Parashat Naso: Jumalan siunaus on tätä elämää varten

28.5.2018, Yehuda Bachana

Tämän viikon Toora –jakso on erityisen pitkä ja tiivis ja käsittelee monia eri aiheita. Se alkaa leirin rakentamisella ja heimojen järjestäytymisellä. Myöhemmin se käsittelee kysymystä, miten miehen tulisi menetellä vaimonsa kanssa, kun hän epäilee tämän olleen uskoton.

Se koskettelee myös kirovesi –koetta, nasiirilakeja sekä tunnettua papillista siunausta.

Papillinen siunaus 

Papillinen siunaus on erityinen siunaus, joka lausutaan päivittäin joka synagogassa Israelissa. Se lausutaan tavallisesti julkisen lähettilään paluun aikana Amidah -rukouksen lopulla aamurukoushetkessä. Kuitenkin Israelin ulkopuolella on muodostunut tavaksi sanoa papillinen rukous ainoastaan pyhäpäivinä.

Jerusalemin Hinnomin laaksossa tehdyt arkeologiset kaivaukset toivat esiin kaksi hopeista amulettia, joihin oli kaiverrettu papillinen siunaus. Nämä amuletit ajoittuvat noin vuodelle 600 eKr., jolloin elettiin ensimmäisen temppelin aikaa. Nykyään yhä useammat messiaaniset yhteisöt ovat alkaneet käyttää tätä siunausta, erityisesti kansainvälisissä konferensseissa se sinetöi tapahtuman ja siunaa osanottajat. Seurakunnassamme me myös siunaamme kokoon tulleet, aivan erityisesti lapset.

Kun lapsena menin isäni kanssa naapurisynagogaan, papillinen siunaus oli yksi vaikuttavimpia kokemuksia. Papeilla oli tapana riisua kengät, peittää itsensä kokonaan rukousliinaansa, astua kunnioittaen eteenpäin ja seisoa pyhän arkin edessä ja lausua kuuluvalla äänellä papillinen siunaus.

Koska on tosiasia, että monet messiaaniset seurakunnat tervehtivät yleisöä tällä siunauksella, haluaisin analysoida sen rakennetta ja merkitystä.

Se on peräisin Jumalalta, ei ihmiseltä

Raamattu ei ainoastaan sanonut siunausta, vaan se myös antoi tarkan sanonnan muodon, ja siunausta edeltävä jae korostaa tätä papeille:

“…Kun siunaatte Israelin, lausukaa sille näin…” – 4. Moos. 6:23b [UKR 1992] 

Meillä on tässä tarkoin määritelty siunauksen sanamuoto. Tämä korostaa siunauksen jumalallista alkuperää ja havainnollistaa käsitystä, että papit ovat vain siunauksen välittäjiä.

Jumalan sanoista siunauksen lopussa voidaan ymmärtää, että tosiaan papit ovat niitä, jotka todellisuudessa sanovat siunauksen, mutta Jumala ainoastaan on se, joka voi oikeasti siunata.

“Näin he laskekoot minun nimeni israelilaisten ylitse, ja minä siunaan heitä.” – 4. Moos. 6:27

Sana “mina” korostaa siunauksen lähdettä: ”Minä” eikä hän, joka on kutsuttu palvelemaan puolestani, tarkoittaa, että siunaus tulee Jumalalta.

Ainutlaatuinen rakenne

Heti alkajaisiksi kohtaamme haasteen, joka ei ole yksinkertainen, haaste koskee kieltä. Monet tämän siunauksen selitykset perustuvat hepreaan, olkoonpa kysymys siunauksen lauseopillisesta rakenteesta, kirjainten lukumäärästä, verbeistä tai kunkin sanan sijainnista.

Hepreassa siunaus jakaantuu kolmeen osaan: Kullakin siunauksella on kaksi verbiä tulevassa aikamuodossa, ja näiden kahden verbin väliin sijoittuu Jumalan erityinen nimi.

Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua;–4. Moos. 6:24 

Herra valistakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen;– 4. Moos. 6:25 

Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.– 4. Moos. 6:26

Se, mikä kiinnittää huomiota, on vahvistuva rakenne. Heprealaisessa tekstissä ensimmäisessä siunauksessa on kolme sanaa. Toisessa on viisi sanaa, ja kolmannessa on seitsemän.

Edelleen heprealaisessa tekstissä kirjainten lukumäärä kasvaa: ensimmäisessä siunauksessa on 15 kirjainta, toisessa 20 ja kolmannessa 25.

Fyysinen siunaus

Monet selittäjät osoittavat tähän kohtaan ja kysyvät: ”Onko tämä sattumaa vai kuuluuko vahvistuminen myös siunauksen sisältöön?”

Yleisen käsityksen mukaan vahvistuminen on myös siunauksen sisältönä: Ensimmäinen siunaus on aineellinen ja maallinen, toinen siunaus on hengellinen ja henkinen (ymmärrykseen liittyvä) ja kolmas siunaus on siunaus tulevaa elämää varten.

Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua;–4. Moos. 6:24 

“Siunatkoon” viittaa vaurauteen ja omaisuuteen ja ajatukseen, että ”ilman leipää ei ole Tooraakaan”. ”Varjelkoon” viittaa mihin tahansa kielteiseen vaikutukseen tai vääryyteen, jonka ihmiset, viholliset tai sinua vastustavat voivat aiheuttaa.

Ajatuksena on se, että jos henkilöllä ei ole riittävästi tullakseen toimeen, hän ei voi palvella Jumalaa kokosydämisesti johtuen tyhjästä, kurnivasta vatsasta.

Mutta jos talo on täynnä hyviä asioita ja fyysinen ja aineellinen puoli on kunnossa, ihminen voi antautua kokosydämisesti palvelemaan Jumalaa ja tutkimaan hänen Sanaansa.

Tässä ei ole kysymys palkasta tai palkinnosta, vaan paremminkin askeleesta kohti sitä, mikä on hyvää ja hengellistä.

Viivästyneen tyydytyksen siunaus

Lähes jokaisessa uskonnossa on hyväksyttävää, että joku elää selibaatissa ja köyhyydessä saavuttaakseen yhteyden ylimaalliseen ulottuvuuteen. Tämä voidaan nähdä esimerkiksi munkkiudessa.

Joskus tällä ideologialla on sisältöä. Jaksomme luvussa 6 puhutaan nasiirilaeista.

Apostoli Paavali rohkaisee Uudessa testamentissa ottamaan tietyn ajanjakson pidättäytymistä, rukousta ja paastoa varten.

Samaan aikaan Paavali kuitenkin pyytä myös, että pidättäytyminen kestäisi vain lyhyen aikaa, koska me voimme hyvin nopeasti menettää tasapainon, ja sen sijaan, että kohoaisimme ylös, me putoamme himossamme alas suohon. Avainasia on tässä tasapainon säilyttäminen.

Lopulta viivästyneen tyydytyksen tarkoitus on antaa meille parempi elämä. Että lopussa asiat kääntyvät paremmiksi, eivät pahemmiksi.

Hengellinen siunaus

Herra valistakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen;– 4. Moos. 6:25

Tämän siunauksen on tulkittu olevan keino antamaan viisautta ja tietoa, jotta Jumalan Sanaa voidaan ymmärtää paremmin, jotta opitaan, mikä on kunkin paikka maailmassa, ja opitaan polku, joka johtaa tulevaan elämään.

Itse asiassa se on pyyntö, että me olisimme jatkuvasti Jumalan käsissä astioita, joita hän käyttää omaksi kunniakseen.

Tavoitteena on se, että Jumalan johtajuus maailmassa kohdistuu meihin, mutta että samanaikaisesti me emme eristäydy muista ihmisistä, vaan päinvastoin: ”että kaikki ne ympärillämme olevat, joilla on tunteet ja ajatukset, näkevät meissä perustuksen ja vastauksen heidän olemassaololleen.” – Rabbi Hirsch

Tämä on hyvin kiintoisa selitys rabbi Hirschiltä, ja uskallan sanoa, että tämä on Jeshuan ajatus meistä hänen opetuslapsinaan. Päämäärämme pitäisi olla se, että ihmiset ympärillämme näkevät valon ja elämän, joka tulee esille meistä, ja sen johdosta he haluavat olla osa taivaan kuningaskuntaa.

Tämä ajatus valona olemisesta, olkoonpa kysymys henkilökohtaisesta valona olemisesta naapureillemme tai kansallisella tasolla olemisesta ihmisiä tai liike, joka on valona maailmalle, tämä ajatus toistuu kerta toisensa jälkeen Raamatun tulkinnassa.

Yksinkertainen syy tähän on se, että se on yksi monista Raamatun perusasioista. Se on yksi Jeshuan Messiaan päävaatimuksista. Että meidän on tuotettava valoa meidän elämästämme, meidän uskostamme.

Jumalan siunaus on tätä elämää varten

Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.– 4. Moos. 6:26

Perinteinen tulkinta katsoo tämän siunauksen koskevan tulevaa elämää, että Jumala kääntää kasvonsa meihin päin ja antaa meille ikuisen rauhan.

Henkilökohtaisesti uskon, että valtaosa Raamatusta keskittyy tähän elämään, siunaten meitä nyt, meidän suhdettamme Jumalaan ja muihin ihmisiin tässä maailmassa. Siksi näen, että tämä siunaus suuntautuu tähän maailmaan rauhan siunauksena, sillä tähän me pyrimme.

Itse asiassa tämä on pääkaupunkimme nimi, Jerusalem – rauhan kaupunki.

Golda Meir, yksi Israelin pääministereistä, kuvasi tätä pyrkimystä syvällisesti:

“Me voimme antaa arabeille anteeksi sen, että he surmaavat meidän lapsiamme. Me emme voi antaa anteeksi heille sitä, että he pakottavat meitä surmaamaan heidän lapsiaan. Meillä tulee olemaan rauha arabien kanssa ainoastaan silloin, kun he rakastavat omia lapsiaan enemmän kuin he vihaavat meitä.” – Golda Meir

Me odotamme ja rukoilemme tätä päivää, jolloin rakkaus voittaa, tuota hetkeä, jolloin huoli heidän lastensa tulevaisuudesta voittaa heidän vihansa meitä kohtaan. Vaikkakin meidän on pidettävä mielessä, että tämä viha on vihaa, joka saa alkunsa uskonnosta. Se ei ole ihmisten välistä vihaa, vaan pikemminkin kehityskulkuun, ymmärrykseen ja avoimuuteen liittyvää vihaa.

Tämä uskonnollinen sota voidaan voittaa vain Jeshuan kautta totuuden ja rakkauden avulla. Ymmärrämme, että Jumalan Sana suuntautuu pääasiassa elämään tässä maailmassa, että tämä elämä olisi siunaus. Tämä maailma ei ole pelkästään synkkä käytävä tulevaan elämään; päämäärämme ei ole lähettää lapsiamme tekemään itsemurhaa ja viemään toisia mukanaan tulevaan elämään.

Päämäärämme on elää tässä ajassa. Jumala antaa meille Tooran lukeaksemme ja noudattaaksemme sitä nykyisen elämämme aikana. Tämä on totuus, joka löytyy ainoastaan Jeshuassa Messiaass