Hävityksen kauhistus

Keijo Lindeman /

Profeetallisia näkökulmia 6: Messiaan tulemuksen merkit, osa 2

Kirjoittanut: Keijo Lindeman 

”Sillä tietomme on vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista” (1.Kor.13:9). 

Jeshuan opetus Hänen tulemuksensa merkeistä 

”Ja Jeesus lähti ulos pyhäköstä ja meni pois; ja hänen opetuslapsensa tulivat hänen tykönsä näyttämään hänelle pyhäkön rakennuksia. Niin hän vastasi ja sanoi heille: ’Ettekö näe näitä kaikkia? Totisesti minä sanon teille: tähän ei ole jäävä kiveä kiven päälle, maahan jaottamatta’. Ja kun hän istui Öljymäellä, tulivat opetuslapset erikseen hänen tykönsä ja sanoivat: ’Sano meille: milloin se tapahtuu, ja mikä on sinun tulemuksesi (kreik. UT: ses parusias = sinun paluulle) ja maailman (kreik. UT: aion = aikakausi, aika, ajanjakso, maailmanaika, iäisyys, maailma; hepr. UT: ha’olam = aikakausi, iankaikkisuus, maailma) lopun merkki” (Mat.24:1-3). 

Vähän ennen kärsimistään ja ristinkuolemaansa Jeshua kertoi opetuslapsilleen, että kaunis ja loistelias Jerusalemin temppeli tuhoutuu. Opetuslasten järkytyksen on täytynyt olla suuri, kun Mestari kertoi kauniin ja loistavan temppelin tuhoutuvan niin perusteellisesti, ettei siitä jää kiveä kiven päälle (Tämä toteutuikin Rooman sotajoukkojen toimesta v. 70 jKr.). 

Järkyttyneet opetuslapset alkoivat kysellä Jeshualta (Jeesukselta), että milloin se tapahtuu ja mikä on Hänen tulemuksensa ja aikakauden lopun merkki. Tämän seurauksena Jeshua piti pitkän profeetallisen puheen, jossa Hän kertoi monia merkkejä, jotka ennakoivat Hänen paluutaan. 

Edellisessä Yovelin numerossa aloitimme näiden Messiaan tulemuksen merkkien tarkastelun. Tutkimme mm. lopun ajan väkevää eksytystä, sotia ja sotauutisia, luonnonmullistuksia ja poikkeuksellisia sääilmiöitä, maailmanlaajuista vainoa, laittomuuden valtaanpääsyä sekä valtakunnan evankeliumia ja viimeistä herätystä. Tässä kirjoituksessa jatkamme Messiaan tulemuksen ja aikakauden lopun merkkien tarkastelua, erityisesti koskien hävityksen kauhistusta pyhässä paikassa.. 

Hävityksen kauhistus pyhässä paikassa 

”Kun te siis näette hävityksen kauhistuksen, josta on puhuttu profeetta Danielin kautta, seisovan pyhässä paikassa joka 

tämän lukee, se tarkatkoon silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille; joka on katolla, älköön astuko alas noutamaan, mitä hänen huoneessansa on, ja joka on pellolla, älköön palatko takaisin noutamaan vaippaansa. Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! Mutta rukoilkaa, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvellaeikäsapattina”(Mat.24:15-20). 

”Hänen lähettämänsä sotajoukot nousevat ja häväisevät pyhäkön linnoituksineen, poistavat jokapäiväisen uhrin ja asettavat sinne hävityksen kauhistuksen” (Dan.11:31). 

Heprean kielisessä alkutekstissä hävityksen kauhistusta tarkoittava teksti on: Shikuts Meshomem. Shikuts tarkoittaa inhottava, iljettävä, inhottavuus, iljettävyys. Sanaa käytettään mm. ilmaisemaan Egyptin inhottavia epäju

malia (5.Moos.29:16-17). Samoin iljetykset Jahven pyhäkössä eli Jerusalemin temppelissä, jotka vihoittivat Herran (Hes.5:11). Meshomem tarkoittaa hävitystä. Pyhällä paikalla Raamattu tarkoittaa Jerusalemin temppeliä, jonka yksi hepreankielinen nimikin on Mikdash = pyhä paikka, pyhäkkö (esim. 1.Aik.22:19; 3.Moos.20:13). 

Hävityksen kauhistus Nebukadnessarin aikana 

”Ja Herra, heidän isiensä Jumala, lähetti, varhaisesta alkaen, vähän väliä heille varoituksia sanansaattajainsa kautta, sillä hän sääli kansaansa ja asumustansa. Mutta he pilkkasivat Jumalan sanansaattajia ja halveksivat hänen sanaansa ja häpäisivät hänen profeettojansa, kunnes Herran viha hänen kansaansa kohtaan oli kasvanut niin, ettei apua enää ollut. Niin hän toi heidän kimppuunsa kaldealaisten kuninkaan ja surmautti miekalla heidän nuoret miehensä heidän pyhäkössänsä eikä säästänyt nuorukaista eikä neitosta, ei vanhusta eikä harmaapäätä; kaikki hän antoi tämän käsiin. Ja kaikki Jumalan temppelin kalut, sekä suuret että pienet, ja Herran temppelin aarteet sekä kuninkaan ja hänen päämiestensä aarteet, kaikki hän vei Baabeliin: Jumalan temppeli poltettiin, Jerusalemin muurit revittiin, kaikki sen palatsit poltettiin tulella, ja kaikki sen kallisarvoiset esineet hävitettiin. Ja jotka olivat säilyneet miekalta; ne vietiin pakkosiirtolaisuuteen Baabeliin. Ja he olivat hänen ja hänen poikiensa palvelijoina, kunnes Persian valtakunta sai vallan. Ja niin toteutui Herran sana, jonka hän oli puhunut Jeremian suun kautta, kunnes maa oli saanut hyvityksen sapateistaan niin kauan kuin se oli autiona, se lepäsi kunnes seitsemänkymmentä vuotta oli kulunut” (2.Aik.36:15-21). 

Jerusalemin temppeli, pyhä paikka, on joutunut monta kertaa historiansa aikana kokemaan hävityksen kauhistuksen. Kuningas Sidkian päivinä Israelin luopumus oli saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että vihastunut Israelin 

Jumala salli Baabelin kuningas Nebukadnessarin hyökätä sotajoukkoineen Jerusalemin kimppuun (2.Aik.36). 

Tämä tapahtui Raamattuun perustuvan juutalaisen kalenterin viidennen kuukauden (Av-kuun) 9. päivänä historian mukaan (2.Kun.25:8). Baabelin kuninkaan toimittama hävityksen kauhistus kohtasi Jerusalemia ja ensimmäistä pyhäkköä, jonka kuningas Salomo oli rakentanut (noin v. 960 eKr., IRT, Unger 1986). Temppeli poltettiin ja sen kalleudet ja kansan jäännös vietiin pakkosiirtolaisuuteen Baabeliin seitsemäksikymmeneksi vuodeksi (v. 586 eKr.). 

Hävityksen kauhistus Antiokus Epifaneen aikana 

”Ja kauris tuli ylen suureksi; mutta kun se oli väkevimmillään, särkyi suuri sarvi, ja sen tilalle kasvoi neljä uhkeata sarvea, taivaan neljää tuulta kohti. Ja yhdestä niistä puhkesi esiin sarvi, alussa vähäpätöinen. Se kasvoi suuresti etelään päin ja itään päin ja Ihanaan maahan päin. Ja se kasvoi taivaan sotajoukkoon asti ja pudotti maahan osan siitä sotajoukosta ja tähdistä ja tallasi niitä. Hän ylpeili sotajoukon ruhtinastakin vastaan, ja tältä otettiin pois jokapäiväinen uhri, ja hänen pyhäkkönsä paikka kukistettiin. Myös sotajoukko jokapäiväisen uhrin lisäksi annettiin rikollisesti alttiiksi tuholle. Se sarvi heitti totuuden maahan, ja mitä se teki, siinä se menestyi… 

Sitten hän sanoi minulle: ’Katso, minä ilmoitan sinulle, mitä on tapahtuva viimeisenä vihan aikana; sillä lopun aikaa tämä tarkoittaa. Kaksisarvinen oinas, jonka sinä näit, on: Meedian ja Persian kuninkaat. Ja kauris on Jaavanin (Kreikan) kuningas, ja suuri sarvi, joka sillä oli keskellä otsaa, on ensimmäinen kuningas. Ja että se särkyi ja neljä nousi sen sijalle, se on: neljä valtakuntaa nousee siitä kansasta, ei kuitenkaan niin väkevää kuin hän. Ja heidän valtansa lopulla, kun luopiot ovat täyttäneet syntiensä mitan, nousee kuningas, kasvoilta röyhkeä ja juonissa taitava. Ja väkevä on hänen voimansa, vaikka ei tosin hänen omasta voimastaan, ja ihmeellisen paljon hän saa aikaan hävitystä; ja hän menestyy siinä, mitä hän tekee, ja hän tuottaa turmion väkeville ja pyhien kansalle. Ja hänen oveluutensa tähden onnistuu petos hänen kädessään. Hän hautoo suuria sydämessään, ja keskellä rauhaa hän tuottaa turmion monille. Ruhtinasten ruhtinastakin vastaan hän nousee, mutta ilman ihmiskättä hänet muserretaan” (Dan.8:8-12, 19-25). 

Kun Baabelin valtakunnan aika päättyi ja Persian valtakunta sai vallan, antoi Koores (Kyyros), Persian kuningas, määräyksen jälleenrakentaa temppeli Jerusalemiin (noin v. 538 eKr.; 2.Aik.36:22-23; Esra.1). Osa Baabelin pakkosiirtolaisjuutalaisista palasi pappi Esran, profeetta Haggain ja käskynhaltija Serubbaabelin johdolla jälleenrakentamaan Jerusalemin toista temppeliä, ns. Serubbaabelin temppeliä. Tämä Salomon temppeliin nähden vaatimaton pyhäkkö valmistui suurten vaikeuksien jälkeen Adarkuun 3. päivänä (noin v. 516 eKr.; Esra.6:15; Hag.2:1-9). Tämäkin ns. Serubbaabelin temppeli joutui seleukidikuningas Antiokhos (Antiokus) Epifaneen taholta hävityksen kauhistuksen kohteeksi v. 167 eKr. 

Danielin kirjan 8. luvussa oleva näky kertoo, kuinka kaksisarvinen oinas eli Meedo-Persia valloittaa maailmaa, murskaten Baabelin valtakunnan v. 539 eKr. Sen jälkeen tuleva kauris eli Makedonia-Kreikka puolestaan murskasi Persian vallan Aleksanteri Suuren (suuren sarven) johdolla v. 331 eKr. (Danielin kirjan 8. luvun tapahtumat toistuvat profeetallisena lopputäyttymyksenä myös viimeisenä vihan aikana; Dan.8:17-21. Karhu (Persia/Iran) edustaa lopun ajan Googin sotaleiriä ja kauris (Jaa-van/Kreikka) edustaa Lännen natolaista leiriä lopun ajan maailmansodan tapahtumissa; Hes.38:5). 

Aleksanteri kuoli vain 33 vuotiaana sotaretkellään Intiaan v. 323 eKr. Aleksanterin kuoltua hänen mahtava valtakuntansa jakautui neljään osaan (sarveen) hänen sotapäällikköjensä kesken. Makedonian aluetta hallitsi Gassander, Traakian ja Vähä-Aasian aluetta Lysimakus, Egyptiä (Etelän kuninkaan valtakuntaa) Ptolemaios I ja Syyrian (Pohjan kuninkaan) ja Lähi-Idän alueita Seleukus (Payne 1973). Pohjan kuninkaan eli Syyrian haarasta (sarvesta) nousi pieni sarvi, vanhan testamentin antikristukseksikutsuttuAntiokus IV Epifanes (175-164 eKr.). 

Vanhan testamentin ns. apokryfikirjoihin kuuluvissa Makkabealaiskirjoissa kerrotaan Antiokuksen hirmuvallasta, erityisesti 1.Mak.1. luvussa. Hän pyrki väkisin kreikkalaistamaan valloittamansa juutalaisvaltion ja Jerusalemin asukkaat pakanalliseen hellenistiseen kulttuuriin. Israelin Jumalan juutalaisille antamat juhlat ja sapatti kiellettiin kuolemanrangaistuksen uhalla, samoin ympärileikkaus ja pyhien kirjoitusten, kuten Tooran, tutkiminen. 

Jerusalemin temppelin jumalanpalvelukset kiellettiin ja sen asemesta siitä tehtiin kreikkalaisen ylijumalan Zeuksen palvontapaikka pyhäkkö¬porttoineen. Lisäksi maata riistettiin aineellisesti. 

Temppeliin pystytettiin hävityksen kauhistus (epäjumalan alttari) 15. päivänä Kis¬lev-kuuta (9. kk. juutalaisessa kalenterissa) ja saman kuun 25. päivänä uhrattiin sikoja epäjumalille alttarilla, joka oli pystytetty pyhäkköön. Osa juutalaisista lankesi hellenistisen kulttuurin epäjumalanpalvelukseen yhdessä pakanoiden kanssa. 

Tätä hävityksen kauhistusta nousi vastustamaan pappi Mattias viiden poikansa kanssa. Mattiaan kuoleman jälkeen nousi Antiokusta vastustavan vapaustaistelijaliikkeen johtoon hänen poikansa Juudas, lisänimeltä Makkabilainen (1.Mak.3). Pienen sotajoukkonsa avulla, sissitaktiikkaa hyväksi käyttäen, hän onnistui voittamaan useissa taisteluissa ylivoimaiset Antiokuksen vihollisjoukot. Jerusalem ja juutalaisvaltion alue vapautettiin vihollisista, temppeli puhdistettiin epäjumalien saastutuksesta 

ja vihittiin uudelleen käyttöön v. 164 eKr. Tyranni Antiokus itse sai surmansa ilman ihmiskättä, kun hän Danielin ennustuksen mukaisesti kuoli kovissa tuskissa matojen kihistessä hänen ruumiissaan (2.Mak.9). 

Temppelin uudelleen vihkiminen sattui samalle päivälle kuin saastutuskin, eli Kislev-kuun 25. päivälle. Noista tapahtumista lähtien on vietetty joka vuosi kahdeksan päivän ajan temppelin vihkimisen muistojuhlaa eli Hanukkajuhlaa alkaen Kislev-kuun 25. päivä (sattuu yleensä joulukuulle (1.Mak.4:36-64; 2.Mak.10:1-9). Uusi Testamentti mainitsee, kuinka Jeshua käyskenteli pyhäkössä Hanukka-juhlan (temppelin vihkimisen muistojuhlan) aikaan ja ilmaisi messiaanisuutensa (Joh.10:22-25). 

Juhlan viettoon kuuluu Hanukkian eli kahdeksanhaaraisen kynttelikön polttaminen. 

Hävityksen kauhistus Rooman vallan päivinä 

”Mutta kun te näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen hävitys on lähellä. Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille, ja jotka ovat kaupungissa, lähtekööt sieltä pois, ja jotka maalla ovat, älkööt sinne menkö. Sillä ne ovat koston päiviä, että kaikki täyttyisi, mikä kirjoitettu on. Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! Sillä suuri hätä on oleva maan päällä ja viha tätä kansaa kohtaan; ja he kaatuvat miekan terään, heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan, ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät” (Luuk.21:20-24). 

Herodes Suuri rakennutti ja laajennutti toista Jerusalemin temppeliä, ns. Serubbaabelin temppeliä. Rakennustyöt alkoivat n. v. 20 eKr. ja jatkuivat lähes temppelin tuhoutumiseen (v. 70) asti. Jeshuan päivinä temppeliä oli rakennettu 46 vuotta (Joh.2:20). Kun tämän ns. Herodeksen temppelin laajennusja koristelutyöt olivat valmiit, oli alunperin vaatimaton Serubbaabelin temppeli kauniimpi ja mahtavampi kuin loistelias Salomon temppeli aikoinaan (Hag.2:1-9). 

Hävityksen kauhistus toteutui kuitenkin jälleen kerran temppelin historiassa Rooman vallan päivinä, kun roomalaiset sotajoukot piirittivät Jerusalemia noin kolmen vuoden ajan. 

Piiritykseen tuli tauko ja silloin Jeshuan opetuslapset pakenivat Jerusalemin ja Juudean alueelta Pellaan, nykyisen Jordanian alueelle, Mestarinsa ohjeiden mukaan.LopultaJerusalemvalloitettiin v. 70 ja Pyhäkkö tuhoutui ja juutalaisia vietiin vankeina Roomaan ja myytiin orjiksi kaikkien kansojen sekaan. 

Tämä tapahtui jälleen 5. kuukauden eli Av-kuun 9. päivänä (Juutalaiset viettävät Av-kuun 9. päivän paastoa juuri temppelin kahden hävityksen muistolle; Sak.8:19). Alkoijuutalaisenvaltionläheskaksi vuosituhatta kestänyt autiuden aika ja israelilaisten hajaannus kaikkien kansojen sekaan. Alkoivat pakanain ajat Jerusalemissa, jolloin kaupunki on pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät. (Monet katsovat pakanain aikojen täyttyneen, kun Israel kuuden päivän sodassa 1967 sai koko Jerusalemin hallintaansa. Tosin on muistettava, että temppelialue on edelleen islamilaisen hävityksen kauhistuksen alla. Joidenkin tulkitsijoiden mukaan eivät pakanain ajat ole vielä loppuneet, koska Jerusalem joutuu vielä pakanain hyökkäyksen kohteeksi lopun ajassa). 

Keisari Hadrianuksen päivinä (v. 117-138) Rooman sortovalta lujittiotettaanJerusalemista.Hadrianus kielsi ympärileikkauksen ja muutti Jerusalemin nimen Aelia Capitolinaksi. Aelia viittasi Hadrianuksen sukunimeen Aelius ja Capitolina muistutti Rooman Capitoliumin Jupiterista, roomalaisen uskonnon ylijumalasta. 

Tarkoitus oli rakentaa Jupiterin palvontapaikka Jerusalemiin. Sen seurauksena puhkesi maassa vielä asuvien juutalaisten kapina Roomaa vastaan ja sen johtoon nousi Daavidin suvusta Simon Kosheba (otti nimen Bar Kochba = tähden poika, jonka rabbi Akiva julisti messiaaksi), joka keräsi ympärilleen suuren kannattajajoukon ja alkoi kapinoida roomalaisia vastaan vuosina 132-135. Kapina kuitenkin kukistettiin Rooman sotajoukkojen toimesta ja juutalaisen valtion lähes kaksituhatvuotinen autius sai lopullisen sinettinsä. 

Kalliomoskeija ja Al Aqsa islamilaiset hävityksen kauhistukset 

Yhtenäisen Rooman valta Jerusalemissa jatkui vuoteen 395 saakka, jolloin Rooman imperiumi jakautui läntiseen ja itäiseen osaan eli Bysanttiin, joka hallitsi vielä pyhää kaupunkia v. 638 saakka. Tuolloin islamilaisen suurvallan luoja, kalifi Omar I (v. 634-644), valloitti Jerusalemin. Temppelivuorelle rakennettiin rukouspaikka ja alkeellinen moskeija, ns. Omarin moskeija. Myöhemmin pyhälle paikalle rakennettiin Kalliomoskeija v. 691. Temppelivuorelle rakennettiin myös Al Aqsa moskeija. Alkuperäisen moskeija tuhoutui maanjäristyksessä noin v. 674 ja sen tilalle rakennettiin nykyinen Al Aqsa v. 747. 

Vaikka ristiretkeläiset (10991291), islamilaiset mamelukit (1250-1516), turkkilaiset (15161917), englantilaiset (19171947), jordanialaiset (1947-1967) ja israelilaiset (vuodesta 1967) ovat vuorollaan hallinneet Jerusalemia, eivät islamilaiset hävityksen kauhistukset, Kalliomoskeija ja Al Aqsa, ole poistuneet pyhältä paikalta, temppelivuorelta. Kun aika koittaa, viimeistään Messiaan paluussa, nämä hävityksen kauhistukset, Kalliomoskeija ja El Aqsa -moskeija, tuhoutuvat Jerusalemin kolmannen temppelin tieltä (Jes.2:1-4; Miika.4:1-4). 

Tämä toteutuu mitä todennäköisimmin silloin, kun Messiaan tulemuksessa Hänen jalkansa seisovat Öljyvuorella ja vuori halkeaa kahtia suureksi laaksoksi. Silloin viimeistään nuo islamilaiset hävityksen kauhistukset putoavat rotkoon ja tuhoutuvat. 

Hävityksen kauhistus lopun ajassa 

Ennustus, Herran sana Israelista. Näin sanoo Herra, joka on jännittänyt taivaan ja perustanut maan ja joka on luonut ihmisen hengen hänen sisimpäänsä. 

Katso minä teen Jerusalemin juovuttavaksi maljaksi kaikille kansoille yltympäri, ja myös Juudan kohdalle se on tuleva Jerusalemia piiritettäessä. Ja sinä päivänä minä teen Jerusalemin väkikiveksi kaikille kansoille: kaikki, jotka sitä nostavat, repivät pahoin itsensä; ja kaikki maan kansakunnat kokoontuvat sitä vastaan…Ja Herra on ensiksi vapauttava Juudan majat…” (Sak.12:1-3, 7) 

”Katso, Herran päivä on tuleva, ja sinun saaliisi jaetaan sinun keskelläsi. Minä kokoan kaikki pakanat sotaan Jerusalemia vastaan. Kaupunki valloitetaan, talot ryöstetään, naiset raiskataan, ja puoli kaupunkia lähtee pakkosiirtolaisuuteen, mutta jäljelle jäävää kansaa ei hävitetä kaupungista” (Sak.14:12). 

”Ja minulle annettiin sauvan kaltainen ruoko ja sanottiin: ’Nouse ja mittaa Jumalan temppeli ja alttari ja ne, jotka siinä kumartaen rukoilevat. Mutta temppelin ulkopuolella oleva esikartano erota pois,

äläkä sitä mittaa, sillä se on annettu pakanakansoille; ja he tallaavat pyhää kaupunkia neljäkymmentäkaksi kuukautta’.” (Ilm.11:1-2). 

”Sillä katso, niinä päivinä ja siihen aikaan, kun minä käännän Juudan ja Jerusalemin kohtalon, minä kokoan kaikki pakanakansat, vien ne alas Joosafatin laaksoon ja käyn siellä oikeutta niitten kanssa kansani ja perintöosani, Israelin, tähden. Sillä he ovat hajottaneet sen pakanakansain sekaan, ovat jakaneet minun maani ja heittäneet minun kansastani arpaa; ovat antaneet pojan porttoa vastaan sekä myyneet tytön viinistä, jonka ovat juoneet. Mitä on teillä sanomista minulle, teilläkin, Tyyro ja Siidon ja kaikki filistealaisten alueet? Tahdotteko te kostaa minulle, mitä minä olen tehnyt, vai itse tehdä minulle jotakin? Nopeasti, kiiruusti minä annan koston kohdata teidän päätänne siitä, mitä olette tehneet…Julistakaa tämä pakanakansain seassa, alkakaa pyhä sota (islamilainen Jihad) innostakaa sankareita, lähestykööt, hyökätkööt kaikki soturit” (Jooel 3:1-4, 9). 

Hävityksen kauhistus toteutuu lopun ajassa, Herran päivänä, vielä kerran Jerusalemin ja temppelialueen kohdalla. Israelia ja Israelin Jumalaa vihaavat kansat Israelin ympärillä ja laajemmaltikin, hyökkäävät Jerusalemin kimppuun. Tässä yhteydessä Sakarja ja Jooel puhuvat ennustuksessaan Jerusalemin puolikkaasta, Juudan alueesta ja filistealaisten alueista sekä Jumalan maan ja perintöosan jakamisesta ja pyhästä sodasta. Mitä tämä tarkoittaa? 

Israelin alue joutui englantilaisten käsiin, kun kenraali Allenby valloitti sen turkkilaisilta ensimmäisen maailmasodan lopussa 1917 ja niin alueesta tuli heidän mandaattihallintonsa alainen. YK teki päätöksen 29.11.1947 Englannin mandaattihallinnon alaisen Lähi-Idän alueen jakamisesta juutalaisten ja palestiinalaisten kesken. Tämä johti Israelin itsenäisyysjulistukseen, jonka David Ben Gurion antoi 14.5.1948 Tel Avivissa. 

Ympärillä olevat numerollisesti ylivoimaiset arabikansat eivät tätä hyväksyneet, vaan aloittivat sodan, tarkoituksenaan pyyhkäistä juuri syntynyt Israelin valtio Välimereen. Arabipropaganda jopa julisti, että alueella asuvien arabien tulisi väliaikaisesti siirtyä alueelta pakoon siksi aikaa kun juutalaiset on pyyhkäisty Välimereen. Kun sota sitten olisi ohi, saisivat arabit palata pakomatkaltaan ja ottaa juutalaisten asunnot ja infrastuktuurin haltuunsa. Osa noudatti arabien sotapropagandaa ja pakeni pois kodeistaan. 

Koska Israelia, asiantuntijoiden arvioista huolimatta, ei saatukaan pyyhkäistyä mereen, vaan Raamatun ennustusten mukaisesti syntyi lopun ajan Israelin valtio, merkiksi Messiaan paluun läheisyydelle, eivät pakenijat päässetkään tai uskaltaneet enää palata ja niin sai palestiinalaispakolaisongelma alkunsa (Hes.36-37). Toki pakolaisuuteen on muitakin syitä, mutta tästä merkittävästä osasta palestiinalaispakolaisuu

den ongelman syntymistä yleensä vaietaan ja siksi on syytä ottaa sekin puoli asiasta esille. Arabivaltioilla ei ole ollut halua näiden vuosikymmenien aikana ratkaista palestiinalaispakolaisongelmaa, kuten Suomi teki karjalaisille, vaan ongelma on haluttu tahallaan pitää avoinna Israelin painostamiseksi. 

Tätä ongelmaa käsiteltäessä on tarkoituksella myös vaiettu siitä, kuinka sadattuhannet eri arabimaissa asuvat juutalaiset ovat joutuneet lähtemään Israeliin ja usein jopa pakenemaan vainoa tyhjin käsin sekä jättämään laillisen omaisuutensa arabimaihin. Tasapuolisuus asioiden käsittelyssä vaatisi tämänkin puolen asiasta ottamista esille. 

Israelin valtio selviytyi itsenäisyyssodassa hengissä. Jordania otti hallintaansa ns. Länsirannan alueen eli muinaiset Juudan ja Samarian alueet sekä Itä-Jerusalemin. Kun myöhemmin syttyi ns. kuuden päivän sota Israelin ja arabinaapurien välillä 1967, Israel valloitti Jordanialta nämä ns. Länsirannan alueet ja Itä-Jerusalemin. Tilanne näillä alueilla on kehittynyt viimeisten vuosien aikana siihen pisteeseen, että ns. Länsirannan alueelle halutaan perustaa itsenäinen palestiinalaisvaltio, pääkaupunkinaan ItäJerusalem. 

Tämä kaikki on johtanut suureen kriisiin Israelissa ja koko Lähi-Idässä (vaikuttaa jopa koko maailman politiikkaan) ja jatkuvaan palestiinalaisten terrorismiin (ennen kaikkea Jihadin ja Hamasin itsemurhapommittajien terrorismiin pääasiassa viattomia siviilejä kohtaan). Erityisesti Iran eli muinainen Persia uhkailee jatkuvasti tuholla Israelia ja käyttää ”käsikassaranaan” Libanonissa olevaa Hisballah terroristijärjestöä. Iran myös pyrkii kehittämään atomiaseita ja se tekee tilanteen erittäin huolestuttavaksi Israelille, sunnimuslimiarabeille ja jopa koko maailmalle. 

Raamattu on ennustanut vuosituhansia sitten kaiken tämän. Roomalaiset antoivat Bar Kochban ja keisari Hadrianuksen päivinä Israelin alueelle nimen Filistea, muinaisten Israelin arkkivihollisten mukaan ja Jerusalemin nimikin muutettiin Aelia Capitolinaksi. Tällä kaikella haluttiin halventaa juutalaisia, jotka kapinoivat Rooman imperiumin ylivaltaa vastaan. Latinan kielen kautta Filistea vääntyi muotoon Palestiina ja näin sai alkunsa Palestiina nimi. Ei ole olemassa myöskään erillistä ns. palestiinalaista rotua ja kansaa, vaan ns. palestiinalaiset koostuvat pääasiassa ympäröivien arabikansojen ihmisistä (mm. Egyptistä ja SaudiArabiasta), jotka ottivat Jasser Arafatin päivinä palestiinalaisen identiteetin ja kansallisuuden. 

Profeetta Jooel ennustaa 3. luvussaan, että niinä päivinä, kun Herra kääntää Juudan (Länsirannan) ja Jerusalemin kohtalon ja toimittaa kansat tuomiolle Joosafatin laaksoon (nimi lienee vertauskuvallinen; Joosafat = Herra tuomitsee), tulevat filistealaisten eli palestiinalaisten alueet kiistan kohteeksi. Tilanteeseen sekaantuvat myös Tyyron ja Siidonin asukkaat eli Libanon eteläosissa majailevat Iranin ja Syyrian tukemat Hisbollahin terroristit, jotka häiritsevät israelilaisia mm. ampumalla raketteja Israelin pohjoisosan asutuksia kohti sekä Gasassa hallitsevat Hamas terroristijärjestön militantit. 

Myös Sakarja mainitsee Juudan majat eli Länsirannan alueita, jotka Herra tulemuksessaan vapauttaa ensin vihollisen vallasta. Herra sallii kaiken tämän kriisin Lähi-Itään, jotta Hän voisi ahdistuksen kautta ensin pelastaa kansansa Israelin ottamaan vastaan Messiaansa ja sen jälkeen voisi tuomita Jumalaa ja Israelia vihaavat kansat, jotka ovat jakaneet Jumalan Israelille lupaamia maa-alueita ja lopulta pyrkivät tuhoamaan koko Israelin ja pyyhkimään Israelin nimen maailmasta (1.Moos.15:18; 5.Moos.34:4; Hes.36:24-29; Ps.83). 

Kaikki tulee huipentumaan Jerusalemin kiistakysymykseen. Kun USA:n presidentti Trump tunnusti Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi ja siirsi suurlähetystönsä Jerusalemiin, on kiista Jerusalemista kärjistynyt entisestään. Muutamat muutkin maat ovat seuranneet USA:n esimerkkiä. Jossain vaiheessa Israelin ympärillä olevat kansat ja varmasti laajemmaltikin (EU, YK ja Rooman paavinistuin ovat sekaantuneet Jerusalemin kysymykseen), tulevat piirittämään ja hyökkäämään Jerusalemin kimppuun Herran päivänä ja onnistuvat valloittamaan sen tai pakottavat Israelin hyväksymään Israelin ja Jerusalemin jakamisen. Puoli kaupunkia (ilmeisesti ItäJerusalem) joutuu kokemaan kauhun ajat; väestön pakkosiirtoa, raiskauksia ja talojen ryöstelyä (Erään tulkinnan mukaan puoli kaupunkia eli Itä-Jerusalem joutui Israelin haltuun Jordanialta kuuden päivän sodassa 1967 ja ennustus toteutui silloin. Kun luetaan Sakarjan luvut 12-14, ei tämä tulkinta tunnu todennäköiseltä lukujen kokonaisuuden valossa). 

Näin Jerusalem ja sen temppelialue joutuvat jälleen hävityksen kauhistuksen valtaan. Monet tulkitsevat, että tuo aika kestää Ilmestyskirjan mainitsemat 42 kuukautta eli kolme ja puoli vuotta. Kaikki kuitenkin tulee päättymään Israelin pelastumiseen vihollisen tuholta ja Israel tulee ottamaan vastaan Messiaansa, joka saapuu pyhien enkeliensä ja ylösnousseiden pyhiensä kanssa pelastamaan Israelia tuholta, tuomitsemaan vihamieliset pakanat ja perustamaan rauhan kuningaskuntansa maan päälle (Sak.12, 14; Ilm.19:11-20:6; 2:Tim.1:6-10; Juuda 14-15). 

Kun Messias saapuu tuomitsemaan ja hallitsemaan, Lähi-Idänkin kriisi saa oikeudenmukaisen ratkaisunsa ja silloin Israel ja sen naapuritkin asuvat sulassa sovussa siunauksena keskellä maanpii

riä (Jes.19; Jer.12:14-17). Myös palestiinalaisista jää Israelin Jumalaan uskova jäännös (Sak.9:67). 

Hävityksen kauhistus Jumalan seurakunnassa 

”Sillä Juudan miehet ovat tehneet sen, mikä on pahaa minun silmissäni, sanoo Herra. He ovat asettaneet iljetyksensä (hepr. sikuts) temppeliin, joka on otettu minun nimiini, ja saastuttaneet sen” (Jer.7:30). 

”Lapset kokoavat puita, isät sytyttävät tulen, ja vaimot sotkevat taikinaa valmistaakseen uhrikakkuja taivaan kuningattarelle, ja he vuodattavat juomauhreja muille jumalille, minulle mielikarvaudeksi” (Jer.7:18). 

”Ja hän vei minut Herran huoneen portin ovelle, joka on pohjoista kohden, ja katso: siellä istui naisia itkemässä Tammusta. Ja hän sanoi minulle: ’Näetkö ihmislapsi? Vieläkin sinä saat nähdä kauhistuksia, vielä suurempia kuin nämä. ’Ja hän vei minut Herran huoneen sisemmälle esipihalle, ja katso: Herran temppelin ovella, eteisen ja alttarin välillä, oli noin kaksikymmentä viisi miestä. Heillä oli selät Herran temppeliin päin ja kasvot itään päin, ja päin itää he kumarsivat aurinkoa” (Hes.8:14-16 ). 

”Ettekö tiedä, että te olette JumalantemppelijaettäJumalanHenki asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette” (1.Kor.3:16-17). 

”Hän vastasi näin: ”Neljäs peto on neljäs valtakunta, joka syntyy maan päälle, erilainen kuin kaikki muut valtakunnat. Se syö kaiken maan ja tallaa ja murskaa sen. Ja ne kymmenen sarvea ovat kymmenen kuningasta, jotka nousevat siitä valtakunnasta. Ja heidän jälkeensä nousee eräs muu, ja hän on erilainen kuin edelliset, ja hän kukistaa kolme kuningasta. Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi. Sitten oikeus istuu tuomiolle, ja hänen valtansa otetaan pois ja hävitetään ja tuhotaan loppuun asti. Ja valtakunta ja valta ja valtakuntien voima kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhien kansalle. Hänen valtakuntansa on iankaikkinen valtakunta, ja kaikki vallat palvelevat häntä ja ovat hänelle alamaiset.” (Dan.7:23-27). 

Jumala nuhteli VT:n päivinä profeetta Jeremian kautta Juudan miehiä ja naisia siitä, että he olivat saastuttaneet Herran temppelin iljetyksellä ja uhrasivat taivaan kuningattarelle. Hesekielin kautta Jumala nuhteli temppelin saastuttamisesta Tammuksen palvonnalla ja auringon kumartamisella. Tuossa Baabelin eli Babylonin Semiramus-Tammus 

kultissa vietettiin auringonjumalan syntymäjuhlaa keskitalvella joulukuun 25. päivä. Tuon Baabelin mysteeriuskonnon yksi symboleista oli Semiramus äiti Tammuslapsi käsivarsillaan. Tuo Baabelin mysteeriuskonnon iljetys ja kauhistus oli niin suuri, että Herran Henki poistui temppelistä ja Herra jopa rankaisi kansaansa pakkosiirtolaisuudella (Hes.11-12). 

Baabelin eli Babylonin mysteeriuskonnon iljetys on turmellut myös suuren osan Jumalan seurakuntaa. Danielin kirjan seitsemännessä luvussa kerrotaan Rooman pedon sarvesta, keisarinistuimesta ja sitä seuranneesta Rooman paavin istuimesta, joka on muuttanut ajat (ajanlaskun ja juhla-ajat) ja lain (hepr. Tooran = opetuksen, ohjeet). 

Raamatullisen ajanlaskun ja kalenterin tilalle Rooma toi ensin juliaanisen ajanlaskun v. 45 eKr. ja myöhemmin sen parannellun version gregoriaanisen ajanlaskun v. 1582, paavi Gregorius XIII toimesta. Tätä ajanlaskua koko maailma noudattaa, vain Israel noudattaa Jumalan antamaa ajanlaskua (2.Moos12:1-11). Apostolinen alkuseurakunta vietti sapattia ja Jumalan asettamia Herran juhlia, kuten Uusi Testamentti kertoo, myös kreikkalaisalueilla (3.Moos.23; Joh.7:1, 1439; Ap.t.2:1-4; 17:1-4; 20:6-7, 16; 27:9; 1.Kor.5:6-8). Rooman istuin muutti Konstantinus Suuren toimestav.321lepopäivänsapatilta sunnuntaille eli auringon päivälle Baabelin mysteeriuskonnon mukaisesti. Alkuperäinen pääsiäinen, jota alkuseurakunta vietti Nisan-kuun 14. päivä, muutettiin roomalaiseen malliin kevätpäivän tasausta seuraavan täydenkuun jälkeiseen sunnuntaihin. Syynä oli antisemitismi, kuten Nikean konsiilin (v. 325) asiakirjan ote kertoo. 

”Hylkäämällä heidän tapansa me voimme siirtää jälkipolville pääsiäisen vieton laillisesti oikean mallin… Meillä ei pitäisi sen vuoksi olla mitään yhteistä juutalaisten kanssa, sillä Vapahtaja on näyttänyt meille toisen tien: palvontamme noudattaa laillisesti oikeam

paa ja tarkoituksenmukaisempaa jaksoa (viikonpäivien järjestystä). Ja johdonmukaisesti, valiten yksimielisesti tämän mallin, me haluamme, rakkaat veljet, erottautua juutalaisten inhottavasta seurasta.” 

Raamatullisten juhlien hylkäämisestä ja Baabelin mysteeriuskonnon turmeluksesta kertoo myös joulun alkuperä, josta mm. Otavan Suuri Encyklopedia kertoo näin: 

”Joulun pakanallinen tausta ja keskiajan perintö: Kristillinen joulu siirrettiin joulukuun 25. päivän kohdalle n. 350-luvulla. Vanhempi juhlapäivä oli tammikuussa, loppiaisena, ”epifanian” kohdalla. Kristuksen syntymän ajankohdasta on ollut monia erilaisia tulkintoja ja laskelmia. Se on sijoitettu esim. kevääseen tai syksyyn. Sensijaan mikään traditio ei sido sitä joulukuuhun. Syyt ovat toiset. Roomassa vietettiin keisari Aureliaanuksen toimesta joulukuun 25. päivää auringonjumalan syntymäpäivänä, ”Dies natalis solis in victi”. 

Tällä oli yhteyksiä itämaisiin uskontoihin, mm. Mitran kulttiin. Päivämäärä johtui siitä, että juliaanisen kalenterin käyttöönoton aikoihin talvipäivän seisaus sattui joulukuun 25. päivän kohdalle. Kristillinen kirkko menetteli juhlan suhteen samoin, kuin monestimuulloinkin.Seeiryhtynyt taistelemaan sen suosiota vastaan, vaan omaksui sen, ja siirsi sille kristillisen sisällön. Joulun muodostamiseen vaikutti tämän lisäksi kaksi muuta Rooman valtakunnan alueella vietettyä juhlaa; ensimmäinen saturnaalia ja toinen kalendai.” 

Rooma otti Baabelin mysteeriuskonnosta mallia myös tekemällä Mariasta taivaan kuningattaren. Semiramus-Tammus -kultin tilalle tuli Maria-Jeesus-lapsi -kultti. Monia kuitakin Baabelin eli Babylonin mysteeriuskonnon pakanallisia kauhistuksia on tullut mukaan kristillisyyteen. Suuressa lopun ajan portto-Babylonissa ei Jumalan Sanan valo loista, koska se on luopunut monissa asioissa Raamatun totuudesta ja omak

sunut paljon Baabelin mysteeriuskonnon pakanuutta (Ilm.18:23; Ps.119:105). 

Se on kauhistus Jumalalle ja suuri Babylon tulee kokemaan Jumalan tuomion ja tuhon (Ilm.17-18). 

Wilkersonin näky Sodoman kauhistuksesta 

”Jos joku makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan, tekevät he molemmat kauhistuksen; heidät rangaistakoon kuolemalla, he ovat verivelan alaiset” (3.Moos.20:13). 

”Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvojat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset (homot), eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa. Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä” (1.Kor.6:9-11). 

”Katso, tämä oli sisaresi Sodoman synti: ylpeys, leivän yltäkylläisyys ja huoleton lepo hänellä ja hänen tyttärillään; mutta kurjaa ja köyhäähäneikädestäottanut.He korskeilivat ja tekivät kauhistuksia minun edessäni, ja minä, kun sen näin, toimitin heidät pois” (Hes.16:49-50). 

”Ja hän poltti poroksi Sodoman ja Gomorran kaupungit ja tuomitsi ne häviöön, asettaen ne varoitukseksi niille, jotka vastedes jumalattomasti elävät” (2.Piet.2:6). 

”Niin myös, samoin kuin kävi Lootin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat ja rakensivat, mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta, ja se hukutti heidät kaikki, samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy” (Luuk.17:28-30). 

”Älä makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan; se on kauhistus…Älkää saastuttako itseänne millään näistä, sillä näillä kaikilla ovat itsensä saastuttaneet ne kansat, jotka minä karkoitin teidän tieltänne. Ja maa tuli saastaiseksi, ja minä kostin sille sen pahat teot, niin että maa oksensi ulos asujamensa” (1.Moos.18:20, 24). 

”Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita…Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos” (Ilm.3:14-15). 

Raamattu ilmoittaa meille monien profeetallisten ennustusten kautta, että Jeshuan tulemuksen aattohetkissä maailma joutuu suuren turmeluksen valtaan. Kaikkinainen väkivalta, pahuus ja syntielämä saa vallan maan päällä. Tilanne tulee olemaan samankaltainen kuin Lootin päivinä ennen Sodoman ja Gomorran tuomiota. 

Voimme lukea 1.Moos.19. luvussa, millaista oli Lootin päivinä Sodomassa. Kun Jumalan enkelit miehen hahmossa tulivat pelastamaan Lootia Sodoman tuomion alta, halusivat väkivaltaiset Sodoman miehet yhtyä homoseksuaalisesti heihin (ryhtyä heihin tarkoittaa hepr. tekstissä juuri sitä; 1.Moos19:5). Enkelit sokaisivat Sodoman väkivaltaisetmiehetjapelastivat Lootin tyttärineen tulen ja tulikiven tuomion alta, kun Herra hävitti Sodoman ja Gomorran leivän yltäkylläisyydessä elävät ja kauhistuksia tekevät korskeilijat varoitukseksi tuleville sukupolville, jotka pyrkivät tekemään samoja kauhistuksia. 

Kaikkinainen synti ja turmelus hukuttaa ihmisen kadotukseen, mutta kun yhteiskunnat lankeavat vastoin Jumalan luomisjärjestystä homoseksuaalisuuden turmelukseen, on tultu sille rajalle, että Sodoman tuomio (atomisota mukaan lukien) odottaa tämän kauhistuksen vallassa olevia ihmisiä ja jopa yhteiskuntia. 

Paavali sanoo selvästi, että näin tekevät ovat kuoleman ansainneet ja myös ne, jotka hyväksyvät sen, ovat saman tuomion alaisia (Room.1:18-32). 

Sekä Vanha että Uusi Testamentti (liitto) täysin yhtäpitävästi tuomitsee homoseksuaalisuuden synnin, eivätkä sen harjoittajat peri Jumalan valtakuntaa, elleivät tee parannusta synnistään. Jumala rakkaudessaan ja armossaan antaa kyllä kaikille synnintekijöille, homoseksualistit mukaan lukien, mahdollisuuden tehdä parannus, luopua synnin harjoituksestaan ja saada syntinsä anteeksi ja vanhurskautua Jeshuan kalliissa nimessä ja sovintoveressä ja Jumalan Hengessä ja näin päästä osalliseksi Jumalan valtakunnasta. 

David Wilkerson on Näky kirjassaan (v. 1974) kirjoittanut tästä lopun ajan Sodoman kauhistuksen leviämisestä yhteiskuntiin ja kirkkoihin näin: ”On olemassa kaksi voimaa, jotka estävät homoseksualisteja antautumasta täydellisesti syntiinsä: yhteiskunta ei hyväksy heitä ja kirkko vastustaa heitä opetuksillaan. Mutta nämä esteet häviävät, kun yhteiskunta ei enää vastusta heidän syntiään eikä pidä sitä epänormaalina, vaan rohkaisee heitä siinä, ja kun kirkko ei enää saarnaa heidän synnistään, vaan tukee heitä heidän sukupuolisissa toiminnoissaan. Tulvaportit ovat auki, ja homoseksualisteja rohkaistaan jatkamaan synnissään. Näyssäni olen nähnyt, että nämä kaksi estettä pyyhitään pois tieltä, ja kun ne otetaan pois, seuraa kaaos” (Näky s. 46). 

Olemme tulleet tähän aikaan. Yhteiskunnat eivät enää vastusta, vaan rohkaisevat homoseksualisteja ja heidän parisuhteilleen myönnetään samoja oikeuksia kuin normaaleille miesten ja naisten välisille avioliitoille. Kirkot pääsääntöisesti eivät enää saarnaa homouden syntiä (eivätkä juuri muitakaan syntejä) vastaan, koska Raamattu ei enää ole kirkkojen auktoriteetti, vaan rakkauden, suvaitsevaisuuden ja tasaarvon nimissä kaikki on sallittua. 

Kun ei pystytä tekemään tyhjäksi sitä, että Vanha ja Uusi Testamentti tuomitsee selvästi homoseksualismin synnin, selitetään, että ne käskyt olivat vain Vanhan Testamentin ja Paavalin ajan kulttuurille, mutta eivät koske enää meidän modernia ja suvaitsevaista aikaamme. Kirkot monissa maissa (myös Skandinaviassa) sallivat homoseksualistien jatkaa työtään kirkon eri viroissa ja tehtävissä (jopa piispoina). 

Monissa maissa, myös Suomessa, jopa puuhaillaan sitä, millaisilla kaavoilla kirkkojen tulisi siunata homoparien liitot. Tilanne on johtanut myös siihen, että jos joku haluaa noudattaa Raamatun totuutta ja kehottaa tekemään parannus synneistä, myös Sodoman synnistä, joutuu kokemaan valtavaa vastustusta, hyökkäyksiä ja vainoa ja on vaarassa joutua syytteeseen oikeudessa. Ei enää kärsitä Raamatun totuutta, vaan kuunnellaan mieluummin niitä, jotka puhuvat ”korvasyyhyyn mieluisia” (2.Tim.4:1-5). 

Tämä on kuitenkin Sodoman tuomion tie kirkoissa ja yhteiskunnissa (5.Moos.4:1-2; Ilm.22:18-19; 2.Piet.3:15-16). Ilmestyskirjan 2. ja 3. luvuissa on sanoma VähäAasian seitsemälle seurakunnalle, jotka olivat olemassa Johanneksen päivinä (nykyisen Turkin alueella). Nämä Ilmestyskirjan 7 seurakuntaa ovat myös läpileikkaus koko Pyhän Hengen ja seurakunnan aikakausijaksoista apostolisen alkuseurakunnan päivistä Herran tulemukseen asti. 

Viimeinen seurakuntajakso juuri ennen Jeshuan paluuta on Laodikean (”kansanvallan”, ”demokratian”) seurakunnan aika. 

Mooseksen päivinä Jumala varoitti Israelia noudattamasta niiden epäjumalia palvovien pakanallisten kansojen syntejä ja haureellista elämäntapaa (kuten haureus, uskottomuus, insesti, homoseksualismi ja lasten uhraaminen Molokille; 3.Moos.18), muutoin maa oksentaisi heidät ulos alueeltaan, mm. maasta karkotukseen. Jumala hävitti nämä turmeltuneet kansat israelilaisten tieltä heidän tullessaan luvattuun maahan. 

Sanomassaan tulemustaan edeltävälle Laodikean seurakunnalle Herra varoittaa myös oksentavansa heidät suustaan ulos heidän penseytensä tähden. Tässä on selkeä varoitus lopun ajan luopuneelle kristikunnalle siitä, että Herra oksentaa heidät ulos yhteydestään penseän ja muotojumalisen kristillisyytensä tähden ja niiden Sodoman kauhistusten tähden, joita lopun ajan langennut kirkko suvaitsee ja jopa suosii, hyljätessään Jumalan Sanan ja Jumalan käskyt. 

Tämä Sodoman tie johtaa lopulta maailmalaajuiseen Jumalan tuomioon, atomisota mukaan lukien (Ilm.9). Jumalalle kiitos, on kuitenkin paljon niitä Herran omia, jotka haluavat noudattaa Raamatun totuutta ja astua ulos Sodoman synnin pesistä ja palata apostolisen alkuseurakunnan opetuksen ja käytäntöön (Ilm.18:1-4). Herra puhdistaa todellisen seurakuntansa ja asettaa sen ennalleen tulemustaan varten (Ap.t.3:19-21; Efes.5:25-27). 

Tähän joukkoon meitä kaikkia kutsutaan ottamalla uskossa Jeshua vastaan Pelastajana ja Herrana ja seuraamalla uskollisesti Häntä Jumalan sanan totuuden tiellä ja odottamalla Hänen tulemustaan. 


Profeetallisia näkökulmia sarjan julkaisut