Ensiksikin haluan ottaa esille käsitteet moniavioisuus / monivaimoisuus. Raamatusta en ole löytänyt suoraan sanoja monivaimoisuus tai moniavioisuus. Otavan Iso Tietosanakirja (1962), osa 1 s. 934, käsittelee avioliittoa koskevassa kohdassa näitä asioita seuraavasti: ”Avioliitto, lain mukaan tapahtuva miehen ja naisen yhdistyminen keskinäiseen ja täydelliseen yhteiselämään elinajaksi…Avioliiton eri muotoja ovat monogamia, yksiavioisuus, ja polygamia, moniavioisuus. Jo varsin alhaisella kulttuuriasteella olevilla kansoilla tavataan molemmat muodot. Polygamia on tavallisesti polygynia, so. yhden miehen ja useiden naisten välinen avioliitto, mikä muoto on tavallinen luonnonkansoilla ja vielä yleinen muhamettilaisilla. Kuitenkin tavataan harvinaisena myös polyandria, so. yhden naisen ja useiden miesten välinen avioliitto (esim. Intian dravidakansoilla ja Tiibetissä; miehet ovat usein veljeksiä) sekä vielä harvinaisempaa, ryhmä-avioliitto, jolloin useat miehet ja useat naiset ovat keskenään pysyvässä avioliitossa.”
Kun siis puhutaan moniavioisuudesta (polygamia), käsite normaalisti tarkoittaa monivaimoisuutta (polygynia), joten tietosanakirjan määritelmien mukaan monivaimoisuus (polygynia) on samalla myös moniavioisuutta (polygamia). Väärinkäsitysten välttämiseksi käytän kuitenkin termiä monivaimoisuus (polygynia), ettei asia tulisi ymmärrettyä väärin. Raamattu ei myöskään anna esimerkkejä tai opetusta monimiehisistä (polyandria) avioliitoista, joten tarkastelemamme aihe liittyy tässäkin suhteessa ennenkaikkea monivaimoisuuteen (polygynia).
Tämän alkutarkastelun jälkeen haluan ottaa esille Raamatun valossa seuraavat teesit (väittämät) koskien monivaimoisuusasiaa (samalla myös moniavioisuusasiaa):
1. Kun Jumala alussa loi Adamin, Hän antoi tälle vain yhden vaimon, Eevan, eikä monta vaimoa. Paratiisin alkuperäinen tila ennen syntiinlankeemusta oli siis yksivaimoinen, (ja myös yksiavioinen monogamia, sillä Eevallakaan ei ollut monta miestä). (1.Moos. 2-3).
2. Syntiinlankeemuksen jälkeen veljesmurhan tehneeseen Kainin sukuun syntyi Lemek, jonka yhteydessä mainitaan ensimmäisen kerran monivaimoisuus. Hän otti itselleen kaksi vaimoa (1.Moos. 4:17-19). Luonnollisesti koko Adamista alkanut ihmissuku oli langennut, eikä ainoastaan Kainin sukuhaara (emmekä pelastu lihallisen sukuhaaramme perusteella, vaan uskon kautta kaikilla on mahdollisuus; (Mark. 16:16), mutta Kainin sukuhaaraan kuuluneessa Lemekissä turmelus näkyi myös hänen väkivaltaisessa puheessaan.
Raamatusta voimme lukea: ”Ja Lemek lausui vaimoillensa: ’Aada ja Silla, kuulkaa puhettani, te Lemekin emännät, ottakaa sanani korviinne: minä surmaan miehen haavastani ja nuorukaisen mustelmastani. Niin Kain kostetaan seitsenkertaisesti, mutta Lemek seitsemänkymmentä seitsemän kertaa.” Lemekissä vaikutti aivan toinen henki kuin meidän Herrassamme, joka opetti antamaan anteeksi seitsemänkymmentä kertaa seitsemän (Mat. 18:21-22). Monivaimoisuus ei siis alkanut (eikä moniavioisuuskaan) Jumalan käskystä tai tahdosta, vaan langenneen ihmisen tahdosta, leviten melko yleiseksi käytännöksi Vanhan Testamentin päivinä.
3. Vanhan testamentin päivinä Jumala ”sieti” melko yleiseksi käynyttä monivaimoisuutta, jopa vanhan liiton pyhien keskuudessa. Herra antoi myös ohjeita monivaimoisille, että avioelämä sujuisi paremmin ilman pahoja vaikeuksia, eikä loukattaisi eri osapuolia liian paljon (2.Moos. 21:10-11).
4. Kuitenkin jo vanhan liiton päivinä Jahve kehoitti Israelin kuninkaita, etteivät he ottaisi monia vaimoja (eikä myös monia hevosia): ”Mutta älköön hän hankkiko itselleen paljon hevosia (hepr. VT: loo jarbe loo susim = älköön hänellä olko monia hevosia tai älköön hankkiko monia hevosia) älköönkä viekö kansaa takaisin Egyptiin hankkiakseen paljon hevosia, sillä Herra on teille sanonut: ’Älkää palatko enää tätä tietä’. Älköönkä hän ottako itsellensä monta vaimoa (hepr. VT: loo jarbee loo nashim = älköön hänellä olko monia vaimoja tai älköön hankkiko monia vaimoja), ettei hänen sydämensä luopuisi pois; älköönkä hän kootko itsellensä ylen paljon hopeata ja kultaa” (5.Moos. 17:16-17).
Israelin Jumala ei halunnut omaisuuskansansa kuninkaiden hankkivan itselleen monia hevosia. Tässä yhteydessä viitataan Egyptiin. Herra varoittaakin muuallakin Sanassaan Israelia turvautumaan Egyptiin ja sen hevosiin ja sotavaunuihin eikä Herraan (Jes. 30:1-3; 31:1-3, Ps. 20:8-9). Herra halusi olla kansansa apu ja turva ja siksi kuninkaat eivät saaneet hankkia monia hevosia turvakseen eikä turvata myöskään muuhun rikkauteen.
Sama kielto koski myös monien vaimojen ottamista etteivät kuninkaiden sydämet luopuisi Herrasta, kuten kävi esim. kuningas Salomon kohdalla, joka hankki paljon hevosia, sotavaunuja, kultaa ja hopeaa ja vieläpä rikkoi Herran käskyä muukalaisten vaimojen hankkimisella (1.Kun. 10:26 – 11:9). Herran kehoituksesta huolimatta monet muutkin Israelin kuninkaat, jopa vanhurskasta Daavidia myöten, ottivat monia vaimoja ja Herra ”sieti” sitä noina päivinä vanhan liiton seurakunnassa.
Uudessa liitossa kaikki uskovat ovat hengellisesti Jumalan ja Messiaan (Kristuksen) kuninkaallista papistoa, joten Jahven kielto monien vaimojen ottamisesta koskee myös uuden liiton uskovia (1.Piet. 2:9, Ilm. 1:4-6).
5. Kun Jeshua (Jeesus) käsitteli fariseusten kysymystä avioerosta, heidän vedotessaan sen ajan liberaalin hilleliläisen koulukunnan (selitetty tarkemmin kirjassani Apostolinen Seurakunta ja Antikristuksen Eksytys s.187) käsitykseen 5. Moos.24:1 tulkinnasta, jonka mukaan miehen oli lupa hyljätä vaimonsa melkein mistä syystä tahansa (Matt. 19:3; jos poltti ruoan pohjaan tai muuten vain ei vaimo miellyttänyt), Hän vastasi:
”Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa ’loi heidät mieheksi ja naiseksi’, ja sanoi: ’Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi’? Niin he eivät enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä Jumala on siis yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako’? He sanoivat hänelle: ’Miksi sitten Mooses käski antaa erokirjan ja hyljätä hänet ?’ Hän sanoi heille: ’Teidän sydämenne kovuuden tähden, mutta alusta ei niin ollut” (Matt. 19:4-8).
”Alusta ei niin ollut” sanoillaan Jeshua ( Jeesus ) viittasi paratiisin alkuperäiseen tilaan, kun Jumala loi yhden miehen (Adamin) ja yhden vaimon (Eevan) aviopariksi. Jeshua ei siis suinkaan ollut monivaimoisuuden tai moniavioisuuden puolestapuhuja, vaan Hän halusi palauttaa avioliiton täysin alkuperäiseen Jumalan luomisteon puhtauteen, jossa ”kaksi”, eli yksi mies ja yksi nainen tulevat avioliiton kautta yhdeksi lihaksi (katso myös Paavalin yhtäpitävä opetus: Ef. 5:31).
Lisäksi Jeshua otti tuon ajan shammailaisen koulukunnan tulkinnan avioeroon, joka salli avioeron ja uudelleen avioitumisen vain silloin, kun vaimosta löytyi jotain häpeällistä (hepr. ervat davar) eli haureus tai aviorikos (5.Moos. 24:1-4 hepr. ilmaus ervat davar = säädytön teko, säädytön asia. Yksinään tässä käytetty sana ervah merkitsee = sukupuolielimet, alastomuuden häpeä, säädyttömyys, epäsiveys. Esim. Hes.16:36: ”Näin sanoo Herra, Herra: Koska olet antanut riettautesi vuotaa ja olet paljastanut häpysi (ervah) haureudessasi kaikille rakastajillesi…;”) (Mal. 2:13-16, Matt. 19:3-9).
Tässä yhteydessä ei voida myöskään vedota siihen, että Jeshua (Jeesus) ei tullut kumoamaan lakia tai profeettoja ja näinollen ei voinut kumota vanhan liiton monivaimoisuuttakaan, sillä Jumala ei ole antanut mitään käskyä monivaimoisuudesta tai moniavioisuudesta missään muodossa (Jumala vain salli tämän ihmisten ottaman käytännön VT:n päivinä), joten Jeshua (Jeesus) ei kumonnut mitään Jumalan lain käskyä tässä asiassa (Matt. 5:17-19). Hän vain palautti avioliiton langenneen ihmisten tekemästä monivaimoisuudesta (moniavioisuudesta) paratiisin alkuperäiseen Jumalan luomaan yksiavioisuuteen, jossa ”kaksi” eli yksi mies ja yksi vaimo tulevat avioliiton kautta yhdeksi lihaksi.
Monivaimoisuusasia ei ole ainoa avioliittoa koskeva asia VT:n päivinä, jota Jumala ”sieti” ihmisten tekemänä käytäntönä vain määrätyn ajan sen ajan kulttuuritavan mukaan. Tuon ajan maailmassa oli myös sisarusavioliittoja. Erityisesti monet Egyptin faaraot avioituivat sisartensa kanssa. Myös uskomme isä Aabraham oli aviossa sisarpuolensa Saaran kanssa, eikä Herra häntä nuhdellut siitä sen enempää kuin Daavidiakaan hänen monista vaimoistaan (1.Moos. 12:10-20; 20:1-12). Myöhemmin Herra kuitenkin kielsi aviosuhteet sisarusten ja muidenkin lähiomaisten kesken (3.Moos. 18:1-18). Kielto lähisukulaisten avioliitoista on tullut myös ns. kristillisten maiden lainsäädäntöihin.
6. Yksivaimoisuus käy uudessa liitossa ilmi myös siten, että siellä ei puhuta miehen monista vaimoista, vaan miehen vaimosta (siis yksikkömuodossa, esim. 1.Kor. 7:1-2). Jos on kyse monista aviomiehistä, niissä kohdissa luonnollisesti puhutaan monikkomuodossa heidän vaimoistaan (esim.1.Kor. 7:29).
7. Erittäin voimakkaana vaatimus on seurakunnan paimenien eli kaitsijoiden eli vanhimpien kohdalla, joiden tulee olla Paavalin molempien paimenkirjeiden mukaan ”yhden vaimon miehiä” eli naimisissa ja yksivaimoisia (1.Tim. 3:1-7, Tit. 1:5-9). Teksti on tarkoin kreikankielisen alkutekstin ja myös hepreankielisen UT:in mukainen. Näitä kohtia usein pyritään selittelemään sillä, että Paavalin kirjoitukset eivät tässä kohden ole muuta kuin suosituksia (Paavali kyllä suosittelee 1.Kor. 7. luvussa naimattomuutta neitsyille ja yleensäkin, mutta paimenkirjeiden vaatimukset seurakunnan kaitsijoille eivät ole suosituksia, vaan selkeitä ohjeita, kuten jokainen lukija voi itse havaita tekstistä) tai että Paavalin ajatukset eivät kuulu enää meidän ajallemme. Usein myös vedotaan erilaisiin uskonnollisiin auktoriteetteihin ja heidän tulkintoihinsa näiden Paavalin tekstien suhteen.
Tällä tiellä onkin sitten menty siihen, että seurakuntiin otetaan naisia vanhimmistoon eli seurakunnan kaitsijoiksi eli paimeniksi. Ja jos tällä tiellä jatketaan, niinkuin suuressa osassa langennutta kristikuntaa näyttää, voidaan vesittää mikä kohta tahansa Raamatusta, joka ei miellytä, ettei sitä pidä ottaa kirjaimellisesti tai että se ei enää kuulu meidän ajallemme (2.Tim. 4:3). Raamattu kuitenkin varoittaa kirouksen ja jopa kadotustuomion uhalla vääntämästä kieroon kirjoituksia ja se koskee myös pakanain apostolin Paavalin kirjoituksia (Gal. 1:8, 2.Piet. 3:15-16). On paras vain kulkea suoraa tietä ja ottaa nämä kohdat niinkuin ne on kirjoitettu, ilman ”omia mutkia” (Srn. 7:30, Ilm. 22:18-19).
8. Tämänkaltainen tulkinta on myöskin hyvin monia uskovia ja jopa uskosta osattomia loukkaava. Raamatun mukaan meidän ei tulisi olla pahennukseksi juutalaiselle, kreikkalaiselle eikä Jumalan seurakunnalle (1.Kor. 10:31-33). On tietenkin selvää, että jos meihin loukkaannutaan evankeliumin totuuden tähden, jos olemme sitä rakkaudessa julistaneet, niin silloin meidän ei tule välttää ristin pahennusta (1.Kor. 1:17-25). Tässä monivaimoisuusasiassa ei kuitenkaan ole kysymys siitä, vaan tulkinnasta, joka ei mielestäni ole Raamatun kokonaisvaltaisen tulkinnan ja UT:n opetuksen mukainen. Monet ihmiset, vaikka eivät ole uskossakaan, ymmärtävät tämän perusasian itsessään, vaikka eivät tunnekaan Raamatun opetusta sen syvällisemmin ja erikoinen monivaimoisuuden puolustaminen saattaa olla esteenä evankeliumin vastaanottamiseen.
9. Monivaimoisuutta vastaan on myös Jumalan luomakunnan tasapainon todistus. Jumala on luonut niin, että maailmaan syntyy suunnilleen saman verran miehiä ja naisia. Tämäkin mielestäni todistaa, että Jumalan alkuperäinen tarkoitus on ollut yksi mies ja yksi nainen avioliitossa keskenään. Silloin tasapaino säilyy.
10. Raamatun mukaan tulee olla alamainen Jumalan säätämälle esivallalle, ettei joutuisi rangaistukseen (Room. 13:1-8). Tämä koskee myös yhteiskunnan säätämiä lakeja, joiden mukaan Suomessakaan ei monivaimoisuus sen enempää kuin moniavioisuuskaan ole sallittua. Tietenkin on niin, että jos esivalta käskee tekemään jotakin, joka on selkeässä ristiriidassa Jumalan Sanan kanssa, uskova ei voi silloin totella esivaltaa, vaan tulee totella Jumalaa enemmän (esim. kielto julistaa evankeliumia; Ap.t. 5:28-29). Monivaimoisuusasiassa ei kuitenkaan ole kyse Jumalan käskyjen noudattamisesta, jonka perusteella meidän pitäisi sallia uuden liiton uskoville monivaimoisuus vastoin yhteiskunnan lakia. Jumala ei ole mitään käskyä antanut monivaimoisuudesta, joten yhteiskunnan lait tässä suhteessa eivät ole mielestäni missään ristiriidassa Raamatun uuden liiton opetuksen kanssa ja uskovankin tulee silloin totella yksiavioisuuslakia (ja myös yksivaimoisuuslakia).
11. Mitä eronneisiin ja uudelleen avioituneisiin tulee, olen sitä mieltä, että Raamatun sallimissa puitteissa eronneet ja uudelleen avioituneet (Aviorikoksen syytön osapuoli ja jos uskosta osaton osapuoli vaatii väkisin eroa uskovaisesta; Mat. 19; 1.Kor. 7) ovat edelleen ”yhden vaimon” miehiä ja ovat kelvollisia vanhimman eli paimenen eli kaitsijan tehtävään, jos he täyttävät muut Sanan asettamat vaatimukset. On myöskin huomioitava, että jos on syyllistynyt syntiin avioliiton alueilla, Jumala kyllä antaa anteeksi (kuten antoi Daavidillekin) jos teemme vilpittömästi parannuksen asiasta, eikä muilla ole oikeutta osoitella sormella parannuksen tehnyttä (1.Kor. 6:9-11).
Kaiken edellä olevan valossa on mielestäni täysin selvää, ettei monivaimoisuus (moniavioisuus) ole Jumalan alkuperäinen tahto, eikä ole sallittu uuden liiton uskoville.
Keijo Lindeman
