Site icon Israel-Apu ry

Rabbit ja heidän Opetuslapsensa

100-luvulta eKr 200-luvulle jKr.

Kirj. Joseph Shulam

Rabbin määritelmä

Heprean sana ´rabbi´ tarkoittaa ´herrani, isäntäni´ tai ´opettajani´. Rabbi on juutalainen hengellinen opettaja; toiset heistä johtavat synagogaa (seurakuntia), toiset ovat opettajia, ja jotkut johtavat ja opettavat ilman virallista asemaa. Rabbien vihkiminen tunnetaan nimellä ´semicha´. Sen suorittavat kolme muuta rabbia, joilla on hyvä asema yhteisössä. Tutkintojen ja kokeitten jälkeen nämä kolme rabbia laskevat kätensä rabbikandidaatin pään päälle ja lausuvat hänen ylleen siunauksen ja antavat hänelle virallisesti rabbin arvonimen. Hasidiyhteisössä rabbi, joka on pitkä kokemus juutalaisesta laista (halacha), tunnetaan nimellä ´rav´. 

Sekä Jeshuan opetuslapset että Hänen vastustajansa kutsuivat Häntä rabbiksi. Miksi Häntä kutsutaan tällä nimellä? Kristityt tuntevat Jeesuksen Jumalana, Kristuksena ja juutalaisten Kuninkaana, mutta jos luemme neljää evankeliumia, huomaamme, että Jeshuan päätehtävänä oli olla opettaja ja karismaattinen parantaja- ja vapauttajarabbi, jonka opetusta ihmeet ja merkit seurasivat. Se, mitä Jeshuan vastaanottamisesta rabbina seuraa, on valtavaa niin Jeshuan varhaisimmille kuin Jeshuan nykyisille seuraajille.

Me saamme vastaanottaa pelastuksen synneistämme Jeshuan kuoleman ja ylösnousemisen kautta. Samoin me saamme vastaanottaa Tooran opetusta jumalallisen tulkinnan kautta, joka ei ota huomioon pelkästään Tooran sanoja, vaan myöskin Jumalan niihin punoman viisauden kaikki neuvot, unohtamatta Profeettojen kirjoja ja Kirjoituksia (Job,Psalmit,Saarnaaja, Valitusvirret, Laulujen Laulu, Sananlaskut, Ruut, Aikakirjat ja Ester). Juuri Jeshuan opetuksista me opimme, kuinka meidän tulee elää. Me saamme arvomme ja koko elämämme kasvupohjan Hänen opetuslapsinaan. Me opimme Hänen ohjeistaan, mitä merkitsee kuuliaisuus Jumalalle ja Hänen käskyilleen.

Jeshua on tänäkin päivänä meidän Rabbimme

Niin, Jeshua oli todellakin rabbi, ja Hänen tulisi pysyä rabbinamme tänäkin päivänä. Meitäkin kutsutaan Jeshuan opetuslapsiksi aivan niin kuin Hänen varhaisia seuraajiaan. Juutalaisessa rabbiinisessa kirjallisuudessa on mielenkiintoista todistusaineistoa, joka puhuu Jeshuan opetuslapsista, ja tahtoisin näyttää teille yhden esimerkin. ”Kun R. Eliezer pidätettiin Minuthin takia (harhaoppi), hänet tuotiin oikeuteen tuomittavaksi.Maaherra sanoi hänelle:”Kuinka voi kaltaisenne viisas mies harrastaa noita tyhjänpäiväisiä asioita?” Hän vastasi: ”Tunnustan, että tuomari on oikeassa.” Maaherra ajatteli, että mies puhui hänestä – vaikka hän tosiasiassa viittasi Isäänsä taivaassa – ja sanoi: ”Koska olet tunnustanut, että minä olen oikeassa, annan sinulle armon. Olet vapaa syytteistä.” Kun Eliezer palasi kotiinsa, hänen opetuslapsensa tulivat lohduttamaan häntä, mutta hän ei huolinut heidän lohdutuksistaan. R. Akiba sanoi hänelle: ”Opettaja, sallitko minun sanoa yhden monista minulle opettamistasi asioista?” Hän vastasi:”Sano se.” ”Opettaja”, hän sanoi, ”kenties jotain Minimin opetuksista on siirtynyt sinuun?” Hän huudahti: ”Akiba, olet muistuttanut minua. Kävelin kerran Sepforiksen ylätorilla, kun satuin vastakkain yhden Jeesus Nasaretilaisen opetuslapsen kanssa, nimeltään Jaakob Kefar-Sekaniasta (nyk. Saknein kylä), joka sanoi minulle: ´Toorassasi on kirjoitettu: Älä tuo porton palkkaa … Herran Jumalasi huoneeseen. Voidaanko sellaista rahaa käyttää kylpyhuoneen rakentamiseen Ylipapille?´ En vastannut tähän mitään. Hän sanoi minulle: Näin minulle opetti [Jeesus Nasaretilainen]: Porton palkkana nainen on ne hankkinut ja porton palkaksi ne palaavat; saastaisesta paikasta ne ovat tulleet, anna niiden mennä saastaiseen paikkaan. Nuo sanat olivat minulle mieleen ja siksi minut pidätettiin luopiona…” (Babylonian Talmud, opetus Avodah Zarah 16b-17a). 

Mitä näemme tässä varhaiselta 200-luvulta jKr. peräisin olevassa Talmudin kertomuksessa?

Näemme, että Galileassa oli juutalaisia, jotka tunnettiin Jeshuan opetuslapsina ja joita arvostettiin niin paljon, että heille esitettiin kysymyksiä Toorasta. Jeshuan opetuksia pidettiin suurena löytönä ja uusia ajatuksia sisältävinä, jotka tekivät vaikutuksen erääseen 200-luvun alun suurista rabbeista. Ja vielä enemmänkin, näemme sen perinnön, jonka Jeshua rabbina jätti Israelin maahan.

Kun luemme kreikankielistä Uutta Testamenttia, huomaamme, että Jeshuaa kutsutaan rabbiksi 16 kertaa. Annan niistä muutamia esimerkkejä, joista näkyy, kuinka Jeshuaan viitattiin rabbi-nimellä.

Matteus 26:49 ”Hän meni heti Jeesuksen luo ja sanoi: Terve, Rabbi! Ja suuteli häntä.”

Markus 9:5 ”Pietari vastasi ja sanoi Jeesukselle: Rabbi, meidän on tässä hyvä olla. Tehdään kolme majaa, yksi Sinulle, yksi Moosekselle ja yksi Elialle.”

Johannes 1:38 ”Jeesus kääntyi ja nähdessään heidän tulevan hänen perässään sanoi heille: Mitä te etsitte? He sanoivat Hänelle: Rabbi, missä sinä asut?

Jos tutkimme kreikankielisen tekstin heprealaista taustaa, silloin jokainen kreikan sanan ´didaskalos´ (opettaja) esiintyminen tekstissä täytyisi ymmärtää ”rabbina”. Tämä lähestymistapa lisäisi niiden kertojen määrää, jolloin Jeshuaa kutsuttiin ”rabbiksi” evankeliumeissa, arviolta noin 63 kerraksi.

Evankeliumeissa on muutamia mielenkiintoisia jakeita, joista tämä asia käy hyvin selville. ”Jeesus palasi Hengen voimassa Galileaan, ja hänen maineensa levisi kaikkialle ympäristöön. Hän opetti heidän synagogissaan ja kaikki ylistivät häntä” (Luukas 4:14-15). 

Pitäisi olla itsestään selvää, että sellaista henkilöä, jota ei pidetä rabbina, ei kutsuttaisi juutalaiseen synagogaan opettamaan Tooraa. Jeshua oli varsin tunnettu, siitä kertoo lause ”hänen maineensa levisi kaikkialle ympäristöön”. Toinen tästä tekstistä esiin käyvä tärkeä seikka on, että kun synagogassa olevat ihmiset kuulivat Jeshuan opettavan, he kaikki ylistivät häntä. Näin ei olisi tapahtunut, jos Jeshuaa ei olisi jo hyväksytty opettajaksi/rabbiksi, eikä häntä olisi pidetty rabbina, ellei hänellä olisi ollut opetuslapsia, jotka seurasivat häntä.

Yhteenvetona voimme todeta, että sekä Jeshuan seuraajat että Hänen vastustajansa pitivät Häntä rabbina. Hänen seuraajiaan kutsuttiin aina opetuslapsiksi, eivätkä he kutsuneet itseään koskaan kristityiksi. Itse asiassa sana ´opetuslapsi´ esiintyy UT:ssa 275 kertaa. Se on yleisimmin käytetty nimitys, jolla Jeshuan seuraajia kutsuttiin UT:ssa.

Mitä merkitsee olla Rabbin opetuslapsi Kristuksen syntymää edeltävinä ja seuraavina satana vuotena?

Hepreankielen sana, joka merkitsee opetuslapsena olemista, on ”shimush chachamim”. Ajankohdan olot mielessä pitäen tämä merkitsee, että diakonina tai rabbien palvelijana oleminen on periaatteessa opetuslapseuden ensimmäinen aste. Palvelet rabbiasi ja opit opettajaltasi kaiken, mikä liittyy Tooraan ja Jumalan Sanaan, samoin kuin sen, miten yltää opettajasi tasolle. Tällainen on opetuslapseuden tavoite: seurata, matkia ja olla rabbisi kaksoisolento. Kyse on enemmästä, kuin mitä kreikan sana pystyy ilmaisemaan. Kreikan ´toon matheetoon´ja ´tuus matheetas´ käännetään ´opetuslapset´, ´oppilaat´ ja ´seuraajat´. Heprean vastine on ´talmid´. 

Ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla ei voinut olla rabbin opetuslapsi, jollei sitoutunut palvelemaan rabbiaan ennen kaikkia muita velvoitteitaan. Babylonian Talmudissa on kuvaus siitä, miten opetuslapsen pitäisi palvella rabbiaan: hän tulee kantaa rabbin laukut, pestä rabbin jalat ennen makuulle käymistä, valmistaa hänelle hänen mieleistään ruokaa ja antaa hänelle rahaa kaikkiin hänen tarpeisiinsa.

Sen lisäksi opetuslapsi ei saa väittää rabbiaan vastaan julkisella paikalla. Hän ei voi kiistellä opettajansa kanssa Tooraa koskevista asioista, koska opettaja on opetuslapsensa ylin auktoriteetti. Lisäksi opetuslasten piti suojella opettajaansa. Siksi Jeshua käski opetuslapsiaan myymään viittansa ja ostamaan miekan.

Rabbin velvollisuuksiin kuuluu puolestaan ennen kaikkea opettaa Tooraa ja kouluttaa opetuslapsiaan tekemään kaikkensa ylittääkseen itsensä rabbinkin Tooran tuntemisessa ja soveltamisessa. Lisäksi rabbin velvollisuus on varjella opetuslapsiaan harhaopilta ja synniltä. Siitä syystä hänellä on oikeus nuhdella opetuslapsiaan ja arvostella heidän toimiaan.

Toisessa Kuningastenkirjassa on kiehtova teksti, josta käy ilmi, mitä opetuslapsena oleminen tarkoittaa.”Mutta Joosafat sanoi: ´Eikö täällä ole ketään Herran profeettaa, jotta voisimme hänen kauttaan kysyä neuvoa Herralta?´ Silloin eräs Israelin kuninkaan palvelijoista vastasi: ´On täällä Elisa, Saafatin poika, joka vuodatti vettä Elian käsille´”(2 Kun 3:11).

Profeetta Elisan suuruus osoitettiin kuvaamalla hänet profeetta Elian opetuslapseksi, ja hänen opetuslapseutensa suuruus oli se, että hänellä oli etuoikeus auttaa Eliaa pesemään kätensä.

Ajanlaskumme ensimmäisen vuosisadan juutalainen yhteisö otti hyvin vakavasti nämä opetukset, ja niin tehdään vielä nykyäänkin joissain piireissä.

Opetuslapset takaavat judaismin säilymisen

Opetuslapset ovat äärimmäisen tärkeitä juutalaisille, sillä heidän kauttaan itse judaismi säilyy ja jatkuu. Heistä muodostuu ketju ja jatkumo, joka takaa, että tulevat sukupolvet pysyvät omistautuneina Jumalan Siinain vuorella Israelille antamalle Tooralle ja sen vaikutuspiirissä. Ilman Mooseksen opetuslapsia, Joosuaa ja profeettoja, meillä ei olisi tänä päivänä judaismia eikä Raamattua. Vain Mooseksen seuraajien ja perinteen säilyttämisen kautta meillä on tänään Raamattu, ja sitä pidetään pyhänä ja totena, koska se on siirretty tunnontarkasti opetuslapselta toiselle.

Samaa ei voi sanoa kristinuskosta, koska Jeshuan opetuslapsia ei ollut enää 300-luvun puolivälin jälkeen. Bysantin kuningaskunta vei Jeshuan paikan ja korvasi Hänet ristinpuulla riippuvalla epäjumalalla. Kuollutta Jeshuaa kunnioitetaan elävän Daavidin Pojan sijasta, joka istuu Kaikkivaltiaan oikealla puolella.

Ainoa takuu judaismin ja aidon raamatullisen kristinuskon säilymisestä ja jatkumisesta on opetuslapseuden jatkuvuus, ja tämä on mahdollista vain, jos löytyy hyviä ihmisiä, jotka ovat halukkaita noudattamaan Raamatun opetuslasten esimerkkiä.

Muistan kun opiskelin 1960-luvulla Georgian kristillisessä koulussa lähellä Valdostaa, Georgiassa. Silloin pystyin sanomaan, kuka oli Bill Longin opetuslapsi ja kuka Howard Wakefieldin opetuslapsi sen nojalla, millaisia housuja he käyttivät. Bill Longin opetuslapsilla oli yleensä ilman vyötä pidettävät housut, kun taas Howard Wakefield käytti housuja, joissa oli 1,25 tuuman levyinen vyö. 

Jerusalemissa voitte nähdä ortodoksijuutalaisia suurine, erimuotoisine minkkihattuineen keskellä kesän kuuminta hellettä. Näitä turkishattuja on erikokoisia, erimuotoisia, erikorkuisia ja eripaksuisia; se joka tunnistaa erot, pystyy sanomaan hattumallin perusteella, ketä hasidijuutalaista rabbia he seuraavat. Opetuslapsi seuraa opettajaansa kaikilla mahdollisilla tavoilla. Hän käyttää samanlaista hattua, hän käy ostoksilla samoissa kaupoissa, ja vaikka maailmassa olisi yksi ainoa liike, jossa valmistetaan samanlaisia hattuja kuin rabbilla on, heidän täytyy ostaa hattunsa siitä liikkeestä. Tällainen on rabbiininen opetuslapseuttamismenetelmä, mutta eikö se ole aivan sama menetelmä, jota Jeshua käski Häntä seuraavien noudattaa?

Saanko muistuttaa teitä muutamasta Jeshuan opetuslapseuttamista koskevasta periaatteesta. Ne ovat samat kuin rabbiinisessa perinteessä, joka on elänyt vuosisatoja. 

Matteus 10:24-25: ”Ei opetuslapsi ole opettajaansa ylempi eikä palvelija isäntäänsä. Opetuslapselle riittää, että hänelle käy niin kuin hänen opettajalleen, ja palvelijalle niin kuin hänen isännälleen. Jos talon isäntää nimitetään Beelsebuliksi, kuinka paljon ennemmin hänen talonväkeään!

Matteus 10:37-38: ”Joka rakastaa isäänsä tai äitiään enemmän kuin minua, ei ole minulle kelvollinen, ja se joka rakastaa poikaansa tai tytärtään enemmän kuin minua, ei ole minulle kelvollinen. Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, ei ole minulle kelvollinen.”

Tämän tekstin sanoman ydin on, että opetuslasten täytyy pitää rabbinsa/opettajansa ensimmäisellä sijalla elämässään.Tämä teksti ei opeta opetuslasta vihaamaan fyysistä isäänsä tai toista perheenjäsentä, vaan se opettaa, että jos haluaa olla suuren rabbin opetuslapsi, ihmisellä täytyy olla elämässään tietty tärkeysjärjestys. Syy tähän sääntöön johtuu siitä, että sen, mitä Jeshua ja moni varhaisempi rabbi teki, katsottiin olevan Tikun Olam – vialle menneen ja särkyneen maailman korjaamista.

Kun opetuslapsi oppii Tooraa rabbiltaan, hän toteuttaa elämänsä tärkeintä asiaa. Hän yhdistää Siianin vuorta Siionin vuoreen ja menneisyyttä Israelin tulevaisuuteen. On profetaalinen lunastusteko opiskella Tooraa auktoriteetin omaavan opettajan kanssa. Mooses laski perustuksen opetuslapseuden periaatteelle erämaassa. Lukekaa nämä kaksi kohtaa ja oppikaa niistä:

4 Mooses 14:24: ”Mutta koska minun palvelijassani Kaalebissa on toinen henki, ja hän on seurannut minua täydestä sydämestään, minä vien hänet maahan, jossa hän kävi, ja hänen jälkeläisensä saavat sen omakseen.”

4 Mooses 32:11:” Totisesti, ne Egyptistä lähteneet miehet, jotka ovat kaksikymmenvuotiaita tai sitä vanhempia, eivät saa nähdä sitä maata, jonka minä valalla vannoen lupasin Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille. He eivät seuranneet minua kokosydämisesti.”

Avainsana näissä kahdessa tekstissä, kuten niin monessa muussakin, on sana ´seurata´. Uudessa Testamentissa näemme Jeshuan ja Paavalin soveltavan aivan samaa kaavaa opetuslapsiinsa.

Otan esimerkit vain Matteukselta, koska emme nyt koske synoptisiin ongelmiin, vaan tässä artikkelissa käsittellään juutalaista menetelmää, jossa opetetaan hyviä miehiä kantamaan viestikapulaa sukupolvien halki.

Ensimmäisen vuosisadan rabbiinisen judaisminn opetuslapselta edellyttämät palvelut olivat paljon tärkeämmät opettajalle, kuin mitä olemme oppineet Raamatusta.

Tunnettu kohtaus Jeshuan ja Pietarin yhteenotosta on klassinen opetuslapseustarina: 

Matteus 16:23-24: ”Mutta hän kääntyi poispäin ja sanoi Pietarille: ´Väisty tieltäni, Saatana! Sinä olet minulle ansa, sillä sinä et ajattele asiaa Jumalan kannalta vaan ihmisten.´ Sitten Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ´Jos joku tahtoo kulkea minun perässäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.´”

Pietari ei jättänyt Jeshuaa eikä loukkaantunut. Hän korjasi asenteensa ja seurasi Jeshuaa lopun elämäänsä aina siihen asti, kun hän kärsi marttyyrikuoleman Roomassa. Rabbi voi ja hänen täytyy nuhdella tarvittaessa opetuslapsiaan. Huomaamme edellisestä katkelmasta, miten Jeshua oli järkyttynyt seuraajiensa käyttäytymisestä ja asenteista, sen tähden Hän näytti heille tunteensa niin jyrkällä tavalla.

Voimme päätellä tästä, että opetuslapseudessa opiskelun osuus on tärkeä, mutta opetuslapsen opettajalleen tekemä käytännön palvelutyö on vielä tärkeämpi, sillä siinä koulitaan opetuslapsen luonnetta. Rabbi Maier sanoo tämän viisauden vielä selvemmin: ”Olemme oppineet, että opetuslapsi, joka on opiskellut ja panostanut opiskeluunsa, mutta ei ole palvellut Rabbiaan, on vielä typerys.”

Ei voi olla hyvä opetuslapsi, jos ei seuraa rabbiaan ja palvele häntä kaikkein arkipäiväisimmissä asioissa. UT:ssa Jeshua tuo esiin saman asenteen kertomuksessaan kahdesta pojasta.

Matteus 21:28-31: ”Mitä ajattelette tästä? Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Hän meni toisen luo ja sanoi: ´Poikani, mene tänään työhön viinitarhaan.´Tämä vastasi: ´En minä halua´, mutta myöhemmin hän katui ja meni. Isä meni toisen pojan luo ja sanoi samoin. Tämä vastasi: ´Minä menen, herra´, mutta ei mennytkään. Kumpi näistä kahdesta noudatti isänsä tahtoa?”

Tässä Jeshuan opetuslapsilleen kertomassa tarinassa näemme saman peeriaatteen. Poikaa, joka sanoi ´kyllä´, ei pidetä hyvänä poikana ja hyvänä opetuslapsena, vaan häntä, joka meni ja teki palveluksen.

Rabbien mukaan opetuslapsi voi olla erittäin älykäs ja hyvä oppilas, mutta jos hänellä ei ole nöyryyttä ja palvelijan mieltä, hänestä ei tule koskaan hyvää opetuslasta. On tärkeää hankkia tietoa kirjoista ja opillisista periaatteista, mutta jos opetuslapsi ei ole halukas palvelemaan rabbiaan – oppimaan miten elää siunatakseen toisia – silloin hän ei ansaitse olla rabbin oppilas.

UT:ssa näemme, että Jeshua asui Pietarin ja hänen perheensä talossa kaksi vuotta Kapernaumin kylässä. Kenen arvelet pesseen Jeshuan pyykin? Kuka mahtoi laittaa hänelle ruokaa? Jeshuaa pidettiin jo suurena rabbina, parantajana, ihmeitten tekijänä, joka pystyi ruokkimaan 5000 ihmistä viidellä pitaleivällä ja kahdella kalalla. Jeshuan opetuslapset eivät istuneet kirkossa eivätkä opiskelleet työkirjaansa kaiken päivää. Pikemminkin he oppivat kulkiessaan ja seuratessaan Jeshuaa Galilean vuorilla ja alhaalla Jordan-virran laaksossa. Tämä oli rabbiininen opetuslapseuttamismenetelmä.

Tässä mielenkiintoinen tarina, joka osoittaa, miten opetuslapsi oppii rabbiltaan: 

”Rabbi Akiva sannoi. ´Kerran kävelin tiellä ja näin kuolleen ihmisen. Tämä kuollut tarjosi tilaisuuden tehdä hyvä teko. Kannoin ruumista selässäni neljä mailia kunnes löysin hautausmaan, jonne voisin haudata ruumiin. Sieltä menin tapaamaan Rabbi Eliezeriä ja Rabbi Joosuaa. Kerroin heille tarinan. Heidän vastauksensa oli:´Sinun pitäisi tietää, että jokainen askel, jonka otit kuolleen ruumis selässäsi, luettaisiin sinulle samana kuin jos olisit vuodattanut verta.´ Akivan vastaus näille kahdelle suurelle rabbille oli: ´Siitä hetkestä lähtien en lakannut palvelemasta rabbia. Minusta oli paljon arvokkaampaa palvella rabbejani kuin vain oppia heiltä.” (Jerusalemin Talmud, nazir 34a-34b).

Yksi pääsäännöistä, joka liittyy opetuslapsen suhteeseen hänen opettajaansa, on että opetuslapsi ei saa tehdä päätöstä (Halachaan perustuvaa päätöstä) rabbiaan uhmaten. Toisin sanoen, opetuslapsi ei saa olla julkisesti eri mieltä rabbinsa kanssa. Julkisella paikalla opetuslapsen täytyy kunnioittaa rabbinsa tekemää päätöstä Jumalan Sanasta.

Miten Rabbiksi tullaan?

Sana semicha tarkoittaa virkaan vihkimistä, ja sen tekee kolme muuta rabbia, joilla on hyvä asema yhteisössä. Tutkintojen ja kokeitten jälkeen nämä kolme rabbia laittavat kätensä kandidaatin pään päälle ja lausuvat siunauksen ja antavat hänelle rabbin arvonimen. Ei ole olemassa mitään määrättyä opinto-ohjelmaa eikä määrättyä aikamäärää, joka opetuslapsen on vietettävä rabbinsa kanssa, ennen kuin hän voi valmistua ja tulla rabbiksi. Kun hänen rabbinsa on sitä mieltä, että opetuslapsi on valmis, ja kolme muuta yhteisön rabbia tenttaa opetuslasta ja toteaa hänet valmiiksi olemaan opastaja ja suorittamaan rabbiuden vaatimat tehtävät, silloin opetuslapsesta tulee rabbi.

Semicha oli hyvin tärkeä seurakunnalle 2000-luvulla. Tasapäistävän iukuhihna– menetelmän mukaan opiskelija valmistuu yliopistosta tai Raamattukoulusta ja saa sillä perusteella automaattisesti saarnaajan tai pastorin arvonimen, ja hänet asetetaan johtamaan seurakuntaa. Tämän nykyaikaisen järjestelmän myötä käsite omakohtaisesta kutsumuksesta palvelutyöhön on muuttunut harvinaiseksi ilmiöksi. Mahdollisuudet löytää aidosti hengellinen johtaja, joka on tuntenut Jumalan kutsuvan hänet paimentamaan tai johtamaan opetuslasten yhteisöä, ovat vähentyneet, koska useimmiten liukuhihnamenetelmän tuottama pastori on saanut opetusta, mutta ei ole ollut opetuslapsi.Todellisia ja menestyviä Messiaan Ruumiin paimenia ovat ne, jotka ovat itse olleet opetuslapsia ja joilla on omia opetuslapsia. Rabbi/paimen ei voi opetuslapseuttaa muita, ellei hän itse ole käynyt läpi opetuslapseutta. Periaatteena on: ihminen ei voi antaa sitä, mitä hänellä ei ole. Tullakseen rabbiksi/paimeneksi ja kasvattaakseen opetuslapsia, Jumalan miesten, joilla on kutsu palveluun, täytyy asua samassa yhteisössä huomattavan pitkä ajanjakso johtamassa ja kouluttamassa opetuslapsia ja voittamassa niin Jumalan kuin ihmistenkin suosion.

Rabbi Zalman Posner palveli yli 50 vuotta Shaarit Israelin ortodoksisynagogassa Nashvillessä. Hänen onnistui voittaa kaupungissa sekä juutalaisten että kristillisten seurakuntien kunnioitus. Useimpina sunnutaiaamuina sattui, että en päässyt kenenkään kyydissä kirkkoon, joten minulla oli tapana kävellä koko matka Lipscombista West Endiin. Eräänä sunnuntaiaamuna tulin vähän liian aikaisin West Endin kirkkoon, eivätkä ovet olleet vielä auki. Näin Rabbi Posnerin toimistossa valoa ja päätin mennä tervehtimään häntä.

Ortodoksirabbit ovat opetuslastensa tavattavissa; opetuslapsi voi käydä normaalisti rabbinsa luona hyvin lyhyellä varoitusajalla ja joskus aivan varoittamattakin.

Koputin rabbin ovelle, ja hän kutsui minut sisään toimistoonsa.Istuimme alas ja meillä oli hyvä juttutuokio. Hetken päästä hän nousi tuolistaan, käveli ikkunan luo ja katsoi ulos. Hän kutsui minut vierelleen näyttääkseen, mitä hän näki ikkunasta. Menin hänen luokseen, ja hän osoitti hyvinpukeutuneita miehiä ja naisia, jotka olivat menossa West Endin kirkkoon. Hän sanoi: ”Joseph, he ovat hyviä ihmisiä. He antavat synagogaan tulevien juutalaisten pysäköidä autonsa heidän pysäköintialueelleen. Mutta eikö ole kummallista, että he tulevat kirkkoon joka viikko palvomaan kuollutta, ristillä riippuvaa juutalaista, mutta eivät pidä elävistä juutalaisista?” Sanoin: ”Rabbi, miksi sanotte noin?” Rabbi Posner kääntyi puoleeni oudon näköisenä ja sanoi: ”Olen ollut täällä rabbina 13 vuotta (keskustelu käytiin vuonna 1967) eikä yksikään tuosta kirkosta ole koskaan kutsunut minua mihinkään. Me olemme naapureita; pitäisi kai naapureilla olla jotain puhuttavaa toistensa kanssa.”

Vuonna 1962 kävin Valdostan kaupungin ulkopuolella erään afro-amerikkalaisen kirkon herätyskokouksessa. Vieraileva puhuja oli Marshall Keeble. Palveluksen ja saarnan jälkeen menin veli Keeblen luo tervehtimään häntä, ja hän kysyi mistä olin kotoisin. Sanoin olevani Jerusalemista, Israelista. Veli Keeble kysyi, mitä halusin tehdä päätettyäni koulun, ja minä vastasin: ”Haluan saarnata.” Veli Keeble sanoi: ”Älä saarnaa!” Ja lievensi sitten äkkiä sanojaan:”Älä saarnaa, ellei sinun ole pakko saarnata, sillä Herra on kutsunut sinut evankelistaksi.”

Rabbin/Paimenen täytyy valita opetuslapsensa

Miten rabbi valitsee ne ihmiset, joiden hän haluaa tulevan hänen opetuslapsikseen ja jatkavan hänen näkyään ja opetustaan ja yltävän vielä parempaan? No UT:ssa meillä on yksi verraton esimerkki – Itse Jeshua ja apostoli Paavali.

Ensimmäiseksi huomaamme, että rabbi valitsee aina opetuslapsensa, ei koskaan toisinpäin. Tämä seikka on erittäin tärkeä, koska rabbin ja hänen opetuslastensa välillä on olemassa tietty kemia. Tämän kemian tunnistaa tietyistä asioista:

1. Opetuslapsi on siinä iässä, että häneen voidaan vaikuttaa ja että hän on vastuullinen.

2. Opetuslapsi on tekevä ja toimelias ihminen; ei kannata ottaa sellaista ihmistä, joka ei tee mitään mainitsemisen arvoista ja sitten oitis panna hänet tekemään työtä.

3. Opetuslapsi on halukas tekemään uhrauksia palvellakseen, opiskellakseen ja seuratakseen rabbia. Jos henkilö ei ole halukas uhrauksiin ollakseen opetuslapsi, hän ei ole valmis tulemaan opetuslapseksi.

4. Opetuslapsikandidaatilla on potentiaalia seistä lopulta omilla jaloillaan ja jatkaa herransa tehtävää ja näkyä.

Kun katsomme, miten Elia valitsi Elisan, näemme, kuinka ylläolevat kohdat löytyvät kuvauksesta. ”Lähdettyään sieltä Elia kohtasi Elisan, Saafatin pojan, tämän ollessa kyntämässä. Kaksitoista härkäparia kulki hänen edellään, ja hän itse ajoi kahdettatoista. Elia meni Elisan luo ja heitti viittansa hänen ylleen. Elisa jätti härät, juoksi Elian perään ja sanoi: ´Salli minun suudella hyvästiksi isääni ja äitiäni, sitten minä seuraan sinua.´ Elia sanoi: ´Mene, mutta tule takaisin. Muista, mitä olen sinulle tehnyt.´ Elisa palasi hänen luotaan, otti härkäparin ja teurasti sen. Härkien ikeestä ja aurasta tekemällään tulella hän keitti lihat ja antoi ne väelle, ja he söivät. Sitten hän nousi, seurasi Eliaa ja palveli häntä” (1 Kun. 19:19-21).

Huomatkaa, että kaikki luettelemani neljä kohtaa toteutuvat Elian ja Elisan tapauksessa. Elia näki Elisan kyntämässä vahvalla härkälaumalla; tämä osoitti, että nuori mies oli menestyvä ja tasokasta työtä ahkerasti tekevä. Elisa oli halukas kuulemaan ja tottelemaan Eliaa, eikä edes mennyt sanomaan hyvästejä perheelleen. Hän oli valmis uhraamaan myös härkänsä – nykyaikana se vastaisi sitä, että joku uhraisi Lamborgini traktorinsa, 12 sylinterisen hevosvoimia pullistelevan, sytyttäen sen tuleen uhriksi Herralle.

Ortodoksijudaismin menestyvän opetuslapseuttamisen avain on se, että rabbi valitsee henkilön, joka on opetuslapseuttamisen arvoinen, ja näkee sitten vaivaa opettaakseen hänelle kaiken, kouliakseen häntä ja parantaakseen hänen tunne-elämänsä ja haavansa.

Minä olen ollut onnekas; minulla on ollut hyviä ihmisiä opettamassa minua aina alakoulusta yliopisto-opintoihin asti niin USAssa kuin myös Jerusalemissa. Nämä opettajat tekivät paljon enemmän kuin vain jakoivat tietoa.

Nykyään älypuhelimen ja tietokoneen kautta saa enemmän tietoa kuin kenelläkään suurella opettajalla on koskaan ollut. Rabbi Google on maailman viisain rabbi, mutta Rabbi Googlelle minä tai kukaan muukaan ei ole opetuslapsi,sillä opetuslapsi voi olla vain se, jolla on henkilökohtainen suhde opettajaan. Opetuslapseuttaminen on mahdollista vain luokkahuoneen ulkopuolella, ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Opetuksen, netin ja kirjojen kautta voidaan jakaa vain tietoa, kun taas todellinen opetuslapseuttaminen voi tapahtua vain palvelemisen ja todellisten ihmissuhteiden kautta.

Rabbiinisen opetuslapseuden eri vaiheet

Opetuslapseuttamisen ensimmäinen vaihe on kutsua opetuslapset aterialle. Yhdessä ruokailu antaa mahdollisuuden tarkkailla potentiaalista opetuslasta. Kiinnitä aterian aikana huomiota seuraaviin seikkoihin: opetuslapsen vaikeneminen ja hänen antamansa palaute (reaktiot, väitteet ja vastaukset) keskusteluusi. Yritä tutustua heihin henkilökohtaisesti ja kerro heille itsestäsi.

Seuraavassa vaiheessa opetuslapsi laitetaan koetteelle. Ensimmäinen koe, joka hänen täytyy läpäistä, liittyy hänen halukkuuteensa oppia ja siihen, miten paljon hän panostaa oppimiseen. Anna opetuslapselle tehtävä, jolla ei ole mitään tekemistä oppimisen, opiskelijana tai rabbina olemisen kanssa. Lähetä hänet torille tekemään ostoksesi tai hakemaan pesulasta pyykkisi. Anna hänelle seuraavaksi älyllinen haaste. Anna hänelle kirja tai teksti ja pyydä häntä lukemaan, sisäistämään ja selittämään siitä joku jakso itsellesi. Tämä on rabbina sinulle oiva tilaisuus haastaa opetuslapsesi, jotta näet, kuinka paljon hän on halukas näkemään vaivaa oppiakseen ja paneutuakseen antamaasi aineistoon.

Teidän täytyy opiskella myös yhdessä; tarkkaile opetuslastasi nähdäksesi, kuinka kukin opiskelee ja kommunikoi toisten kanssa. Haasta opetuslapsesi kiinnittämään huomiotaan uskollisuuteensa ja kykyynsä pysyä uskollisena myös paineen alla ja ongelmien kohdatessa.

On hyvin tärkeää, että opetuslapsesi osaa olla yksi muiden joukossa ja tehdä yhteistyötä muiden opetuslapsiesi kanssa, niin ettei hän ole yli-innokas ja kilpaile muiden kanssa. Älä hylkää opetuslapsiasi, vaikka he eivät selviäisi kaikista näistä kokeista. Ojenna heitä sen sijaan kerran pari ja neuvo heitä, miten he voivat selviytyä paremmin toisella tai kolmannella kerralla. Mutta jos he epäonnistuvat jatkuvasti eivätkä osaa vetää ojennuksista oikeaa johtopäätöstä eivätkä korjaa virheitään, sinun täytynee lähettää heidät pois.

Rabbit opettavat ryhmässä jokaista henkilökohtaisesti. Jeshuakin käytti tätä samaa menetelmää opetuslastensa kanssa. Hän kutsui jokaisen opetuslapsensa yhden kerrallaan ja kokosi heistä niin yhteisön. Tässä muutama esimerkki:

”Seuraavana päivänä aikoessaan lähteä Galileaan Jeesus tapasi Filippoksen ja sanoi hänelle: ´Seuraa minua.´ Filippos oli Beetsaidan kaupungista, kuten myös Andreas ja Pietari. Filippos tapasi Natanaelin ja sanoi hänelle: ´Me olemme löytäneet hänet, josta Mooses laissa ja profeetat kirjoissaan ovat kirjoittaneet: Jeesuksen, Joosefin pojan, Nasaretista´(Joh.1:43-45).

Seuraava esimerkki siitä, miten Jeshua valitsi opetuslapsiaan, sijoittuu Hänen palvelutyönsä loppupuolelle. 

Jeesus tuli Jerikon kaupunkiin ja kulki sen läpi. Siellä oli mies, jonka nimi oli Sakkeus. Hän oli publikaanien esimies ja oli rikas. Hän halusi nähdä, kuka Jeesus oli, mutta ei voinut väkijoukon takia, koska hän oli pienikokoinen. Niinpä hän juoksi edelle ja kiipesi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen, joka kulkisi siitä ohi. Tultuaan sille paikalle Jeesus katsoi ylös ja sanoi: ´Sakkeus, tule nopeasti alas, sillä tänään minun pitää olla sinun kodissasi.´ Sakkeus tuli nopeasti alas ja otti hänet iloiten vastaan. Tämän nähdessään kaikki nurisivat sanoen: ´Syntisen miehen luo hän meni majailemaan´(Luuk.19:1-7).

Nämä ovat esimerkkejä klassisesta rabbien menetelmästä, jolla he vakoilevat, kenellä on potentiaalia tulla opetuslapseksi. Jeshua oli rabbi, eikä hän katsonut ihmisen tai hänen perheensä ulkoista olemusta, vaan hän etsi ihmisiä, joilla oli synnynnäinen kiinnostus Hänen Kuningaskuntansa päämääriin – levittää Jumalan Kuningaskuntaa Israelissa ja myöhemmin koko maailmassa. 

Rabbin tavoite on kouluttaa lisää rabbeja. Sen vuoksi Jumalan Sanan ja rabbiinisen kirjallisuuden opiskeluun on suhtauduttava suurella vakavuudella, ja sen eteen on nähtävä vaivaa. Rabbi odottaa, että hänen opetuslapsensa suojelevat ja palvelevat häntä ja asettavat hänet oman perheensä edelle. Opetuslapsen opettajaansa kohtaan tunteman uskollisuuden on oltava ehdoton.

UT:ssa Jeshua opettaa opetuslapsilleen juuri tätä. Meistä tämän ajan lapsista se tuntuu kohtuuttomalta, mutta jokainen rabbi ensimmäiseltä vuosisadalta eKr aina 200-luvun alkuun jKr vaati sitä opetuslapsiltaan. Rabbi näkee paljon vaivaa opetuslastensa eteen, ja heidän odotetaan vuorostaan osoittavan 100%:n uskollisuutta rabbiaan ja hänen opetuksiaan kohtaan.

Jos joku tulee minun luokseni eikä vihaa isäänsä eikä äitiään, vaimoaan ja lapsiaan, veljiään ja sisariaan, jopa omaa elämäänsä, hän ei voi olla minun opetuslapseni” (Luuk.14:26).

Tässä jakeessa sana ´vihata´ ymmärretään usein väärin. Sanakirja selittää tämän kreikan sanan ´miseo´ merkitykseltään paljon laajempana kuin pelkkänä vihaamisena. Vihata ei merkitse aina samaa kuin ´inhota, kammota´. Tämän kreikan sanan päämerkitys voi olla: suhtautua vähemmällä kiintymyksellä, rakkaudella tai arvostuksella.

Kun opetuslapsi sitoutuu seuraamaan rabbiaan, kompromissin tekemiseen ei ole enää mahdollisuutta, vaan sitoutumisen täytyy olla täydellinen. Tätä myös Jeshua vaatii meiltä 2000-luvun lapsilta.

Tähän asiaan liittyen on olemassa muuan mielenkiintoinen tarina Rabbi Akivasta, joka oli syntyään pakana, mutta kääntyi juutalaisuuteen, koska eräs jerusalemilainen nuori nainen rakastui häneen. Tämä nainen opetti hänet lukemaan ja kirjoittamaan, niin että hän pystyi opiskelemaan akatemiassa tullakseen rabbiksi. Rabbi Akiba opiskeli ja seurasi opettajiaan/rabbejaan 24 vuoden ajan, ennen kuin hänestä itsestään saattoi tulla rabbi, ja vasta silloin hän pääsi palaamaan kotiinsa vaimonsa Rachelin luo. Rachelin isä, joka oli yksi Jerusalemin rikkaimpia miehiä, oli kieltänyt tyttärensä. Rachelin oli pakko leikata hiuksensa ja myydä ne saadakseen varoja Rabbi Akiban koulutusta varten, ja hän elätti itsensä pyykinpesijänä. Tämä on äärimmäinen esimerkki täydellisestä sitoutumisesta Tooran opiskeluun ja uskollisuudesta opettajille.

Millainen vaikutus Rabbien opetuslapseuttamismenetelmillä 

on tämän päivän opetuslapseuttamiseen?

Ortodoksijuutalaiset ovat onnistuneet kasvattamaan opetuslapsia Israelissa ja länsimaisissa yhteisöissä ympäri maailmaa. Siksi Jeshuan opetuslasten olisi viisasta oppia heidän menestyksestään ja pyrkiä samaan Messiaan ja Jumalan Kuningaskunnan hyväksi.

Yksi maailman menestyvimpiä järjestöjä on Chabad, Lubavitch liike. Tämä liike sai alkunsa Ukrainassa noin 200 vuotta sitten ja kuului osana Hasidiherätykseksi kutsuttuun liikehdintään. Hasidiherätys syntyi monien itäeurooppalaisten rabbien vastareaktiona pettymykseen, jonka oli aiheuttanut Shabtai Zvi-niminen väärä Messias. Tämän väärän messiaan, Shabtai Zvin, aiheuttama suuri pettymys ja messiaanisen toivon romahdus, oli luonut hengellisen tyhjiön. Vastapainona virisi uusi innostus, joka synnytti hasidiliikkeet, jotka käsittävät nykyään suurimman osan siitä mitä kutsutaan ”ortodoksijuutalaisuudeksi”.

Mitä Chabad-liike on tehnyt saadakseen joukkoonsa uskoon kääntyneitä (kääntyneillä en tarkoita pakanuudesta kääntyneitä, vaan maallistuneita, sulautuneisa juutalaisia)? Chabad keskittyi lukio-ja yliopisto-opiskelijoihin. He avasivat ”Hillel talon” – eräänlaisen veljeskunnan juutalaisille lähes kaikilla yliopistokampuksilla USAssa ja Euroopassa, ja nyt myös muissa osissa maailmaa.

He sijoittavat ympäri maailmaa oleviin Chabad-taloihin johtotehtviin nuoria aviopareja, joilla on lapsia. Nämä nuoret perheet ovat itse käyneet läpi opetuslapseuskoulun, ja johtajina heidät täyttää innostus ja palo tehtäväänsä. He tekevät myös työtä luodakseen vieraanvaraisuuden, avoimuuden ja suvaitsevaisuuden ilmapiirin ja tarjoavat kevyttä syötävää ja juotavaa. Kaikki ovat tervetulleita ja hyväksyttyjä, niin juutalaiset kuin ei-juutalaiset.

Chabad-taloon tulijat laitetaan oitis töihin ja heitä pyydetään auttamaan siivouksessa ja ruuanlaitossa tai lähtemään ostoksille rabbin kanssa. Opiskelu tapahtuu aina pienissä ryhmissä ja paikassa, joka ei tunnu uhkaavalta, esimerkiksi rabbin kotona, puistossa tai kahvilassa. Opiskelu pohjautuu aina johonkin rabbiiniseen tarinaan, jossa on moraalinen tai yhteiskunnallinen opetus. Ketään ei pakoteta eikä painosteta, vaan motivointi tapahtuu esimerkin kautta ja herättämällä tarpeen yhteisöön kuulumisesta ja Jumalan puoleen kääntymisestä. Tämä on hyvin tärkeä näkökohta, sillä jokainen nuori etsii identitettiä ja ryhmään kuulumista. Vähitellen siirrytään rabbien teksteihin, esimerkiksi Mishnaan ja Talmudiin, ja myöhemmin rabbiiniseen aineistoon ja Kabbalaan.

Tämän prosessin lopuksi opetuslapsi on valmis omistamaan elämänsä Chabadille. Viimeiseen jaksoon kuuluu osana myös puolison valinta – naimattomia nuoria autetaan löytämään elinikäinen puoliso, joka on sitoutunut samoihin arvoihin.

Kaikissa hasidiliikkeissä rabbia lähes palvotaan. On tapauksia, joissa opetuslapsi, joka tahtoo palvella rabbiaan, on halukas maksamaan tuhansia dollareita siitä etuoikeudesta, että saa tarjota hänelle kyydin kotiin lentokentältä. Mielestäni tällainen omistautuminen on paljon suurempaa kuin useimpien kristittyjen omistautuminen Jeshualle tai Isälle. En ole ehdottamassa, että Messiaan Ruumiin maallisten johtajien pitäisi ottaa käyttöön näitä äärimmäisyyksiin meneviä muotoja, mutta olen kyllä sitä mieltä, että siitä tuttavallisesta suhteesta ja lähes olemattomasta kunnioituksesta, joka nykyään on tavallista opetuslapsena olevien ja opetuslapseuttajien välillä, puuttuu jotain olennaista. Syypäitä tähän ovat johtajat – ne, jotka suhtautuvat itseensä ja opetuslapseuttamiskutsuunsa kevyesti.

Katsokaamme, mitä Jeshua vaati opetuslapsiltaan, ja mitä Hän opetti heille:

”Opetuslapsi ei ole opettajaansa ylempi eikä palvelija isäntäänsä. Opetuslapselle riittää, että hänelle käy niin kuin hänen opettajalleen, ja palvelijalle niin kuin hänen isännälleen...” (Matt.10:24-25).

Tämä Jeshuan toteamus kuvaa tarkasti joidenkin Hänen aikansa suurten rabbien asemaa. Kun Jeshua kutsui seuraajiaan seuraamaan Häntä ja ennusti Hänen seuraamisensa olevan ”Ota ristisi, ja seuraa minua”, itse asiassa Hän sanoi heille: ”Teidän on oltava sellainen kuin minä olen. Se ei tule olemaan helppoa; se on oleva vaikeaa. Mutta jos aiotte olla opetuslapsiani, teidän on tehtävä, mitä minä teen.”

Tämä periaate kertoo kaikessa yksinkertaisuudessaan, millaista oli olla opetuslapsi Jeshuan aikana ja sen ajan juutalaisessa kulttuurissa. Se on ainoa todellinen tapa tehdä todellisia Jeshuan opetuslapsia. Ja siihen pystymme vain, jos olemme itse Jeshuan opetuslapsia.

Tällainen on yksi Jeshuan viimeisistä opetuksista opetuslapsilleen:

Joka rakastaa elämäänsä, menettää sen, mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, säilyttää sen iankaikkiseen elämään. Jos joku minua palvelee, seuratkoon hän minua, ja missä minä olen, siellä myös minun palvelijani on oleva. Jos joku palvelee minua, niin Isä kunnoittaa häntä” (Joh.12:25-26).

Jeshuan Hyvä Uutinen on radikaali ja vallankumouksellinen sanoma, jonka selvänä tarkoituksena on muuttaa maailma ja tehdä loppu ihmiskunnan epäjumalanpalveluksesta ja turmeltuneisuudesta. Kyse ei ole uskonnollisesta pelistä tai yhteiskunnallisesta sopimuksesta, joka pyrkii varmistamaan Messiaan opetuslasten onnen, menestyksen ja sosiaalisen aseman tavoittelun.

Jumalan ihmiskunnalle antamia lupauksia täyttyy päivittäin, ja Messiaan paluu on oleva täyttä totta. Koko ihmiskunta saa nähdä omin silmin Jumalan hallintavallan maan päällä, ja tuomiopäivästä on tuleva suuri kokemus kaikille, niin oikeamielisille ja vanhurskaille kuin pahoille. Jeshua istuutuu tuomarin istuimelle ja kaikki liha on vapiseva, ja lampaat ja vuohet kulkevat hänen sauvansa alitse. Hän yksin päättää, ketkä menevät oikealle ja ketkä vasemmalle, ketkä palavat tulessa ja ketkä saavat kruunun, ketkä iloitsevat ja ketkä itkevät. Evankeliointi tempaa ihmisiä turvaan tulesta ja valmistaa heitä vastaanottamaan kruunun – tämän vaihtoehdon saa jokainen, joka seuraa Messiasta. Tämä on Jeshuan varhaisten opetuslasten vanha sanoma. Lisäksi se on ainoa sanoma, jossa on voima muuttaa ihmisen elämä, niin menneinä aikoina kuin nykyaikana.

Ole Jeshuan opetuslapsi – etsi itsellesi opettaja, joka on jo Messiaan opetuslapsi, ja seuraa häntä.

Netivyah Jerusalem, Israel

Opetuksia Siionista

No 38 kesäkuu 2019

Exit mobile version