Maailman kirkkokuntien joukossa on hyvin laajalti vallalla korvausteologia, jonka mukaan kirkko on korvannut Israelin. Monissa kirkkokunnissa ja uskonsuunnissa jopa ajatellaan, että nimenomaan meidän joukko on se valiojoukko, joka on korvannut Israelin. Korvausteologian harhaopin mukaan Jumala hylkäsi Israelin, koska kirotut juutalaiset hylkäsivät Jeesuksen ja naulitsivat hänet ristille. Korvausteologian juuri on antisemitismi, joka on levinnyt kristilliseen maailmaan ja muuallekin jo ensimmäisten vuosisatojen kirkkoisien asenteista lähtien ja on myrkyttänyt harhaopillaan suuren osan kristikuntaa.
Antisemitistinen korvausteologia on myös ottanut käyttöön termin ”hengellinen Israel”, eli kristillinen kirkko, joka on korvannut Israelin. Raamatusta ei löydy termiä ”hengellinen Israel”. Se on puhtaasti antisemitistisen korvausteologian tuote. Tarkastelemme nyt tässä ”esseessä” mm. Israelin asemaa Jumalan suunnitelmissa, antisemitismiä ja korvausteologiaa Raamatun valossa. Aluksi muutama Raamatun tulkinnan periaate, joiden tunteminen on välttämätöntä oikean ymmärryksen ja tulkinnan löytämiseen Pyhiin Kirjoituksiin.
Raamatun tulkinnan periaatteita
· Raamattua tulee tulkita kirjaimellisesti, ellei ole pätevää syytä tulkita vertauskuvallisesti. Kun Raamattu esimerkiksi puhuu Israelista Vanhassa Testamentissa tai Uudessa Testamentissa, se tarkoittaa kirjaimellisesti Israelia eikä jotain muuta, esim. kristillistä kirkkoa. Ilmestyskirjan 7. luvun 144.000 israelilaista ei myöskään ole jonkun uskonnollisen liikkeen ”eliittijoukko”, vaan kirjaimellisesti Israelin sukukunnista uskoon tullut sinetöity joukko lopun ajassa.
· Raamattua tulee tulkita kokonaisvaltaisesti. Kun tutkitaan jotain asiaa tai sanaa Raamatussa, on tutkittava Mooseksesta Ilmestyskirjaan, jolloin saadaan kokonaisvaltainen oikea tulkinta ja ymmärrys. Pelkästään yhden jakeen tai sanan tulkitseminen on tuonut monia vääriä tulkintoja ja harhaoppeja maailmaan.
· Raamatun jakeita ja tekstejä on tulkittava asiayhteydessään. Jos jae tai asia revitään irti asiayhteydestään, se aiheuttaa usein hyvin helposti virhetulkintoja ja jopa harhaoppeja.
· Jumala ei ole ristiriidassa itsensä kanssa eikä Raamattu ole ristiriidassa itsensä kanssa. Raamatun oikea tulkinta edellyttää sitä, että kirjoitukset ovat sopusoinnussa keskenään. Silloin tulkintamme on oikea. Tässä tulee ottaa myös mahdolliset käännösvirheet huomioon.
· Raamattu, myös Uusi testamentti, on annettu Israelin kansalle ja israelilaisen kulttuurin olosuhteissa. Siksi Raamatun oikea tulkinta edellyttää israelilaista näkökulmaa ja ymmärrystä.
Monia muitakin Raamatun tulkinnan periaatteita on olemassa ja ne ovat hyvin tarpeellisia tutkijoille, jotka haluavat perehtyä Kirjoituksiin ja ymmärtää niitä oikein heprealaisilta juurilta käsin. Tässä yhteydessä ei ole mahdollista tarkastella niitä laajemmin, otimme vain muutaman hyvin keskeisen tulkintaperiaatteen esille. Aluksi tarkastelemme Kristinuskon syntyä ja antisemitismiä.
Kristinuskon synty ja antisemitismi
Antisemitismistä kristinuskon aikakautena voitaisiin kirjoittaa ja onkin kirjoitettu monia kirjoja eikä meillä ole mahdollisuutta tarkastella aihetta laajasti. Otamme vain muutamia esimerkkejä.
Kun Jeshua oli noussut ylös taivaaseen ja Pyhä Henki vuodatettiin opetuslasten ylle Jerusalemissa viikkojuhlana eli helluntaina, oli alkuseurakunta pääasiassa juutalaisista uskovista koostuva. He saivat kokea vainoa oman juutalaisen kansansa taholta ja erityisesti rappeutuneen uskonnollisen eliitin taholta, kuten apostolien teoissa kerrotaan. Vähitellen evankeliumin julistus, mm. pakanain apostolin Paavalin toimesta saavutti laajempia alueita Lähi-idän alueella. Ensimmäisen vuosisadan seurakunnat pysyivät apostolien opetuksen ja valvonnan alaisuudessa alkuperäisessä totuudessa, eivätkä irtautuneet kristinuskon juutalaisista juurista. Historiallisten lähteiden mukaan pääasiassa pakanauskovista koostuvat seurakunnat viettivät mm. pesachia eli pääsiäistä yhdessä juutalaisten kanssa, alkuperäisen Jumalan säädöksen mukaanraamatullisen kalenterin ensimmäisen kuukauden eli Nisan-kuukauden 14. päivä illalla (2.Moos.12; 3.Moos.23; Ap.t.20:6; 1.Kor.5:6-8).
Toiselta vuosisadalta lähtien, kun apostolit olivat kuolleet, pääsivät monet raatelevat sudet, kuten Paavali ilmoitti, turmelemaan seurakuntaa (Ap.t.20:29-32). Pääasiassa pakanauskovista koostuvat seurakunnat alkoivat irtautua Raamatun kirjoitusten totuudesta ja kristinuskon juutalaisista juurista. Alkoi muodostua juopa ja vihamielisyys juutalaisen kansan ja pakanakristikunnan välillä. Tätä kristillisyyden antisemitismiä olivat ruokkimassa myös monet sen ajan ns. kirkkoisät, joiden opetukset ja lausunnot nostattivat enenevässä määrin vihaa juutalaista kansaa kohtaan, joka oli heidän mukaansa syypää Jeesuksen murhaamiseen. Otamme tässä joitakin esimerkkejä, jotka kertovat meille tästä ns. kristillisen antisemitismin historiasta, aloittaen markionilaisuuden antisemitismin tarkastelusta.
Vähä-Aasiasta kotoisin olevan laivanvarustaja Markionin n. v. 140 lähtien alullepanema markionilainen kristinuskon lahko vaikutti laajalti parin kolmen vuosisadan ajan (Wright, 1994; Westin, 1975). Markion suhtautui hyvin kielteisesti juutalaisuuteen. Pääteoksessaan Antiteesit hän esittää, että ”Juutalaisten Jumala oli onnettoman, kurjan maailman luoja, eikä voinut olla Jeesuksen Kristuksen Isä”. Näin ollen Markion kielsi, että vanhan testamentin Jahve olisi sama kuin Jumala. Markionin väitteiden mukaan ”Jumalan täytyi lähettää Jeesus vapauttamaan maailma primitiivisen Jahven puristuksesta”.Hänen mukaansa ”Juutalaisten Jahve ei voinut olla Uuden testamentin Jumala”.
Näin Markion teki rajanvetoa vanhan ja uuden testamentin välillä, tehden vanhan testamentin jumalallisen alkuperän ja yhteenkuuluvuuden uuden testamentin kanssa kyseenalaiseksi. Markion sanoi olevansa paavalilainen ja hän irrottautui vanhan testamentin kirjoituksista. Hän halusi puhdistaa evankeliumit juutalaisesta vaikutuksesta ja hyväksyi vain juutalaisista aineksista puhdistetun Luukkaan evankeliumin riittävän hyväksi. Paavalin kirjeistäkin hän puhdisti pois juutalaisena pitämänsä aineksen.
Markionilaisia tapaamme nykyajassakin. Silloin tällöin saamme tavata ihmisiä, jotka suosittelevat lukemaan vain uutta testamenttia, koska vanha testamentti on tarkoitettu vain juutalaisille. Uudesta testamentista he eivät sentään rohkene ottaa Markionin lailla juutalaisuutta käsitteleviä ja sitä tukevia kohtia pois, kuten sapattia ja Israelin juhlia, mutta jättävät ne vaille huomiota tai selittävät ne mitättömiksi. Tämä kaikki on vain vanhaa markionilaista antisemitismiä uusiin vaatteisiin puettuna.
Ensimmäisten vuosisatojen kirkkoisät lähes järjestään olivat antisemitistejä. Otamme tässä esimerkiksi vain v. 345-405 eläneen Krysostomoksen, joka on lausunut mm. seuraavaa: ”Synagooga ei ole ainoastaan huoratalo ja teatteri, se on varkaiden luola ja villieläinten olinpaikka, ei villieläinten luola, vaan epäpuhtaitten villieläinten”. Krysostomos edelleen väitti, että ”Se on sentähden, että te olette tappaneet Kristuksen, se on sen tähden, että ojensitte kätenne Herraa kohti. Se on sen tähden, että te vuodatitte hänen ihmeellisen verensä, siksi ei ole mitään pelastusta, ei armoa enää eikä puolustusta”.
