Parashat Chukat: Jeshua tulee ennen perinnettä
23.6.2018, Yehuda Bachana.
Tänä sapattina luemme ja tutkimme Tooran lukukappaletta nimeltä Parashat Chukat. Tämä jakso keskittyy punaiseen hiehoon ja sen tuhkaan, jonka tarkoituksena on pääasiassa puhdistaa ne, jotka ovat tulleet saastuneiksi kuolleista, pahimman luokan epäpuhtaudesta.
Israelilaisten monia valituksia ja parantava käärme
40 erämaavuoden jälkeen näemme israelilaisten alkavan olla lähellä Israelin maahan pääsyä ja samalla he ovat jättämässä taakseen erämaan ja siellä vaeltelemisen. He olivat jopa erossa joistain rakkaista johtajistaan, Mirjamista, profeetasta, ja Aaronista, papista.
Tässä jaksossa kerrotaan veden puutteesta, ihmisten valituksesta ja siitä, miten Jumala käski Moosesta ja Aaronia puhumaan kalliolle ratkaisun aikaansaamiseksi. Todellisuudessa Mooses oli hyvin suuttunut kansalle, niinpä hän Jumalan käskystä poiketen löi kalliota. Tämän virheen vuoksi Moosesta rangaistiin siten, että hän ei päässyt luvattuun maahan.
Israelin kansa oli jo hyvin lähellä Kanaanin ja luvatun maan rajoja, ja sen tähden taistelut, sodat ja valloitukset olivat alkamassa. Ihmiset napisivat taas kerran Jumalalle, ja heidän katkerista valituksistaan johtuen Jumala lähetti myrkkykäärmeitä puremaan ihmisiä. Kun he katuivat ja kun Mooses rukoili, Jumala osoitti kiintoisan paranemistavan, pronssista veistetyn käärmeen, että kuka vain katsoisi sitä, hän paranisi.
Uusi testamentti käyttää vaskikäärme –aihetta selittämään Jeshuan Messiaan kautta saatavaa pelastusta ja lunastusta:
”Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” – John 3:14-16
Käärme on esimerkki pelastuksesta
Nämä jakeet ovat keskeisiä Uudessa Testamentissa ja kertovat keskeistä Jeshuasta Messiaasta. Koko pelastusajatus esitetään ihmeellisen yksinkertaisella tavalla.
Niin kuin käärme oli nostettava ylös erämaassa jokaisen nähtäväksi, niin oli tehtävä Messiaalle. Jokainen, joka katsoo häneen, on pelastuva. Sillä niin Jumala rakasti maailmaa, että hän antoi yhden ja ainoan Poikansa, antaakseen meille ikuisen elämän.
Minusta on tärkeää korostaa Jeshuaa, sitä, kuinka välttämätön hän on. Täällä Netivyassa me saamme monia kirjeitä uskovilta etupäässä Israelin ulkopuolelta. Useissa tapauksissa nämä ihmiset ovat lukeneet uudelleen Raamattua ja haluavat päästä lähelle Jumalaa ja yrittävät pitää sapattia. He näkevät Tooran käskyjen merkityksen, ja nämä uskovat valittavat, että heidän seurakuntansa eivät kaipaa päästä lähemmäksi Jumalan Sanaa juhlien tai sapatin aikoina. Niinpä nämä uskovat tavallisesti luopuvat ryhmästä ja jättävät seurakunnan. Minusta tämä on murheellista ja epätervettä.
Israelissakaan tilanne ei ole paljoa parempi. Monet nuoret israelilaiset tulevat entistä harvemmin paikallisiin seurakuntiinsa. Meidän vastauksemme täytyy olla: Jeshua kaikkein ensimmäiseksi. On tärkeää säilyttää veli- ja sisaryhteytemme, sillä näin tehden me pidämme yllä keskinäistä vastuunalaisuutta.
Kertomus pastorista ja kekäleestä
Haluan kertoa lyhyen tarinan. Se kertoo eräästä perheestä, joka osallistui seurakunnan tilaisuuksiin säännöllisesti, kunnes he vähitellen lakkasivat kokonaan tulemasta. Eräänä päivänä, jolloin oli erityisen kylmä ilma, pastori meni vierailemaan heidän luonaan. Perheen isä kutsui pastorin sisään, valmisti hänelle juotavaa, ja he istuutuivat palavan takkatulen eteen.
Keskustelun kuluessa pastori nousi tulisijan eteen, poimi kuumimman kekäleen, pani sen muista erilleen ja istuutui takaisin kuuntelemaan perheen isää.
Isä valitti, että seurakunta ei tehnyt tarpeeksi, tutkistelut ovat sitä ja tätä, yhteisön muilla perheillä on ongelmia, he eivät pidä näiden huonosta vaikutuksesta jne. Perhe päätti perustaa oman kotipiirinsä, jossa he tutkivat ja rukoilevat yksin omien ihanteidensa mukaisesti.
Keskustelun lopuksi pastori nousi lähteäkseen kotiinsa. Tuohon mennessä kerran hehkunut kekäle oli jo riittävän kylmä kädessä pidettäväksi. Hän heitti sen tuleen – välittömästi se syttyi jälleen. Tuona hetkenä perheen isä tajusi yhtäkkiä pastorin opetuksen. Läksy on tämä: me olemme kekäleitä, jotka lämmitämme toisiamme. Jos kuitenkin yksi kekäleistä erotetaan tulesta, se sammuu. Seurakunta on suunniteltu tukemaan, rakentamaan ja auttamaan jokaista jäsentä kasvamaan ja voimistumaan Jeshuassa Messiaassa.
Jeshua on ensisijainen, yläpuolella kaiken muun, miten tärkeitä nämä muut asiat lienevätkin. Tällä tavoin näen myös uskovien keskinäisen yhteyden.
Israelilaisten pronssiveistoksen palvonta
Palatkaamme takaisin vaskikäärmeeseen. Niin monissa asioissa, joita me teemme, on langan ohut raja hyvän ja pahan välillä, tottelevaisuuden ja synnin tekemisen välillä.
Tietenkin Jumala tiesi, että sairaat tulisivat, katsoisivat käärmettä ja paranisivat. He saattaisivat jopa haluta kiittää käärmettä uhraamalla suitsutusta tai antamalla sille lahjoja, mutta siitä huolimatta Jumala pyysi Moosesta tekemään käärmeen ja myös rohkaisemaan ihmisiä katsomaan siihen.
Mooseksen pronssikäärme tuli viedyksi Israelin maahan. Ajatelkaa, miten mahtavaa olisi, jos meillä olisi yhä tämä pronssiveistos hallussamme. Toisaalta siitä tulisi todennäköisesti todellinen epäjumala.
Kuningas Hiskia ymmärsi, että pronssikäärmeessä ei ollut jäljellä mitään jumalallista, vaan siitä oli tullut epäjumala. Sen tähden hän päätti hävittää sen.
”Hän … löi palasiksi vaskikäärmeen, jonka Mooses oli tehnyt; sillä niihin aikoihin asti israelilaiset olivat polttaneet uhreja sille; sitä kutsuttiin nimellä Nehustan.” – 2. Kun. 18:4b
Me unohdimme, että veistos oli pelkästään vain pala pronssia, mutta jostain syystä sille annettiin voima, vaikutusvalta ja auktoriteetti.
Lopulta meidän oli tuhottava tuo veistos, jota Jumala aikanaan käytti parantamaan kuolemasta ja antamaan elämää. Mihin minä pyrin tällä?
Jeshuan on pysyttävä tärkeysjärjestyksemme ensimmäisenä
Näkynämme on muuttaa nykyinen olotila ja todistaa, että voimme uskoa Jeshuaan Messiaana ja samalla kertaa pysyä uskollisena juutalaiselle kansalle ja olla osana Israelia.
Kuitenkaan emme saa langeta pronssikäärmeen ansaan ja antaa voimaa perinteelle, rukouskirjalle emmekä edes itse Tooran käskyille. Meidän on varmistuttava siitä, ettei mikään asia tule Jeshuan Messiaan edelle.
Meidän on muistutettava itseämme yhä uudelleen niin yhteisönä kuin yksilöinä siitä, että Jumala ja Jeshua Messias ovat yhteisön keskus. He, eivätkä mitkään muut menettelytavat tai aate. Jotkut menevät niin pitkälle, että sanovat, että Jeshua on pääasia ja itse asiassa ainoa asia. Ei ole mitään muuta paitsi Jeshua.
Yhtäältä he ovat 100% oikeassa. On totta, ettei ole mitään muuta tapaa, miten voimme pelastua. Totisesti Jeshua on ainoa tie taivaan kuningaskuntaan. Näin ollen mikään ei riipu meidän voimastamme tai meidän teoistamme, vaan kaikki tulee ainoastaan ylhäältä.
Uskon eläminen on enemmän kuin vain velvollisuus
Uskovina meiltä vaaditaan vanhurskautta. On osoitettava, että usko vaikuttaa elämässämme. Kuinka siis yhdistän nämä kaksi: Jeshuan ja Tooran?
Annan esimerkin Raamatusta:
Tooran mukaan miehen on annettava vaimolleen kolme asiaa: ”… ruoan, vaatteet ja aviolliset oikeudet.” (2. Moos. 21:10) Ruoka, vaatteet (sisältäen katon pään päälle), ja aviolliset oikeudet (intiimit suhteet).
Nämä ovat kolme velvollisuutta. Kysymykseni on: Jos mies täyttää nämä kolme asiaa, onko hän hyvä aviomies tai peräti hyvä ihminen? Oikea vastaus on: Ei ole, kaukana siitä! Olla aviomies tai aviovaimo, isä tai äiti, on paljon enemmän kuin tämä.
Tunne, tuen antaminen, rakkaus, kuunteleminen, ystävälliset sanat, huolehtiminen, arvostaminen. Eikä tässä vielä kaikki, vaan on myös kosketus – rakastava hyväileminen, halaus. Laatuaika yhdessä ja sievä lahja aika ajoin.
Ruoka lautasella ja katto pään päällä on ehkä minimi, mutta se ei varmasti ole läheskään sitä, mitä kaivataan. Sama koskee meitä uskovina. Tämä on se, mitä olen halunnut sanoa. Näin meidän on pyrittävä elämään uskoamme Jeshuaan.
Herkkä tasapaino Jeshuan ja Tooran välillä
Meidän on varottava, että uskomme Jeshuaan ei toteudu Tooran kustannuksella, mutta on syytä olla jopa vielä varovaisempia, että Toora tai tarkemmin sanottuna: juutalaisuus, ei toteudu Jeshuan kustannuksella.
Haluaisin päättää apostoli Paavalin rukouksella, jonka hän kirjoitti Roomalaiskirjeen 8. luvun lopussa:
”Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” – Room. 8:38,39
Shabbat Shalom
