Parashat Nitzavim: Kätketty Toora ja näkyvä Toora
8.9.2018, Yehuda Bachana.
Tänä sapattina tutkimme lukukappaletta nimeltä Parashat Nitzavim, joka on verrattain lyhyt jakso. Itse asiassa kaikki tulevat viikoittaiset Toora –jaksot ovat lyhyitä, kuitenkin on jännittävää, kun tullaan kohti loppuhuipennusta ja viikoittaiset Tooran lukukappaleet alkavat taas uudelleen alusta.
Me, yhdessä koko Israelin Kansan kanssa, olemme innoissamme, koska Tishrei –kuun pyhäpäivät ovat oven edessä. Olemme juuri käymässä viettämään Rosh Hashanah’ia, joka on ensimmäisenä määrätyistä juhla-ajoista.
Liiton henkilökohtainen ulottuvuus
Jaksossamme, Parashat Nitzavim, Mooses julistaa, että Israelin kansa oli astumassa liittoon Jumalan kanssa. Kaikkia pidettiin yhdenvertaisina ja kaikkien oli määrä pysyä yhdessä; tämä soveltuu menneisiin sukupolviin sekä myös tuleviin.
Joskus ajattelemme henkilökohtaista suhdettamme Jumalaan ja sitä, mitä Jeshua teki hyväksemme. Mietin usein, kuinka Jeshua vapautti minut henkilökohtaisesti Tooran taakasta tai ainakin niistä rangaistuksista, jotka siinä on mainittu.
Tosiaan liitto on voimassa yksilöiden kanssa, mutta nämä yksilöt ovat kaikki osa kokonaisuutta, he ovat osa Israelin kansaa. Toisin sanoen Jumala oli ja on tekemässä liittoa koko Israelin Kansan kanssa. Jos olen osa juutalaista kansaa, silloin tämä liitto soveltuu minuun.
Jeshua lunasti minut henkilökohtaisesti, mutta olen silti osa Israelia, ja tämän vuoksi olen myös osallisena liitosta.
Toora soveltuu kaikkiin Israelin kansan jäseniin yhtenä kokonaisuutena
Jos me, Israelin kansa, luovumme Jumalan tiestä ja rikomme liiton, silloin me saamme osaksemme kirouksen; tämä koskee myös uskovia. Itse asiassa me olemme myös syyllisiä, emme ole onnistuneet riittävän hyvin loistamaan Messiaan, evankeliumin ja Tooran valoa. Emme onnistuneet tuomaan hyvää vaikutusta.
Voimme nähdä tällaisen ajattelun olevan olennaisena osana Raamatun kertomuksissa. Kun ihmiset tekivät syntiä ja heitä rankaistiin, profeetat, papit ja jopa ne, jotka pysyivät uskollisina Jumalalle, joutuivat kärsimään ja saivat surmansa.
Kulttuuri, jossa nykyään elämme, rohkaisee meitä ajattelemaan, että me elämme henkilökohtaisessa kuplassa, että me olemme maailman keskus. Tätä ideologiaa voidaan havaita myös uskovien keskuudessa tänä päivänä. Olemme tottuneet ajattelemaan, että pelastus on henkilökohtainen – se on minun ja minun Jumalani välinen asia.
On eräs ydinasia, jonka on mielestäni muututtava, jotta voimme olla todella välikappaleita Jumalan käytössä. Tämä on käsitys koko kansakunnan pelastuksesta vastakohtana yksilön pelastukselle. Yksilökeskeisen käsityksen mukaisesti jokainen henkilö (tai pieni ryhmä) päättää siitä, mitä hänen mielestään Jumala tahtoo häneltä henkilökohtaisesti. Lähestymistapa, joka meidän täytyy omaksua on se, että evankeliumi on tarkoitettu koko yhteiskunnalle.
Esimerkiksi Israelissa me tarvitsemme näyn, joka ottaa huomioon koko juutalaisen kansan. Meillä on keskinäinen vastuu, sellainen, mikä löytyy sanonnasta, josta tuli yksi juutalaisen kulttuurin perusasioista: ”Kaikki Israel on vastuussa toinen toisestaan.” Meillä on velvollisuus maksaa velka. Jokainen Israelin kansan jäsen otti päälleen maksaakseen naapurinsa velat tai synnit.
Me olemme vastuussa toinen toistemme synneistä
Viime viikolla luimme 5. Moos. 27.:stä luvusta käskystä seisoa Garissimin vuorella ja Eebalin vuorella toteuttamassa seremoniaa, jossa kansa sitoutui Tooran liittoon.
Raamatullisen ymmärryksen mukaisesti meillä on kollektiivinen vastuu jokaisesta Israelin kansan jäsenestä, mukaan lukien toisten synnit. Tästä esimerkkinä on Aakanin synti, kun hän otti jotain sotasaaliista, mikä oli kielletty, ja sen seurauksena viattomia yksilöitä kuoli taistelussa. Tämä kertomus on Joosuan kirjan luvuissa 7 ja 8.
Raamattu mainitsee Aakanin synnin yleisellä ja kollektiivisella tavalla:
”Mutta Herra sanoi Joosualle: … Israel on tehnyt syntiä, he ovat rikkoneet minun liittoni, jonka minä olen heille säätänyt; he ovat ottaneet sitä, mikä oli vihitty tuhon omaksi, he ovat varastaneet ja valhetelleet, he ovat panneet sen omain tavarainsa joukkoon. Sentähden israelilaiset eivät voi kestää vihollistensa edessä, vaan heidän täytyy kääntyä pakoon vihollistensa edestä, …” – Joos. 7:10a-12a
Pitäisikö meidän ottaa vastuu vain julkisista synneistä?
Israelin oppineiden keskuudessa ei olla yhtä mieltä tästä asiasta: koskeeko tämä velvollisuus vain julkisyntejä vaiko myös salattuja syntejä, joista kukaan ei tiedä?
Nykyisin hyväksytty näkemys on se, että meidän on otettava vastuu ainoastaan julkisista synneistä, eikä silloinkaan ole mitään rangaistusta – paitsi silloin, kun henkilö oli kykenevä vastustamaan syntiä, mutta hän ei tehnyt niin.
Tämä kysymys vie meidät jakeeseen, joka antaa yhteenvedon tähän liittoa koskevaan pohdiskeluun:
”Se, mikä on salassa, se on Herran, meidän Jumalamme; mutta mikä on ilmoitettu, se on meitä ja meidän lapsiamme varten ikuisesti, että me pitäisimme kaikki tämän lain sanat.” – 5. Moos. 29:29
Toorasta löydettyjä salattuja merkityksiä
Alkuperäisessä heprealaisessa tekstissä tässä Tooran paikassa on piste jokaisen kirjaimen yläpuolella näiden sanojen kohdalla: ”meitä ja meidän lapsiamme varten ikuisesti”. Kukaan ei tarkalleen tiedä, mitä nämä pisteet tarkoittavat.
Hyvin todennäköisesti näihin salaperäisiin merkintöihin liittyy jokin kätketty salaisuus. Ehkäpä tämä tarkoittaa, että se, mikä on meiltä kätkössä, salatut synnit, ovat paljastettuja Jumalalle. On myös mahdollista, että Toorassa on kätketty puoli ja näkyvä puoli: nähtävällä puolella ovat käytännölliset käskyt ja kätketyllä puolella Tooran salaisuudet, jotka paljastuvat ainoastaan niille, jotka etsivät Jumalaa.
Mielestäni tämä jae pyytää meitä ymmärtämään käskyjen taustalla olevat syyt ja ymmärtämään Tooran tarkoituksen. Yhtäältä koko luku käsittelee Tooran noudattamista ja sitä palkkiota, joka siitä seuraa. Toisaalta on kuitenkin lukuisia rangaistuksia, jotka ovat seurauksena, jos rikomme liiton emmekä valitse totella Tooraa. Kysymys kuuluu: Millaista on Tooran käskyjen oikea noudattaminen? Onko meidän tunnettava koko Toora ja tiedettävä kaikki sen salaisuudet? Vai riittääkö se, että täyttää Tooraa ainoastaan sen ilmeisen selvässä merkityksessä?
Mielestäni me voimme ottaa selvää, ajatella, rukoilla ja tutkia salaisuuksia, mutta tämä on todellakin meidän ja Jumalan välistä. Paljastettuja asioita ovat teot ja asiat, joita Toora käskee meidän tehdä tai välttää, ja ne ovat meidän ja meidän lastemme velvollisuutena.
Toora ja käskyt ovat saavutettavissa
Jaksossamme Mooses antoi kaksi tärkeää lausuntoa: ensiksi on se, että me emme tiedä kaikkia taivaan salaisuuksia, mikä on ok. Meidän on jätettävä kätkössä oleva Jumalalle ja toimittava rehellisesti näkyvällä tasolla.
Toinen tärkeä Mooseksen lausunto on se, kun hän sanoo, että totuus on saavutettavissa, Toora ja myös käskyt. Tähän kuuluu Jumalan tahto, joka on lähellä, selkeä, saavutettavissa oleva ja vapaa kaikille.
Pitkä matka aarteen löytämiseksi
Päätän lyhyeen kertomukseen:
Oli mies, joka näki unta erään sillan alle haudatun aarteen löytämisestä. Nähtyään saman unen useita kertoja hän päätti nousta ja tehdä satojen kilometrien matkan päästäkseen tuon saman sillan luo ja löytääkseen sen alle kätketyn aarteen.
Monien päivien vaikean matkan jälkeen hän lopulta saavutti sillan. Hän lähestyi sitä hitaasti, tutki huolellisesti, ja silloin häntä lähestyi yhtäkkiä muukalainen, joka kysyi, mitä hän oli tekemässä. Kun muukalainen kuuli tarinan, hän purskahti nauruun ja sanoi: ”Jospa sinä näit unta?! Minä myös näin unta, että jossain eli mies nimeltä …” Ja tässä muukalainen mainitsi tuon henkilön oikean nimen ja osoitteen. ”… jonka henkilön keittiön alla on aarre. Luuletko, että minun olisi lähdettävä pitkälle matkalla vain löytääkseni jonkin uniaarteen?”
Mies, joka oli vaeltanut tuollaisen pitkän matkan kääntyi yhtäkkiä ympäri ja meni kotiinsa. Kun hän saapui sinne, hän kaivoi keittiön lattian alta ja löysi aarteen.
Tämä on hyvin tunnettu hasidinen tarina, ja se voidaan ymmärtää ja selittää monilla tavoilla: Se voidaan ymmärtää vertauksena jokaisesta Tooran opiskelijasta, joka syventyy tutkimaan Jumalan Sanaa. Taustalla oleva merkitys on siinä, että aarre oli jo hänen omistuksessaan. Hänen on kaivettava talossaan ja itsessään hengellisessä merkityksessä löytääkseen aarteensa. Ts. vain henkilö itse voi päättää seurata Jumalaa. Rabbi, pastori tai johtaja ei voi pelastaa häntä.
”Sillä tämä käsky, jonka minä tänä päivänä sinulle annan, ei ole sinulle vaikea täyttää eikä liian kaukana. Se ei ole taivaassa … Se ei ole meren takana … Vaan sana on sinua aivan lähellä, sinun suussasi ja sydämessäsi, niin että voit sen täyttää.” – 5. Moos. 30:11-14.
Meidän ei tarvitse hakea vastausta merten takaa tai taivaista, eikä meidän tarvitse konsultoida rabbia tai pastoria. Vastaus on yksin meissä itsessämme. On mahdollista tulkita tätä kertomusta päinvastaisella tavalla: meidän on mentävä etsimään elämän tarkoitusta kaukaa ymmärtääksemme, että aarre onkin kotona. Joskus meidän on mentävä maailman ääriin ymmärtääksemme, että todellinen aarre voidaan löytää aivan nenämme edestä.
Haluan päättää toivottamalla siunattua lomaa ja Onnellista Juutalaista Uutta Vuotta!
Aloittakaamme vuosi uudistuneessa toivossa. Rukoukseni on, että Jumala siunaisi uuden vuoden terveydellä ja armolla. Olkoon siunaus perheen osana ja yhteisön osana. Rukoilen, että Jumala siunaisi kättemme työn ja elämämme, että me kulkisimme aina Jeshuan Messiaan valossa. Saakoon tämä vuosi on menestyksekäs, tuottoisa ja uskon vuosi. Rukoilen tätä nimessä, joka on yli kaikkien nimien, Jeshuan Messiaan nimessä.
