Kirjoittanut: Keijo Lindeman
Antisemitismi katolisen kirkon ja ristiretkien aikaan
Juutalaisia on kohdeltu hyvin kaltoin lähes kahden vuosituhannen ajan Euroopan eri osissa, niin Idässä kuin Lännessäkin.
On ollut pogromeja, maastakarkoituksia, katolinen inkvisitiolaitos on surmannut miljoonittain kerettiläisiä, heidän joukossaan runsaasti juutalaisia jne. Voidaan sanoa, että suurin antisemitistinen laitos historian aikana ollut katolinen kirkko ja sen tunnolla on luultavasti eniten juutalaisten marttyyrien sieluja.
Oman lukunsa muodostavat ristiretket, joista vallankin ensimmäinen, paavi Urbanus II vuonna 1095 Clermontin kirkolliskokouksessa kehottama ristiretki, kohdistui raa’asti viattomia juutalaisia vastaan Euroopassa ja juutalaisten veri virtasi suurissa verilöylyissä. Euroopan ristiretkeläiset halusivat matkallaan valloittamaan pyhää maata vääräuskoisilta muslimeilta, kostaa ensin Kristuksen murhaajille.
Dodfrey Bouilon, ensimmäisen ristiretken johtaja, vannoi: ”Kostakaa Kristuksen veri Israelille, älkääkä jättäkö yhtäkään juutalaisesta rodusta henkiin” (Wright, 1994).
Katolinen kirkko on onneksi pyytänyt muutama vuosi sitten anteeksi juutalaiselle kansalle tekemiään vääryyksiä jajulmuuksia,muttaIlmestyskirjan 17. luvun mukaan paha historia voi toistua vielä lopun ajassa. (On myös muistettava, että katolisen kirkon piirissä on ollut myös niitä pappeja, nunnia ja rivijäseniä, jotka oman henkensä uhalla ovat historian kuluessa suojelleet juutalaisia).
Monet uskovat, että Ilm.17. luvun suuri portto nousee vielä Rooman johdolla hallitsemaan yhdessä antikristillisen petovallan kanssa hetkeksi maailma ja pyhien veri, mukaan lukien juutalaisten veri, tulee jälleen virtaamaan.
Antisemitismi messiaanisia juutalaisia kohtaan
Erityisen vaikeaa on ollut ns. messiaanisella juutalaisuudella kautta vuosisatojen. Jos joku juutalainen halusi uskoa Jeshua Messiaaseen eli Jeesukseen Kristukseen, hänet pakotettiin kristillisen kirkon taholta alkuvuosisatoina luopumaan täydellisesti juutalaisista juuristaan vastoin uuden testamentin opetusta. Juutalainen pakotettiin seuraavaan irtisanoutumisvalaan:
”Minä luovun kaikista tavoista, riiteistä, lain noudattamisesta, happamattomista leivistä ja heprealaisten lampaiden uhraamisista, kaikista muista heprealaisten juhlista, uhreista, rukouksista, pyrkimyksistä, puhdistuksista, pyhityksistä, sovitusuhreista ja paastoista ja uusista kuista ja sapateista ja taikauskosta, ja hymneistä ja liturgioista ja noudattamisista ja synagogista ja heprealaisten ruoista ja juomista; yhdellä sanalla, minä luovun absoluuttisesti kaikesta juutalaisesta laista, riitistä ja tavasta ja ennen kaikkea minä kiellänantikristuksen,jotakaikki juutalaiset odottavat Kristuksen muodossa ja hahmossa… ja jos minä jälkeenpäin kiellän ja palaan takaisin juutalaiseen taikauskoon, tai tulen havaituksi syömästä juutalaisten kanssa tai paastoamasta heidän kanssaan tai salaisesti käännyn ja tuomitsen kristillisen uskon ja sen sijaan että avoimesti tuomitsisin heidät ja tuomitsisin heidän tyhjän uskonsa, silloin sallittakoon Kainin vapinan ja Geehasin pitalin tarttua minuun, niin kuin laillisen rangaistuksen siihen, johon myönnän itseni vastuunalaiseksi. Ja sallittakoon minun olla kirkonkirouksessa tulevassa maailmassa, ja asetettakoon minun sieluni alas saatanan ja paholaisten kanssa” (Wright, 1994).
Jumalalle kiitos, viime aikoina monet kristikunnassa ovat alkaneet ymmärtää uuden testamentin oikean opetuksen valossa, että juutalaisten ei tarvitse luopua juutalaisuudestaan, kun he tulevat uskoon, kuten mm. 1.Kor.7:18 ja Ap.t.21:18-26 opettavat.
On kysymys vain siitä, että juutalainen ottaa vastaan oman Messiaansa Jeshuan Pelastajanaan. Valitettavasti kuitenkin on niin, että osassa kristikuntaa vaikuttaa vieläkin tämä vanha ensimmäisten vuosisatojen antisemitismi, jonka mukaan juutalaisen on luovuttava juutalaisista juuristaan ja kirottava juutalaisuus, ollakseen hyvä kristitty.
Luther ja antisemitismi
Kristillinen kirkko on ollut osittain antisemitismin turmelemaa myös 1900-luvulla ja nykyäänkin.
En erityisemmin käsittele ns. kristillisen natsi-Saksan ajan julmuuksia, jossa kuusi miljoonaa juutalaista sai surmansa, sillä hyvin monet tuntevat sen ja se on onneksi esillä jatkuvasti, muistuttamassa antisemitismin mielettömyydestä ja vihasta. (Vähemmän tunnettua on entisessä Neuvostoliitossa Stalinin järjestämät vainot, joissa arvioidaan kuolleen 20-30 miljoonaa ihmistä, mukana paljon juutalaisia. Neuvostoliitto kuului toisen maailmasodan voittajavaltioihin ja siksi Stalin vainot ovat jääneet vähemmälle huomiolle, kuin sodan hävinneen Hitlerin Saksan julmuudet. Valitettavasti Stalinin ihailu on kasvamassa Venäjällä, varsinkin nuoremman sukupolven keskuudessa).
Ikävä kyllä viime vuosina holokaustin historian tuntemus on unohtumassa ja antisemitismi on kasvamassa myös ns. kristityissä länsimaissa. Jotkut jopa vähättelevät holokaustin tapahtumia tai pahimmillaan kieltävät sen.
Monet eivät kuitenkaan tiedä, että kristillisen kirkon antisemitismin taustalla on vaikuttamassa Lutherin vanhojen päivien vihamielisyys juutalaisia kohtaan.
Vaikka Luther, ns. suuri uskonpuhdistaja, saikin monia uudistuksia aikaan kristillisyyteen ja puhdisti sitä jossakin määrin Rooman hapatuksista, kuten uskon kautta tapahtuvan lahjavanhurskautus ilman lain tekoja tai omia ansioita tai katolisen kirkon anekauppaa, jäi hänelle hyvin pimeä aukko suhtautumisessa juutalaiseen kansaan. Hän kirjoitti v. 1543 Wittenbergissä teoksen ”Juutalaisista ja heidän valheistaan”. Suomeksi se ilmestyi 1842. Lainaus ko. kirjasta s. 169:
”Minä tahdon antaa tässä rehellisen neuvoni. Ensiksi, että heidän synagogansa tai koulunsa sytytettäköön tuleen, ja mikä ei tahdo palaa, se peitettäköön ja umpeenluotakoon maalla, ettei ikinä yksikään ihminen näkisi siitä kiveä eikä kuonaa. ja tämä on tehtävä Herramme ja kristikuntamme kunniaksi, jotta Jumala näkisi, että me olemme kristittyjä”.
Edelleen s. 182-183: ”Kenellä nyt on halua tällaisia myrkyllisiä käärmeitä ja uusia perkeleitä, se on Herramme Kristuksen ja meidän kaikkien kiivaimpia vihollisia pitää luonaan, heihin silmittömästi rakastua ja heitä kunnioittaa, ja halua antaa itseään nylkeä, rosvota, ryöstää, häväistä, syljeskellä, kirota ja sietää heidän taholtaan kaikkea pahuutta, hänelle lienevät nämä juutalaiset hyvinkin tervetulleita. Jos se ei ole kylliksi, niin hän antakoon heidän vielä tehdä tarpeensakin suuhunsa tai ryömiköön heidän tapapuoleensa ja jumaloikoon samaista pyhättöä: kerskukoon sitten jälkeenpäin, että on ollut armelias, on vahvistanut perkelettä ja hänen nuoria pirujaan rakkaan Herramme ja sen kalliin veren häpäisemisessä, jolla me kristityt olemme lunastetut. Niin hän on silloin täydellinen kristitty, täynnä armeliaisuuden tekoja, jotka Kristus on hänelle palkitseva tuomiopäivänä juutalaisten kanssa helvetin ikuisessa tulessa.”
Sen mitä Luther kirjoitti kirjassaan v. 1543, sen Hitler toteutti noin 400 vuotta myöhemmin. Vaikka suurin osa kristikuntaa ei hyväksykään tätä Lutherin vihaa juutalaisia kohtaan, ei luterilaisuus ja protestanttisuus ole tänäkään päivä täysin vapaa tästä Lutherin antisemitismistä. Erityisesti Euroopan ja Amerikan uusnatsistiset liikkeet ovat ottaneet antisemitismin omakseen, pyrkien vähättelemään ja kieltämään koko 6 miljoonan juutalaisen surmaamisen ja pyrkien nostattamaan juutalaisvihaa.
Idän kirkot ja antisemitismi
Myöskään Idän kirkot ja ortodoksisen kristillisyyden maailma ei ole vapaa antisemitismistä, päinvastoin. Esimerkkinä Kiovassa v. 1911 pääsiäisen aikana tapahtuneen Mendel Beilisin tapaus. Nuori 12 vuotias poika löydettiin kuolleena ja kasvot runneltuina sekä keho pisteltynä rei’ille. Tästä tapauksesta syytettiin juutalaista yhteisöä ja nostatettiin juutalaisvihaa levittäen seuraavaa tiedotusta:
”Ortodoksi kristityt! Jiddisläiset ovat kiduttaneet Andrusha Jushinskin kuolemaan. Joka vuosi, ennen pääsiäistä, he kiduttavat kuolemaan useita tusinoita kristittyjä lapsia saadakseen heidän verensä sekoitettua Matsa-leipään. He tekevät tämän muistona meidän Pelastajastamme, jonka he kiduttivat kuolemaan ristillä. Viralliset lääkärit havaitsivat, että ennen kuin jiddisläiset kiduttivat Jushinskin, he riisuivat hänet alasti ja sitoivat hänet ylös, pistäen häntä päälaskimoon niin että saattoivat saada hänestä verta niin paljon kuin mahdollista.
Venäläiset! Jos teidän lapsenne ovat teille läheisiä, pieskää jiddisläisiä, pieskää heitä niin kauan, kunnes ei ole yhtäkään jiddisläistä jäljellä Venäjällä. Sääli lapsianne! Kostakaa onnettoman marttyyrin puolesta! On aika! On aika!” (Wright, 1994).
Tällainen taikauskoinen antisemitismi on ollut hyvin tyypillistä maailmassa. Juutalaisia on syytetty milloin mistäkin asiasta. Rutoista, maanjäristyksistä, onnettomuuksista, talouskriiseistä, vallankumouksista ja milloin mistäkin syystä antisemitismi on nostanut päätään.
Viime vuosina juutalaisia syytettiin mm. AIDS:n alullepanosta maailmaan. Tämä juutalaisviha ei ole lakannut tänäkään päivänä Euroopan itäisten osien ortodoksisessa maailmassa. Monet ääriortodoksiset uusnatsistiset liikkeet Itä-Euroopassa toimivat jopa melko avoimesti juutalaisia vastaan nostattaen propagandallaanjatoimillaanantisemitismiä juutalaisia vastaan.
Valitettavaa on myös se, että usein vallanpitäjät eivät aina puutu näiden ääriliikkeiden toimintaan, vaan katsovat niitä läpi sormiensa, antaen antisemitistisen kiihotuksen ja jopa vainon jatkua.
Siionin viisaitten pöytäkirjat ja antisemitismi
Oman lukunsa antisemitismin historiassa muodostavat ns. Siionin viisaitten pöytäkirjat. Se on historiallinen väärennös, jota on käytetty ja käytetään edelleen juutalaisvastaisuuden nostattamiseen eri puolilla maailmaa.
Siionin viisaitten pöytäkirjat saivat perustansa Maurice Jolyn (1821-1887) kirjoittamasta pamfletista Napoleon III vastaan sekä juutalaisvastaisesta romaanista Biarritz v. 1864.
Romaanissa esitetään kertomus, kuinka juutalaisten suuri neuvosto, Sanhedrin, kokoontuu Prahassa hautausmaalle yöllä ja siellä saatanan läsnäollessa tekee suunnitelman maailman orjuuttamisesta heidän valtansa alle. Tämän pohjalta kirjoitetun ”Siionin viisaitten pöytäkirjojen” ensimmäinen versio sai todennäköisesti alkunsa 1890-luvun Ranskassa, juutalaisvastaisessa ilmapiirissä.
Suomessa se ilmestyi ensiksi ruotsinkielisenä v. 1919 ja vuotta myöhemmin suomeksi. Kolmannen kerran se julkaistiin suomeksi v. 1943. Sen johdannossa vaadittiin kaikkia ei-juutalaisia puolustautumaan maailmanjuutalaisuuden hyökkäyksiä vastaan. Varmuuden vakuudeksi siinä vedotaan vielä Lutherin juutalaisvastaisuuteen.
Siionin viisaitten pöytäkirjoissa esitetään, kuinka 300 siionistia olisi tehnyt salaisen suunnitelman, anastaakseen taloudellisen, poliittisen ja henkisen vallan maailmassa. Pöytäkirjan esitetään olevan selostus Teodor Herzlin johtaman ensimmäisen Baselin Siionistikongressin salaisesta istunnosta v. 1897. Siionin viisaitten pöytäkirjat julkaistiin Venäjällä v. 1905, jossa tsaari Nikolai II käytti sitä hyväkseen, salaisen poliisin masinoimana, kääntääkseen kansan tyytymättömyyden juutalaisia vastaan kohdistuvaksi vihaksi.
Siionin viisaitten pöytäkirjoja, vaikka ne tiedetään väärennökseksi, on myyty vielä viime vuosina Venäjällä ja muissa Itä-Euroopan maissa. Myös Hitler käytti Siionin viisaitten pöytäkirjoja aseena taistelussa juutalaisia vastaan.
Hän kirjoitti nimeään kantavassa kirjassaan Taisteluni seuraavasti: ”Miten suuressa määrin tämän kansan (juutalaisen) koko olemassaolo perustuu yhä jatkuvaan valheeseen, sen osoittavat verrattomalla tavalla juutalaisten määrättömästi vihaamat Siionin viisaitten pöytäkirjat…”.
Monissa arabimaissa ja islamilaisissa maissa Siionin viisaitten pöytäkirjoja, Auschwitzista ja teoksen paljastumisesta väärennökseksi huolimatta, käytetään edelleen propaganda-aseena juutalaisia vastaan. Kirjaa on edelleen monissa maissa myytävänä.
Islamin antisemitismi ja Israelin ahdistus lopun ajassa
”Sillä katso, niinä päivinä ja siihen aikaan, kun minä käännän Juudan ja Jerusalemin kohtalon, minä kokoan kaikki pakanakansat, vien ne alas Joosafatin laaksoon ja käyn sillä oikeutta niitten kanssa kansani ja perintöosani, Israelin tähden. Sillä he ovat hajottaneet sen pakanakansain sekaan, ovat jakaneet minun maani ja heittäneet minun kansastani arpaa; ovat antaneet pojan porttoa vastaan sekä myyneet tytön viinistä, jonka ovat juoneet. Mitä on teillä sanomista minulle, teilläkin, Tyyro ja Siidon ja kaikki filistealaisten alueet? Tahdotteko te kostaa minulle, mitä minä olen tehnyt, vai itse tehdä minulle jotakin? Nopeasti, kiiruusti minä annan koston kohdata teidän päätänne siitä, mitä olette tehneet…Julistakaa tämä pakanakansain seassa, alkakaa pyhä sota, innostakaa sankareita, lähestykööt, hyökätkööt kaikki soturit…Herra ärjyy Siionista ja antaa äänensä kuulua Jerusalemista, ja taivaat ja maajärkkyvät;muttaHerraon kansansa suoja, Israelin lasten turva”( Jooel.3:1-4, 9, 16).
Islamin uskonto sai alkunsa Muhammedista 600-luvun alkupuolella. Islam on levittäytynyt, suurelta osin miekan voimalla, ympäri maailmaa. Nykyisin arvioidaan olevan yli puolitoista miljardia muslimia maailmassa. Juutalaiset ovat asuneet monissa islamilaisissa maissa kautta vuosisatojen. Välillä heillä on ollut vapaampaa, jopa vapaampaa kuin antisemitistisen kristillisyyden piirissä, välillä he ovat kokeneet vainoa islamin taholta. Vaikka suuri osa islaminuskoisista haluaakin elää rauhassa normaalia rinnakkaiseloa, on myös niitä äärimmäisyysaineksia, jotka käyttävät islamin oppia ja Koraania aseena islamin kannalta vääräuskoista kristikuntaa ja juutalaisuutta vastaan.
Monien militantti islamilaisten ryhmien mukaan onkin niin, että rauhanomainen rinnakkaiselo on vain tilapäistä ja lopullinen rauha saavutetaan vasta, kun koko maailma on islamin vallan alla.
Tämä näkyy myös suhtautumisessa juutalaisuuteen ja Israelin valtioon. Syyrian Assad julisti aikoinaan: ”Juutalaiset tullaan työntämään mereen ja sininen Välimeri tulee punaiseksi verestä” (Sartola, 2001,2002)
Vuosikymmenien ajan on puuhattu rauhaa Lähi-itään.
Amerikkalaisten ym. räätälöimän ns. suunnitelman avulla on tarkoitus perustaa palestiinalainen valtio Israelin rinnalle, Jordan-joen Länsirannalle. Raamatun mukaan on mahdollista tulkita niin, että LähiItään tulee valherauha juuri ennen lopullista myrskyä ja messiaan paluuta.
Tähän viittaavia Raamatun paikkoja ovat mm.: 1.Tes.5:19; Jer.4:10-13; 8:15-16; Hes.38:8-13. Aika osoittaa, onko tulkinta oikea ja toteutuuko valherauha ja syntyykö Palestiinan valtio. Jooelin mukaan Israelin maa-alueiden jakaminen, vastoin Jumalan lupauksia, tuo tuomion jakajille.
On kuitenkin muistettava, että jos Lähi-itään tuleekin rauha, se on vain tilapäinen valherauha ennen lopullista ahdistusta ja Messiaan paluuta. Islamin opin mukaan rauha voidaan tehdä vääräuskoisten kanssa korkeintaan 10 vuodeksi. On pidettävä mielessä myös, mitä P.F.L.P:n julistus puhui radiossa Libanonissa 9. kesäkuuta 1989: ”Palestiinan valtion perustaminen Länsirannalle ja Gazan alueelle tulee olemaan alku siionistien hankkeiden romahtamiselle.
Me voimme luottaa siihen, että tässä vihollisen lyömisessä järjestämme täydellisen taistelun toteuttaaksemme lopullisen päämäärämme, joka on kansallisen Palestiinan täydellinen vapauttaminen”.
Tämä tuleekin eräänä päivänä olemaan täyttä totta. Jooelin kirjan 3. luku kertoo, kuinka pakanat nostattavat pyhän sodan, Koraanin mainitseman Jihadin, Israelia vastaan. Yhtenä osapuolena taistelussa tulevat olemaan myös filistealaisten eli palestiinalaisten alueet. (Filistea eli Palestiina on roomalaisten antama haukkumanimi Hadrianuksen päiviltä juutalaisten valtiolle, vanhojen Israelin vihollisten filistealaisten mukaan).
Herra on se, joka kokoaa kansat ja erityisesti myös islamin maailman kansat pyhään sotaan Israelia vastaan, Herran tuomittaviksi Joosafatin laaksoon.
Samoin puhuu Hesekiel luvuissa 38 ja 39, puhuessaan ns. Googin sodasta. Pohjan perillä asuvat Googin joukoissa mainitaan mm. Persia eli nykyinen Iran, joka uhkailee jatkuvasti Israelin tuholla
(Dan.10:13-14, 20-21). (Persiaan kuluivat muinoin myös Afganistan ja Pakistan). Googin liittoutumaan kuuluvat myös Etiopia (alkukielen mukaan Kush voi olla myös islamilainen Sudan) sekä Puut eli Libya. Lisäksi mainitaan Toogarman huone eli Turkki. Monet sijoittavat myös Goomerin nykyisen Turkin seutuville. Tämä tarkoittaa sitä, että Googin rintama koostuu suurelta osin islamilaisista valtioista, jotka hyökkäävät yllättäen Israeliin kimppuun, joka elää rauhassa, mahdollisesti valherauhaan tuudittautuneena. Hyökkääjät kokevat kuitenkin murskaavan tappion Israelin vuorilla, Baasanin eli Golanin alueella.
Psalmi 83 kertoo myöskin Israelin ympärillä asuvien kansojen hyökkäyksestä, jonka tarkoituksena on pyyhkiä Israelin nimi pois maailman kartalta ja valloittaa Jerusalem. Hyökkääjät kuitenkin kokevat tuhon tässä yrityksessä.
Myös Sakarjan kirjan loppuluvut puhuvat Israelin ympärillä asuvien pakanoiden hyökkäyksestä Jerusalemin kimppuun. Näinä aikoina Jerusalem onkin kiistan kohteena, koska siitä halutaan tehdä myös Palestiina valtion pääkaupunki. Tämä ahdingon keskellä juutalaisen kansan jäännös pelastuu ja antisemitistinen islam ja muut Israelin viholliset saavat tuomionsa (Sak.12:1-13; Room.11:25-27).
Lopun ajan antisemitismi ja suuri exodus
”Sentähden, katso päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin ei enää sanota: ’Niin totta kuin Herra elää, joka johdatti israelilaiset Egyptin maasta’, vaan: ’Niin totta kuin Herra elää, joka johdatti israelilaiset pohjoisesta maasta ja kaikista muista maista, joihin hän oli heidät karkoittanut’. Sillä minä palautan heidät heidän omaan maahansa, jonka minä annoin heidän isillensä. Katso, minä käsken tulemaan monta kalastajaa, sanoo Herra, ja ne heitä kalastavat, ja sen jälkeen minä käsken tulemaan monta metsästäjää, ja ne heitä metsästävät kaikilta vuorilta ja kaikilta kukkuloilta ja kallioiden rotkoista” (Jer.16:14-16).
”Voi, voi, paetkaa pohjoisesta maasta, sanoo Herra! Sillä minä olen hajottanut teidät neljään taivaan tuuleen, sanoo Herra. Voi, Siion, pelastaudu, sinä, joka asut tytär Baabelin luona! Sillä näin sanoo Herra Sebaot: Kunniaksensa hän on lähettänyt minut pakanakansojen luokse, jotka ovat teitä saalistaneet. Sillä joka teihin koskee, se koskee hänen silmäteräänsä” (Sak.2:6-8).
”Ja he tulevat tietämään, että minä, Herra, olen heidän Jumalansa, kun minä, vietyäni heidät pakkosiirtolaisuuteen pakanakansojen luokse, kokoan heidät omaan maahansa enkä jätä sinne jäljelle ainoatakaan heistä. Enkä minä enää kätke heiltä kasvojani, sillä minä vuodatan Henkeni Israelin heimon päälle, sanoo Herra, Herra” (Hes.39:28-29).
Jeremian ennustuksen mukaan Herra lähettää ”kalastajia”, jotka houkuttelevat israelilaisia palaamaan omaan maahansa Israeliin, jonka Jumala on luvannut heidän isillensä. Tämä osa profetiaa on pitkälti toteutunut.
Jo 1800-luvun lopussa syntyi Teodor Herlzin johdolla sionistinen liike ja ajatus juutalaisten omasta kotimaasta. Nämä sionistisen liikkeen kalastajat ja myös monet kristityt ovat houkutelleet juutalaisia kansojen seasta palaamaan omaan maahansa. Niistä päivistä saakka onkin ollut muuttoaaltoja ja nämä aliat eli exoduksen aallot ovat tuoneet tuhansittain juutalaisia silloiseen Palestiinaan. Kun Israelin valtio sitten syntyi 14.5.1948, lähes kahden vuosituhannen hajaannuksen jälkeen, YK:n toimiessa ”kätilönä”, sai exodus toden teolla vauhtia ja tänä päivänä yli kuusi miljoonaa juutalaista asuu Israelissa.
Kansojen seassa on kuitenkin vielä ainakin noin 10 miljoonaa israelilaista ja Herra kokoaa heidät kaikki omaan maahansa (Jer.3:14; Hes.20:32-38).
Se merkitsee ainakin 10 miljoonan kansojen seassa olevan israelilaisen suurta lopun ajan exodusta. Kalastajien lempeä houkuttelu ei kuitenkaan saa näitä kaikkia palaamaan kansojen seasta, sillä monilla on hyvät olosuhteet ja kiinteät siteet omissa asuinvaltioissaan. Ei ole helppoa tulla revityksi pois niistä olosuhteista, joiden keskellä on asunut, kenties monien sukupolvien ajan. Oman lukunsa muodostavat vielä katolisen kirkon keskiajalla pakkokäännyttämät ”anusim-juutalaiset” eli ”marranot”, joiden jälkeläisiä on mm. Espanjassa, Potugalissa ja Etelä-Amerikassa miljoonia. Obadjan mukaan he tulevat Etelämaahan eli Negeviin (Obad.12-21).
Jumala kuitenkin toteuttaa sanansa viimeistä piirtoa myöten ja sallii ”metsästäjien” ajan eli maailmalaajuisen antisemitismin ja Israel-vihan aallon ajaa israelilaiset kansojen seasta omaan maahansa. Jotakin sellaista tulee tapahtumaan maailmassa, joka nostattaa kansoissa kytevän antisemitismin ilmiliekkeihin. Juudean eli Länsirannan alueilla olevat juutalaiset joutuvat pakenemaan, ilmeisesti hyökkäävien sotajoukkojen tietä. Myös kansojen seassa olevat juutalaiset joutuvat pakenemaan vainoa kaikista kansoista ja Jumalan erityishuomion kohteena useissa Raamatun profetioissa on Israelista katsoen pohjoinen alue eli Venäjä ja muu entisen Neuvostoimperiumin alue.
Tämä pohjoisen alueen exodus on jo koskettanut myös Suomea, jonka kautta tuhansia Venäjän ja Baltian juutalaisia on muuttanut Israeliin. Tulevina päivinä Suomenkin uskovat saavat varautua suuriin exodusmassoihin, kun juutalaiset pakenevat myös Suomen kautta Israeliin suuren ahdistuksen päivien vainoa ja maailmalaajuista antisemitismin aaltoa.
Uskovien tehtävä lopun ajan antisemitismin päivinä
”Mutta rukoilkaa, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä sapattina” (Mat.24:20).
”Sillä jos Joosua olisi saattanut heidät lepoon, niin hän ei puhuisi toisesta, senjälkeisestä päivästä. Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva…Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä” (Heb.4:8-9, 11).
”Koskapa Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka teitä ahdistavat, ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille. Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta, kun hän sinä päivänä tulee, että hän kirkastuisi pyhissänsä ja olisi ihmeteltävä kaikissa uskovissa, sillä te olette uskoneet meidän todistuksemme” (2.Tes.1:6-10).
”Sillä Herra armahtaa vielä Jaakobia ja valitsee vielä Israelin ja sijoittaa heidät heidän omaan maahansa; muukalaiset liittyvät heihin ja yhtyvät Jaakobin heimoon. Kansat ottavat heidät ja tuovat heidät heidän kotiinsa…” (Jes.14:12).
”Näin sanoo Herra, Herra: katso, minä nostan käteni kansakuntien puoleen, kohotan lippuni kansoja kohti, niin he tuovat sinun poikasi sylissänsä ja kantavat sinun tyttäresi olkapäillään” (Jes.49:22).
”Sillä näin sanoo Herra: Riemuitkaa iloiten Jaakobista, kohottakaa riemuhuuto hänelle, joka on kansojen pää; kuuluttakaa, kiittäkää ja sanokaa: ’Auta Herra kansaasi, Israelin jäännöstä’. Katso, minä tuon heidät pohjoisesta maasta, kokoan heidät maan perimmäisiltä ääriltä. Heissä on sokeita ja rampoja ynnä raskaita ja synnyttäväisiä; suurena joukkona he palajavat tänne. Itkien he tulevat, ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen…Ja he tulevat ja riemuitsevat Siionin kukkulalla, tulevat virtanaan Herran hyvyyden tykö” (Jer.31:7-9, 12).
Kun Jeshua puhui suuren ahdistuksen päivien pakenemisesta, koskien israelilaisten pakoa kansojen seasta omaan maahansa, Hän kehotti opetuslapsiaan rukoilemaan, ettei se tapahtuisi talvella eikä sapattina. Mitä tämä tarkoittaa? Tarkastelemme ensin talven merkitystä.
Olemme tähän asti eläneet, kytevästä antisemitismistä huolimatta, kohtuullisen rauhallista ”kalastajien aikaa”. Israelilaisia on houkuteltu omaan maahansa melko hyvien ja rauhallisten olosuhteiden keskellä. Vaikka vaikeuksiakin on ollut, ovat kansojen seasta Israeliin muuttaneet juutalaiset voineet matkustaa melko turvallisesti henkilöautoilla, busseilla, lentokoneilla ja laivoilla jne. (Jes.60:8-9). Kun tulee ”metsästäjien aika” suuren ahdistuksen päivinä, silloin maailmanlaajuinen kytevä antisemitismi ja Israel-viha puhkeaa täyteen liekkiin, eikä israelilaisilla ole turvallista juuri missään. Silloin kansojen seasta pakenevat exodusjuutalaiset joutuvat kulkemaan peläten vainoojia, ”maan alla”, kenties metsien ja korpien kautta sydän pamppaillen. Exodusväen joukossa on myös vanhuksia, lapsia, sairaita, invalideja ja odottavia äitejä, kuten Jeremia ennustaa. Jos silloin olisivat talven ankarat olosuhteet, saattaisi moni menehtyä matkalla. Siksi tulee rukoilla, että se tapahtuisi kesän suotuisissa olosuhteissa ja niin Herra sen toteuttaakin, uskovien rukousten tähden.
Mikä merkitys sitten sapatilla on suuren ahdistuksen exoduksessa? Jotkut ovat tulkinneet niin, ettei pako tapahtuisi sapattina, ettei sapatin pyhyyttä rikottaisi. Mielestäni tämä on melko rajoittunut näkemys tässä yhteydessä.
Ensinnäkin on otettava huomioon, että sapatilla on monenlaista merkitystä Raamatussa ja on monenlaisia sapatteja.
- Viikkosapatti, seitsemäs päivä, perjantai-illasta lauantai-iltaan. Tämä on tavallisin sapatti, eivätkä monet muuta sapattia tiedäkään (1.Moos.2:1-3). • Juhlasapatit, joita löytyy Raamatun juhlaluvusta kaikkiaan 7, koskien Mooseksen ajan 7 pääjuhlaa (3.Moos.23). Silloin työn teko tulee keskeyttää kuten viikkosapattinakin.
- Sapattivuosi joka 7. vuosi, jolloin maanviljelysmaa tuli jättää lepäämään (3.Moos.25).
- Sapatti, seitsemäs päivä, on myös esikuva tuhatvuotisesta Messiaan rauhan valtakunnasta (Ps.90:4; 2.Piet.3:8). Silloin ylösnousseet pyhät hallitsevat Mestarinsa kanssa 1000 vuotta (Ilm.20). Silloin luomakuntakin on lunastettu turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen (Room.8:18-23).
Hebrealaiskirjeen kirjoittaja puhuu vielä Jumalan kansan sapatinlevosta. Esikuvaksi hän ottaaIsraelinkansanerämaavaelluksen Mooseksen johdolla, jolloin monet kaatuivat kuolleena erämaahan synnin ja tottelemattomuuden tähden, eivätkä päässeet lepoon luvattuun Israelin maahan, vaikka hyvä sanoma (kreik. UT: evankeliumi) saarnattiin heille ensiksi Mooseksen päivinä (Heb.3:7-4:7). Sitten kirjoittaja toteaa, etteivät Joosuan johdolla Israelin maahan päässeet saavuttaneet vielä lopullista Jumalan lepoa, vaan Jumalan kansan sapatinlepo tulee varmasti ja sen saavuttamiseksi pitää ahkeroida ja varoa Israelin kansan erämaavaelluksen tottelemattomuuden esimerkkiä.
Milloin tämä Jumalan kansan lopullinen lepo sitten saavutetaan? Paavalin kirjeessä tessalonikalaisille se käy ilmi. Se on silloin, kun Herra Jeshua saapuu pyhien enkeliensä kanssa kostamaan Jumalaa hyljeksineille ja evankeliumia vastustaneille heidät pahuutensa.
Silloin Häneen uskovat kirkastuvat eli saavat kirkkauden ylösnousemusruumiin, samankaltaisen kuin Jeshualla oli ylösnousemuksen jälkeen ja silloin he saavat levon päästessään pois ahdistuksen maailmasta (Fil.3:20-21).
Silloin, Messiaan tulemuksessa ja ylösnousemuksessa, alkaa Jumalan kansan sapatinlepo, ihana ylösnousemusolotila.
Kun Jeshua kehotti rukoilemaan, ettei israelilaisten pako kansojen seasta tapahtuisi sapattina, Hän tarkoitti sitä, ettei Herran tulemus ja uskovien ylösnousemus olisi jo tapahtunut ennen sitä. Jos Jumalan kansa olisi silloin jo taivaallisessa sapatinlevossa, kuka silloin auttaisi maan päällä suuren ahdistuksen ja Israel-vihan päivinä kansoista Israelin maahan pakenevia exodusjuutalaisia?
Meidän tulee rukoilla, että Jumalan seurakunta, Israelia ja juutalaisia rakastavat uskovat, ovat silloin vielä maan päällä auttamassa suuren ahdistuksen ja lopun ajan antisemitisminpäivinä,kentieshenkensä kaupalla, Israeliin pakenevia exodusjuutalaisia.
Kun tämä palvelustyö on exodusjuutalaisille tehty, on seurakunta vapaa taivaalliseen sapatinlepoon ylösnousemuksessa. Uskovien ei siis tule rukoilla sitä, että seurakunta otettaisiin maan päältä pois ennen suuren ahdistuksen päiviä, vaan päinvastoin, että seurakunta olisi vielä maan päällä suuren ahdistuksen ja lopun ajan antisemitismin päivinä auttamassa pakenevia exodusjuutalaisia (Mat.24:2022, 29-31).
Edessämme ovat jännittävät ja vaikeat ajat, mutta samalla mielenkiintoiset profetioiden täyttymyksen ajat ja saamme valmistautua niihin ja myös Messiaan tulemukseen ja seurakunnan ylösottoon taivaalliseen sapatinlepoon.
On myös lohdullista tietää, että Jumala pitää omistaan huolen vaikeinakin aikoina ja saamme olla Hänen turvassaan hyvinä ja pahoina päivinä.
