee rakastaa ja kohdella vaimoaan hyvin, etteivät rukoukset estyisi. Lasten tulee olla 

kuuliaisia vanhemmilleen ja vanhempien tulee kasvattaa lapsensa Herran kurissa ja nuhteessa, joka ei tarkoita vihassa tapahtuvaa kuria, vaan rakkaudessa tapahtuvaa ohjausta. Valitettavasti vain elämme lopun ajassa, jossa monet lapset eivät kunnioita ja tottele vanhempiaan eikä muitakaan auktoriteetteja (2.Tim.3:1-5). Aikuisten lasten velvollisuutena on vanhemmistaan huolehtiminen (1.Tim.5:4). Oikein ymmärretty ”komento¬järjestys” perheessä ei ole tyranniaa, vaan rakkaudessa tapahtuvaa Jumalan Sanan hyvien ohjeiden noudattamista, jotka tuovat siunauksen. Kapinointi Jumalan säätämiä ohjeita ja järjestystä vastaan on tuonut ja tuo vain kirousta ja rikkinäisiä koteja. 

Abortti on murha 

”Jos miehet tappelevat keskenänsä ja loukkaavat raskasta vaimoa, niin että hän synnyttää kesken, mutta vahinkoa ei tapahdu, niin sakotettakoon syyllistä vaimon miehen vaatimuksen ja riidanratkaisijan harkinnan mukaan. Mutta jos vahinko tapahtuu, niin annettakoon henki hengestä” (2.Moos.21:22-23). 

”Jo ennenkuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin, jo ennenkuin sinä äidistä synnyit,minäsinutpyhitin;minä asetin sinut kansojen profeetaksi” (Jer.1:5). 

Jumala tuntee ihmisen elämän jo ennen hänen syntymäänsä. Jo silloin, kun ihminen kehittyy raskaana olevan naisen kohdussa, on hän elävä, olemassaoleva olento, Jumalan edessä (Ps.139:13-16). Mooseksen lain ohjeista käy selvästi ilmi, että sikiön elämä on Jumalalle samanarvoinen kuin muidenkin ihmisten elämä. Tätä taustaa vasten nykyajan langenneen ihmiskunnan hyväksymä abortti on murha Jumalan edessä. Menneinä aikoina pakanallisissa kulttuureissa uhrattiin lapsia polttouhrina Molokille (3.Moos.18:21). Jumala varoitti tästä pakanallisesta epäjumalanpalvonnasta israelilaisia ankarasti, jopa kuolemanrangaistuksen uhalla (3.Moos.20:1-5; Jer.7:31). 

Nykyajan turmeltuneen ihmiskunnan ja jopa kristillisiksi itseään kutsuvien valtioiden keskuudessa uhrataan tuhansittain lapsia tälle Molokin alttarille vapaiden aborttien muodossa. 

Turmeltunut moraali ja vapaat sukupuolisuhteet ovat johtaneet siihen, että Suomessakin aborttia käytetään jopa viimeisenä ehkäisykeinona, kun ei toivottu raskaus on tapahtunut. Tämä jatkuva tuhansien lasten murhaaminen tulee aikanaan tuottamaan Jumalan vihan ja rangaistuksen turmeltuneiden yhteiskuntien ylle, muiden syntien ohella. Uskovien tulee tässäkin asiassa pitää yllä raamatullinen moraali, eikä suostua abortteihin. Ainoastaansilloin,kunerittäinpainavat lääketieteelliset syyt puoltavat aborttia, voidaan se hyväksyä. Raamattuun pitäytyvien lääkäreiden tulkinnan mukaan tällainen tapaus on kyseessä lähinnä silloin, kun äidin henki on vaarassa. Tällöin, jos on pakko valita, säästetään mieluummin äidin henki. Kaikissa muissa, paitsi tällaisissa pakottavissa tapauksissa, aborttia ei tule hyväksyä. 

Moniavioisuus

”Älköönkä hän ottako itsellensä monta vaimoa, ettei hänen sydämensä luopuisi pois; älköönkä hän kootko itsellensä ylen paljon hopeata ja kultaa” (5.Moos.17:17). 

”Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen. Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan…” (1.Tim.3:12). 

”Seurakuntapalvelija (diakoni) olkoon yhden vaimon mies, lapsensa ja kotinsa hyvin hallitseva” (1.Tim.3:12). 

”Minä jätin sinut Kreettaan sitä varten, että järjestäisit, mitä vielä jäi järjestämättä, ja että asettaisit, niinkuin minä sinulle määräsin, joka kaupunkiin vanhimmat, jos missä olisi joku nuhteeton, yhden vaimon mies…” (Tiitus.1:5-6). 

”Sillä mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mistä tiedät, mies, voitko pelastaa vaimosi? Vaeltakoon vain kukin sen mukaan, kuin Herra on hänelle hänen osansa antanut, ja siinä asemassa, missä hänet Jumala on kutsunut; näin minä säädän kaikissa seurakunnissa. Jos joku on kutsuttu ympärileikattuna, älköön hän pyrkikö ympärileikkaamattomaksi; jos joku on kutsuttu ympärileikkaamatonna, älköön ympärileikkauttako itseään. Ei ympärileikkaus ole mitään, eikä ympärileikkaamattomuus ole mitään, vaan Jumalan käskyjen pitäminen. Pysyköön kukin siinä asemassa,missähänetonkutsuttu” (1.Kor.7:16-20). 

Kun Jumala loi Adamin, Hän antoi hänelle vaimoksi yhden naisen, Eevan. Yksiavioisuus oli luomisen jäljiltä Jumalan alkuperäinen tarkoitus ihmisiin nähden. Syntiinlankeemuksen jälkeen Kainin sukuun kuuluva Lemek aloitti moniavioisuuden, ottamalla kaksi vaimoa (1.Moos.4:19). Vanhan liiton päivinä Herra sieti ja salli moniavioisuuden, jopa vanhan liiton pyhien keskuudessa, mutta samalla Hän varoitti Israelin kuninkaita monista vaimoista, etteivätnehoukuttelisiheitäluopumukseen. Tämä varoitus toteutui Salomon kohdalla, jonka monet pakanalliset vaimot saivat kuninkaan luopumukseen elävästä Israelin Jumalasta (1.Kun.11:1-9). 

Uuden liiton puolella Jeshua palautti avioliiton Jumalan tarkoittamaan alkuperäiseen järjestykseen, kuten evankeliumeista käy ilmi (Mat.19:1-12; Mark.10:1-12). Uuden liiton puolella Jumalan Sana puhuu aviopuolisosta aina yksikössä, missään ei ilmene moniavioisuuden suosimista tai hyväksymistä uskovien keskuudessa. Paimenkirjeissään apostoli Paavali jopa määrittelee selkeästi, että seurakunnan paimen eli kaitsija eli vanhin ei voi olla moniavioinen, vaan yhden vaimon mies. (Samoin seurakunta-palvelijat eli diakonit). Lähi-Idässä tuohon aikaan ja vielä nykyäänkin, mo

niavioisuus oli tavallinen asia, mutta seurakunnan kaitsijaksi sellainen ei kelpaa, koska se on Jumalan alkuperäisen luomistyön vastaista (Joissakin piireissä yhden vaimon miestä sovelletaan eronneisiin, mutta se ei ole ko. kohdan tarkoitus, vaan moniavioisuuden estäminen seurakunnassa ja vanhimman ja diakonin tulee olla siitä esikuva). 

Kuinka sitten menetellään, jos jossakin Afrikassa tai islamilaisessa maassa joku moniavioinen mies tulee uskoon? Tämän kysymyksen eteen lähetystyöntekijät joutuvat monta kertaa. Joskus ongelma on pyritty hoitamaan siten, että esim. tällainen moniavioinen uskoon tullut heimopäällikkö on valinnut yhden vaimon, jonka kanssa hän elää yhdessä ja toisiin ns. sivuvaimoihin nähden säilyy elatusvelvollisuus. 

Mielestäni tämä on kuitenkin tekopyhää, sillä mitä se hyödyttää yrittää muuttaa olemassa olevia tosiasioita tässä tilanteessa. Kun Paavali puhuu ensimmäisen Korinttolaiskirjeen seitsemännessä luvussa avioliittoon liittyvistä asioista, hän mainitsee, että kunkin tulee pysyä siinä asemassa, kuin hänet on kutsuttu uskon tielle. Mielestäni tämä merkitsee sitä, että jos esim. joku afrikkalainen heimopäällikköonkutsuttuuskon tielle moniavioisena, niin pysyköön hän moniavioisena elämänsä loppuun saakka vaimoinen ja monine lapsineen, mutta seurakunnan vanhimman eli kaitsijan toimeen hän ei ole sovelias. Lisäksi opetettakoon hänen jälkeläisilleen ja kaikille muillekin tietämättömille Jumalan Sanan mukainen yksiavioisuuden tie uudessa liitossa. 

Avioero

”Jos joku ottaa vaimon ja nai hänet ja vaimo ei enää häntä miellytä, sentähden että mies on tavannut hänessä jotakin häpeällistä, ja hän kirjoittaa hänelle erokirjan ja antaa sen hänen käteensä ja lähettää hänet pois talostaan, ja jos nainen sitten, lähdettyään hänen talostaan, menee ja joutuu toisen miehen vaimoksi, ja myöskin tämä toinen mies hylkii häntä ja kirjoittaa hänelle erokirjan ja antaa sen hänen käteensä ja lähettää hänet pois talostaan, tai jos tämä toinen mies, joka on ottanut hänet vaimokseen, kuolee, älköön hänen ensimmäinen miehensä, joka lähetti hänet pois, ottako häntä uudestaan vaimokseen, sittenkuin tämä on tullut saastutetuksi, sillä se olisi kauhistus Herran edessä” (5.Moos.24:14). 

”Jos hän ottaa itselleen toisen vaimon, niin älköön vähentäkö ensimmäiseltä tämän ravintoa, vaatetusta ja aviollista oikeutta. Jos hän ei tee hänelle näitä kolmea, niin lähteköön vaimo pois maksutta ja rahakorvauksetta” (2.Moos.21:10-11). 

”Ja toiseksi te olette tehneet tämän:olettesaattaneetHerran alttarin peitetyksi kyynelillä ja itkulla ja huokauksilla, niin ettei hän enää käänny uhrilahjojenne puoleen eikä mielisty ottamaan mitäänteidänkädestänne.Mutta te sanotte: ’Minkätähden niin?’ Sentähden, että Herra on todistaja sinun ja sinun nuoruutesi vaimon välillä, jolle sinä olet ollut uskoton, vaikka hän on sinun puolisosi, sinun aviovaimosi. Niin ei tee yksikään, jolla on jäännöskään Hengestä.’ Mutta kuinkas se yksi ?’ Hän pyrki saamaan Jumalan lupaamia jälkeläisiä. Ottakaa siis vaari hengestänne älkääkä olko uskottomat nuoruutenne vaimolle. Sillä minä vihaan hylkäämistä, sanoo Herra, Israelin Jumala, ja sitä, joka verhoaa vaatteensa vääryydellä, sanoo Herra Sebaot. Siis ottakaa vaari hengestänne älkääkö olko uskottomat” (Mal.2:13-16). 

”Ja fariseuksia tuli hänen luoksensa, ja he kiusasivat häntä sanoen: ’Onko miehen lupa hyljätä vaimonsa mistä syystä tahansa?’ Hän vastasi ja sanoi: ’Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa ’loi heidät mieheksi ja naiseksi’ ja sanoi: ’Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi’? Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.’ 

He sanoivat hänelle: ’Miksi sitten Mooses käski antaa erokirjan ja hyljätä hänet?’ Hän sanoi heille: ’Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut. Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin’.” (Mat.19:39). 

”Vai ettekö tiedä, veljet minä puhun lain tunteville että laki vallitsee ihmistä, niin kauan kuin hän elää? Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista. Sentähden hän saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaasiitälaista,niinetteihänole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle” (Room.7:1-3). 

”Mutta naimisissa oleville minä julistan, en kuitenkaan minä, vaan Herra, ettei vaimo saa erota miehestään; mutta jos hän eroaa, niin pysyköön naimatonna tai sopikoon miehensä kanssa; eikä mies saa hyljätä vaimoansa. Mutta muille sanon minä, eikä Herra: jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, niin älköön mies häntä hyljätkö; samoin älköön vaimokaan, jos hänellä on mies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, hyljätkö miestänsä. Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä. Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut; sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut” (1.Kor¬.7:8-15). 

Jumalan tahto on, että ihmiset eläisivät hänen yhteydessään Jeshuan kautta, pyytäisivät johdatuksen aviopuolison saamiseen Jumalalta ja eläisivät avioliitossa yhdessä uskossa Jumalaa palvellen elämänsä loppuun saakka, kunnes kuolema erottaa. Tämä on Jumalan Sanan mukainen ihanne avioliittoon nähden. Valitettavasti vain on niin, että kun synnin tähden ihmiskunta on luopunut rakkauden ja totuuden periaatteesta ja ihanteesta, avioliitot epäonnistuvat ja tulee avioeroja. Tämä on erityisesti lopun ajan vitsaus pahan ja avionrikkojan sukupolven keskuudessa, jossa erotaan ja vaihdetaan aviopuolisoa niinkuin auton vuosimallia. Jumalan Sanaa kunnioittavat uskovat eivät kuitenkaan saa mennä tämän luopumuksen virran mukana, vaan meidän on noudatettava Jumalan Sanan hyviä ohjeita näissäkin vaikeissa asioissa. 

Vanhan liiton päivinä Jumala määräsi, että jos mies makasi neitsyen, hänen oli otettava tämä vaimokseen, eikä saanut hylätä koko elinaikanansa (2.Moos.22:16; 5.Moos.22:2829). Mooseksen laissa kuitenkin sallittiin miehen hylätä vaimonsa ja ottaa avioero, jos tässä tavattiin jotakin häpeällistä. Vaimolla olioikeusottaaavioero,josmies otti toisen vaimon, eikä enää sen jälkeen huolehtinut ensimmäisen vaimon vaatteista, elatuksesta ja aviollisesta oikeudesta. Mitä sitten pidettiin häpeällisenä syynä vaimossa, joka oikeutti miehen avioeroon? Kuuluisilla rabbeilla Shammailla ja Hillelillä, jotka elivät Jeshuaa edeltävän sukupolven aikana, oli kaksi täysin toisistaan poikkeavaa tulkintaa. Shammain mukaan mies ei voinut erota vaimostaan, ellei hänestä löydetty jotakin siveetöntä tai epäpuhdasta (esim. jos vaimo ei ollutkaan neitsyt), mutta Hillelin mukaan mies saattoi erota vaimostaan jopa siitä syystä, että hän poltti ruoan. 

Vapaamielinen hilleliläinen tulkinta oli saanut paljon jalansijaa Jeshuan aikaisen sukupolven juutalaisten keskuudessa, niin että monet ottivat eron hyvin mitättömistä syistä, jos vaimo ei sattunut miestä miellyttämään tai mies halusi itselleen nuoremman vaimon. Tämä avioeroja suosiva vapaamielinen tulkinta Mooseksen lain määräyksestä oli toki olemassa jo ennen Hillelin aikaa, sillä Malakian kautta Herra nuhtelee israelilaisia siitä, että he ovat uskottomia nuoruutensa vaimolle ja hylkäävät hänet ja näin peittävät Jumalan alttarin kyynelillä. Jumalan Sana Malakian kautta yksiselitteisesti tuomitsee tälläisen hilleliläisen vapaamielisen avioeron tulkinnan. Yksikään, jolla on jäännöskin Jumalan Hengestä, ei voi näin menetellä ja kevytmielisesti ja kovasydämisesti hylätä aviopuolisoansa, sillä Herra vihaa tällaista hylkäämistä. 

Jumalaa pelkäävät juutalaiset eivät luonnollisestikaan menetelleet näin kovasydämisesti aviopuolisoaan kohtaan, vaan noudattivat rabbi Shammain ankarampaa tulkintaa Mooseksen lain avioerosäädöksestä. Hyvänä esimerkkinä tästä on hurskaiden Joosefin ja Marian (hepr. Mirjam) tapaus, sillä kun Joosefille kihlattu Maria tuli raskaaksi Pyhästä HengestäjaodottiJeshua-lasta, Joosef aikoi salassa hylätä hänet (Mat.1:18-25). Joosef sai kuitenkin tietää Marian odottavan Messiasta, eikä näinollen hylännyt häntä. 

Matteuksen evankeliumin kertomuksesta käy ilmi, että fariseukset tulivat kiusaamaan Jeshuaa avioerotulkintakysymyksellä. Heidän kysymyksensä lähtökohta oli vapaamielinen hilleliläinen tulkinta: ”Onko miehen lupa hyljätä vaimonsa mistä syystä tahansa?” Jeshua vastauksessaan tyrmäsi ankarasti Jumalaa vihastuttaneen kovasydämisen hilleliläisen tulkinnan ja yhtyi ankaraan Shammain tulkintaan, sanoessaan: ”Joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin.” Jeshua salli avioeron ja toisen puolison ottamisen shammailaisen tulkinnan mukaan vain huoruuden tähden. 

On kuitenkin huomattava, että siinäkään tapauksessa, että aviopuoliso tekee huorin, ei ole pakko ottaa avioeroa, vaikka onkin lupa siihen. Jeshua itse armahti aviorikoksesta kiinniotetun naisen, antoi anteeksi ja kehotti häntä elämään jatkossa ilman syntiä (Joh.8:1-12). Monissa tapauksissa armo ja anteeksiantamus on pelastanut avioliiton jopa näin vaikeasta kriisistä, mutta edellytys tietenkin on, että jatkossa eletään parannuksen tiellä. 

Myös apostoli Paavali käsittelee avioliittoasioita ensimmäisen Korinttolaiskirjeen seitsemännessä luvussa. Siinä hän ensinnäkin toteaa, että mies ei saa hyljätä vaimoansa, eikä vaimo erota miehestänsä, koska tämä on Jumalan tahdon mukainen ihanne avioliittoon nähden, jonka tulisi kestää kuolemaan saakka. Sellaisessakaan tilanteessa, jossa toinen puoliso avioliiton aikana on tullut uskoon ja uskosta osaton puoliso suostuu asumaan yhdessä uskovan kanssa, ei saa ottaa avioeroa, mutta jos uskosta osaton puoliso vaatii avioeroa, on uskovaisella täysi vapaus eroon. 

Uudelleen avioituminen 

”Joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin” (Mat.19:9). 

”Naimattomille ja leskille (kreik. UT: kherais) minä taas sanon: heille on hyvä, jos pysyvät sellaisina kuin minäkin; mutta jos eivät voi itseään hillitä, niin menkööt naimisiin; sillä parempi on naida kuin palaa. Mutta naimisissa oleville (kreik.UT: gegamekosin) minä julistan, en kuitenkaan minä, vaan Herra, ettei vaimo saa erota miehestään; mutta jos hän eroaa, niin pysyköön naimatonna (kreik. UT: agamos) tai sopikoon miehensä kanssa; eikä mies saa hyljätä vaimoansa” (1.Kor.7:8.)11 

”Vaimo on sidottu, niin kauan kuin hänen miehensä elää, mutta jos mies kuolee, on hän vapaa menemään naimisiin, kenen kanssa tahtoo, kunhan se vain tapahtuu Herrassa…Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut; sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut. Sillä mistä tiedät vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mistä tiedät, mies, voitko pelastaa vaimosi?…Jos olet sidottu vaimoon, älä pyydä eroa; jos et ole sidottu (kreik. UT: lelysai = olla erotettu tai päästetty; hepr.UT: נפטרת niftarta = olet erotettu tai päästetty tai vapautettu) vaimoon (vaimosta), älä pyydä itsellesi vaimoa. Mutta jos menetkin naimisiin, et syntiä tee…” (1.Kor.7:39, 15-16, .)27-28 

”Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset (homoseksuaalit), eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa. Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä” (1.Kor.6:9-11). 

Raamattuun pitäytyvien uskovien keskuudessa vallitsee melko suuri yksimielisyys siitä, että Jumalan Sana antaa oikeuden uskovalle erota kahdessa edellä olleessa tapauksessa: kun aviopuoliso tekee huorin tai uskomaton aviopuoliso vaatii eroa. Sensijaan siitä, saako eronnut avioitua uudelleen missään tapauksessa, vallitsee erimielisyys. Jyrkemmän tulkinnan kannattajat ovat sitä mieltä, että eronnut ei saa avioitua missään tapauksessa, ennenkuin aviopuoliso on kuollut. Tätä perustellaan mm. sillä, että Paavalin opetuksen mukaan avioliitto sitoo kuolemaan asti ja että jos eroaa, pysyköön naimatonna tai sopikoon puolisonsa kanssa. 

Käsitykseni mukaan ja monen muunkin luotettavan Raamatun tulkitsijan käsityksen mukaan tämä ei kuitenkaan ole kokonaisvaltaisen tulkinnan periaatteiden mukaista. Kun Jumalan Sana puhuu avioliiton sitovuudesta kuolemaan asti, se on ihanne ja perusperiaate, jota jokaisen tulee tarkoin noudattaa, mutta synnin tähden tähän ”peruslakiin” on tullut ”poikkeussäännöksiä” Jumalan Sanassa. 

Kun Raamattua tutkitaan kokonaisvaltaisesti, voimme havaita jo vanhan liiton päiviltä Mooseksen laista, että kun avioero sallittiin, vaimo sai kirjallisen erokirjan ja hänellä oli mahdollisuus avioitua toisen miehen kanssa (5.Moos.24:1-4; Jes.50:1; Jer.3:1, 8) Jos toinenkin mies hylkäsi vaimon tai mies kuoli, ei vaimo saanut palata ensimmäisen miehen luo, lain (Tooran) määräysten mukaan. Luopiovaimo Israelin paluu takaisin Herran luo kuitenkin osoittaa, että Jumalan armo ja anteeksiantamus on tässä asiassa suurempi kuin lain (Tooran) tiukka kirjain (Jer.3:1-22; Hoos.1-3). 

Uuden liiton linja on täysin johdonmukainen Mooseksen lain kanssa, sillä Jeshuan sanojen mukaan huorintekemisen tapauksessa on lupa erota ja mennä uudelleen avioon (Mat.19:3-9). Samoin on tilanne Paavalin opetuksen mukaan siinä tapauksessa, jos uskosta osaton puoliso vaatii eroa. Silloin uskovainen ei ole enää orjuutettu lakiin (Tooraan), joka sitoo avioliitossa puolison kuolemaan saakka, vaan uskovaisella on siinä tilanteessa oikeus erota ja mennä uudelleen naimisiin, kunhan se vain tapahtuu Herrassa. Jos uskovainen passiivisena osapuolena tulee erotetuksi uskosta osattomasta aviopuolisostaan, joka vaatii eroa, ei uskova tee syntiä, jos hän tässä tilanteessa avioituu uudelleen uskovan kanssa. On kuitenkin syytä tässä tilanteessa olla kärsivällinen, eikä heti rynnätä uudelleen avioliittoon, vaan on parempi odottaa ja katsoa, jos uskosta osaton puoliso kenties tuleekin myöhemmin uskoon ja haluaa sopia puolisonsa kanssa. Jos sensijaan uskosta osaton puoliso erottuaan löytää uuden puolison itselleen, on paluun ja sovinnon tie suljettu ja uskovalla ei ole mitään syytä tässä tilanteessa odotella, jos hän haluaa avioitua uudelleen. 

Tässä yhteydessä on syytä vielä tarkastella perusteellisemmin Paavalin tekstiä avioliittoasioista ensimmäisen Korinttolaiskirjeen 7. luvussa. Puhuessaan avioliittoasioista, Paavali käsittelee siinä neljää eri ryhmää: 

Parthenos eli neitsyet, jotka ovat täysin koskemattomia, kuten Raamattu edellyttää niiltä, jotka eivät ole koskaan olleet avioliitossa (1.Kor.7:25; 2.Moos.22:16; 5.Moos.22:23-29; Tämä ei valitettavasti ole suosittu periaate nykyajan maailmassa). 

Gegamekosin eli naineet, jotka elävät avioliitossa (1.Kor.7:10). * Agamois eli naimattomat, jolla tarkoitetaan eronneita, jotka ovat olleet avioliitossa, mutta elävät eron jälkeen yksin katso Paavalin oma määrittely itsestään (1.Kor.7:10-11). 

Kherais eli lesket, joiden puoliso on kuollut ja jotka elävät nyt yksin (1.Kor.7:8). 

Teksti paljastaa myös sen tosiasian, että Paavali itse oli joko naimaton eli eronnut (agamois) tai sitten hän oli leski (kherais; 1.Kor.7:8-9; Paavali siis tiesi hyvin myös avioliitossa elämisen ja ymmärsi naisia siltäkin kannalta). Yksi teoria on, että kun kiivas fariseus ja seurakunnan vainooja Paavali koki dramaattisen kääntymyksen Damaskon tiellä, kuten esim. Ap.t. 9. luku kertoo, ei hänen vaimonsa ja vaimonsa (luultavasti uskonnollinen farisealainen) perhe hyväksynyt sitä, vaan erosi Sauluksesta (katso: Fil.3:4-10). Paavali toteaa, että kyllä eronneilla (agamois) ja leskillä (kherais), kuten hänelläkin, olisi oikeus mennä uudelleen naimisiin, mutta hän suositteli yksin elämistä, kuten hän teki, mutta jos eivät voi itseään hillitä, on parempi mennä naimisiin, kuin palaa (synnissä). Myöhemmin hän toteaa samassa luvussa, että uudelleen avioituminen eron kokeneilla ei ole synti (1.Kor.7:27-28). 

Yhteenvetona tästä voidaan vielä todeta sekä vanhan että uuden liiton valossa seuraavaa: * Uskovalla on oikeus erota vain silloin, jos aviopuoliso tekee aviorikoksen tai uskosta osaton puoliso vaatii eroa. Muissa tapauksissa uskova syyllistyy avioerossaan aviorikokseen, josta on tehtävä parannus. 

* Uudelleen avioituminen ei ole synti, mutta avioero väärin perustein on synti. * Kun Raamattu sallii avioeron, se sallii automaattisesti silloin myös uudelleen avioitumisen (ei pidä hätäillä, katso mitä sanottu edellä). 

* Eronneen ja lesken on hyvä pysyä yksin, mutta jos ei voi itseään hillitä, on parempi mennä naimisiin. 

* Avioliitto on vakava asia, joka on tarkoitettu elinikäiseksi ja meidän on tehtävä kaikkemme omalta puoleltamme, että se säilyy kuolemaan asti. Nykyinen ”Hollywood” tyylinen elämä jatkuvine aviopuolison vaihtoinen ja ”pätkäavoliittoineen” kohtaa Jumalan tuomion, jos parannusta ei tapahdu. Kaikkein suurin kauhistus Jumalan Sanan mukaan ovat ”homoseksuaaliset liitot”, joista tulee sama tuomio kuin Sodoman ja Gomorran ylle, jos ei tapahdu parannusta (Luuk.17:2630; 1.Moos.19; Hes.16:49-50; Room.1:18-32; 1.Kor.6:9-11; 2.Piet.2:6-8). 

Tässä yhteydessä on vielä syytä käsitellä tilannetta, jossa ihminen tulee uskoon ja hänellä on avioeroja ja kenties muita aviorikoksia (jopa homoseksuaalisia suhteita) takanaan. Paavali toteaa näistä, että jotkut meistä olimme tällaisia ennen, mutta nyt olemme vanhurskautetut Jeshuan nimessa ja Jumalan Hengessä. Kun ihminen tulee uskoon, Jumala antaa kaiken menneisyyden rikkomuksineen anteeksi eikä enää muista meidän syntejämme ja pahoja tekojamme (Heb.8:12). Uskoon tulleen ihmisen elämässä alkaa uusi puhdas uskon tie. Luonnollista tietenkin on, että jos on mahdollista tässä tilanteessa sopia ja korjata virheensä ja kenties jopa palauttaa eroon johtanut avioliitto sopuun, on uskoon tulleen tehtävä kaikki mahdollinen sen hyväksi, että alkuperäinen avioliitto eheytyisi (jos se on mahdollista). 

Jumala on armollinen Jumala ja Hän antaa anteeksi kaikki synnit ja jopa aviorikokset ja murhat, jos vain teemme rehellisen ja vilpittömän parannuksen, kuten Daavidin esimerkki Batseban tapauksessa osoittaa (2.Sam.11-12). Kun Herra antaa anteeksi, ei ihmisilläkään ole oikeutta syytellä parannuksen tehnyttä. On vain muistettava Herramme sanat: ”Mene,äläkätästedessyntiätee” (Joh.8:11). 

Iankaikkisuudessa yksi Jumalan perhe 

”Jeesus vastasi ja sanoi heille: ’Te eksytte, koska ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa. Sillä ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaassa” (Mat.22:29-30). 

”Sillä jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini” (Mat.12:50). 

Kun saddukeukset aikoinaan kyselivät kiusaten Jeshualta, että kenen puolisoksi joutuu ylösnousemuksessa nainen, joka oli ollut seitsemän miehen vaimona eläessään, osoitti Herra vastauksessaan, että avioliittoinstituutio on tarkoitettu tässä muodossaan vain maan päälle. Tulevassa taivaallisessa olotilassa ei avioliittoinstituutio ole enää voimassa, vaan uskovat, jotka maan päällä ovat totelleet taivaallisen Isän tahtoa, tulevat olemaan yhtä suurta Jumalan perhettä (Efes.2:19). 

Taivaallisessa olotilassa avioliiton siteet tai lihallisen sukulaisuuden siteet eivät enää ole voimassa, vaan hengellisen olotilan mukaiset taivaalliset siteet. Luonnollista tietenkin on, että jos aviopuolisot ja perheen jäsenet ovat yhdessä maan päällä palvelleet Jumalaa, saavat he taivaallisessa olotilassakin yhdessä palvella kirkkaudessa ja täydellisessä autuudessa Jumalaa.