Parashat Acharei Mot-Kedoshim: Olla hyvä ihminen on vain puolet tehtävästä, 23.4.2018, Yehuda Bachana.

Tänä sapattina tutkimme viikoittaista Tooran lukukappaletta: Parashat Acharei Mot-Kedoshim. Siinä opimme Yom Kippurista eli suuresta sovituspäivästä, pyhimmästä ja tärkeimmästä päivästä juutalaisuudessa.

Tämän juhlan aikana koko kansa ja itse asiassa useimmat eri puolilla maailmaa hajaannuksessa elävät juutalaiset liittyvät yhteen paastoamaan ja rukoilemaan. Tämä on kansallinen katumuksen ja anteeksiantamuksen päivä, jona jokainen tutkii omaa elämäänsä ja ajattelee, ketä hän olisi saattanut vahingoittaa. Me pyydämme anteeksi ja vastavuoroisesti annamme anteeksi toisille, jotka ovat tehneet meille vääryyttä.

Suurena sovituspäivänä papilla oli tapana mennä temppeli sisimpään huoneeseen, kaikkein pyhimpään. Kaikkina muina aikoina vuodesta sinne ei saanut mennä, ja vain tänä erityisenä ajankohtana pappi saattaisi astua sinne osana suorittamaansa palvelusta Jumalalle.

Hyvin rikas Toora -jakso

Tässä jaksossa me opimme myös pyhyyden käsitteestä. Seuraava kuuluisa sanonta esiintyy jaksossamme:

“Olkaa pyhät, sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä.” – 3. Moos. 19:2b 

Seurauksena tästä pyhyyden vaatimuksesta meillä on aika mittava kokoelma käskyjä, joita Jumala vaatii meitä noudattamaan.

Avainjae, josta koko Toora riippuu, esiintyy myös jaksossamme:

“…rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi…” – 3. Moos. 19:18b 

Sekä Jeshua että Paavali lainasivat tätä jaetta yhteenvetona koko Toorasta. Muuten tämä käsky on yksi 50 käskystä, jotka ovat osa meitä koskevaa Jumalan pyhyyden vaatimusta.

Tällä viikolla me, yhdessä koko Israelin kanssa, myös vietämme Israelin itsenäisyyden 70-vuotisjuhlaa. Kun katson Israelin valtiota, liikutun niistä lukuisista ja voimakkaista ihmeistä, joita Jumala on tehnyt meidän ajassamme aivan silmiemme edessä. Jumala on koonnut meidät maailman neljältä kulmalta ja pystyttänyt uudelleen Israelin valtion kaikkien profetioiden täyttymyksenä.

Mitä ovat  käskyt ja säädökset ja miten me elämme niiden kautta?

Kuten voidaan nähdä, jaksomme on äärimmäisen rikas ja sitä voidaan tutkia yhä uudestaan ja löytää joka kerta uusia ulottuvuuksia. Kuitenkin ne jakeet, jotka vangitsivat huomioni erityisesti tämän viikon jaksosta, ovat seuraavat:

”Vaan seuratkaa minun säädöksiäni ja noudattakaa minun käskyjäni vaeltaaksenne niiden mukaan. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. Noudattakaa minun käskyjäni ja säädöksiäni, sillä se ihminen, joka ne pitää, on niistä elävä. Minä olen Herra.”–  3. Moos. 18:4,5 

Raamatussa on monia muita jakeita, jotka tarkoittavat samaa, esimerkiksi:

”…niin minä annoin heille käskyni ja tein heille tiettäviksi oikeuteni: se ihminen, joka ne pitää, on niistä elävä.” – Hes. 20:11

Tänään haluan keskustella kahdesta kysymyksestä: Mitkä ovat ne säädökset ja käskyt, jotka meidän on määrä pitää ja noudattaa? Toiseksi, mitä todella merkitsee elää niistä?

Kahdenlaisia käskyjä

Aloitetaan keskustelemalla, mitä tarkalleen nämä käskyt ja säädökset ovat. Juutalaiset opettajat tulkitsevat niitä mielenkiintoisella tavalla. Termit ”säädökset” ja ”käskyt” tarkoittavat kahdenlaisia käskyjä Raamatussa.

Ero niiden välillä on siinä, että käskyt ovat ajatuksia, jotka on esitetty Toorassa. Tämä tarkoittaa sitä, että niiden hyötynäkökohdat ovat tunnettuja ja niiden käyttökelpoisuus on ilmeistä. Niitä voidaan kutsua terveen järjen käskyiksi, ja niihin kuuluvat siviililaki ja moraaliasetukset kuten murhaamisen ja väärän todistuksen antamisen kieltäminen jne. 

Säädökset ovat käskyjä, joiden perusteita ei tunneta. Ne sisältävät rituaalisia käskyjä ja ihmisen ja Jumalan välisiä velvoitteita. Säädöksiin kuuluvat käskyt, joilla ei ole yhteyttä siviililakiin kuten esimerkiksi sapatin viettäminen.

Nämä kaksi termiä “säädökset ja käskyt”, esiintyvät yhdessä 20 kertaa Raamatussa. Olisi johdonmukaista sanoa, että kaksi sarjaa käskyjä täydentävät toisiaan, yhdessä ne käsittelevät ihmisen ja hänen lähimmäisensä välistä suhdetta ja ihmisen ja Jumalan välistä suhdetta.

Käskyt, jotka ovat siviililakeja, on tarkoitettu tuomaan moraaliarvoja elämään niin, että voimme viettää oikeaa ja kunnollista elämää yhteiskunnassamme lähimmäistemme kanssa. Käskyjen tarkoitus on antaa ihmiselle pyhyyttä ja Jumalan läheisyyttä.

Enkö voi vain olla hyvä ihminen?

Eräs kysymys, joka nousee esiin aina jokaisessa uskonnollisessa keskustelussa on seuraava: Jos ihminen tekee hyvää ja pyrkii auttamaan toisia, eikö se ole tarpeeksi? Vastaus on yksinkertainen – hän tekee vain puolet työstä.

Hän pitää käskyt, mutta entäpä säädökset, jotka pyhittävät ihmiset ja vievät heidät lähemmäksi Jumalaa? Ei voida erottaa näitä kahta, säädökset ja käskyt kulkevat yhdessä.

Mikä antaa henkilölle pyhitystä? Lukukappaleemme tuo esille vaatimuksia meidän ihmisten noudatettavaksi: On kiellettyä varastaa, valehdella, meidän on pelastettava ihmisen vaarasta, on tuomittava oikeudenmukaisesti, meidän on velvollisuus viettää sapattia niin kuin muita 50 lisäkäskyä. Tärkeintä on rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään.

Kuinka meidän sitten tulee elää?

Nyt haluaisin mennä eteenpäin siihen, mitä merkitsee elää näistä säädöksistä ja käskyistä. Havaitsin, että on kolme tapaa ymmärtää tämä käsite.

Muistetaan jakeet:

”Vaan seuratkaa minun säädöksiäni ja noudattakaa minun käskyjäni vaeltaaksenne niiden mukaan. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. Noudattakaa minun käskyjäni ja säädöksiäni, sillä se ihminen, joka ne pitää, on niistä elävä. Minä olen Herra.”–  3. Moos. 18:4,5 

Profeetta Hesekiel myös viittasi näihin jakeisiin Hes. 20:11.

Ensimmäinen tapa ymmärtää tätä monimutkaista käsitettä on se, että ihmisen elämä on sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa. Säädökset, lait ja käskyt, määräykset, rajoitukset ja Jumalan vaatimukset tulisi olla ensimmäisinä tärkeysjärjestyksessä.

Ihmisen elämän tulisi perustua Raamattuun ja ohjautua säädösten ja käskyjen mukaisesti. Enemmän tai vähemmän nämä ovat ne rajat, jotka Jumala loi, ja ihmisen on määrä elää näissä puitteissa.

Ajatuksena on, että mikään ei voi rikkoa näitä rajoja. Tämä on lainomainen lähestymistapa.

Toinen tapa on ymmärtää se, että näiden päämääränä on elämä. Jumala esittelee meille mallin hyvään, terveeseen, tehokkaaseen ja oikeaan elämään. Jos ihminen elää Jumalan tahtomalla tavalla, häntä pidetään hyvänä ihmisenä. 

Jos on käskyjä tai tilanteita, jotka ovat ristiriidassa moraalisten velvoitteiden, kohteliaisuuden, elämän tai elämän arvojen kanssa, silloin elämän säilyttäminen on yläpuolella kaikkien käskyjen, ja on mahdollista ja tarpeellista loukata niitä kaikkia elämän säilyttämisen tähden.

Jos siis on ristiriita elämän säilyttämisen (“pikuach nefesh”) ja käskyjen välillä, silloin elämän pyhyys on tärkeämpi, koska Jumalan tarkoitus on, että käskyt annetaan ihmiselle, että hän voi niiden avulla elää.

Kolmas tapa katsoa tätä käsitettä on tarkastella sitä tekstiyhteydessään. Jumala puhuu kansasta, joka eli maassa ennen Israelin kansakunnan muotoutumista. He eivät pitäneet yllä oikeaa ja kunnollista elämäntyyliä. Päinvastoin, he turmelivat ja saastuttivat maan.

Jumala varoittaa kansaa: jos te haluatte elää maassa, kansana, sukupolvesta toiseen, teidän on seurattava säädöksiä ja käskyjä. Kansan ja perheen elämän jatkuvuuden kannalta näiden käskyjen ja säädösten on määrä siirtyä tuleville sukupolville, että he voivat jatkaa elämää Israelin maassa.

Lopuksi

Tänään olemme keskellä Israelin valtion 70-vuotisjuhlallisuuksia, mutta meidän ei tule unohtaa, kuka toi meidät takaisin tänne, kuka siunaa meitä, ja kiitos Hänelle siitä, että tämä maa perustettiin. Lisäksi, jos me haluamme elää täällä sukupolvesta toiseen, meidän täytyy palata takaisin noudattamaan Jumalan säädöksiä ja käskyjä.

Olkoon meillä kaikilla rauhaisa sapatti, ja hyvää syntymäpäivää Israelin valtiolle.