Site icon Israel-Apu ry

Keneltä voimme oppia, millainen on oikeanlainen perhe?

Keneltä voimme oppia, millainen on oikeanlainen perhe?

Kirj. Joseph Shulam

Patriarkkamme Abraham, Iisak ja Jaakob ovat oppi-isiämme niin monissa uskoamme ja Jumalan käskyjen noudattamista koskevissa tärkeissä asioissa. Abrahamilta opimme uskosta. Iisakilta opimme rauhanomaisesta rinnakkaiselosta. Jaakobilta opimme selviämisestä ja perheen rakastamisesta. Mutta on asioita, joita meidän on pidettävä kielteisinä esimerkkeinä, joita meidän on tänä päivänä vältettävä ja paettava. Niin kuin vanha bulgarialainen sanonta kuuluu, ei ole ruusuja ilman piikkejä. 

Mitä ovat ne kielteiset asiat, joita meidän ei pidä oppia esi-isiltämme Abrahamilta, Iisakilta ja Jaakobilta?

Tultuaan lähelle Egyptiä hän sanoi vaimolleen Saaraille: ´Kuulehan, minä tiedän, että sinä olet kaunis nainen. Kun egyptiläiset näkevät sinut, he sanovat: ´Tämä on hänen vaimonsa.´ He tappavat minut, mutta antavat sinun elää. Sano siis, että olet minun sisareni, jotta minun kävisi hyvin sinun takiasi ja minä jäisin henkiin sinun ansiostasi´” ( 1.Moos. 12:11-13).

Tässä kertomuksessa on jotain, mikä ei ole oikein. Tämä tapahtuu pian sen jälkeen, kun Abraham on osoittanut suuren uskonsa lähtiessään kotimaastaan kuuliaisena Jumalan käskylle ja suunnatessaan kulkunsa perheineen kohti Kanaaninmaata, jossa seitsemän kansaa sotivat toisiaan vastaan.

Muutama jae aikaisemmin Jumala on luvannut Abrahamille: ”Minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinua ja teen nimesi suureksi, ja sinä tulet olemaan siunauksena. Minä siunaan ne, jotka siunaavat sinua, ja kiroan sen, joka kiroaa sinua, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki maailman sukukunnat” (12:2-3).

Itsekäs pelko oman elämän puolesta panee Abrahamin opettamaan vaimoaan Saraita valehtelemaan ja sanomaan, että hän on Abrahamin sisar eikä vaimo. Muutamien tutkijoiden mukaan tämä on vain puolittain valhetta, tai vain puolitotuus, kuinka haluatte. Jumalan lupausten toteutuminen olisi kuitenkin saattanut vaarantua, jollei farao olisi ollut viisas ja reilu.

Abraham ei ottanut opikseen tästä tapauksesta, vaan hän teki saman virheen toisen kerran. 

Abraham sanoi vaimostaan Saarasta: ´Hän on sisareni.´ Silloin Abimelek, Gerarin kunningas, lähetti noutamaan Saaran luokseen. Mutta Jumala tuli Abimelekin luo yöllä unessa ja sanoi hänelle: ´Tiedä, että sinä olet kuoleman oma naisen tähden, jonka olet ottanut, sillä hän on toisen miehen vaimo.´ Abimelek ei kuitenkaan ollut koskenut häneen ja sanoi: ´Herra, surmaatko sinä kansan, vaikka se on syytön? Eikö hän itse sanonut minulle: ´Hän on minun sisareni´? Ja nainen sanoi: ´Hän on minun veljeni´. Olen tehnyt tämän vilpittömin sydämin ja viattomin käsin.´ (1. Moos. 20:2-5).

Seuraavan kerran näemme, miten Gerarin kuningas Abimelek saa Jumalan antaman unen kautta tiedon siitä, että Saara on Abrahamin vaimo eikä sisar. Tässä tapauksessa Abimelek osoittautuu vanhurskaammaksi kuin Abraham. Hän haluaa Saaran omakseen, mutta Herra estää häntä unen kautta, joka paljastaa hänelle, että Saara onkin Abrahamin vaimo.

Näiden tapausten nojalla voimme päätellä, että Abraham kaikessa uskossaan ja uskollisuudessaan on ihminen, joka ei ole immuuni synnille ja joka tekee virheitä (saman virheen jopa kaksi kertaa). Minua tämä Abrahamin heikkous lohduttaa ja innostaa. Nämä kaksi kertomusta miehestä, joka on suurin esimerkkimme luottamuksesta Jumalan Sanaan, eivät järkytä eivätkä masenna minua. Päinvastoin ne rohkaisevat minua, koska käsitän, että Herra ei etsi täydellistä ihmistä, joka ei tee koskaan virheitä. Herra etsii ihmistä, joka voi tehdä virheitä ja tekeekin niitä joskus, mutta joka säilyttää koko ajan aidon ja vilpittömän suhteen Jumalaan ja vaeltaa Herran yhteydessä ja ottaa vastaan Jumalan armon koko sydämestään ja luottaa Jumalaan kaikkina elämänsä päivinä.

Iisak, Abrahamin ja Saaran kauan kaivattu poika, seuraa isänsä jalanjäljissä ja tekee samat virheet kuin isänsä. 

”Niin Iisak jäi asumaan Gerariin. Kun paikkakunnan miehet kyselivät hänen vaimostaan, hän sanoi: ´Hän on minun sisareni.´ Hän näet pelkäsi sanoa ´minun vaimoni´ koska ajatteli: ´Paikkakunnan miehet voivat tappaa minut Rebekan tähden, sillä hän on kaunis.´ Kun Iisak oli asunut siellä jo kauan aikaa, Abimelek, filistealaisten kuninggas, katseli kerran ikkunastaan ja näki Iisakin hyväilevän vaimoaan. Silloin Abimelek kutsui Iisakin luokseen ja sanoi: ´Hän onkin sinun vaimosi! Kuinka olet voinut sanoa, että hän on sisaresi?´ Iisak vastasi hänelle: ´Sanoin niin siksi, ettei minun tarvitsisi kuolla hänen vuokseen´” (1. Moos. 26:6-9).

Tässä näemme klassisen periaatteen (joka on totta jos ei aina niin usein). ”Millainen isä, sellainen poika.” Iisak tekee juuri ne samat virheet, jotka hänen isänsä Abraham teki vaimonsa Saaran kohdalla.

Paljon vakavammaksi ongelma muuttui, kun Rebekka petti ja opetti poikansa Jaakobin pettämään isäänsä Iisakia. Tämä Rebekan petos olisi voinut vaarantaa Jumalan Abrahamille ja Iisakille antamien lupausten toteutumisen.

”Rebekka kuuli, mitä Iisak puhui pojalleen Eesaulle. Kun Eesau oli lähtenyt kedolle metsästämään tuodakseen riistaa isälleen, Rebekka sanoi pojalleen Jaakobille: ´Minä kuulin sinun isäsi sanovan veljellesi Eesaulle: ´Tuo minulle riistaa ja laita minulle herkkuruoka. Minä tahdon syödä sitä ja siunata sinut Herran edessä ennen kuin kuolen.´ Kuule nyt siis, poikani, mitä sanon, ja tee, mitä minä käsken sinun tehdä. Mene laumaan ja tuo sieltä minulle kaksi hyvää kiliä, niin minä laitan niistä isällesi sellaisen herkkuruuan, jota hän rakastaa. Vie se isällesi syötäväksi, että hän siunaisi sinut ennen kuolemaansa.´ Mutta Jaakob sanoi äidilleen Rebekalle: ´Veljeni Eesau on karvainen mies, minä taas olen sileäihoinen. Ehkä isäni tunnustelee minua ja pitää minua petkuttajana! Silloin tuotan itselleni kirouksen enkä siunausta.´ Hänen äitinsä sanoi hänelle:´Tulkoon se kirous minun päälleni, poikani! Kuuntele vain,mitä minä sanon, ja mene noutamaan kilit minulle.´ Silloin Jaakob meni noutamaan kilit ja toi ne äidilleen. Hänen äitinsä laittoi herkkuruuan, sellaisen, jota Jaakobin isä rakasti. Rebekka otti vanhemman poikansa Eesaun parhaat vaatteet, jotka hänellä oli teltassa, ja puki niihin nuoremman poikansa Jaakobin. Kilien nahat hän kääri Jaakobin käsiin ja paljaaseen kaulaan. Sitten hän antoi herkkuruuan sekä leipomansa leivän poikansa Jaakobin käsiin” (1. Moos. 27:5-17).

Yksi tämän kertomuksen merkillisimpiä asioita on, että kaikesta siitä huolimatta mitä olemme sanoneet Abrahamista, Herra siunaa hänen poikaansa Iisakia samoilla siunauksilla, joilla Hän siunasi Abrahamia. Siunatessaan Iisakin Herra sanoi: ”Minä teen jälkeläisesi yhtä lukuisiksi kuin taivaan tähdet ja annan heille kaikki nämä maat. Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki maailman kansat, koska Abraham kuunteli minun ääntäni ja noudatti säätämiäni käskyjä, lakeja ja opetuksia” (1. Moos. 26:4-5). 

Mitä voimme oppia Jumalasta, Abrahamista ja Iisakista tämän tekstin perusteella? Jumalan on täytynyt antaa Abrahamille anteeksi hänen syntinsä, jonka hän teki suhteessa Saaraan ja faraoon. Synti oli anteeksiannettu ja unohdettu eikä sitä luettu hänelle miinukseksi. Tämä on suurenmoinen esimerkki siitä, kuinka Jumala antaa anteeksi ja kuinka hän ei lue menneitä ja anteeksi annettuja syntejä ihmiselle miinukseksi sen jälkeen kun ihminen on saanut anteeksi.

Meillä ei ole tarkkaa tietoa siitä, kuinka Jumala antoi anteeksi Abrahamille. Emme tiedä, katuiko Abraham tai uhrasiko hän syntiuhrin. Emme tiedä, pyysikö Abraham anteeksi vaimoltaan Saaralta. Tiedämme vain, että Jumala ei lukenut Abrahamin synteja hänen poikansa Iisakin kannettavaksi. Tiedämme myös, että Jumala sanoi Iisakille Abrahamista: ”Abraham kuunteli ääntäni ja noudatti säätämiäni käskyjä, lakeja ja opetuksia.”

Minusta nämä kertomukset ovat äärettömän rohkaisevia, koska ne osoittavat minulle, että Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala on sama Jumala, joka rakasti maailmaa niin, että lähetti ainosyntyisen Poikansa. Minua rohkaisee suuresti se, kuinka näen Jumalan armon ja pitkämielisyyden tulevan esiin Mooseksen Toorassa. Minua rohkaisee suuresti se, etten ole eläissäni nähnyt ainuttakaan perhettä tai ihmistä, joka olisi täydellinen ja joka ei olisi tehnyt syntiä Jumalaa ja ihmistä vastaan. Minua rohkaisee suuresti se, että näen Jumalan voivan käyttää ihmisiä, jotka ovat halukkaita astumaan historian näyttämölle heikkoutensa tuntien ja kuitenkin tietoisina Jumalan hyvyydestä ja armosta.

Jos tutkimme Israelin suuren johtajan ja paimenen, Mooseksen, perhe-elämää noiden 40 erämaavaellusvuoden aikana, mitä voimme oppia perheestä hänen kauttaan? Ensimmäinen asia, jonka opimme Mooseksen perhe-elämästä, on että hän ei ympärileikannut poikaansa eikä voinut tehdä sitä itse. Sipporan, Midianin papin Jetron tyttären, täytyi ottaa veitsi ja ympärileikata Mooseksen poika. Tämä on yksi Raamatun merkillisimpiä tapahtumia, mutta se piirtää nopean kuvan Sipporasta, midianilaisesta pakananaisesta, joka jätetään lähes vaille huomiota koko exodus-kertomuksessa ja joka lähetettiin ilmeisesti isänsä kotiin ennen Mooseksen ja Aaronin Egyptin retken vaihetta. Jetro tuo Sipporan takaisin Mooseksen luokse vasta 2. Moos. 19:ssä, juuri ennen kuin Mooses nousee Siinain vuorelle noutamaan Tooraa. Muuten emme juuri kuule Sipporasta emmekä Mooseksen ja Sipporan kahdesta pojasta.

Voisimme puhua kuningas Daavidista, hänen perhe-elämästään ja lapsistaan. Raamatun kertomusten perusteella voisimme saada sen vaikutelman, että kuningas Daavid oli suuri rakastaja ja perhekeskeinen mies, mutta kun luemme Daavidista kertovia tarinoita tarkemmin, näemme, että hänen esikoispoikansa yhtyi sisareensa Tamariin ja hänen seuraava poikansa Absalom kapinoi isäänsä vastaan ja päätyi Jooabin, Daavidin luottomiehen ja apurin, surmaamaksi.

Sen voimme sanoa kuningas Daavidista Jumalan Sanan perusteella, että Daavidilla oli monta vaimoa, mutta että hän asui itse asiassa vain yhden vaimon kanssa kerrallaan. Hän ei ottanut vaimoa vaimon lisäksi, vaan hän jätti yhden ja liittyi sitten seuraavaan. Hänellä ei ollut koskaan kahta vaimoa samanaikaisesti. Tämä ei ehkä lohduttanut Daavidin vaimoja, mutta se paljastaa myönteisiä luonteenpiirteitä Daavidista ja hänen suhteestaan naisiin.

Tämän kirjoituksen päämäärät ovat selvät. Lukiessamme Raamattua uskomme joka sanan. Se on Jumalan sana. Se on innoitettu sana ja kuten Paavali sanoo: ”Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, ja se on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täydellinen ja varustautunut kaikkiin hyviin tekoihin” (2. Tim. 4:16-17).

Voimme oppia kaikista ihmeellisistä ja uskollisista asioista, joita patriarkkamme ja sankarimme ovat tehneet pelastuskertomuksen edetessä, mutta voimme oppia myös näiden suurten Jumalan miesten virheistä ja puutteista. Raamatun sankarit voivat innoittaa meitä tekemään hyvää, ja voimme ottaa opiksemme heidän virheistään. Ennen kaikkea voimme oppia Herramme, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalan, armosta ja pitkämielisyydestä. Maailman Luoja samastaa Itsensä näihin miehiin, joiden suuruus perustui vain yhteen seikkaan: he antoivat itsensä Kaikkivaltiaan käyttöön! Herra ei rakastanut heitä siksi, että he olisivat olleet synnittömiä tai täydellisiä. Hän rakasti heitä, koska he tekivät uskollisesti Hänen tahtonsa ja pitivät Hänen käskynsä.

Uskon todella, että Jumala on sama eilen, tänään ja huomenna! Hän ei etsi täydellisiä ihmisiä, joilla on täydelliset perheet. Hän etsii ihmisiä, jotka tahtovat elää ja vaeltaa Hänen yhteydessään kokosydämisesti ja täysin Häneen ja Hänen jokaisen käskynsä noudattamiseen sitoutuneina. Joskus he lankeavat ja joskus he tekevät suuria virheitä. Mutta he säilyttävät koko ajan suhteensa Jumalaan ja vaalivat tätä suhdetta. Älkää antako heikkouksienne ja virheittenne masentaa teitä! Ottakaa sauvanne käteenne ja seuratkaa Häntä!

Tämä kirjoitelma ei anna minulle eikä sinulle oikeutta tehdä vääryyttä ja lakata pitämästä huolta perheestäsi. Tätä ei ole kirjoitettu oikeuttamaan vääryyttä, jota olet ehkä tehnyt perhettäsi kohtaan tai jota perheesi on tehnyt sinua kohtaan. Päinvastoin, tämä on kirjoitettu rohkaisemaan sinua ja kertomaan sinulle, että Jumala voi käytää sinua, vaikka sinulla ei olisikaan täydellistä perhettä.

Minun hoitokeinoni omille heikkouksilleni on, että omistaudun jatkuvasti uudelleen Jumalalle ja keskityn yhä uudelleen luottamaan siihen, että Jumalan armo ja laupeus voittaa ja Pelastajamme ja Messiaamme Jeshuan veri puhdistaa minut ja täyttää minut Hänen Hengellään käyttääkseen minua. Jumala käytti esi-isiemme Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kaltaisia miehiä. Muistakaamme, että Hän on sama Jumala tänäänkin, ja että Hän odottaa meitä syli avoinna. Hän tuntee meidät ja tietää vahvuutemme ja heikkoutemme. Taitavan soittimentekijän tavoin Hän voi ottaa pelkän puupalan (eli meidät ja perheemme) ja tehdä siitä stradivarius-viulun, joka soi Hänen ilokseen.

Netivyah

TEACHING FROM ZION – OPETUKSIA SIIONISTA

nro 39, huhtikuu 2020, teemana PERHE

Exit mobile version