Kirjoittanut: Joseph Shulam
Serubbaabel oli Juudan käskynhaltijana sinä aikana kun Persia hallitsi Juudaa vuosina 538-520 eKr. Hän oli Joojakinin pojanpoika, toiseksi viimeisin Juudan kuninkaista.
Maanpaon loppupuolella Serubbaabel johti 42 360 juutalaista vankia Babyloniasta takaisin Juudan maalle. Hepreaksi tätä ajanjaksoa kutsutaan nimellä ”Shivat Zion” eli ”Paluu Siioniin”. Serubbaabel oli Persian kuninkaan, Kyyroksen suojatti, jonka Jesaja ylisti olevan Jumalan messias, sen vuoksi, että hän päästi juutalaiset vankeudesta ja salli heidän palata takaisin Israelin maahan siitäkin huolimatta, että hän oli pakanakuningas ja epäjumalanpalvelija.
Heprealainen raamattu mainitsee Serubbaabelin yleensä yhdessä ylipappi Joosuan (Yeshua), Joosadakin pojan kanssa, sillä he molemmat olivat johtajia Babyloniasta suuntautuvassa toisessa paluumuuton aallossa. Ensimmäisessä muuttoaallossa kansaa johtikaksimiestä,poliittinenjohtaja ja pappi. Nehemia oli johtaja ja Esra oli pappi ja uskonnollinen johtaja.
Yhdessä nämä neljä johtajaa kokosivat juutalaisen kansan johtajuuden Babylonian pakkosiirtolaisuuden jälkeen Jerusalemin muurien ja Herran Huoneen jälleenrakentamisessa.
Persian Kuningas Darius I nimesi Serubbaabelin Juudan maaherraksi. Kun Dariuksen valta kotimaassaan alkoi heiketä kapinan ja levottomuuksien vuoksi, olosuhteet tarjosivat juutalaisille johtajille työprojekteja Jerusalemin ja Temppelin jälleenrakennuksen parissa.
Serubbaabel ja Sesbassar
VaikkaHaggain,Sakarjan,Esran ja Nehemian kirjoissa mainitaan Serubbaabel, niistä ei selviä montakaan yksityiskohtaa tämän elämästä. Kuitenkin yksi selkeä tosiasia on se, että Serubbaabelilla on yhteys kuningas Daavidin sukuun ja oli näin ollen jopa kuninkaallisen linjan jälkeläisiä. Tästä syystä Serubbaabel esiintyy sekä Matteuksen että Luukkaan Yeshuan sukuluettelossa. I Aikakirjan 3:19-21 Serubbabelin perheen sukuluettelo. ”Ja Pedajan pojat olivat Serubbaabel ja Siimei. Ja Serubbaabelin pojat olivat Mesullam ja Hananja, ja heidän sisarensa oli Selomit; vielä Hasuba, Oohel, Berekja, Hasadja ja Juusab-Hesed, kaikkiaan viisi.
Ja Hananjan pojat olivat Pelatja ja Jesaja, Refajan pojat, Arnanin pojat, Obadjan pojat ja Sekanjan pojat.”
Serubbaabelin syntyperästä huolimatta hänen valtaan nousemisensa ei ollut kiistaton. Esran kirjan mukaan toisena Juudan maaherrana nähdään Sesbassar Persian provinssista. Hänestä tiedämme hyvin vähän, mutta Esra kirjoittaa, että Juudan päämiehen Sesbassarin käsiin uskottiin Nebukadnessarin haltuun ottama kulta, joka oli peräisin Jerusalemin Temppelistä. Itse asiassa Esra 5: 14-16 sanoo, että Sesbassar toi tämän kullan Jerusalemiin ja laski myös henkilökohtaisesti uuden temppelin perustan.
Silti Haggain ja Sakarjan sanat antavat selkeän käsityksen siitä, että Serubbaabel ja Joosua toivat kansaa takaisin pakkosiirtolaisuudesta ja rakensivat Temppelin ilman minkäänlaista mainintaa Sesbassarista.
Mitä sitten oikeastaan tapahtui Jerusalemissa sinä aikana kun Babyloniasta palattiin? Todennäköisesti tilanteeseen liittyi useampia osapuoliajaIsraeliintehtiinuseampia muuttoaaltoja ja jokaisessa muuttoaallossa oli omat johtajansa, jotka etsivät valtaa ja kunniaa liittyen jälleenrakennukseen ja kaikkeen siihen liittyvään työhön.
Valitettavasti asiat toimivat tällä tavalla täällä Lähi-idässä, aina muinaisista ajoista nykypäivään saakka. Jopa nykyäänkin hallitukset hyväksyvät lakeja, joita kenelläkään ei ole aikomustakaan noudattaa, ja hallitusten poliittiset pyrkimyksetovatepärealistisia,ja joita kukaan ei täytä. Menneiden päivien idealistisilla perikuva-sionisteilla kuten Esralla, Nehemialla, Serubbaabelilla ja Joosualla oli puhdasoppisia toiveita, joilla ei ollut tekemistä realismin kanssa eivätkä siksi koskaan päässeet toteutumaan.
Hengellinen ja fyysinen heikkous Israelin valinnan takana
Yksi suurimmista hankkeista, jonkaEsralaittoialulle,olisaadaisraelilaiset miehet vakuuttumaan ulkomaalaisten vaimojensa jättämisestä. Esra oli hyvin huolissaan tullessaan Jerusalemiin ja nähdessään niin paljon seka-avioliittoja. Serubbaabelin johtaman toisen muuttoaallon myötä Israeliin saapui paljon enemmän miehiä kuin naisia, joten kun juutalaisia naisia ei ollut tarpeeksi ympärillä, miehet menivät naimisiin paikallisten pakanallisten ja samarialaisten naisten kanssa.
Esra sääti lain, että kaikkien näiden naisten olisi lähdettävä, mutta sitä ei koskaan tapahtunut koska kansa ei suvainnut sitä.
Rabbit ymmärsivät myös myöhemmin, etteivät he voi säätää sellaisia lakeja, mitä kansa ei kykene noudattamaan tai mihin ei kansa ei suostu. Judaismi yleismaailmallisenauskontonaja rotuna versus judaismi pienenä ja rajoitettuna lahkon omaisena uskontona on ristiriita, joka edelleen on käynnissä tässä maassa sekä juutalaisten olohuoneissa ympäri maailman.
Yksi syy, miksi Jumala itseasiassa valitsi Israelin oli heidän hengellinen ja fyysinen heikkoutensa. Nehemia 8 osoittaa tämän heikkouden kun otetaan huomioon Tooran julkinen lukeminen ihmisille, jotka eivät enää kyenneet ymmärtämään sitä. Nämä ihmiset käyttäytyivät ikään kuin Tooran käskyt olisivat olleet heille täysin uusia. He olivat olleet maanpaossa 70 vuotta, ja suurin osa heistä oli syntynyt Babyloniassa eivätkä ymmärtäneet hepreaa. Tällainen välinpitämättömyys Jumalan Sanaan vaikutti heissä hengellisen heikkouden.
Toisaalta he olivat täynnä intoa muureja ja Herran huoneen rakennusprojekteja kohtaan. He olivat halukkaita rakentamaan, osallistumaan ja jopa taistelemaan Israelin vihollisia vastaan, jotka vastustivat juutalaisen kansan paluuta omaan maahansa sekä Israelin maan puolustuksen jälleenrakentamista.
Silloinen tilanne muistutti hyvin paljon nykyistä tilannettamme. Silloin ja nykyään oli ja on tunne voimakkaasta sekularismista (maallistuminen) ja hengellisestä heikkoudesta, mutta samaan aikaan on olemassa valtava into ja isänmaallisuus maan jälleenrakentamista kohtaan.
Serubbaabel ja ylipappi Joosua / Yeshua olivat täydellinen yhdistelmä poliitikkoa, joista ensinmainittu edustaa kansallismielisiä pyrkimyksiä kun taas jälkimmäisenä uskonnollinen johtaja edustaa kansan hengellisiä pyrkimyksiä. Se, että kirkko ja valtio erosivat luonnottomasti toisistaan, ei ollut raamatullinen malli täydellisestä hallituksesta (valtiovallasta).
Meillä on sekä ruumis että sielu, emmekä voi erottaa niitä toisistaan ilman kuolemaa ja tuhoa. Poliittisella elimellä, jolla ei ole hengellisiä, moraalisia, eettisiä tai kultturelleja pyrkimyksiä, sillä ei ole moraalista perustaa hallita ja asettaa ihmisille moraalisia, eettisiä tai poliittisia sääntöjä.
Sakarjan kirjan kirjoittaja, Berekjan poika, sanoi Serubbaabelin ja Joosuan saaneen Herralta erityisen ilmestyksen enkelin kautta, joka sanoi: ”Tämä on Herran sana Serubbaabelille, näin kuuluva: Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot.” (Sak 4: 6)
Joku voisi sanoa, että tämä ei ole täysin reaalipoliittista suhteessa maailman normaaliin poliittiseen kamppailuun ja ratkaisuihin, mutta tämä periaate oli Jumalan antamien ohjeiden ”avaava yhteislaukaus”. Tämä periaate oli
Herran heille antama ase ja se on läheisessä yhteydessä lupaukseen, joka annettiin ylipapille Joosualle Sakarjan kirjassa 3:8-9. ”Kuule, Joosua, ylimmäinen pappi, sinä ja sinun ystäväsi, jotka edessäsi istuvat. Sillä ennusmerkin miehiä he ovat; sillä katso, minä annan tulla palvelijani, Vesan. Sillä katso: kivi, jonka minä olen asettanut Joosuan eteen siihen yhteen kiveen päin on seitsemän silmää! Katso, minä kaiverran kaiverrukset siihen, sanoo Herra Sebaot, ja otan pois tämän maan pahat teot yhtenä päivänä.”
Messiaanisten profetioiden ytimessä
Mikä tahansa profetia, joka sisältää sanoja kuten ”vesa”, ”kivi” ja ”palvelijani”, on luonnostaan messiaaninen profetia. Messiaaninen yhteys ”vesaan” on selkein Jeremia 23: 5-6: ”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä herätän Daavidille vanhurskaan vesan; hän on hallitseva kuninkaana ja menestyvä, ja hän on tekevä oikeuden ja vanhurskauden maassa. Hänen päivinänsä pelastetaan Juuda ja Israel asuu turvassa. Ja tämä on hänen nimensä, jolla häntä kutsutaan: ’HERRA ON MEIDÄN VANHURSKAUTEMME’.”
Juutalaisen perinteen tulkinta tästä jakeesta on erittäin mielenkiintoinen, joten tässä muutama esimerkki. Rabbi David Kimchi (RADAK) sanoi tästä jakeesta: ”Vanhurskas vesa” Tämä on Messias ja häntä kutsutaan vesaksi, koska hän tuli maailmaan niinkuin kasvi pellossa, joka moninkertaistui ja muuttui väenpaljoudeksi. Ja Hän on vanhurskas; ”Minun kansani muuttuu vanhurskaaksi.” ”Toinen suuri juutalainen huomioitsija, Malbim, sanoo jakeista 4-5: ”Ja minä herätän heille (Israel) paimenia (toisen Temppelin ajanjakson aikana, koska silloin ei ollut oikeita kuninkaita, ainoastaan paimenia). Minä herätän Daavidille vanhurskaan vesan – kuten Jesaja 11:1 sanoo, ”Mutta Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristansa.” Tästä syystä Häntä kutsutaan vesaksi, ja vanhurskautensa vuoksi Hän tulee hallitsemaan Kuninkaana. Hänestä ei tule paimen vaan Hänestä tulee suuri Kuningas… ja Hänen päivinään ’ kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan’. Hänen päivinään, Messiaan päivinä, Juuda pelastuu.
Sekä Radak että Malbim tulkitsevat tämän kappaleen siten, että kyseessä on Messias. Tämä on syy miksi perinteisen juutalaisen tekstin tulkinnan mukaan Serubbaabel ja ylipappi Joosua ennakoi Messiasta. Ilmestys on se, että pelastus ei tule Israeliin väellä eikä voimalla, vaan Herran Hengen voimalla ja tämä oli totta Shivat Zionin aikana ja nyt.
Termiä ”Messias”, mashiach, joka on käännetty kreikan kielellä christos tai suomen kielellä ”Kristus” (englanniksi ”Christ”) , käytetään Raamatussa papeista, kuninkaista ja tietenkin itse Messiaasta. Messias tarkoittaa ”voideltua”, ja jokainen virka tai asema, jonka Jumala auktorisoi ja nimitti, vihittiin käyttöön ja valtuutettiin öljyllä voitelun seremonialla. Tästä syystä Raamattu kutsuu monia eri ihmisiä ”messias”-nimellä.
Seuraavaksi muutama esimerkki Kirjoituksista. 3. Moos. 4: 3 sanoo: ”Jos voideltu (mashiach=messias) pappi tekee rikkomuksen ja saattaa kansan vikapääksi, tuokoon rikkomuksensa tähden, jonka hän on tehnyt, virheettömän mullikan Herralle syntiuhriksi.”
1 Samuel 2:10 sanotaan: ”Jotka taistelevat Herraa vastaan, ne joutuvat kauhun valtaan; hän jylisee taivaasta heidän ylitsensä. Herra tuomitsee maan ääret; hän antaa vallan kuninkaallensa ja korottaa korkealle voideltunsa [mashiach] sarven.”
Myöhemmin sanotaan: ” Ja hän [Daavid] sanoi miehillensä: ”Pois se! Herra varjelkoon minua tekemästä sitä herralleni, Herran voidellulle, että satuttaisin käteni häneen; sillä hän on Herran voideltu [mashiach]”. Daniel 9:26 sanoo: Ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu, eikä häneltä jää ketään. Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki, mutta hän itse saa loppunsa tulvassa. Ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty. Uudessa testamentissa otetaan esimerkki Johannekselta (Joh. 1:41): ”Hän tapasi ensin veljensä Simonin ja sanoi hänelle: ”Me olemme löytäneet Messiaan”, se on käännettynä: Kristus.”
Ja myöhemmin Joh. 4:25: ”Nainen sanoi hänelle: ”Minä tiedän, että Messias on tuleva, hän, jota sanotaan Kristukseksi; kun hän tulee, ilmoittaa hän meille kaikki”.
Serubbaabeliä kutsutaan messiaaksi, aivan kuten kuningas Saulia ja Aaronin sukukunnan pappeja, sillä kaikki papit, profeetat ja kuninkaat voideltiin öljyllä. Tietenkin MESSIAS Jeshua oli viime kädessä ja ennen kaikkea kaikkien muiden hahmojen yläpuolella. Messiaan eskatologisen hahmon oli tarkoitus ilmentää luonteeltaan kaikkia kolmea voideltua virkaa ollen siten pappi, profeetta tai kuningas. Jeshua on ainoa, joka on todella voideltu olemaan kaikki nämä kolme.
Jumalan Sana ratkaisun avain
Se, mitä tapahtui Siioniin paluun aikana on vaikea ymmärtää, mutta Serubbaabel ja Joosua olivat ilmeisestikin kovassa kamppailussa juutalaisten kotiinpalaamisen suhteen. Tähän kamppailuun sekaantui ulkopuolisia naapureita kuten arabi Sanbalad, ja lisäksi kamppailua lisäsi sisäiset ongelmat, kuten kansan tietämättömyys sekä eri johtajien ristiriitaiset pyrkimykset.
Esra, Nehemia, papit ja leeviläiset keksivät keinon ratkaista kansan tietämättömyys, ja se olisi lukea Jumalan Sanaa yleisölle, antaen sen pestä, vakuuttaa ja tuomita kansa synneistä ja motivoida heitä kääntymään Jumalan puoleen ja tehdä Hänen tahtonsa.
Nehemian luku 8 viittaa siihen, että juuri näin tapahtui. Johtajat kokosivat kaikki ihmiset ja pystyttivät korokkeen lukemista varten niin, että yleisö pystyi näkemään ja kuulemaan Jumalan Sanaa. Kun Tooraa luettiin ääneen, johtajat samalla selittivät, tulkitsivat ja kommentoivat tekstiä sillä useimmat eivät osanneet hepreaa. Kun ihmiset kuulivat Sanaa, he tulivat niin murheellisiksi, että itkivät. Esra ja muut johtajat sanoivat heille, etteivät itkisi vaan ennemmin juhlisi, sillä: ”Ilo Herrassa on teidän väkevyytenne.” Neh. 8:10
Ennalleenasettamisen prosessissa
Siitä päivästä lähtien ihmiset alkoivat pitää Jumalan käskyt. Ensimmäinen käsky, johonka he sitoutuivat, oli Sukkot-juhla (lehtimajanjuhla). He pitivät sen, koska sitä ei ollut pidetty moneen sukupolveen. Tässä tarinassa on selvä periaate ennalleenasettamisesta. Maata kohtasi fyysinen restaurointi ja samalla kaupunkia ja muuria kohtasi fyysinen uudelleenrakentaminen, mutta ihmisiä kohtasi myös hengellinen uudistus Jumalan Sanan kuulemisen kautta, katuen ja sitoutuen tekemään Hänen tahtonsa. Ensimmäinen asia, jonka opimme Serubbaabelin ja Joosuan sekä Esran ja Nehemian välisistä kumppanuuksista, on yhteistyön ratkaiseva merkitys, ei yksintyöskentelyn.
Hallituksen ja pappisosaston oli työskenneltävä yhdessä kumppaneina. Serubbaabel oli kuninkaallista Davidin sukulinjaa, ja Joosua, Joosadakin poika, oli Aaronin sukulinjan pappi. He työskentelivät yhdessä saavuttaakseen ihmisille sitä, mikä oli hyvää ja oikeaa monella eri tasolla.
Se, että juutalaiset palaavat kotiin fyysisesti ei riitä, hengellinen kotiinpaluu on myös vaatimuksena todelliselle restauraatiolle ja paluulle Jumalan hallitakseen Israelissa. Kun johtajat lukivat Tooraa julkisesti, kansa kuunteli, katui ja muuttui. Jumalan Sanan voimaa ei voi aliarvioida.
Voima ei ole saarnaajassa, se on Jumalan Sanassa. Jumalan palvelijoiden täytyy oppia työskentelemään kahdestaan tiimeissä, aivan kuten Messias Jeshua lähetti opetuslapsensa ensimmäisen vuosisadan aikana.
Tämä on minulle tärkeä läksy sillä olen työskennellyt yksin suurimman osan palvelutyöstäni ja vasta muutaman viime vuoden aikana olen alkanut oppimaan yhteistyön tekemistä muiden kanssa. Sakarja opettaa myös siitä, että Jumala on aina innokas Siionin vuoksi ja lupaustensa täyttämisestä lapsilleen. Sakarjan luku 8 lupaa, että Jumala palaa Siioniin ja asuu siellä, ja mikäli joku ymmärtää tämän tekstin kirjaimellisesti tämän päivän Siioniksi tai taivaalliseksi Jerusalemiksi, on kyse silti edelleen Jerusalemista. Jumala on uskollinen ja pitää Sanansa, ja se asia on kaiken moitteen yläpuolella.
Rabbien näkemys Messias-profetioista
Yksi Raamatun tärkeimmistä messias-profetioista löytyy Sakarjan kirjasta 12:10-12, joka ennustaa Israelin tulevan uskoon Jeesukseen Messiaaseen. ”Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista. Sinä päivänä pidetään Jerusalemissa suuret valittajaiset, niinkuin olivat Hadadrimmonin valittajaiset Megiddon laaksossa. Ja maa pitää valittajaisia, kukin sukukunta erikseen: Daavidin huoneen sukukunta erikseen ja heidän naisensa erikseen, Naatanin huoneen sukukunta erikseen ja heidän naisensa erikseen.”
Tässä on muutamia juutalaisia rabbinistisia kommentteja tästä tekstistä:
Rabbi Abraham Ibn Ezra (1100-luvulta) sanoo: ”Minä vuodatan armon ja rukouksen hengen Jerusalemin kansalaisille: ”Ennenkuin tämä tapahtuu, tulee ensin vaikeuksia, koska Messias Joosefin poika tapetaan, ja Kaikkivaltias tuhoaa kaikki kansat, jotka ovat hyökkäämässä Jerusalemiin. Tätä tarkoittaa ”ja he katsovat minuun …” Silloin kaikki kansat katsovat minua seuraten mitä minä teen niille, jotka lävistivät Messiaan Joosefin pojan, ja he surevat häntä.”
Malbim kommentoi tätä jaetta: ”
Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle armon ja rukouksen hengen.” – Tämän vuoksi he pyysivät Jumalalta armoa ja laupeutta ja he saivat armon ja rukouksen hengen Jumalalta. Tämän vuoksi he näkivät Messiaan, joka on arvokas Henki, sodassa langennut, ja he heräävät parannuksen tekoon ja rukoukseen. ”Ja he katsovat minuun, jonka ovat lävistäneet.” He katsovat ja reagoivat ja ymmärtävät, että Hän kuoli sukupolvien syntien puolesta.”
Ajanjakso, jolloin palattiin maanpaosta oli yksi suurista muutoksista ja myllerryksistä juutalaisen kansan eheytymisessä ja rakentumisessa.
Ne, jotka palasivat Jerusalemiin janosivat kansan pelastumista, eikä varmastikaan sen vähempää kuin me tänä päivänä. Kaiken lisäksi silloiset johtajat olivat kaukana täydellisistä ihmisistä, heillä oli kullakin omat ongelmansa. Sakarjan luku 3 kuvailee, että Joosasakin pojalla, Joosualla oli epäpuhtaat vaatteet, jotka oli vaihdettava. Teksti paljastaa, että Jumala tuo ilmi sen, että Jumala voi käyttää meitä jopa rajallisina ihmisinä ja syntisen luonteen omaavina, joka vaivaa meitä kaikkia.
Kaikista näistä ongelmista huolimatta Herra kutsuu Serubbaabelia suurta vuorta tai ylistettävää kulmakiveä suuremmaksi. Rabbit jopa sanovat, että jokainen, joka ajattelee olevansa suurempi kuin Serubbaabel, jonka tehtävänä oli palauttaa Israelin kansa takaisin maahansa, tulee nöyryytetyksi ja alennetuksi.
Messiaskivi-vertaukset
Se, että henkilö viitataan kiveen on toinen messiaaninen aihe, jonka lähde on Psalmissa 118: 22 sekä Jesaja 28:16.
”Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä lasken Siioniin peruskiven, koetellun kiven, kalliin kulmakiven, lujasti perustetun; joka uskoo, se ei pakene.” Tämä aihe tuli Messiaan vertauskuvaksi juutalaisessa toisen temppelin ajan kirjallisuudessa ja Qumranin teksteissä. Kivestä,
joka oli hylätty, tuli Siionin kulmakivi ja perusta niille, jotka uskovat. Serubbaabelin tunnistaminen näistä metaforista tekee hänestä myös jonkinlaisen ”messiaanisen hahmon”.
Rabbi Abraham Ibn Ezra sanoo Serubbaabelista ja ylipappi Joosuasta Sak. 4:14 esittämissään huomautuksissa: ”Sillä hän on messias (voideltu) ja on istuva Israelin valtaistuimella, sillä kirjoitettu on:” Hän hallitsee valtaistuimeltaan. ”Joosua/Yeshua on voideltu, koska hän on ylipappi. On kirjoitettu, että ”näiden välillä vallitsee rauha, eikä heidän välillään ole kateutta”.
Serubbaabel, Esra, Nehemia ja ne, jotka palasivat seitsemänkymmenen vuoden jälkeen Babyloniasta, olivat hyvin samanlaisia kuin ne, jotka palasivat Israeliin 2000 vuotta kestäneen pakkosiirtolaisuuden jälkeen 1800ja 1900-luvulla. Jokaisella oli oma diaspora-kulttuurihistoriallinen tuliaisensa ja jos he puhuivat hepreaa, sitä puhuttiin babylonian aksentilla. Jokainen palasi oman käsityksensä kanssa siitä, mitä pitäisi tapahtua ja miten asioiden tulisi kehittyä kansakunnan parhaaksi.
Serubbaabel johti poliittista siipeä ja korosti siviiliviranomaisuuden jälleenrakentamisessa Juudaan sen hallinnollista puolta. Joku voisi rinnastaa hänet sen ajan David Ben-Gurioniksi tai Menachem Beginiksi. Esra ja Joosua/ Yeshua olivat enemmänkin kuin Rabbi Kook, joka perusti kansallisen uskonnollisen puolueen Israelissa pitäen tärkeänä sekä maan että ihmisten fyysisen ja hengellisen ennalleenasettamisen.
Voimme oppia paljon ensimmäisestä Babylonian diaspora-paluusta, joka auttaisi meitä käsittelemään joitakin kohtaamiamme kompastuskiviä paluumatkallamme toisesta maanpaosta 2000 vuoden jälkeen.
