Teachings of Zion, March 2016
Synagoga Laitos ja sen vaikutus
varhais messiaaniseen juutalaisuuteen
Joseph Shulam
Toisen Temppelin kautena synagoga oli vakiintunut instituutioksi juutalaisyhteisöissä sekä Israelin maassa että diasporassa. Se oli paikka, johon kansa kokoontui jumalanpalvelukseen. Synagoga toimi myös keskuspaikkana yhteisön kulttuurin ja uskonnon harrastuksille. Kun juutalaiset palasivat Baabelin ja Persian maanpakolaisuudesta, he lähestyivät uudella tavalla muinaisten esi-isiensä uskontoa. Diaspora vaikutti osaltaan siihen, että kehittyi uskonto, joka keskittyi yhteisölliseen kokemukseen. Ensimmäisen Temppelin aikana leeviläinen pappeus ja Temppeli olivat ainoita uskonnollisen toiminnan keskuksia.
Temppelin hävityksen ja sitä seuranneen diasporan jälkeen Jumalan Sanasta – Toorasta – tuli merkittävin Kaikkivaltiaan tahdon tunnistamisen väline. Pappeuden ja Uurimin ja Tummimin korvasi Tooran ja Profeettojen teksti, josta tuli se apuväline, jonka kautta ihminen saattoi tietää, mitä Jumala odotti häneltä. Näemme näiden muutosten merkit Nehemian kirjan luvussa 8. Tässä kirjassa Esra ja papit lukevat Tooraa Baabelin maanpaosta palaaville sillä tarkoituksella, että ihmiset noudattaisivat sitä. Tästä Jumalan Sanan tuntemisesta ja ymmärtämisestä tuli keskeisin osa juutalaisyhteisön kokemusta Toisen Temppelin kautena. Näemme tässä, miten synagoga syntyy paikaksi, johon kokoonnuttiin kuulemaan ääneen luettua Jumalan Sanaa.
Huomattakoon, että kirjassa, jota yleisesti kutsutaan nimellä ”Vanha Testamentti” , ei edes vihjaista synagogan kaltaisen laitoksen olemassaolosta. Synagoga on nimenomaan Toisen Temppelin aikainen instituutio. Mutta Jeshuan aikana se oli jo täysin kehittynyt ja vakiintunut. On mielenkiintoista huomata, että apostolit suosittelivat, että Jeshuaan uskovat pakanatkin kävisivät synagogassa sapattina kuullakseen, kun ”Moosesta” luettiin.
Kannattaa myös huomata, että Temppelissä ja synagogassa tapahtuva rukous/palvonta eroavat toisistaan. Temppeli on luonteeltaan pyhä instituutio, joka saa pyhyytensä siitä tosiseikasta, että Jumala asuu siinä ja siellä säilytetään Jumalan palvelussa käytettävät välineet.
Synagogaan sellaista pyhyyttä ei liitetä, vaan se on paikka, jossa johdetaan ”julkista/yleistä toimintaa”. Synagogan merkitys oli siinä, että sitä pidettiin paikallisen juutalaisyhteisön kokouksena, joka ilmensi tuon yhteisön asukkaiden kansalais- ja yhteisöhenkeä. Synagoga-sana tarkoittaa ”kokoontumispaikkaa”. Se oli yhteisön ”seurantalo/seurakuntatalo” niin Israelissa kuin diasporassa.
Kristillisen ajan ensimmäisellä vuosisadalla synagogia oli lähes kaikissa kaupungeissa ja kylissä Israelissa. Evankeliumit todistavat, että synagogia oli Nasaretissa, Kapernaumissa ja muualla Galileassa ja Jerusalemissa. Josefus mainitsee synagogan Tiberiaksessa, Dorissa ja Caesarea Maritimassa, ja Philo Aleksandrialainen sanoo, että Aleksandriassa ja Roomassa oli paljon synagogia. Apostolien teoissa mainitaan synagogista Damaskoksessa, Antiokiassa, Salamiksessa Kyproksella, Ikoniumissa, Efesoksessa, Tessalonikassa, Bereassa, Ateenassa ja Korintissa. Arkeologit ovat löytäneet kreikankielisiä kaiverruksia Ofel-vuorelta Jerusalemissa, Korintista, Korasinista ja Kapernaumista. Jerusalemin Talmud puhuu suuresta määrästä synagogia Jerusalemissa.
Alkuperä
Synagogan alkuperän katsotaan joskus juontavan Baabelin maanpaon ajoista, ja tämän kannan tueksi esitetään Hesekielin ja Jeremian tekstejä. Prof. S. Safrain mukaan näillä teksteillä ei ole mitään yhteyttä synagoga-laitokseen. Synagoga vakiintui laitokseksi pikemminkin 200-luvulla eKr. ja sen päätarkoitus oli lukea Tooraa ja opettaa sitä kansalle. Se oli instituutio niin Israelissa kuin diasporassakin. On todisteita siitä, että Jerusalemissa oli synagogia vieri-vieressä Temppelin kanssa, eivätkä ne siis syntyneet korvaamaan Temppeliä sen tuhon jälkeen. Uusi Testamentti tukee tätä väitettä. Luemme jakeesta 15:21, että ” Mooseksella on ammoisista ajoista asti joka kaupungissa julistajansa; luetaanhan häntä synagoogissa jokaisena sapattina”. Josefus ja Philo tukevat myös arkeologian ja ´tanaaitic´ lähteiden antamaa todistetta siitä, että pääsyynä ihmisten kokoontumiselle synagogaan oli Tooran lukeminen ja opiskeleminen.
Luukas 4:stä näemme, että Jeshua luki Profeettoja Nasaretin synagogassa ja istuutui sitten tulkitsemaan tekstiä ja selittämään sen tarkoitusta. Uusi Testamentti tukee sitä todistusaineistoa, jota muut juutalaiset lähteet esittävät synagogassa tapahtuvista toiminnoista ensimmäisellä vuosisadalla. Theodotus-kaiverruksesta luemme: ”Theodotus, Vettenuksen poika, pappi ja arkkisynagogus, arkkisynagoguksen poika, rakensi synagogan Tooran lukemista varten ja käskyjen opiskelemista varten…” Tämä kirjoitus on puolueeton todiste siitä tosiseikasta, että synagogat rakennettiin ”Tooran lukemista ja käskyjen opiskelemista” varten.
Kun pyrimme saamaan selville, mitä Jeshua ja apostolit tekivät synagogissa, löydämme kiistattoman todisteen siitä, että he lukivat Tooraa ja opettivat tai tulkitsivat sen merkitystä kansalle.
”Ja hän kierteli kautta koko Galilean ja opetti heidän synagoogissaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta, mitä kansassa oli” (Matteus 4:23).
”ja Jeesus vaelsi kaikki kaupungit ja kylät ja opetti heidän synagoogissaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta” (Matteus 9:35).
”Ja hän lähti sieltä ja tuli heidän synagoogaansa. Ja katso siellä oli mies, jonka käsi oli kuivettunut. Niin he kysyivät häneltä sanoen: ´Onko luvallista sapattina parantaa?´ voidakseen ostaa syytteen häntä vastaan” (Matteus 12:9,10).
”Ja hän tuli kotikaupunkiinsa ja opetti heitä heidän synagoogassaan, niin että he hämmästyivät ja sanoivat: ´Mistä hänellä on tämä viisaus ja nämä voimalliset teot? Eikö tämä ole se rakentajan poika? Eikö hänen äitinsä ole nimeltään Maria ja hänen veljensä Jaakob ja Joosef ja Simon ja Juudas? Ja eivätkö hänen sisarensa ole kaikki meidän parissamme? Mistä sitten hänellä on tämä kaikki?´” (Matteus 13:54-56).
”Ja he saapuivat Kapernaumiin, ja hän meni kohta sapattina synagoogaan ja opetti. Ja he olivat hämmästyksissään hänen opetuksestansa, sillä hän opetti heitä niin kuin se, jolla on valta, eikä niin kuin kirjanoppineet. Ja heidän synagoogassaan oli juuri silloin mies. Jossa oli saastainen henki, ja se huusi sanoen: ´Mitä sinulla on meidän kanssamme tekemistä, Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut meitä tuhoamaan? Minä tunnen sinut, kuka olet, sinä Jumalan Pyhä´” (Markus 1:21-24).
”Ja hän meni taas synagoogaan, ja siellä oli mies, jonka käsi oli kuivettunut. Ja voidakseen nostaa syytteen häntä vastaan, he pitivät häntä silmällä, parantaisiko hän miehen sapattina” (Markus 3:1).
”Ja kun tuli sapatti, rupesi hän opettamaan synagoogassa, ja häntä kuullessaan monet hämmästyivät ja sanoivat: ´Mistä tällä on kaikki tämä, ja mikä on se viisaus joka hänelle on annettu…´” (Markus 6:2).
Uusi Testamentti on täynnä tekstejä, jotka puhuvat synagogista yhteisön kokoontumispaikkana. Heprealaiskirje jopa varoittaa lukijoita ”laiminlyömästä yhteisiä kokoontumisia”. Kreikankielessä käytetään tässä sanaa ´episystoomen´. UT:ssa sanaa ´kirkko, seurakunta´ eli ekkleesia ei käytetä paikasta puhuttaessa, vaan sillä tarkoitetaan ihmisiä tai yhteisöä. Kreikan sanaa ´synagoogee´´ käytetään usein kokoontumispaikasta. Mielestäni Uutta Testamenttia lähemmin tutkittaessa meille paljastuu, mikä on tänä päivänä ero ´kirkon/seurakunnan´ ja ´synagogan´ välillä. Olen myös sitä mieltä, että tämä eroavaisuus johdattaa meidät ymmärtämään ´ekkleesian´ ja ´synagoogeen´ välisen suhteen. Nämä kaksi instituutiota eivät sulkeneet pois toisiaan, vaan niiden välillä oli symbioottinen suhde, koska ´ekkleesia´ oli ´ihmiset´ ja ´synagoogee´ -sana viittasi useimmiten palvontapaikkaan. Ekkleesia saattoi rukoilla Jumalaa missä vain, ja ajoittain se rukoili synagogassa yhdessä juutalaisyhteisön jäsenten kanssa, jotka eivät olleet Jeshuan seuraajia. Todistaaksemme tämän katsokaamme Jaakobin kirjettä, 2:1-8:
”Veljeni, älköön teidän uskonne meidän kirkastettuun Herraamme, Jeesuksen Kristukseen, olko sellainen, joka katsoo henkilöön. Sillä jos kokoukseenne (kreik. UT: synagogen) tulee mies, kultasormus sormessa ja loistavassa puvussa, ja tulee myös köyhä ryysyissä, ja te katsotte loistavapukuisen puoleen ja sanotte: ´Istu sinä tähän mukavasti´, ja köyhälle sanotte: ´Seiso sinä tuossa´, tai `Istu tähän jalkajakkarani viereen´, niin ettekö ole joutuneet ristiriitaan itsenne kanssa, ja eikö teistä ole tullut väärämielisiä tuomareita? Kuulkaa, rakkaat veljeni. Eikö Jumala ole valinnut niitä, jotka maailman silmissä ovat köyhiä, olemaan rikkaita uskossa ja sen valtakunnan perillisiä, jonka hän on luvannut niille, jotka häntä rakastavat. Mutta te olette häväisseet köyhän. Eivätkö juuri rikkaat teitä sorra ja eivätkö juuri he vedä teitä tuomioistuimien eteen? Eivätkö juuri he pilkkaa sitä jaloa nimeä, joka on lausuttu teidän ylitsenne? Vaan jos täytätte kuninkaallisen lain Raamatun mukaan: ´Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi´, niin te hyvin teette”
Tämän Jaakobin kirjeen tekstin analysointi paljastaa joitain kiinnostavia seikkoja. Ihmiset, joita puhutellaan Herran Jeshuan, meidän Messiaamme, seuraajina. Heillä on ´kokous´ – kreikka käyttää tässä sanaa ´synagoogee ymoon´, eli teidän synagoganne. Sanaa synagoga käytetään tässä ensimmäisen vuosisadan kontekstissaan/asiayhteydessään. Samassa kokoontumisessa/synagogassa´ on sekä uskovia että uskosta osattomia. ”Eivätkö juuri rikkaat teitä sorra ja vedä tuomioistuimien eteen? Eivätkö juuri he pilkkaa sitä jaloa nimeä, joka on lausuttu teidän ylitsenne?”
Nykyään ´kirkko´-sanaa käytetään yleisimmin rakennuksesta puhuttaessa – ei ihmisistä eikä yhteisön jäsenten kokoontumisista. UT:ssa sana ´kirkko/seurakunta´ ei tarkoita koskaan rakennusta eikä instituutiota eikä järjestöä, vaan se tarkoittaa aina ihmisiä. UT:ssa pyhien kokoontumisesta tavallisimmin käytetty sana on synagoga. Huomatkaa, että UT ei tunne sellaista sanastoa kuin ”käydä kirkossa” tai ”rukoilla/palvoa kirkossa/seurakunnassa”. Kun heprealaiskirjeen kirjoittaja tahtoo kannustaa lukijoitaan muistamaan kokoontumisensa, hän käyttää sanaa epi-synagogen (Heb.10:25).
Useat UT:n tekstit kuvaavat, mitä uskovat tekivät kokoontuessaan yhteen synagogaan.
”Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa. Ja jokaiselle sielulle tuli pelko, ja monta ihmettä ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta. Ja kaikki jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä, ja he myivät maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille sen mukaan kuin kukin tarvitsi. Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella, kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen” (Apt 2:42-47).
”Ja päästyään siitä selville hän kulki kohti Marian, Johanneksen äidin, sen Johanneksen, jota myös Markukseksi kutsuttiin. Siellä oli monta koolla rukoilemassa. Ja kun Pietari kolkutti eteisen ovea, tuli siihen palvelijatar, nimeltä Rode, kuulostamaan; ja tunnettuaan Pietarin äänen hän ilossansa ei avannut eteistä vaan juoksi sisään ja kertoi Pietarin seisovan portin takana. He sanoivat hänelle: ´Sinä hourit.´ Mutta hän vakuutti puheensa todeksi. Niin he sanoivat: ´Se on hänen enkelinsä. ´Mutta Pietari kolkutti yhä, ja kun he avasivat, näkivät he hänet ja hämmästyivät. Niin hän viittasi kädellään heitä vaikenemaan ja kertoi heille, kuinka Herra oli vienyt hänet ulos vankeudesta” (Apt 12:12-17a).
”Ja sinne saavuttuaan he kutsuivat seurakunnan koolle ja kertoivat, kuinka Jumala oli ollut heidän kanssansa ja tehnyt suuria ja kuinka hän oli avannut pakanoille uskon oven” (Apt 14:27).
”Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön asti. Ja monta lamppua oli palamassa yläsalissa, jossa me olimme koolla” (Apt20:7-).
”Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi” (1 Kor 14:26).
Tutkikaamme, mitä ensimmäisen vuosisadan uskovat tekivät kokoontuessaan yhteen:
* he rukoilivat
* he mursivat leipää yhdessä
* he kertoivat ihmeistä, joita Jumala oli tehnyt heille
* he lauloivat lauluja ja psalmeja
* he keräsivät rahaa Juudean köyhille pyhille.
Tiedämme, että Jerusalemin juutalaiset uskovat kävivät myös Temppelissä rukoilemassa. Paavali puhdistui Jerusalemin Temppelissä valasta, jonka hän oli tehnyt ja hän uhrasi myös uhreja (Ap.t.18:18; 21:17-26; 24:18). UT:n antama kuva siitä, mitä uskovat tekivät yhdessä ollessaan ja miten he rukoilivat ja palvoivat, ei eroa paljonkaan siitä, mitä tekivät ne juutalaiset, jotka eivät uskoneet Jeshuaan. Itse asiassa se mitä suurin osa tämän päivän evankelisista tekee seurakunnissaan muistuttaa hyvin paljon sitä, mitä synagogassa tapahtuu. Synagogassa ihmiset rukoilevat, tutkivat Jumalan sanaa, antavat varoistaan ja laulavat. Eivätkö ihmiset tee samoja asioita protestanttisissa ja evankelisissa kirkoissa tänä päivänä?
Toisen Temppelin aikana Jumalan palvelusta varten oli kaksi pääkaavaa. Tooran vakiokaava oli ”temppeli-” ja ”pappis-” kaava. Tässä mallissa kukin rukoilija on riippuvainen temppelistä ja papista, joka yhdistää rukoilijan Jumalaan. Tässä mallissa on ns. ”pyhä alue”, jonka olemukseen kuuluu pyhyys. Jotta voisi olla ”temppeli”, täytyy olla jotain, joka antaa sille ”fyysisen pyhyyden”. Rakennukset ovat pyhiä, samoin palvontaan ja palveluun käytettävät välineet ja välikappaleet, ja palvelusta toimittavat papit ovat myös pyhiä. Temppeliin menevällä rukoilijalla itsellään ei ole juuri mitään tehtävää. Pappi suorittaa suurimman osan ”työstä”/”palvelusta”.
Synagoga sen sijaan on ”ihmisten kokous”. Jokainen ihminen voi itse rukoilla. Jokainen voi tietää Jumalan tahdon tutkimalla Tooraa. Jokainen on samanarvoinen kuin hänen vieressään seisova tai istuva ihminen. Jokainen voi olla seurakunnan johtaja ja toimittaa palvelusta Herran edessä. Pyhyyden keskipiste on itse Toora, eikä tarvita mitään pyhäinjäännöstä tai salaperäistä läsnäoloa tuomaan ”pyhyyttä”. Synagogassa itse tilaisuus ja ihmiset ovat pyhiä, eivät rakennukset tai alueet. Synagoga on paikka – sillä ei ole mitään ekklesiologiaa/seurakuntaoppia. Ihmiset, jotka kokoontuvat siellä ja muodostavat yhteisön, ovat ”Jumalan kansa” ja yhteisö! Synagogassa yhteisö on pääasia, ja yhteisö on rakenteeltaan tarkoitettu toimimaan elämän joka ulottuvuudessa, ei pelkästään ”palvomassa Jumalaa”. Koska judaismissa ei ole eroa yleisen/maailmallisen ja ”hengellisen” välillä, kaikki lasten kasvatuksesta kuolleitten hautaamiseen koskee koko yhteisöä, eli synagogaa.
Juutalaisen historian synkistä synkimpinäkin hetkinä juutalaista yhteisöä on ollut pitämässä elossa kahdeksan pilaria:
* Mikve (perheen puhtauslait)
* Tooran opetus lapsille (heder)
* Tooran opetus aikuisille (beit midrash)
* Soppakeittiö (beit tamchui)
* Hautausyhdistys (Hevra Kaddisha)
* Almujen antaminen köyhille (tzadaka)
* teurastamo (kosher-lihaa varten)
* Beit din (oikeusistuin yhteisön riitojen sovitteluun).
Kun puhumme Uuden Testamentin ekklesiologiasta, meidän tulisi katsoa Jeshuan seuraajien yhteisöä synagogan valossa. Ekklesia teki seuraavia asioita – asioita, joita tämän päivän seurakunnat alkavat vasta ymmärtää ja tehdä, kiitos Herralle.
* He opiskelivat: ”Ja he pysyivät apostolien opetuksessa”.
* He aterioivat yhdessä ja rukoilivat Jumalaa: ”Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksessa”.
* He pitivät huolta köyhistä antamalla omista varoistaan: ”Ja kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä.”
* He antoivat rahansa köyhille.
Emme tiedä paljoa alkuseurakunnan hautaamistavoista, mutta tiedämme, että heillä oli jonkinlainen järjestö jäsentensä hautaamista varten. Tästä kertoo meille kertomus Ananiaksesta (Apt 5). Kun hän kuoli, Sanassa sanotaan: ”Ja nuoret miehet nousivat ja korjasivat hänet ja kantoivat hänet pois ja hautasivat.”
Alkuseurakunnassa toimittiin aivan niinkuin synagogassa. Mutta se oli myös paljon enemmän kuin synagoga, koska sillä oli Pyhän Hengen antamia uusia ulottuvuuksia. Ne liittyivät eroavaisuuksiin, joita aiheuttivat usko Jeshuaan ja pakanoiden ottaminen mukaan Jumalan lasten perheeseen. Nämä kaksi eroavuuden aluetta tekevät UT:n seurakunnasta paljon enemmän kuin mitä oli farisealaisen synagogan kaltainen ihmistekoinen instituutio. Emme saisi unohtaa, että synagoga ei ole mikään Toora. Toora ei tunne synagogan kaltaista instituutiota, vaan synagogan perusti juutalainen yhteisö ilman Jumalan antamaa suoraa käskyä. Jos synagoga on saanut Jumalan hyväksynnän, se on tullut jälkikäteen. Kun Jumala vuodatti Pyhän Henkensä alkuseurakunnan ylle ja avasi Taivaan ovet kansoille, Jeshuan seuraajien yhteisö koki muutoksen. Ulkonaisesti alkuseurakunnan julkiset kokoontumiset ja toiminta ei eronnut synagogasta, mutta sisäisesti nämä kaksi eroa saivat aikaan suuren eron – sekä myös ongelmia.
Jos katsomme alkuseurakunnan ekklesiologiaa sosiologian ja teologian kannalta, meidän pitäisi nähdä näissä molemmissa suurta samankaltaisuutta, mutta suuri erokin on. Alkuseurakunnan ja synagogan samankaltaisuus on samankaltaisuutta ”muodossa” ja ”tyylissä”. Niiden ero on teologiassa ja Pyhän Hengen lahjoissa, joiden ansiosta seurakunta on voinut kommunikoida Jumalan kanssa ja palvella yhteisöä Pyhän Hengen lahjojen antamalla Jumalan voimalla.
Olen tähän asti osoittanut, että synagoga oli tärkeä instituutio Messias Jeshuan elämässä ja alkuseurakunnan elämässä. Mutta nyt on kysyttävä: Onko Tooralla ja fariseuksilla, jotka ovat tehneet itsestään Tooran vartijoita, minkäänlaista auktoriteettia meidän, Messias Jeshuan seuraajien ylitse? Tähän kysymykseen voisi tulla mielenkiintoisia vastauksia, jos jättäisimme huomiotta erään hyvin tärkeän jakson Jeshuan sanoista: ”Silloin Jeesus puhui kansalle ja opetuslapsilleen sanoen: ´Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset. Sentähden kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee” (Matteus 23:1-3). Merkitsevätkö nämä Jeshuan sanat mitään meille tänä päivänä? Ja jos ne merkitsevät, miten niitä sovelletaan, kun sekä judaismi että kristinusko ovat kehittyneet melkein tunnistamattomiksi siitä, mitä ne olivat ensimmäisellä vuosisadalla. Näitä kysymyksiä ei voi noin vain syrjäyttää tekemättä suurta kompromissia sen kunnioituksen suhteen, jonka Jumalan Sana ansaitsee.
Mooseksen istuin oli fyysinen, synagogaan sijoitettu, istuin – se muistutti ehkä keskivertoseurakunnan puhujakoroketta. Mooseksen istuin oli paikka, jossa Rabbilla oli tapana istua, kun hän selitti Tooraa ja teki halacha-sääntöjä. Mitä nämä Jeshuan sanat sitten tarkoittavatkaan, on selvää, että ne antavat ainakin ensimmäisen vuosisadan fariseuksille vallan tulkita Kirjoituksia jotenkin sitovalla tavalla. Jeshua oli fariseus. Hän uskoi, että enkeleitä oli olemassa ja hän uskoi kuolleista ylösnousemiseen. Ne voimakkaat sanat, jotka Jeshua puhui fariseuksille Matteus 23:ssa ja muissa yhteyksissä, eivät olleet vihamiehille suunnattuja sanoja. Jeshua arvosteli fariseuksia, koska hän välitti yhteisön parhaasta. Hänen kritiikkinsä oli sellaisen henkilön kritiikkiä, joka välittää siitä, että asiat tehdään oikein joka tilanteessa. Jeshua arvosteli fariseuksia, koska hän tahtoi, että he tekisivät oikeita asioita oikeista syistä ja oikeista motiiveista. Tämä tekstikatkelman mukaan Jeshua uskoi, että fariseukset opettivat Tooraa sitä oikein tulkiten, mutta että he eivät tehneet sitä oikeista syistä.
Nykyinen konteksti
Tämän tekstin ymmärtämisestä aiheutuvat seuraukset ovat kauaskantoiset Messiaanis-juutalaiselle Liikkeelle. Jos Jeshua antaa fariseuksille oikeuden tulkita Kirjoituksia auktoriteetilla, se merkitsee, että kun he tai heidän jälkeläisensä tulkitsevat Tooraa, heidän tulkintansa halachasta (koska Jeshua sanoi, että hänen seuraajiensa tulisi tehdä, mitä he käskevät heidän tehdä) merkitsee jotain meillekin tänä päivänä. Nykypäivän juutalaisessa kontekstissa fariseusten jälkeläiset eli ortodoksijuutalainen yhteisö on se ryhmä, joka määrittelee, mitä ovat usko ja moraali. Amerikassa Messiaanisen Liikkeen jäsenet ovat liittyneet juutalaisuuden enemmän ”reformi” – tyyppiseen muotoon, koska suurin osa liikkeeseen kuuluvista juutalaista tulee reformi-tyyppisen juutalaisuuden keskeltä. Mielestäni tämän päivän ”reformi”liike on lähempänä ensimmäisen vuosisadan saddukeuksia kuin fariseuksia. Jos Messiaaninen Liike haluaa pysyä juutalaisena liikkeenä, mallin rukoukselle ja uskomme ilmaisulle juutalaisille ominaisella tavalla pitäisi tulla perinteisemmältä ja autenttisemmalta juutalaisyhteisöltä. Tämä on päivänselvä asia Israelissa, jossa Jumalaan uskovien juutalaisten enemmistö on ortodokseja. ”Reformi”- ja ”konservatiivi” -juutalaiset ovat Israelissa vähemmistönä, ja siviilioikeuksien suhteen he ovat lähes samassa tilanteessa kuin Messiaaninen Liike. Joten kun puhumme messiaanisten synagogien perustamisesta ja keskustelemme perinteeseen, tyyliin ja Kirjoitusten tulkintaan liittyvistä kysymyksistä, eikö meidän pitäisi kuulla, mitä Jeshua opetti seuraajilleen Matteuksen luvussa 23?
Sen lisäksi meidän pitäisi huomioida, että Jumalan Sanassa ei ole muistiinmerkintää siitä, että apostolit, vanhimmat tai Jerusalemin tai Korintin, Efesoksen, Smyrnan tai Rooman seurakuntien jäsenet olisivat käyneet paikallisissa baptisti-, helluntai- tai presbyteeriseurakunnissa. Meillä on muistiinmerkinnät siitä, että uskovat, sekä juutalaiset että pakanat, kävivät valitsemassaan synagogassa senkin jälkeen, kun heidät oli heitetty ulos muutamasta sellaisesta rukoushuoneesta. Pakanoiden apostolilla, Paavali tarsolaisella, oli tapana käydä synagogassa joka sapatti. Apostolien teot antavat meille paljon todisteita siitä, että hän toimi niin silloinkin, kun hän oli poissa kotoa ja kun hän tuli uuteen kaupunkiin. Olen usein ihmetellyt, miten nuo juutalaiset olisivat sallineet apostoli Paavalin tulla synagogiinsa varsinkin, jos hänellä oli yllään ruskea kaapu selässä roikkuvine huppuineen ja suuri oliivipuinen risti rintansa päällä, eli näyttäen oikealta kristityltä. Voitteko kuvitella jotain sellaista?
Juutalaiset pyysivät häntä lukemaan Tooraa ja ”keskustelemaan kanssaan Kirjoituksista, ja hän selitti ne ja osoitti, että Messiaan piti kärsiä ja nousta kuolleista.” Voin kuvitella tämän tapahtuneen vain siinä tapauksessa, että apostoli Paavali näytti juutalaiselta, käyttäytyi kuin juutalainen ja julisti Tooraa kuin juutalainen. ”Alkuseurakunta” oli, kokoontumisissaan ja yhdessä ollessaan, synagoga. Sekä UT että Talmudin lähteet antavat paljon todisteita siitä, että juutalaiset uskovat ja juutalaiset, jotka eivät uskoneet Jeshuaan, jatkoivat yhdessä rukoilemista aina toiselle vuosisadalle asti. On todistettu tosiasia, että se mitä kutsutaan nimellä ”Birkat haMinim” Amida-rukouksessa, kirjoitettiin Bar Kochba-kapinan jälkeen juuri tästä syystä. Rukous laadittiin erottamaan ja tuomaan synagogassa olevasta väkijoukosta julki ne, jotka uskoivat Jeshuaan Messiaana ja Jumalan Poikana. Sellaisen rukouksen laatimiseen ei olisi mitään syytä, jos Jeshuan juutalaisia seuraajia ei olisi synagogassa ”ei-uskollisten” juutalaisten veljiensä kanssa.
Synagogan ja seurakunnan suhde mutkistui pääasiassa siksi, että synagoga hylkäsi Jeshuan juutalaiset seuraajat – ei siksi, että nämä juutalaiset uskovat halusivat lähteä synagogasta. Useimmat apostoli Paavalin saamista kontakteista, ja itse asiassa uskonratkaisuista, tapahtuivat synagogissa, joihin näitä uskovia kutsuttiin saarnaamaan ja keskustelemaan juutalaisten kanssa Kirjoituksista ja siitä, mitä he opettavat Messiaasta. Näin oli Pisidian Antiokiassa, Efesoksessa, Korintissa, Lystrassa, Derbessä, Ikonionissa, Bereassa, Tessalonikassa jne.
Seurakunta on maksanut synagogalle tämän käyttäytymisen tuhatkertaisesti ja sellaisella katkeruudella ja vihalla, että isämme ja äitimme lähetettiin kaasukammioihin, jotka savusivat kirkontornien vieressä Euroopan kauniina syksyisinä, kesäisinä ja keväisinä päivinä. Mutta vaikka synagoga karkotti Jeshuan seuraajat juutalaisesta yhteisöstä, nyt on kysyttävä: Miten voisimme palata takaisin synagogaan ja viedä Jeshuan mukanamme kotiin? Ja vielä tärkeämpi kysymys olisi, pitäisikö meidän palata synagogaan vai vain liittyä haluamaamme ”kirkkoon/seurakuntaan”? Jos teemme niin, jatkamme edelleen sen myytin levittämistä, että kun juutalainen uskoo Jeesukseen, hän lakkaa olemasta juutalainen ja hänen siemenensä häviää Israelista. Tämän tekstin kirjoittajan mielipide on, että kun juutalaiskansa nyt palaa takaisin Israelin maahan, se on meille merkki, että Jumala ei halua juutalaista kansaa pyyhittävän pois Hänen maapallonsa kamaralta. Jos Jumalan tarkoitus on todella palauttaa Kansansa ennalleen, meidän on esitettävä itsellemme kysymys: Mikä olisi seurakunnan rooli tehtävässä edistää ja auttaa palauttamaan ennalleen Ilouutisen juutalaisuus: että Jeshua on Israelin ja maailman Messias? Miten voimme me – juutalaisina uskovina – auttaa tuomaan yhteyttä ja raamatullista uskoa pakanaveljillemme ja -sisarillemme, jotka ovat ainakin yhtä paljon sidoksissa omiin perinteisiinsä kuin me omiimme?
Ensimmäisellä vuosisadalla synagoga oli paikka, johon juutalaiset ja jumalaapelkäävät pakanat kokoontuivat etsimään Jumalan tahtoa lukemalla Tooraa. Synagoga oli paikka, jossa Paavali tapasi juutalaiset ja pakanat, jotka olivat kiinnostuneita Jumalasta ja Hänen Sanastaan. Tänä päivänä, kun olen kiertänyt opettamassa UT:n juutalaisuudesta yli 40 maassa, olen vakuuttunut siitä, että se mitä nyt tapahtuu kaikkialla maailmassa, on Pyhän Hengen työtä ja että pakanaveljet ja -sisaret kaikkialla tähyilevät taas synagogan ja Messiaan juutalaisten seuraajien suuntaan. He tahtovat löytää uudelleen oman yhteytensä ja uskonsa Israelin Jumalaan ja historialliseen Jeesukseen, jonka hepreankielinen nimi on Jeshua. Ensimmäisellä vuosisadalla synagoga oli diasporassa olevan alkuseurakunnan tapahtuma- ja kohtaamispaikka. Se oli ainoa paikka, johon sekä juutalaiset että ei-juutalaiset saattoivat mennä joka sapatti kuulemaan, kun Tooraa, Jumalan Sanaa, luettiin. Se oli ainoa paikka, jossa Jeshuan seuraajat saattoivat olla yhteydessä toisten sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät olleet ”pakanoita” ja jotka uskoivat Yhteen ja Ainoaan, Israelin Jumalaan, joka loi maailman ja kaiken, mitä siinä on.
Silta
Mitä tulee nykytilanteeseen, uskon, että messiaaninen synagoga, jos se on aidosti synagoga ja aidosti messiaaninen, voi jälleen kerran olla siltana ja uomana niin juutalaisille kuin kristityille, jota kautta he löytävät yhteisen perustan ja polun palatakseen aitoon uskoomme ja yhteiseen perintöömme. Jumala on säilyttänyt sekä synagogan että seurakunnan tietystä syystä. Uskon, että syy on molempien kansojen ennalleen asettaminen Hänen tahtoonsa ja koko ihmiskuntaa koskevaan tarkoitukseensa. Seurakunta ilman synagogaa on vain itsensä varjo. Se voi olla vain tyhjä kuori, joka horjahtaa helpommin epäjumalanpalvelukseen kuin kääntyy etsimään Jumalaa ja Hänen Poikaansa Jeshuaa. Synagoga ilman Jeshuaa on myöskin muotti ilman todellista Jumalan Hengen olemusta ja ilman mitään Raamatun mukaista sovituksen välinettä. Nämä kaksi suurta historiallista instituutiota tarvitsevat kipeästi toisiaan – ja messiaanisten juutalaisten pitäisi olla niiden välisenä siltana.
Tämän päivän messiaanisen yhteisön ja liikkeen haaste ei ole ”semantiikan” käytössä eikä ulkonaisissa muodoissa. Haaste on sellaisten Raamatun mukaisten yhteisöjen rakentaminen, joissa juutalaisuus ilmenee aitona, oikeana ja perinteisenä, niin että sekä juutalainen yhteisö että seurakunta voivat tunnistaa meidät juutalaisiksi, jotka uskomme Jeshuaan Messiaanamme ja seuraamme Häntä. Tämä on suunnaton haaste ja totta puhuen, en näe paljonkaan toivoa siitä, että se toteutuisi meidän sukupolvemme aikana. Minun sukupolveni messiaanis-juutalaiset johtajat ovat kuin erämaassa vaeltava sukupolvi. Koska kasvoimme ja kävimme koulumme Egyptissä, voimme rakentaa infrastruktuurin niille, jotka tulevat jälkeemme, niin että he eivät ole osa tunnustuskunnallista kristinuskoa eikä heidän tarvitse kärsiä niiden erimielisyyksiä ja opinkappaleita, jotka ovat perinteisesti vihanneet meitä. Voimme tehdä tämän rakentamalla aitoja ja riippumattomia seurakuntia yhdessä oppilaitosten kanssa, jotka kouluttavat seuraavan sukupolven johtajista 100%:sia juutalaisia ja 100%:sia Jeshuan seuraajia.
Lopuksi minun on sanottava, että jo nyt monet pakanakristityt ovat oivaltaneet nämä ideat, ja he uhraavat nähdäkseen niiden toteutuvan. Jos Messias Jeshua ei palaa pian, Messiaanisen Liikkeen seuraava johtajasukupolvi on toivottavasti erilainen, parempi, aidompi ja perehtyneempi juutalaisuuteen ja Raamattuun kuin oman nykysukupolveni johtajisto.
Rukoilkaamme yhdessä, että Jumalan suunnitelma sekä seurakuntaa varten että synagogaa varten tulee tunnetuksi ja toteutetuksi. Sillä loppujen lopuksi me olemme yhtä Messiaassa niin kuin Hän ja Isä ovat Yksi.
