Israel ja antisemitismi, osa 1

Keijo Lindeman /

Kirjoittanut: Keijo Lindeman 

”Ja näkyi suuri merkki taivaassa: vaimo, vaatetettu auringolla, ja kuu hänen jalkojensa alla, ja hänen päässään seppeleenä kaksitoista tähteä. Hän oli raskaana ja huusi synnytyskivuissaan, ja hänen oli vaikea synnyttää. Ja näkyi toinen merkki taivaassa, katso: suuri, tulipunainen lohikäärme, jolla oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea, ja sen päissä kymmenen kruunua; ja sen pyrstö pyyhkäisi kolmannen osan taivaan tähtiä ja heitti ne maan päälle. Ja lohikäärme seisoi synnyttämäisillään olevan vaimon edessä nielläkseen hänen lapsensa, kun hän sen synnyttäisi. Ja hän synnytti poikalapsen, joka on kaitseva pakanakansoja rautaisella valtikalla; ja hänen lapsensa temmattiin Jumalan tykö ja hänen valtaistuimensa tykö. Ja vaimo pakeni erämaahan, jossa hänellä oli Jumalan valmistama paikka, että häntä elätettäisiin siellä tuhat kaksisataa kuusikymmentä päivää. 

Sentähden, riemuitkaa, taivaat, ja te, jotka niissä asutte! Voi maata ja merta, sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa! Ja kun lohikäärme näki olevansa heitetty maan päälle, ajoi hän takaa sitä vaimoa, joka oli poikalapsen synnyttänyt. Mutta vaimolle annettiin sen suuren kotkan kaksi siipeä hänen lentääksensä erämaahan sille paikalleen, jossa häntä elätetään aika ja kaksi aikaa ja puoli aikaa poissa käärmeen näkyvistä. Ja käärme syöksi kidastansa vaimon jälkeen vettä niin kuin virran, saattaakseen hänet virran vietäväksi. Muu maa auttoi vaimoa: maa avasi kitansa ja nieli virran, jonka lohikäärme oli syössyt kidastansa. Ja lohikäärme vihastui vaimoon ja lähti käymään sotaa muita hänen jälkeläisiänsä vastaan, jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus” (Ilm.12:1-6, 12-17). 

”Ja hän näki vielä toisenkin unen, jonka hän kertoi veljilleen ja sanoi: ’Minä näin vielä unen: katso, aurinko ja kuu ja yksitoista tähteä (Josef itse oli kahdestoista) kumarsivat minua. Ja kun hän kertoi sen isälleen ja veljilleen, nuhteli hänen isänsä häntä ja sanoi hänelle: ’Mikä uni se on, jonka sinä olet nähnyt? Olisiko minun ja äitisi ja veljiesi tultava kumartumaan sinun eteesi maahan?” (1.Moos.37:9-10). 

Antisemistismi eli juutalaisvastaisuus, viha juutalaista kansaa, kulttuuria ja uskontoa kohtaan on ikivanha ja yleismaailmallinen ilmiö. Sitä on esiintynyt eri aikakausina, eri kulttuureissa, kansoissa ja uskonnoissa ja esiintyy valitettavasti nykyäänkin. Sitä on esiintynyt ennen ns. kristillistä aikaa ja myös kristillisen kulttuurin päivinä sekä idän että lännen kristillisyyden ja kirkkojen piirissä. Tämä viha on pahimmillaan pyrkinyt tuhoamaan koko juutalaisen kansan ja kulttuurin pois maailmasta. 

Myös Jeshuaan uskovat pakanat, jotka ovat olleet juutalaista kansaa tukemassa ja siunaamassa, ovat joutuneet usein kokemaan samaa väärinymmärrystä ja vihaa kuin juutalainen kansa. Nykyajassa antisemitismi ilmenee erityisesti kritiikkinä ja vihana Israelin valtiota kohtaan ja jopa sen olemassaoloa kohtaan ja jotkut uhkaavat pyyhkiä sen pois maailman kartalta (kuten Iran). 

Ilmestyskirjan 12. luku on JumalanSananprofeetallinen ilmoitus Israelista ja myös juutalaisvihasta, kautta koko jumalallisen historian. Siinä on symbolinen profeetallinen ilmoitus auringolla vaatetetusta vaimosta, Herran Sebaotin vaimosta, kuu jalkojen alla, seppeleenä kaksitoista tähteä. Raamatun oman selitysopin ja ilmoituksen mukaan, kuten se käy ilmi Joosefin näkemästä unesta, se tarkoittaa Jaakobia eli Israelia sukukuntineen, joka on joutunut monta kertaa vainon kohteeksi ja tulee vielä joutumaan perkeleen raivoisan vihan ja tuhoamisyrityksen kohteeksi tämän armotalouskauden loppusuoralla.

Tarkastelemme nyt lyhyesti pääpiirteitä antisemitismin menneestä historiasta ja myös lopunajan antisemitistisestä Israel -vihasta sekä tarkastelemme myös antisemitismin syitä.

Käsittelemämme aihe on hyvin laaja ja ehdimme tarkastella vain muutamia valittuja palasia antisemitismin historiasta ja myös kristillisen kulttuurin antisemitismistä menneisyydessä, nykyajassa ja tulevaisuudessa, historian ja Raamatun profeetallisen Sanan valossa. 

Toivon, että tämä tutkistelumme auttaa paremmin ymmärtämään maailmalaajuisen antisemitismin syitä ja lonkeroita ja taistelemaan Israelin rinnalla lopun ajan ahdistuksen keskellä. Toivon myös, että tämä osin raskaskin tutkistelu, auttaa meitä paremmin ymmärtämään monia maailmassa ja myös tämän päivän kristikunnassa vaikuttavia ilmiöitä ja asenteita ja samalla auttaa meitä astumaan yhä enemmän kohti kristinuskon juutalaisia juuria ja alkuseurakunnan opetuksen ja käytännön mukaista Jumalan palvelemista sekä seisomaan Israelin rinnalla sen ahdistuksissa. 

Mistä antisemitismi johtuu?

”Niin hän puhkesi lausumaan ja sanoi: ’Aramista nouti minut Baalak, idän vuorilta Mooabin kuningas; ’Tule, kiroa minun puolestani Jaakob ja sadattele Israelia’. Kuinka minä kiroaisin sen, jota Jumala ei Jumala kironnut, kuinka sadattelisin sitä, jota ei Herra sadattele? Minä näen sen kallioiden huipuilta, minä katselen sitä kukkuloilta; katso, se on erillään asuva kansa, se ei lukeudu pakanakansojen joukkoon” (4.Moos.23:79). 

”Ja Haaman sanoi kuningas Ahasverokselle: ’On yksi kansa hajallaan ja erillään muiden kansojen seassa sinun valtakuntasi kaikissa maakunnissa. Heidän lakinsa ovat toisenlaiset kuin kaikkien muiden kansojen, he eivät noudata kuninkaan lakeja, eikä kuninkaan sovi jättää heitä rauhaan’.” (Ester.3:8). 

”Ja nyt, Israel, kuule ne käskyt ja säädökset, jotka minä teille opetan, että seuraisitte niitä, eläisitte ja ottaisitte omaksenne sen maan, jonka Herra, teidän isienne Jumala, teille antaa…Ja onko toista suurta kansaa, jolla on niin vanhurskaat käskyt ja säädökset, kuin koko tämä laki (Toora), jonka minä tänä päivänä teille annan?” (5.Moos.4:1, 8). 

”Ei, vaan sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina” (Ps.44:23). 

”Mutta nyt kuule Jaakob, minun palvelijani, ja Israel, jonka minä olen valinnut…Älkää vavisko älkääkä peljätkö. Enkö minä aikoja sitten antanut sinun kuulla ja sinulle ilmoittanut, te olette minun todistajani: Onko muuta Jumalaa kuin minä? Ei ole ketään muuta pelastuskalliota, minä en ketään tunne” (Jes.44:1, 8). 

Raamattu paljastaa meille, miksi sielunvihollinen vihaa Israelia ja miksi antisemitismiä on maailmassa. Israel on Jumalan valitsema todistaja maailman kansojen keskuudessa. Osittain hengellisesti sokeanakin Israel ja juutalainen kansa ovat todistus maailmassa Jumalan olemassaolosta ja Jumalan Sanan profetoiden toteutumisesta, jotka Herra on ilmoittanut tapahtuvaksi sekä Israelille että koko maailmalle (Jes.43:8-10). Siksi synnin ja pahan vallassa oleva maailma, joka vihaa Jumalaa, kohdistaa vihansa Israelia kohtaan, koska se edustaa Jumalan olemassaolontodistusta maailmassa (Joh.3:1920; 1.Joh.5:19). 

Tästä vihasta ovat saaneet osansa myös pakanauskovista koostuvat Jeshuan seuraajat, jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeshuan todistus ja jotka siunaavat Israelia (Ilm.12:17). 

Israel on erillään asuva kansa, joka ei lukeudu pakanakansoihin. Herra on antanut heille vanhurskaat käskyt ja säädökset, jotka ovat toisenlaiset kuin tämän maailman usein jumalattomat lait, säädökset ja tavat, eikä Herra salli heidän olla pakanain kaltaisia (Hes.20:32). Jopa hajaannuksessa ollessaan kansojen seassa, ovat juutalaiset noudattaneet (ainakin osittain) omia Tooraan ja heidän kulttuuriinsa perustuvia tapoja.Heovatviettäneet sapattia, Herran heille antamia juhlia, kosherruokavaliota, ympärileikkausta ja muita juutalaisen kulttuurin tapoja, eivätkä ole usein suostuneet painostuksenkaan alla noudattamaan pakanain tapoja. 

Tämä kaikki on ärsyttänyt monia pakanakansojen ihmisiä ja aiheuttanut antisemitismiä. Jopa maailmanlaajuinen kristillisyys on harjoittanut välillä hyvinkin ankaraa juutalaisvihaa ja antisemitismiä, koska juutalainen kansa ei ole suostunut luopumaan juutalaisuudestaan ja vastaanottamaan Rooman kautta tulleita Baabelin oppeja, kuten sunnuntai, joulu, sianlihan syönti, ympärileikkauksesta luopuminen jne. 

Kaikkein perimmäisin syy antisemitismiin ja juutalaisvihaan löytyy Raamatun profeetallisesta ilmoituksesta, koskien sielunvihollista eli saatanaa. Jumalan Sana ilmoittaa, että tuo langennut, Jumalaa vastaan kapinoinut voideltu kerubi, joutuu lopun ajan tuomioiden jälkeen tuhatvuotiseen vankeuteen Messiaan kuningaskunnan ajaksi (Jes.14:12-15; Hes.28:13-19; Ilm.12:79; 19:11-20:10). 

Tuhatvuotisen kuningaskunnan jälkeen perkele heitetään joukkoineen lopulliseen tuomion paikkaansa, helvetin tulijärveen (Mat.25:41). Sielunvihollinen tietää tulevan kohtalonsa ja tekee kaikkensa estääkseen sen. Saatana tietää, että se ei mahda mitään Kaikkivaltiaalle Jumalalle, joten se kohdistaa vihansa Israelia ja uskovia kohtaan. 

Sielunvihollinen tietää, että Messiaan tulemus ja rauhanvaltakunnan perustaminen on Jumalan suunnitelmissa sidottu Jerusalemiin ja Israeliin (Jes.2:1-4). Siksi saatana yrittää turmella ja tuhota Israelin, Jerusalemin ja koko juutalaisen kansan, etteivät Jumalan suunnitelmat toteutuisi eikä sen tarvitsisi mennä lopulliseen vaivan paikkaansa. 

Siksi sielunvihollinen mobilisoi kaikki pahan vallassa olevat joukkonsa, pahuuden henkiolennot ja Israelin Jumalaa vihaavat synnin vallassa olevat ihmiset, tekemään tuhotyötä Israelia, juutalaista kansaa ja myös uskovia kohtaan. Jollei tätä tiedä ja ymmärrä, ei voi käsittää välillä täysin mieletöntä valheellista antisemitismiä ja juutalaisvihaa, joka maailmassa on. 

Israel ei ole virheetön 

”Niin Mooses kumartui nopeasti maahan ja rukoili ja sanoi: ’Herra, jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä, niin käyköön Herra meidän keskellämme. Sillä tämä on tosin niskurikansa, mutta anna anteeksi meidän pahat tekomme ja syntimme ja ota meidät perintöosaksesi’.” (2.Moos.34:8-9). 

”Mutta ainoastaan sinun isiisi Herra mielistyi ja rakasti heitä; ja hän valitsi heidän jälkeläisensä, hän valitsi teidät kaikista kansoista, niin kuin yhä vielä on” (5.Moos.10:15). 

”Kuule kansani, minä varoitan sinua; Israel, jospa sinä minua kuulisit! Älköön sinulla olko muukalaista jumalaa äläkä kumarra vierasta jumalaa. Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka toin sinut Egyptin maasta; avaa suusi, niin minä sen täytän. Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, eikä Israel noudattanut minun mieltäni. Niin minä annoin heidän mennä pois sydämensä paatumuksessa, he saivat vaeltaa omien neuvojensa mukaan. Oi, jospa minun kansani minua kuulisi ja Israel vaeltaisi minun teilläni, niin minä pian masentaisin heidän vihollisensa ja kääntäisin käteni heidän vihamiehiänsä vastaan. Ne, jotka Herraa vihaavat, matelisivat hänen edessään, ja heidän kohtalonsa kestäisi iankaikkisesti. Mutta kansaansa hän ruokkisi parhaalla nisulla; minä ravitsisin sinua hunajalla kalliosta” (Ps.81:9-17).

Israel ei ole virheetön. Jo silloin, kun Jumala valitsi heidät omaisuuskansakseen ennen kaikkia muita kansoja, mitä maan päällä on, ei valinta tapahtunut israelilaisten erinomaisuuden tähden, vaan sen tähden, että Jumala rakasti Israelin esi-isiä ja tahtoi pitää valan, jonka Hän oli heille vannonut (5.Moos.7:6-8; 9:5-6). 

Israel on ollut niskurikansa Mooseksen päivistä asti ja on vihoittanut Herran lukuisat kerrat. Jumala on myös kurittanut ja rankaissut Israelia monta kertaa ja monella tapaa (mm. maanpakolaisuudella) vuosituhansien kuluessa, mutta siitä huolimatta Herra ei koskaan hylkää Israelia vannomansa valan ja lupaustensa tähden (Aam.3:1-2; Room.2:6-11; Jer.31:35-37). 

Tänäkään päivänä ei Israel eikä juutalainen kansa ole virheetön. Israelissa ja juutalaisen kansan keskuudessa on paljon ihania ihmisiä, mutta toisaalta sieltä löytyvät myös aivan samat synnit kuin pakanakansojenkin keskuudesta. On varkaita, valehtelijoita, ryöstäjiä, ilotyttöjä, homoja, murhamiehiä, röyhkeitä ja petollisia ihmisiä jne. On ulkokultaista uskonnollisuutta, joka pitää valhehurskauden kuoren alla itsekkyyttä, rahanahneutta, irstautta, vallanhalua jne. 

Jos tuijotamme vain inhimilliseen hyvyyteen ja virheettömyyteen, saatamme pettyä juutalaisen kansan keskuudessa ja pelkkä romanttinen Israel-rakkautemme ja inhimillisen Israelin ja juutalaisuuden ihannointimme saattaa sammua ja jopa muuttua antisemitismiksi. 

Meidän Israel-rakkautemme tulee perustua vain ja ainoastaan Jumalan Sanan ilmoituksen ja Jumalan lupausten perustukselle. Meidän tulee ymmärtää, että juutalainen kansa on inhimillisesti yhtä vajavainen kuin mekin, mutta sen vajavaisuudesta huolimattaseonJumalanvalitsema kansa, Jumalan armovalinta ja Jumala tekee sille mitä Hän tahtoo (Jes.45:9-11; Jer.18:1-6; Room.11:26-36). 

Raamatusta me myös ymmärrämme, että Israelin kansa tulee kulkemaan lopun ajan ahdistusten kautta, jotta se puhdistuisi ja pelastuisi pappiskansaksi tulevaan Messiaan rauhanvaltakuntaan. Siksi Israel joutuu toistaiseksi olemaan vihollisten ahdistamana, kunnes se nöyrtyy Jumalan tahdon tielle Messiaan kansaksi. 

Tulee aika, jolloin koko Israelin jäännös pelastuu ahdistuksen tulen läpi ja siitä tulee luvattu Messiaan pappiskansa (Room.11:25-27; Sak.12). 

Kun Israel nöyrtyy Jumalan tahdon tielle, silloin Herra myös panee nopeasti vihollisensa päiväjärjestykseen. Kun tämän ymmärrämme ja näemme Jumalan suunnitelman päämäärän Israelin kohdalla, silloin siunaamme Israelia sen virheistä huolimatta, seisomme kestävinä sen rinnalla sen ahdistuksissa, vastustamme antisemitismiä, osoitamme rakkautta juutalaiselle kansalle, rukoilemme sen puolesta ja toimimme kaikin tavoin sen ennalleenasettamisen ja pelastuksen hyväksi, sillä se on otollista Herralle (1.Moos.12:13; 4.Moos.24:1, 9; Dan.9:20-23). 

Antisemitismi Egyptin orjuuden aikana 

”Niin Egyptiin tuli uusi kuningas, joka ei Joosefista mitään tiennyt. Tämä sanoi kansallensa: ’Katso,israelilaistenkansa on suurempi ja väkevämpi kuin me. Tulkaa, menetelkäämme siis viisaasti heitä kohtaan, että he eivät lisääntyisi eivätkä, jos sota syttyisi, liittyisi hekin vihollisiimme ja sotisi meitä vastaan ja lähtisi maasta pois.’ Niin heille asetettiin työjohtajia rasittamaan heitä raskaalla työllä. Ja heidän täytyi rakentaa faraolle varastokaupungit Piitom ja Ramses. Mutta kuta enemmän kansaa rasitettiin, sitä enemmän se lisääntyi, ja sitä enemmän se levisi, niin että israelilaisia ruvettiin pelkäämään. Niin egyptiläiset pitivät israelilaisia orjatyössä väkivalloin ja katkeroittivat heidän elämänsä kovalla laastija tiilityöllä ja kaikenlaisella työllä ulkona kedolla, kaikenlaisella työllä, jota he teettivät heillä väkivalloin. 

Ja Egyptin kuningas puhui hebrealaisille kätilövaimoille, joista toisen nimi oli Sifra ja toisen Puua; ja hän sanoi: ’Kun te autatte hebrealaisia vaimoja heidän synnyttäessänsä, niin tarkastakaa lapsen sukupuoli; jos se on poika, surmatkaa se, mutta jos se on tyttö, jääköön eloon’. Mutta kätilövaimot pelkäsivät Jumalaa eivätkä tehneet, niin kuin Egyptinkuningasoliheille sanonut, vaan antoivat poikalasten elää. Niin Egyptin kuningas kutsui kätilövaimot ja sanoi heille: ’Miksi te näin teette ja annatte poikalasten elää?’Kätilövaimotvastasivat faraolle: ’Hebrealaiset vaimot eivät ole niin kuin egyptiläiset. He ovat voimakkaita; ennenkuin kätilövaimo tulee heidän luoksensa, he ovat jo synnyttäneet.’ Mutta Jumala salli kätilövaimojen menestyä, ja kansa lisääntyi ja eneni suurilukuiseksi. Ja koska kätilövaimot pelkäsivät Jumalaa, niin antoi hän heille runsaasti perhettä. Niin farao antoi käskyn kaikelle kansallensa, sanoen: ’Kaikki poikalapset, jotka syntyvät, heittäkää Niilinvirtaan, mutta kaikkien tyttölasten antakaa elää’.” (2.Moos.1:8-22). 

Raamattu kertoo meille, kuinka Jumala kutsui Abramin, josta tuli Abraham, ulos Kaldean Uurista, pakanallisen Baabelin uskonnon keskeltä seuraamaan elävää ja totista Jumalaa (1.Moos.11:2712:5). 

Aabrahamille syntyi Iisak, Iisakille syntyi Jaakob, jonka nimi muutettiin Israeliksi. Israelille syntyi 12 poikaa ja niin sai Israel sukukuntineen alkunsa. Jaakobin poika Joosef myytiin veljien kateuden tähden orjaksi Egyptiin. Lopulta Jaakob perheineen muutti Egyptiin, jossa Josef oli korotettu Egyptin pääministeriksi (varakuninkaaksi) Jumalan suunnitelman mukaan (1.Moos.40-49). 

Egyptissä Israelin kansa lisääntyi. Aluksi kansa sai olla hyvissä olosuhteissa,muttaJosefinkuoltua kansa joutui orjuuteen ja poikalapset surmattiin heittämällä Niilinvirtaan. 

Syynä egyptiläisten vihamielisyyteen Israelia kohtaan oli sen outous, hehän olivat lammaspaimenia, joita egyptiläiset inhosivat. Lisäksi egyptiläiset pelkäsivät Israelin kansaa, joka oli kasvanut suureksi (3.Moos.1:110). Se on myös yksi syy kautta historian olleeseen antisemitismiin muiden syiden ohella. 

Jumala pelasti kansansa Egyptin orjuudesta ja antisemitismin kurimuksesta lähettämällä Mooseksen vapauttajaksi noin 3400 vuotta sitten ja tuomitsi samalla Egyptin suurilla vitsauksilla ja tuhoamalla Faraon sotajoukkoineen mereen (2.Moos.2-12). 

Egyptin sorron, antisemitismin ja orjuudesta vapautumisen muistolle tuli Herran antama juhla, pääsiäinen (hepr. pesah), jonka yhteydessä teurastettava pääsiäislammas annettiin esikuvaksi Jumalan pääsiäislampaasta, Jeshua Messiaasta, joka uhrattiin meidän syntiemme tähden ristillä (2.Moos.12; Joh.1:29; 1.Kor.5:6-8). 

Antisemitismi Persian vallan aikana 

”Ahasveroksen aikana – sen Ahasveroksen, joka hallitsi Intiasta Etiopiaan saakka, sataa kahtakymmentä seitsemää maakuntaa…Ja Haaman sanoi kuningas Ahasverokselle: ’On yksi kansa hajallaan ja erillään muiden kansojen seassa sinun valtakuntasi kaikissa maakunnissa. Heidän lakinsa ovat toisenlaiset kuin kaikkien muiden kansojen, he eivät noudata kuninkaan lakeja, eikä kuninkaan sovi jättää heitä rauhaan. Jos kuningas hyväksi näkee, kirjoitettakoon määräys, että heidät on tuhottava; ja minä punnitsen kymmenentuhatta talenttia hopeata virkamiehille, vietäväksi kuninkaan aarrekammioihin’. Niin kuningas otti kädestään sinettosormuksensa ja antoi sen agagilaiselle Haamanille, Hammedatan pojalle, juutalaisten vastustajalle. 

Ja kunigas sanoi Haamanille: ’Hopea olkoon annettu sinulle, ja samoin se kansa, tehdäksesi sille, mitä hyväksi näet’. Niin kutsuttiin kuninkaan kirjurit ensimmäisessä kuussa, sen kolmantenatoista päivänä, ja kirjoitettiin, aivan niin kuin Haaman käski, määräys kuninkaan satraapeille ja jokaisen maakunnan käskynhaltijoille ja jokaisen kansan ruhtinaille, kuhunkin maakuntaan sen omalla kirjoituksella ja kullekin kansalle sen omalla kielellä. Kuningas Ahasveroksen nimissä se kirjoitettiin ja sinetöitiin kuninkaan sinettisormuksella. Ja juoksijain mukana lähetettiin kaikkiin kuninkaan maakuntiin kirjeet, että oli hävitettävä, tapettava ja tuhottava kaikki juutalaiset, nuoret ja vanhat, lapset ja vaimot, samana päivänä, kahdennentoista kuun, se on Adar-kuun, kolmantenatoista päivänä, ja että oli ryöstettävä, mitä heiltä oli saatavana saalista” (Ester.1:1; 3:813). 

Ensimmäisen Samuelin kirjan 15. luvussa on kertomus Israelin ensimmäisestä kuninkaasta Saulista (v. 1052-1012 eKr; IRT). Jumala antoi profeetta Samuelin kautta Saulille määräyksen kaikkien amalekilaisten ja heidän karjansa tuhoamisesta. 

Syynä oli se, että amalekilaiset olivat vihamielisesti hyökänneet israelilaisten kimppuun, yrittäen tuhota heidät, kun he lähtivät Mooseksen johdolla Egyptin orjuudesta, mutta Israel voitti heidät silloin (2.Moos.17:8-16). Saul oli kuitenkin tottelematonjasäästiosansaaliista ja säästi myös Amalekin kuninkaan Agagin hengen, mutta Samuel löi hänet kuoliaaksi. Jumala, joka on kaikkitietävä, tiesiennakolta,mitätulevaisuus toisi tullessaan juutalaiselle kansalle tämän vihamielisen kansan taholta (Jes.46:10; Room.11:2). 

Agagin jälkeläisiä oli kuitenkin jäänyt henkiin, sillä yli viisisataa vuotta myöhemmin, Persian imperiumin aikaan, tapaamme Esterin kirjassa agagilaisen Haamanin, Persian hovin ruhtinaan, joka vihasi juutalaisia (Ester.3:1-6). Esterin kirja on kertomus Persian kuninkaan Ahasveroksen eli Krerkses I (486-465 eKr) ajalta. Esterinkirjan 3. luvussa kerrotaan, kuinka agagilainen Haaman oli korotettu ylimmäiseksi ruhtinaaksi Persian hovissa. Hän vihasi juutalaisia ja halusi hävittää heidät ja onnistui aikeissaan hyvin pitkälle. Hänen syynsä antisemitismiin ja juutalaisvihaan oli se, että juutalaisten lait olivat toisenlaiset kuin kaikkien muiden kansojen. 

Tämä on totta. Israelin Jumala itse antoi nämä vanhurskaat lait Israelin kansalle noudatettavaksi ja monet kerrat historian saatossa maailman pakanakansat ovat vihanneet juutalaisia heidän toisenlaisten lakiensa (Herran lakien) ja uskonnollisten käytäntöjensä takia. Tämä on ollut antisemitismin yksi selkeä syy jopa ns. kristikunnassa. 

Jumala kuitenkin pelasti juutalaisen kansan Ahasveroksen päivinä kuningattareksi korotetun juutalaistytön Esterin ja hänen kasvatusisänsä Mordokain avulla ja niin kansa säästyi tuholta. Haaman itse hirtettiin ja hänen kymmenen poikaansa surmattiin (Ester.7:10; 9:10). Jumala ei salli yhdenkään ihmisen eikä kansan tuhota juutalaista kansaa maan päältä ja jotka sitä ovat yrittäneet, ovat itse tuhoutuneet (4.Moos.24:1, 9). Näiden tapahtumien muistolle tuli Adar-kuun 14. ja 15. pv (helmi-maaliskuussa) vietettävä Purim-juhla, kuten voidaan lukea Esterin kirjan 9. luvusta. 

Antisemitismi hellenismin ja Antiokus Epifaneen aikana 

”Ja kauris tuli ylen suureksi; mutta kun se oli väkevimmillään, särkyi suuri sarvi, ja sen tilalle kasvoi neljä uhkeata sarvea, taivaan neljää tuulta kohti. Ja yhdestä niistä puhkesi esiin sarvi, alussa vähäpätöinen. Se kasvoi suuresti etelään päin ja itään päin ja Ihanaan maahan päin. Ja se kasvoi taivaan sotajoukkoon asti ja pudotti maahan osan siitä sotajoukosta ja tähdistä ja tallasi niitä. Hän ylpeili sotajoukon ruhtinastakin vastaan, ja tältä otettiin pois jokapäiväinen uhri, ja hänen pyhäkkönsä paikka kukistettiin. 

Myös sotajoukko jokapäiväisen uhrin lisäksi annettiin rikollisesti alttiiksi tuholle. Se sarvi heitti totuuden maahan, ja mitä se teki, siinä se menestyi… 

Sitten hän sanoi minulle: ’Katso, minä ilmoitan sinulle, mitä on tapahtuva viimeisenä vihan aikana; sillä lopun aikaa tämä tarkoittaa. Kaksisarvinen oinas, jonka sinä näit, on: Meedian ja Persian kuninkaat. Ja kauris on Jaavanin (Kreikan) kuningas, ja suuri sarvi, joka sillä oli keskellä otsaa, on ensimmäinen kuningas. Ja että se särkyi ja neljä nousi sen sijalle, se on: neljä valtakuntaa nousee siitä kansasta, ei kuitenkaan niin väkevää kuin hän. Ja heidän valtansa lopulla, kun luopiot ovat täyttäneet syntiensä mitan, nousee kuningas, kasvoilta röyhkeä ja juonissa taitava. Ja väkevä on hänen voimansa, vaikka ei tosin hänen omasta voimastaan, ja ihmeellisen paljon hän saa aikaan hävitystä; ja hän menestyy siinä, mitä hän tekee, ja hän tuottaa turmion väkeville ja pyhien kansalle. Ja hänen oveluutensa tähden onnistuu petos hänen kädessään. Hän hautoo suuria sydämessään, ja keskellä rauhaa hän tuottaa turmion monille. Ruhtinasten ruhtinastakin vastaan hän nousee, mutta ilman ihmiskättä hänet muserretaan” (Dan.8:8-12, 1925). 

”Aleksander kuoli, hallittuaan kaksitoista vuotta, ja hänen palvelijansa saivat vallan, kukin alueellansa. Ja he ottivat kaikki hänen kuolemansa jälkeen kuninkaanarvon, ja samoin heidän poikansa heidän jälkeensä, monet vuodet. Ja he tekivät paljon pahaa maassa. Heistä polveutui syntinen vesa, AntiokusEpifanes,kuningas Antiokuksen poika; hän oli ollut panttivankina Roomassa; ja hän tuli kuninkaaksi sadantena kolmantenakymmenentenä seitsemäntenä vuotena kreikkalaista hallituskautta” (1.Makkabealaiskirje.1:7-10).

”Ja kuningas antoi käskyn koko valtakunnallensa, että kaikkien oli oltava yksi kansa, ja että jokaisen oli luovuttava omista tavoistansa; ja kaikki pakanakansat alistuivat kuninkaan käskyyn. Myös moni israelilainen mielistyi hänen jumalanpalvelukseensa ja uhrasi epäjumalille ja saastutti sapatin. 

Sitten kuningas lähetti sanansaattajia viemään käskykirjeet Jerusalemiin ja Juudan kaupunkeihin, että heidän tuli noudattaa tapoja, jotka olivat maalle vieraita, tauota uhraamasta polttouhreja, teurasuhreja ja juomauhria pyhäkössä ja saastuttaa sapatit ja juhlat, ja tahrata pyhäkkö ja pyhät, rakentaa uhrikukkuloita, pyhiä lehtoja ja epäjumalanhuoneita ja uhrata sikoja ja muita saastaisia eläimiä, ja jättää poikalapsensa ympärileikkaamattomiksi, tahrata sielunsa kaikella, mikä oli saastaista ja iljettävää, ja niin unhottaa laki (Toora) ja muuttaa kaikki sen säädökset. 

Ja ken ei tehnyt kuninkaan käskyn mukaan, se oli rangaistava kuolemalla. Kaikki nämä hän julistutti valtakunnalleen. Ja hän asetti tarkastusmiehet koko kansalle ja käski Juudan kaupunkien uhrata, kunkin kohdaltansa. Ja useat kansasta liittyivät heihin, kaikki ne, jotka olivat valmiit hylkäämään lain. He saivat paljon pahaa aikaan maassajapakottivatisraelilaiset lymyämään piilopaikkoihin, mihin ikinä pääsivät. 

Viidentenätoista päivänä Kislev-kuuta, vuonna 145 he pystyttivät hävityksen kauhistuksen alttarille, ja kaikkialle Juudan kaupunkeihin he rakensivat uhrikukkuloita, ja he uhrasivat talojen ovilla ja kaduilla. Ja lainkirjat, jotka he löysivät, he repivät rikki ja polttivat tulessa. Ja jos joltakin löydettiin liiton kirja, tai jos joku pitäytyi lakiin (Tooraan), hänet tuomitsi kuninkaan julistus kuolemaan. Niin he valtaansa käyttäen menettelivät kaupungeissa Israelia vastaan, kuukausi kuukaudelta niitä vastaan, jotka tavattiin. Ja kuukauden kahdentenakymmenentenä viidentenä päivänä he uhrasivat epäjumalanalttarilla, joka oli pystytetty polttouhrialttarille. Ja vaimot, jotka olivat ympärileikkauttaneet lapsensa, he tappoivat, niin kuin oli käsketty, hirttäen tällöin pienet lapset äitiensä kaulaan; heidän kotiväkensä sekä miehet, jotka olivat toimittaneet ympärileikkauksen, he niinikään tappoivat. Mutta monet Israelissa pysyivät vahvoina ja päättivät lujasti olla syömättä mitään saastaista. He tahtoivat mieluummin kuolla kuin saastuttaa itseänsä ruuilla ja häväistä pyhää liittoa. Ja niin he menettivät henkensä. Ja ylen suuri viha painoi Israelia” (1.Makkabealaiskirje.1:41-64). 

Danielin kirjan 8. luvussa oleva näky kertoo, kuinka kaksisarvinen oinas eli Meedo-Persia valloittaa maailmaa, murskaten Baabelin valtakunnan v. 539 eKr. 

Sen jälkeen tuleva kauris eli Makedonia-Kreikka puolestaan murskasi Persian vallan Aleksanteri Suuren (suuren sarven) johdolla v. 331 eKr. (Danielin kirjan 8. luvun tapahtumat toistuvat profeetallisena lopputäyttymyksenä myös viimeisenä vihan aikana; Dan.8:17-21. 

Karhu (Persia) edustaa lopun ajan Googin sotaleiriä ja kauris (Jaavan/ Kreikka) edustaa Lännen natolaista leiriä lopun ajan maailmansodan tapahtumissa; Hes.38:5). Aleksanteri kuoli vain 33 vuotiaana sotaretkellään Intiaan v. 323 eKr. Aleksanterin kuoltua hänen mahtava valtakuntansa jakautui neljään osaan (sarveen) hänen sotapäällikköjensä kesken. Makedonian aluetta hallitsi Gassander, Traakian ja Vähä-Aasian aluetta Lysimakus, Egyptiä (Etelän kuninkaan valtakuntaa) Ptolemaios I ja Syyrian (Pohjan kuninkaan) ja Lähi-Idän alueita Seleukus (Payne 1973). 

Pohjan kuninkaan eli Syyrian haarasta (sarvesta) nousi pieni sarvi, vanhan testamentin antikristukseksi kutsuttu Antiokus IV Epifanes (175-164 eKr.). 

Vanhan testamentin ns. apokryfikirjoihin kuuluvissa Makkabealaiskirjoissa kerrotaan Antiokuksen hirmuvallasta, erityisesti 1.Mak.1. luvussa. Hän pyrki väkisin kreikkalaistamaan valloittamansa juutalaisvaltion ja Jerusalemin asukkaat pakanalliseen hellenistiseen kulttuuriin. Israelin Jumalan juutalaisille antamat juhlat ja sapatti kiellettiin kuolemanrangaistuksen uhalla, samoin ympärileikkaus ja pyhien kirjoitusten, kuten Tooran, tutkiminen. 

Tämä on yksi tärkeimpiä antisemitismin syitä kautta historian ennen ns. kristillistä aikaa ja myös ns. kristillisenä aikana. Juutalaisten ei ole sallittu olla juutalaisia heidän oman kulttuurinsa mukaan ja Jumalan heille määräämät lait, juhlat, sapatit, ympärileikkaukset ja muut juutalaiseen kulttuuriin liittyvät asiat on kielletty, monta kertaa kuolemanrangaistuksen uhalla. 

Jerusalemin temppelin jumalanpalvelukset kiellettiin ja sen asemesta siitä tehtiin kreikkalaisen ylijumalan Zeuksen palvontapaikka pyhäkköporttoineen. Lisäksi maata riistettiin aineellisesti. Temppeliin pystytettiin hävityksen kauhistus 15. päivänä Kislevkuuta (9. kk. israelilaisessa Raamattuun perustuvassa kalenterissa) ja saman kuun 25. päivänä uhrattiin sikoja epäjumalille alttarilla, joka oli pystytetty pyhäkköön. Osa juutalaisista lankesi hellenistisen kulttuurin epäjumalanpalvelukseen yhdessä pakanoiden kanssa. 

Tätä hävityksen kauhistusta nousi vastustamaan pappi Mattias viiden poikansa kanssa. Mattiaan kuoleman jälkeen nousi Antiokusta vastustavan vapaustaistelijaliikkeen johtoon hänen poikansa Juudas, joka oli lisänimeltään Makkabilainen (1.Mak.3). 

Pienen sotajoukkonsa avulla, sissitaktiikkaa hyväksi käyttäen, hän onnistui voittamaan useissa taisteluissa ylivoimaiset Antiokuksen vihollisjoukot. Jerusalem ja juutalaisvaltion alue vapautettiin vihollisista, temppeli puhdistettiin epäjumalien saastutuksesta ja vihittiin uudelleen käyttöön v. 164 eKr. 

Tyranni Antiokus itse sai surmansa ilman ihmiskättä, kun hän Danielin ennustuksen mukaisesti kuoli kovissa tuskissa matojen kihistessä hänen ruumiissaan (2.Mak.9). 

Temppelin uudelleen vihkiminen sattui samalle päivälle kuin saastutuskin eli Kislev-kuun 25. päivälle. Noista tapahtumista lähtien on vietetty joka vuosi kahdeksan päivän ajan temppelin vihkimisen muistojuhlaa eli Chanukka-juhlaa alkaen Kislev-kuun 25. päivä (sattuu yleensä joulukuulle; 1.Mak.4:36-64; 2.Mak.10:1-9; Joh.10:22-23). Juhlan viettoon kuuluu mm. Chanukian eli kahdeksanhaaraisen kynttelikön polttaminen öljyn ihmeen muistolle. Hyvin vähäinen Menoraan (seitsenhaaraiseen lamppuun) tarkoitettu öljy riitti ihmeen kautta kahdeksan päivän ajan (juutalaisen tradition mukaan), kunnes saatiin valmistettua Tooran mukaista öljyä (2.Moos.27:20; 3.Moos.24:1-4). 

Kristinuskon synty ja antisemitismi 

Antisemitismistä kristinuskon aikakautena voitaisiin kirjoittaa ja onkin kirjoitettu monia kirjoja eikä meillä ole mitään mahdollisuutta tarkastella aihetta laajasti. Otamme vain muutamia esimerkkejä kuvaamaan kristikunnassa vallinnutta ja valitettavasti vieläkin paljolti vaikuttavaa antisemitismiä. 

Kun Jeshua oli noussut ylös taivaaseen ja Pyhä Henki vuodatettiin opetuslasten ylle Jerusalemissa viikkojuhlana eli helluntaina, oli alkuseurakunta pääasiassa juutalaisista uskovista koostuva. He saivat kokea vainoa oman juutalaisen kansansa taholta ja erityisesti rappeutuneen uskonnollisen eliitin taholta, kuten apostolien teoissa kerrotaan. 

Vähitellen evankeliumin julistus, mm. pakanain apostolin Paavalin toimestasaavuttilaajempia alueita Lähi-idän alueella. Ensimmäisen vuosisadan seurakunnat pysyivät apostolien opetuksen ja valvonnan alaisuudessa alkuperäisessä totuudessa, eivätkä irtautuneet kristinuskon juutalaisista juurista. 

Historiallisten lähteiden mukaan pääasiassa pakanauskovista koostuvat seurakunnat viettivät mm. pesahia eli pääsiäistä yhdessä juutalaisten kanssa, alkuperäisen Jumalan säädöksen mukaan raamatullisen kalenterin ensimmäisen kuukauden eli Nisankuukauden 14. päivä illalla (2.Moos.12). 

Toiselta vuosisadalta lähtien, kun apostolit olivat kuolleet, pääsivät monet raatelevat sudet, kuten Paavali ilmoitti, turmelemaan seurakuntaa (Ap.t.20:29-32). 

Pääasiassa pakanauskovista koostuvat seurakunnat alkoivat irtautua Raamatun kirjoitusten totuudesta ja kristinuskon juutalaisista juurista. Alkoi muodostua juopa ja vihamielisyys juutalaisen kansan ja pakanakristikunnan välillä. 

Tätä kristillisyyden antisemitismiä olivat ruokkimassa myös monet sen ajan ns. kirkkoisät, joiden opetukset ja lausunnot nostattivat enenevässä määrin vihaa juutalaista kansaa kohtaan, joka oli heidän mukaansa syypää Jeesuksen murhaamiseen. Otamme tässä joitakin esimerkkejä, jotka kertovat meille tästä ns. kristillisen antisemitismin historiasta, aloittaen markionilaisuuden antisemitismin tarkastelusta: 

Vähä-Aasiasta kotoisin olevan laivanvarustaja Markionin n. v. 140 lähtien alullepanema markionilainen kristinuskon lahko vaikutti laajalti parin kolmen vuosisadan ajan (Wright,1994;Westin,1975). 

Markion suhtautui hyvin kielteisesti juutalaisuuteen. Pääteoksessaan Antiteesit hän esittää, että ”Juutalaisten Jumala oli onnettoman, kurjan maailman luoja, eikä voinut olla Jeesuksen Kris-tuksen Isä”. Näin ollen Markion kielsi, että vanhan testamentin Jahve olisi sama kuin Jumala. Markionin väitteiden mukaan ”Jumalan täytyi lähettää Jeesus vapauttamaan maailma primitiivisen Jahven puristuksesta”. Hänen mukaansa ”Juutalaisten Jahve ei voinut olla Uuden testamentin Jumala”. 

Näin Markion teki rajanvetoa vanhan ja uuden testamentivn välillä, tehden vanhan testamentin jumalallisen alkuperän ja yhteenkuuluvuuden uuden testamentin kanssa kyseenalaiseksi.

Markion sanoi olevansa paavalilainen ja hän irrottautui vanhan testamentin kirjoituksista. Hän halusi puhdistaa evankeliumit juutalaisesta vaikutuksesta ja hyväksyi vain juutalaisista aineksista puhdistetun Luukkaan evankeliumin riittävän hyväksi. Paavalin kirjeistäkin hän puhdisti pois juutalaisena pitämänsä aineksen. 

Markionilaisia tapaamme nykyajassakin. Silloin tällöin saamme tavata ihmisiä, jotka suosittelevat lukemaan vain uutta testamenttia, koska vanha testamentti on tarkoitettu vain juutalaisille.

Uudessa testamentissa he eivät sentään rohkene ottaa Markionin lailla juutalaisuuttta käsitteleviä ja sitä tukevia kohtia pois, kuten sapattia ja Israelin juhlia, mutta jättävät ne vaille huomiota tai selittävät ne mitättömiksi. Tämä kaikki on vain vanhaa markionilaista antisemitismiä uusiin vaatteisiin puettuna. 

Ensimmäisten vuosisatojen kirkkoisät lähes järjestään olivat antisemitistejä. Otamme tässä esimerkiksi v. 345-405 eläneen Krysostomoksen, joka on lausunut mm. seuraavaa: ”Synagooga ei ole ainoastaan huoratalo ja teatteri, se on varkaiden luola ja villieläinten olinpaikka, ei villieläinten luola, vaan epäpuhtaitten villieläinten”. 

Krysostomos edelleen väitti, että ”se on sentähden, että te olette tappanee Kristuksen, se on sen tähden, että ojensitte kätenne Herraa kohti. Se on sen tähden, että te vuodatitte hänen ihmeellisen verensä, siksi ei ole mitään pelastusta, ei armoa enää eikä puolustusta”.

Nikean kirkolliskokous ja antisemitismi 

Kaikkien ratkaisevin hetki kristillisen antisemitismin historiassa oli kenties Nikean kirkolliskokous v. 325 JKr.

Sen kutsui koolle Rooman Keisari Kontantinus Suuri käsittelemään pääsiäisriitaa. Siihen asti Lähi-Idän alueen uskovat olivat viettäneet pääsiäistä yhdessä juutalaisten kanssa Nisan-kuun 14. päivänä (maalis-huhtikuussa), kuten Jumala määräsi 2.Moos.12 luvussa ja Raamatun juhlaluvussa 3.Moos.23. Lähi-Idän alueen ulkopuolella oli jo vietetty jonkun aikaa roomalaisen tavan mukaista Easteria eli pakanallista perua olevaa pääsiäistä. 

Nyt pääsiäinen määrättiin viettäväksi kevätpäivän tasausta seuraavan täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina, Rooman käytännön mukaan. Siitä lähtien kristikuntaan on iskostunut roomalainen pääsiäinen.

Syy oli antisemitististinen, kuten Otavan Suuri Ensyklopedia kertoo sivulla 5503: ”Pakanakristillisellä perinteellään Rooman kirkko halusi selvästi erottua juutalaisvaikutuksesta. Rooman suosima pääsiäinen erosi myös juhlan sisällön puolesta itäisestä. Voiton saavutti pakana-kristillinen pääsiäinen, joka vahvistettiin Nikean konsiilissa v. 325. Pääsiäisen vieton ajankohta, josta käytiin tosin keskusteluja vielä parinsadan vuoden ajan, sijoitettiin kevätpäivän tasausta seuraavan täydenkuun jälkeiseen sunnuntaihin”. 

Tässä vielä ote Nikean kokouksen päätöksestä, joka osoittaa antisemitismin olevan pääsiäisenvieton muutoksen taustalla: 

”Hylkäämällä heidän tapansa me voimme siirtää jälkipolville pääsiäisen vieton laillisesti oikean on näyttänyt meille toisen tien: palvontamme noudattaa laillisesti oikeampaa ja tarkoituksenmukaisempaa jaksoa (viikonpäivien järjestystä). Jajohdonmukaisesti,valiten yksimielisesti tämän mallin, me haluamme, rakkaat veljet, erottautua juutalaisten inhottavasta seurasta.” 

Syy siihen, että pakanakristikunta viettää pääsääntöisesti Rooman pääsiäistä, eikä Raamatun määräämää pääsiäistä, Nisan-kuun 14. päivä, on siis yksinkertaisesti kristillisen kirkon antisemitismi. 

Vaikka monet viettävätkin vilpittömällä sydämellä pääsiäistä Rooman tavan mukaan Herransa kunniaksi, eikä meidän tule siitä tuomita heitä, on kuitenkin muistettava, että Rooman tavan mukaisen pääsiäisen juuret ovat alkuajan Rooman kirkon antisemitismissä. 

Samoin Rooman kirkon antisemitismin luomuksia ovat joulu, muinainen auringonjumalan syntymäjuhla, jolle siirrettiin 300-luvun lopulla kristillinen sisältö ja tehtiin siitä Kristuksen syntymäjuhla (vaikka Messias on todellisuudessa mitä todennäköisimmin syntynyt Lehtimajanjuhlan aikaan), sekä sunnuntai, auringon päivä. 

Nämä Rooman kirkon antisemitismin luomukset istuvat hyvin sitkeästi kristikunnassa. Messiaan tulevassa rauhan valtakunnassa ne ovat poissa ja palataan alkuperäiseen, kuten mm. Sak.14:16-19 ja Jes.66:23 kertovat. 

Jatkuu kirjoituksen toisessa osassa