Kirjoittanut: Keijo Lindeman
”Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista” (1.Kor.13:9).
Silmä on yksi kehon viidestä aistista. Sen antama näkökyky on tärkeä ihmisen toimintakyvylle. Eri-tyisen tärkeä on ”silmäterä”, silmän keskiosa, iiriksen eli värikalvon aukossa oleva mykiö eli linssi, jonka kautta valo tunkeutuu silmään, niin että silmällä voi nähdä. Kun tämä sumenee eli kehittyy kaihi, ei silmällä näe selvästi ja pahimmillaan se johtaa täydelliseen sokeuteen. Myös hengellisessä maailmassa on tärkeä silmäterä, nimittäin Jumalan omaisuuskansa Israel.
”Sillä Herran kansa on hänen osuutensa, Jaakob on hänen perintö-osansa. Erämaasta hän löysi hänet, autiosta, ulvovasta korvesta; hän otti hänet suojaansa ja hoitoonsa, varjeli häntä kuin silmäteräänsä” (5.Moos.32:9-10).
Israel – Jumalan silmäterä sai alkunsa Aabrahamista, jonka Jumala kutsui ulos pakanallisesta Kaldean Uurista seuraamaan Hänen tietänsä ja ohjeitansa. Israelin kutsumukseen jo Aabrahamista alka-en sisältyi siunaus ja kirous. Joka siunasi Israelia, oli oleva siunattu, joka kirosi Israelia, oli oleva kirottu (4.Moos.24:1, 9).
Jaakobin toiseksi nuorimman pojan Joosefin ollessa Egyptin hallitusmiehenä, Jaakobin perhe meni nälänhätää pakoon Egyptiin, yhteensä 70 henkeä (1.Moos.46). Aluksi heillä oli siellä hyvät olosuhteet, mutta Joosefin kuoleman jälkeen israelilaiset pakotettiin orjatyöhön noin 400 vuodeksi ja heitä sorrettiin ankarasti. Jumala vapautti Israelin Egyptin orjuudesta Mooseksen päivinä ja johdatti heidät Siinaille, jossa heidät otettiin pappiskansaksi ja pyhäksi kansaksi (2.Moos.19).
Siinailla Herra teki myös ensimmäisen liiton eli ns. vanhan liiton, Tooran liiton eli lakiliiton Israelin kansan kanssa ja antoi kansalle Tooran käskyt ja säädökset vanhurskaaseen vaellukseen Jumalan ja ihmisten edessä. Samalla Israelista tuli Jumalan kuningaskunta (valtakunta) maan päällä (Ps.114:1-2).
Vanhan liiton päivinä Israel ja juutalainen kansa oli monta kertaa tottelematon Herran käskyille ja vajosi syntiin ja luopumukseen. Jumala joutui monet kerrat kurittamaan kansaa vihollisen hyökkäyksillä ja mm. 70-vuotisella Baabelin vankeudella ja maastakarkotuksella (Aam.3:1-2; Luuk.21:20-24).
Herra ei kuitenkaan ole hylännyt omaisuuskansaansa, vaikka se on ollut tottelematon. Niin kauan kuin aurinko nousee, on Israel Jumalan valittu kansa Herran edessä (Jer.31:35-37).
Myös apostoli Paavali todistaa, että Jumala ei ole hylännyt Israelia (Room.11:1-2, 28-29). (Yksilöinä israelilaiset (juutalaiset) pelastuvat uskomalla Jeshua
Messiaaseen, kuten ei juutalaisetkin; Ap.t.3:22-26; 10:3435;15:11; Room.2:9-11; 3:21-31). Israel on Jumalan silmäterä, jota Hän varjelee. Niin kuin silmäterä on herkkä kohta ihmisen kehossa, on Israelkin herkkä kohta Jumalalle ja on vaarallista ”tökkiä” siihen pahoissa aikeissa, sillä siitä seuraa tuomio.
Lopun ajan exodus ja Jumalan silmäterä
”Voi, voi, paetkaa pohjoisesta maasta, sanoo Herra! Sillä minä olen hajottanut teidät neljään taivaan tuuleen, sanoo Herra. Voi, Siion, pelastaudu, sinä, joka asut tytär Baabelin luona! Sillä näin sanoo Herra Sebaot: Kunniaksensa hän on lähettänyt minut pakanakansojen luokse, jotka ovat teitä saalistaneet. Sillä joka teihin koskee, se koskee hänen silmäteräänsä” (Sak.2:6(10)-8(12)).
”Sentähden, katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin ei enää sanota: ’Niin totta kuin Herra elää joka johdatti israelilaiset Egyptin maasta’, vaan: ’Niin totta kuin Herra elää, joka johdatti israelilaiset pohjoisesta maasta ja kaikista muista maista, joihin hän oli heidät karkoittanut’. Sillä minä palautan heidät heidän omaan maahansa, jonka minä annoin heidän isillensä. Katso, minä käsken tulemaan monta kalastajaa, sanoo Herra, ja ne heitä kalastavat, ja sen jälkeen minä käsken tulemaan monta metsästäjää, ja ne heitä metsästävät kaikilta vuorilta ja kaikilta kukkuloilta ja kallioiden rotkoista” (Jer.16:14-16).
Raamatun profetiat kertovat, että lähes kaksi vuosituhatta hajaannuksessa olleet israelilaiset kootaan omaan maahansa, Israelin maahan, kaikista maailman kolkista. Ensin kalastajat houkuttelevat heitä Jumalan heille lupaamaan Israelin maahan. Heitä onkin muuttanut runsaasti Israeliin, niin että exodus-väkeä ja heidän jälkeläisiään on siellä jo yli kuusi miljoonaa (2019).
Lopuksi metsästäjät, vainoojat, pakottavat loputkin israelilaiset pakenemaan kansojen seasta omaan maahansa, eikä kansojen sekaan jää yhtäkään israelilaista (Hes.39:28-29). Erityishuomion kohteena on silloin Israelista katsoen pohjoinen alue, entisen Neuvostoimperiumin alue, Eurooppa, Pohjoismaat ja myös Suomi. Maailmalla kasvava antisemitismi ja Israel-viha ennakoivat lopun ajan exoduksen lähestyvän.
Silloin kansojen seassa olevien Israelia siunaavien uskovien tehtävä on auttaa heitä pakomatkallaan kohti Israelin maata, vaikeiden aikojen ja suuren ahdistuksen päivinä, toisen voi-huudon päivinä (Jes.49:22; Mat.24:3, 20-22, 20-31; Ilm.9:1221; Jes.11:12-15). Noina ahdistuksen ajan exoduksen päivinä Jumala tekee suuria ihmeitä, niin kuin Egyptistä lähdön päivinä Mooseksen aikaan (Miik.7:1517). Israel – Jumalan silmäterä – on silloin Herran erityishuomion kohteena ja Israelia rakastavien uskovien on muistettava kohdella heitä Jumalan silmäteränä. Myös profeettaObadjaonantanutkuninkaallisen ohjeen siitä, kuinka juutalaisia tulee kohdella heidän pakolaispäivinään.
”Mutta älä katso iloiten veljesi päivää, hänen onnettomuutensa päivää; älä ilku juutalaisia heidän turmionsa päivänä äläkä suullasi suurentele ahdistuksen päivänä. Älä tunkeudu sisään minun kansani portista heidän hätäpäivänänsä. Älä katso iloiten, myös sinä, hänen onnettomuuttansa hänen hätäpäivänänsä. Älä ojenna kättäsi hänen rikkauteensa hänen hätäpäivänänsä. Älä seiso tienhaarassahävittämässähänen pelastuneitansa. Älä luovuta hänen pakoonpäässeitänsä ahdistuksen päivänä. Sillä lähellä on Herran päivä kaikkia pakanakansoja: Niinkuin sinä olet tehnyt, niin sinulle tehdään; kosto sinun teostasi kohtaa sinun omaa päätäsi” (Obadja 12-15).
Toisen maailmasodan aikana Aarne Ylppö sai sanoman Herralta, että Suomen juutalaisia ei pidä luovuttaa natsi-Saksaan, tämän Obadjan kirjan sanoman perusteella. Kalevi Marin välitti Ylpön viestin arkkipiispa Erkki Kailalle, joka soitti Mannerheimille, luki Obadjan kirjan kohdan hänelle ja kielsiluovuttamastaSuomenjuutalaisia. Mannerheim ei sallinut luovuttaa Suomen juutalaisia natsi-Saksaan ja näin Suomi säilytti Jumalan armosta itsenäisyytensä eikä tullut osaksi Stalinin Neuvostoliittoa, kuten esim. Viro. Ainoastaan kahdeksan juutalaista luovutettiin natsi-Saksalle ja siitä Suomea hiukan tukistettiin alueluovutuksilla Neuvostoliitolle.
Näiden kahdeksan luovutetun muistolle suomalaiset perustivat Jad Ha’shmona nimisen kibbutsin lähelle Jerusalemia. Nykyään se on lähinnä messiaanisten juutalaisuskovien asutus. Tämä Obadjan ohje meidänkin on hyvä muistaa lopun ajan exoduksessa, ettei Suomea kohtaisi ankara tuomio lopun ajan myllerryksissä.
Anusim-juutalaisten paluu Israeliin
”Ja tästä väestä, israelilaisista, viedytpakkosiirtolaisetottavat perinnöksensä kanaanilaiset Sarpatiin asti. Ja Jerusalemin pakkosiirtolaiset, jotka ovat Sefaradissa, ottavat perinnöksensä Etelämaan (hepr. VT: Negevin) kaupungit” (Obadja 20).
Obadja puhuu myös lopun ajan exoduksesta Herran päivänä, ahdistuksen ajassa (Jes.13:9-13). Hän mainitsee Sefaradissa olevista pakkosiirtolaisista, jotka tulevat Etelämaahan eli Negeviin. Sefarad eli Sfarad tarkoittaa Espanjaa heprean kielessä.
Maailmassa on kahta päätyyppiä juutalaisia: Ashkenaasi-juutalaiset, joita on mm. pohjois-, keskija itä-Euroopassa sekä sfaradi-juutalaisia, joita on mm. etelä-Euroopassa, kuten Espanjassa ja Portugalissa, ja hyvin paljon Etelä-Amerikassa.
Keski-ajalla, kun Isabella ja Ferdinand hallitsivat Espanjaa, karkotettiin juutalaiset Espanjasta v. 1492 ja myös Portugalista. Juutalaisille annettiin kolme mahdollisuutta: maasta karkotus, pakkokääntyminen katoliseen uskoon tai kuolema. Monet juutalaiset antoivat periksi ja kääntyivät katoliseen kristinuskoon, mutta silti hepitivätsalassajuutalaisettapansa, kuten sapatin, Israelin juhlat, kosher-ruokavalion jne. Jos kääntynyt juutalainen tavattiin harjoittamasta juutalaista uskontoa, he joutuivat kidutetuiksi ja jopa surmatuiksi katolisen kirkon inkvisiittorien toimesta.
Monet pakenivat siinä vaiheessa mm. Brasiliaan ja Etelä-Amerikkaan. Näitä juutalaisia kutsutaan nimellä ”anusim” eli pakkokäännytetyt. Pakanakansojen ihmiset kutsuvat heitä usein nimellä ”marranot” eli siat. Belo Horizontessa Brasiliassa on inkvisition museo, joka kertoo noista ajoista, kun katolisen kirkon inkvisiittorit vainosivat heitä. Monet näistä anusim-juutalaisista ovat uskossa Jeshuaan eli Jeesukseen, mutta ovat säilyttäneet juutalaisen identiteettinsä. Nyt on kysymys siitä, että he saisivat paluuoikeuden Israeliin, ilman että heidän on pakko kääntyä ortodoksijuutalaisuuteen. Portugalissa oli toukokuussa 2019 jo toinen konferenssi, jossa käsiteltiin anusimien oikeutta tulla Israeliin ilman kääntymisprosessia ortodoksijuutalaisuuteen. Tässä ote Joseph Shulamin joulukuun 2018 rukouskirjeestä, joka kertoo tästä.
”Pyydän teitä rukoilemaan konferenssin puolesta Portugalissa. Tämän konferenssin tärkeyttä teille ja anussimeille/marranojuutalaisille, jotka kärsivät Espanjan ja Portugalin inkvisitiosta, on mahdotonta arvioida ja sen hyöty näille ihmisille ja heidän jälkeläisilleenonäärettömänsuuri.Päämääränämme on herättää juutalainen väestö ja Israelin valtio avaamaan ovet näille kadonneille juutalaisille ja asettaa heidät ennalleen maahan ja Israelin kansakuntaan. Lukumäärät San-Paulon yliopiston tutkijan, Dra. Anita Novinsky’n, mukaan ovat järisyttäviä. Hän arvioi, että Eteläja Väli-Amerikassa on 60 miljoonaa anussimia. Vaikka vain 10 % näistä muuttaisi Israeliin, se muuttaisi koko Lähi-idän kompleksin”.
Obadjan mukaan sfaradi-juutalaiset tulevat palaamaan Israeliin ja asettuvat etelämaahan eli Negeviin. Siellä on jo jonkin verran näitä anusimeja. Edessä ovat vaikeat, mutta mielenkiintoiset ajat, ollaan valmiina noita päiviä varten, jolloin exodus-juutalaiset tarvitsevat apuamme.
Silmä on ruumiin lamppu
”Sinun silmäsi on ruumiin lamppu. Kun silmäsi on terve, on koko sinun ruumiisi valaistu, mutta kun se on viallinen, on myös sinun ruumiisi pimeä. Katso siis, ettei valo, joka sinussa on, ole pimeyttä. Jos siis koko sinun ruumiisi on valoisa eikä miltään osaltaan pimeä, on se oleva kokonaan valoisa, niinkuin lampun valaistessa sinua kirkkaalla loisteellaan” (Luuk.11:34-36).
”Sillä niinkuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, vaikka niitä on monta, ovat yksi ruumis, niin on Kristuskin; sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä. Sillä eihän ruumiskaan ole yksi jäsen, vaan niitä on siinä monta…Ja jos korva sanoisi: ”Koska en ole silmä, en kuulu ruumiiseen”, niin ei se silti olisi ruumiiseen kuulumaton. Jos koko ruumis olisi silmänä, missä sitten olisi kuulo? Jos taas kokonaan kuulona, missä silloin haisti?…Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä” (1.Kor.12:12-14, 1617, 27).
”Sillä käsky (hepr. VT: mitsva = käsky, hyvä teko) on lamppu, opetus (hepr. VT: Toora = opetus, ohjeet, oppi, laki) on valo, ja kurittava nuhde on elämän tie…” (Snl.6:23).
”Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni” (Ps.119:105).
Raamattu osoittaa, että Jumalan seurakunta on Messiaan eli Kristuksen ruumis. Messiaan ruumiiseen kuuluvat kaikki, jotka ovat kääntyneet parannuksessa Jumalan puoleen, ottaneet uskossa Jeshua Messiaan vastaan syntiensä sovittajaksi ja elämänsä Herraksi ja seuraavat Häntä Jumalan sanan ohjeiden mukaisesti. Silloin olemme kastetut Pyhässä Hengessä Messiaan ruumiin jäseniksi.
Kullakin jäsenellä on oma tehtävänsä Messiaan ruumiissa, niin että ruumis toimisi monipuolisesti ja täydellisesti. Myös silmällä on tärkeä tehtävä Messiaan ruumiissa. Silmä valaisee koko ruumiin, niin että Toora ja Jumalan sana pääsee antamaan valoaan Messiaan ruumiille ja ohjaamaan sen kulkua Jumalan tahdon mukaan uuden liiton armon ja vapauden pohjalta.
Jos Israel – Jumalan silmäterä – on kunnossa Messiaan ruumiissa, silloin Jumalan Toora ja Jumalansana saa valaista koko Messiaan ruumiin, Jumalan seurakunnan, niin ettei se vaella pimeydessä.
Silloin Israel-asia on kohdallaan Messiaan ruumiissa. Silloin siunaamme Israelia, rukoilemme ja toimimme sen puolesta. Silloin Herran käskyt ovat ohjenuorana seurakunnalle. Silloin Herran antama lepopäivä, sapatti, on kohdallaan, Jumalan käskyn mukaisesti (1.Moos.2:1-3; Mark.2:27).
Silloin Herran antamat alkuperäiset raamatulliset juhlat ovat kohdallaan Messiaan ruumiissa jne. (3.Moos.23; Ap.t.20:6; 1.Kor.5:68).
Silloin Jumalan sanan vesi puhdistaa seurakuntaruumiin hääpuvun valkoiseksi, niin että siinä ei ole tahraa eikä ryppyä, niin että Messiaan ruumis on valmis Herran tulemukseen ja ylösottoon (Efes.5:25-27; Ilm.19:7-9).
Silmäviallinen Laodikea – lopun ajan kristikunta
”Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku: Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos. Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit. Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus. Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani. Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo’” (Ilm.3:14-22).
Ilmestyskirjan toisessa ja kolmannessa luvussa on Jeshuan sanoma seitsemälle seurakunnalle, jotka sijaitsivat nykyisen Turkin lounaisosassa. Monet turistit ovat vierailleet näiden seurakuntien arkeologisilla raunioilla. Ilmestyskirjan sanoma koskettaa myös kaikkien aikojen seurakuntia kaikkialla maailmassa ja myös lopun ajassa.
Lisäksi sanoma seurakunnille on profeetallinen läpileikkaus Efeson apostolisen ajan alkuseurakunnan ajoista aina lopun ajan viimeiseen Laodikean penseään seurakuntaan, jolle seurakunnan Herra antoi paljon nuhteita. (Tämä seurakuntien aikakauden profeetallinen läpileikkaus koskee pääosin Euroopan ja Lähi-Idän seurakuntia).
Nimi Laodikea merkitsee ”kansantuomioistuin” tai ”kansanvalta”, joka on sopiva ilmaus lopun ajan demokratian aikakaudelle.
Se kuvaa sattuvalla tavalla Laodikean seurakunnan aikakautta, aina 1900-luvun alkupuolelta pakanain armotalouskauden viimeisiin hetkiin ja Herran tulemukseen saakka. Sardeen aikakauden protestanttisuuden ja Filadelfian aikakauden herätysliikkeiden kristillisyys on luisunut suuressa määrin Laodikean kaudella Jumalan sanan totuudesta luopuneeseen ”kansanseurakunnan” penseään tilaan.
Ei enää etsitä sitä, mikä on Jumalan tahto ja mitä Jumala on ilmoittanut Sanassaan ja käskyissään, vaan etsitään kansan suosiota. Jos kansa esim. haluaa tasa-arvon nimissä naisia paimeniksi ja kaitsijoiksi, niin kansan tahto tapahtuu, Jumalan sanalla ei enää ole väliä (1.Tim.3:1-7; Tiitus.1:5-9). Jos kansa haluaa homoseksuaaleille samat oikeudet ”kansan seurakunnassa” kuin heteroseksuaaleille aviopareille, niin kansa saa oikeuden homoseksuaaliseen parisuhteeseen ja jopa ”kansanseurakunnan” siunauksen liitolleen. Jos kansa haluaa ”rakkauden, tasa-arvon ja syrjinnän estämisen nimissä” homoseksuaaleja pappeja ja piispoja ”kansanseurakuntaan”, niin kansa saa haluamansa.
Jumalan sanalla ja käskyillä ei enää ole väliä, koska ne kuuluvat liberaalien teologien mukaan Paavalin ahdashenkiseen aikakauteen ja kulttuuriin, ei enää meidän moderniin aikaamme (1.Moos.19; Hes.16:49-50; 2.Piet.2:6-8; Luuk.17:28-30; 3.Moos.18:22; 20:13; Room.1:1832; 1.Kor.6:9-11).
Laodikean penseälle ”kansanseurakunnalle” seurakunnan Herra esiintyy Amenena, Uskollisena ja Totisena, Jumalan luomakunnan alkuna, joka sotii sanansa miekalla vihollisiaan vastaan.
Tämä on vakava muistutus Luojasta laodikealaisen luopuneen ja penseän kristillisyyden aikakaudelle, jossa darwinistinen kehitysoppi (evoluutio-oppi) vallitsee, jossa ei ole tilaa Jumalalle Luojana. Kehitysopin mukaan ei tarvita Jumalaa, joka on maailman Luoja, vaan kaikki on kehittynyt itsestään luonnonvalinnan kautta ja ihminenkin on kehittynyt vuosimiljoonien aikana apinasta.
Tälle tyhmäksi tulleelle laodikealaiselle kehitysoppia kannattavalle kristillisyyden joukolle seurakunnan Herra muistuttaa, että Jumala on luonut kaiken Messiaassa eli Kristuksessa (reshit:ssä eli alussa) ja Hänessä kaikki pysyy voimassa (Jes.40:12-26; 45:12; Room.1:19-24). Messias on koko maailmakaikkeutta koossa pitävä voima ja ilman Häntä koko maailmakaikkeus romahtaisi.
”Sillä hänessä (Messiaassa) luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttanssa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä kaikki pysyy voimassa” (Kol.1:16-17).
Laodikean seurakunta on Messiaan lausunnon mukaan penseä, omahyväinen ja rikkaudellaan kerskuva, joka ei tarvitse mitään. Laodikea on Herran antaman lausunnon mukaan myös sokea. Laodikean seurakuntaruumiin silmäterä on niin ”kaihin” sokeuttama, ettei se näe kurjuuttaan, köyhyyttään ja alastomuuttaan.
Laodikean silmäviallista seurakuntaa vaivaa hengellinen kaihi. Sen hengellinen näkökyky on sumentunut, koska sen silmäterä – Israelin asema Jumalan valtakunnassa – on pimentynyt. Jos menemme puhumaan Laodikean seurakunnalle Israelista, he vastaavat korvausteologiansa mukaisesti: Ei Israel ole sen kummempi, kirkko on uusi hengellinen Israel. Jos menemme puhumaan laodikealaisille Toorasta, Jumalan opetuksesta, opista, laista, he sanovat: Te menette vanhaan liittoon ja Mooseksen lain orjuuteen, te olette judaisteja, mutta me pelastumme armosta ja kuulumme kristilliseen kirkkoon. Jos menemme puhumaan Laodikean seurakunnalle sapatista, he sanovat: Se oli vanhassa liitossa juutalaisille lain orjuuden aikana. Jeesus kumosi sapatin ja meillä kristityillä on sunnuntai, ylösnousemuspäivä. (Raamatun mukaan Jeshua ei kumonnut yhtään käskyä; Mat.5:1719).
Jos menemme puhumaan Lehtimajanjuhlasta, joka on Messiaan todellinen syntymäjuhlan aika ja muista Israelin juhlista Laodikean seurakunnalle, he sanovat: Mitä sillä on väliä, milloin Jeesus on syntynyt, meillä kristityillä on joulu jne. jne.
Tämä kaikki siksi, että kristillisen kirkon silmäterä – Israel – on pimentynyt ja siitä seuraa hengellinen sokeus ja sen seurauksena luopumuksessa elävä kirkkokuntaruumis on pimentynyt (Luuk.11:33-36). Ei nähdä Jumalan sanan, Raamatun, ilmoittamaa totuutta apostolisen alkuseurakunnan ajasta, jolloin seurakunta piti alkuperäisen Jumalan säätämän lepopäivän sapatin ja alkuperäiset Herran juhlat, joita myös alkuseurakunta vietti, myös kreikkalaisalueilla (Mark.2:27-28; Joh.7; Ap.t.2:1-4; 17:1-4; 20:6; 1.Kor.5:6-8).
”Kaihin” sumentama Laodikean kirkkokuntaruumis näkee vain Rooman kirkon kautta tulleen lepopäivän sunnuntain ja Rooman kirkon kautta tulleen joulun ja muut Rooman kirkon epäraamatulliset juhlat sekä muut perinnäissäännöt.
Kenties kaikkein pahinta silmäviallisessa Laodikeassa on se, ettei seurakunta muodostu uudestisyntyneistä uskovista, jotka ovat ottaneet vastaan Jeshua Messiaan Pelastajanaan ja Kuninkaanaan, vaan lihallisen syntymän kautta tullaan kirkon jäsenyyteen, vaikka ei uskoisi yhtään mihinkään. Jumalan sanan ja käskyjen noudattamisella ja moraalilla ei ole väliä, kunhan vain maksaa kirkollisveronsa. Laodikean seurakunnan ominaisuudet eivät vastaa todellisen Jumalan seurakunnan ominaisuuksia, vaan pikemminkin Ilmestyskirjan suuren Babylonin porton ominaisuuksia (Ilm.17-18).
Raamatun mukaan silmäviallinen pappi, Aaronin jälkeläinen, ei saa olla uhraamassa Jumalan leipää alttarilla. He saavat kyllä syödä Jumalan leipää, mutta ei uhrata sitä, sillä se häpäisee Jumalan pyhäkön. (3.Moos. 21:16-23).
Tänä Laodikealaisena aikana ”silmävialliset” papit ovat uhraamassa Jumalan leipää alttarilla. He saarnaavat Jumalan Sanaa kirkkojensa usein epäraamatullisten oppien ja perinteiden mukaan, vaikka ovat hengellisesti sokeita ja näin he häpäisevät seurakunnan, uuden liiton Jumalan Hengen pyhäkön. Kun sokea sokeaa taluttaa, he molemmat lankeavat kuoppaan, kuten Jeshua sanoi niistä, jotka vaeltavat ja opettavat ihmisiä epäraamatullisten perinnäissääntöjen mukaan, tehden tyhjäksi Jumalan Sanan ja käskyt. (Mat.15:6-14).
Jeshua kehottaa sokeaa Laodikeaa ostamaan Häneltä silmävoidetta, jotta sen näkökyky palautuisi.
”Mutta Joonatan ei ollut kuulemassa, kun hänen isänsä vannotti kansan; niin hän ojensi sauvan, joka oli hänen kädessään, pisti sen kärjen kennokakkuun ja vei sitten kätensä suuhunsa, ja silloin hänen silmänsä kirkastuivat. Mutta eräs mies väestä puhkesi puhumaan ja sanoi: ”Sinun isäsi vannotti väen ja sanoi: ’Kirottu olkoon se mies, joka tänä päivänä syö mitään’”. Ja väki oli näännyksissä. Joonatan vastasi: ”Isäni on syössyt maan onnettomuuteen. Katsokaa, kuinka minun silmäni kirkastuivat, kun vähän maistoin tätä hunajata” (1.Sam.14:27-29).
”Herran laki (hepr. VT: Toora) on täydellinen; se virvoittaa sielun. Herran todistus on vahva, se tekee tyhmästä viisaan. Herran asetukset ovat oikeat, ne ilahuttavat sydämen. Herran käskyt ovat selkeät, ne valaisevat silmät. Herran pelko on puhdas, se pysyy iäti. Herran oikeudet ovat todet, kaikki tyyni vanhurskaat. Ne ovat kalliimmat kultaa, puhtaan kullan paljoutta, makeammat hunajaa ja mehiläisen mettä. Myös sinun palvelijasi ottaa niistä vaarin, niiden noudattamisesta on suuri palkka” (Ps.19:8-12).
Laodikean silmävikaisen seurakunnan olisi syytä alkaa maistelemaan Tooran eli Jumalan opetuksen hunajaa, sillä silloin silmät kirkastuvat. Tooran hunajaa voi voidella myös ulkonaisesti sokeille silmille. Silloin näkee selvästi, että uusi liitto ei ole kumonnut Jumalan Tooraa, vaan vahvistanut sen (Mat.5:17-19, Room.3:31). Jos maistelemme Tooran hunajaa, tulemme näkemään, että uudessa liitossa kukaan ei ole Tooran orjuudessa, eivät messiaaniset juutalaisetkaan, vaan saamme armosta pelastettuina noudattaa uuden liiton Hengessä niitä Jumalan käskyjä, jotka meille kuuluvat ja palvella Jumalaa Hengen uudessa olotilassa armosta pelastettuina (1.Kor.9:20-21).
Messias kehottaa Laodikean seurakuntaa tekemään parannuksen, muuten Hän oksentaa sen suus-taan. Ilmaus on sama kuin Toorassa oleva varoitus israelilaisille siitä ettei heidän pidä harrastaa moraalittomuutta, kuten haureus, uskottomuus, insesti, homoseksualismi, eläimeen sekaantuminen, muutoin Israelin maa oksentaa heidät suustaan (3.Moos.18; 20:10-23).
Valitettavasti tässä laodikealaisessa aikakaudessa tällainen moraalittomuus ja kaikkinainen muukin synti on suuresti vallalla ja jos siitä ei tehdä parannusta, Messias oksentaa moraalittoman penseän seurakunnan ulos suustaan.
Messias kolkuttaa Laodikean ovella
”Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani” (Ilm.3:20).
Aterioiminen kuvaa hyvin läheistä ystävyysja veljeyssuhdetta Lähiidän kulttuurissa (1.Moos.43:25; 2.Sam.9:7; vrt. Mat.9:11; Luuk. 15:2). Ateriointi kuvaa myös läheistä suhdetta Jumalan kanssa (2.Moos.24:1-11; Jes.55:1-3).
Perinteisen tulkinnan mukaan ne, jotka avaavat sydämensä Herralle, saavat kokea tämän läheisen armon yhteyden Vapahtajan kanssa. Hän astuu heidän sisimpäänsä asumaan ja aterioi heidän kanssaan ja he saavat nauttia Herran pöydässä Jumalan sanan ruokaa ja Hengen virvoittavaa juomaa (1.Piet.2:1-3; Heb.5:1114; Joh.7:37-39).
Kun kyseistä tekstiä tarkastellaan kokonaisvaltaisesti, näyttää kuitenkin pikemminkin siltä, että seurakunnan Herra kolkuttaa lopun ajan penseän ja luopuneen Laodikean seurakunnan (kirkon) oven ulkopuolella. Kaiken muodollisen ja penseän toiminnan keskellä Jeshua on unohdettu ja jätetty jopa kokonaan kirkon ulkopuolelle kolkuttelemaan ovelle. Mutta jos joku Laodikean seurakunnassa kuulee koputuksen ja avaa oven, Herra käy hänen kanssaan aterialle, vaikka muut eivät olisikaan kiinnostuneet.
Lupaukset voittajille
”Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niin kuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille puhuu” (Ilm.3:21-22).
Laodikean voittajille, jotka luopumuksen ja penseän kristillisyyden aikakaudessa ovat avanneet sydämensä Herralle, luvataan valtaistuinpaikat yhdessä Messiaan kanssa. Se merkitsee mm. hallintavaltaa tulevassa Messiaan rauhanvaltakunnassa ja myös lopullisessa uuden taivaan ja uuden maan aikakaudessa (Ilm.20:1-6; 22:1-5).
Kannattaa kilvoitella jalo uskonkilvoitus ja olla voittajien joukossa Messiaan kuningaskunnassa.
