Parashat Shelach Lecha: Kutsu säilyttää juutalainen identiteetti mihin hintaan tahansa
11.6.2018, Yehuda Bachana
Tänä sapattina luemme ja tutkimme viikoittaista Toora –jaksoa nimeltä Parashat Shelach Lecha. Jaksostamme luemme israelilaisista, kuinka he viettivät 40 vuotta kierrellen erämaassa.
He olivat juuri astumaisillaan luvattuun maahan. Israelilaiset olivat riittävän lähellä lähettääkseen vakoojia ja valmistautuakseen valtaamaan maan. He ajattelivat, että vain muutama päivä vielä ja he voisivat lopulta tehdä sen.
Kuitenkin vähän aikaa tämän jälkeen vakoojien lankeaminen syntiin tapahtui. Itse asiassa se oli tuon koko sukupolven, erämaasukupolven synti, joka sai yhtäkkiä aikaan sen, että he siirtyivät poispäin luvatusta maasta 40 vuodeksi.
He olivat niin lähellä, että he olisivat voineet koskea siihen, ja samaan aikaan he olivat vuosien päässä siitä. Etäisyys johtui kahdesta muuttujasta: ensimmäinen on Jumala ja hänen ajoituksensa. Toinen muuttuja oli me ihmiset ja meidän valmiustasomme.
12 vakoojan synti
(The 12 spies spread a bad report about the Promised Land. We don’t need to do that as well.) – Kuvateksti
Haluaisin soveltaa tätä tilannetta Messiaan ruumiiseen ja meidän valmiuteemme uskovina ottaa vastaan juutalaiset paikalliseen yhteisöömme ja uskoon Jeshuaan Messiaana. Tämä on hieman raskas aihe, mutta silti tärkeä. Jaksomme alkaa 12 vakoojan lähettämisellä luvattuun maahan, ja myöhemmin puhutaan heidän kauheasta erehdyksestään. Vakoojien synti on Israelin kansan erämaavaelluksen ajan synneistä vakavinta laatua oleva.
Tämän synnin tähden Jumala rankaisi Israelin kansaa siten, että kaikki 20 vuotiaat ja sitä vanhemmat miehet, jotka olivat lähteneet Egyptistä, menehtyivät erämaassa. Vain uusi sukupolvi saattoi päästä sisälle ja asettua luvattuun maahan. Mikä oli se synti, joka oli niin hirvittävä, että se esti Israelin kansaa pääsemästä luvattuun maahan 40 vuoden ajan? Miten me vältymme toistamasta samaa virhettä tänä päivänä?
Vastaus on sanottu Toorassa:
”Niin he saattoivat israelilaisten keskuudessa pahaan huutoon sen maan, jota olivat olleet vakoilemassa…” – 4. Moos. 13:33a
Yleinen vaikutelma oli, että he sanoivat vihollisten olleen liian voimakkaita. He antoivat huonon selonteon maasta.
Huonon selonteon tuominen
Ennen kuin päätämme tämän kertomuksen, haluan muistuttaa, että vakoojat toimivat täsmälleen niiden ohjeiden mukaan, jotka he saivat Moosekselta ennen tehtävään lähtemistä:
”… Mooses sanoi heille: ”Lähtekää nyt Etelämaahan ja nouskaa vuoristoon ja katselkaa, minkälainen maa on ja minkälainen kansa, joka siinä asuu, onko se voimakas vai heikko, onko sitä vähän vai paljon … ja minkälaiset ne kaupungit ovat, joissa se asuu, avonaisia kyliäkö vai varustettuja kaupunkeja?” – 4. Moos. 13:18b,19,20b
Vakoojan tehtävänä on tuoda tarkin mahdollinen informaatio. Hänen odotetaan keskittyvän vaikeuksiin, joihin voidaan löytää ratkaisu etukäteen. Vakoojan tehtävänä on antaa tarkkaa tietoa vihollisen taistelukyvyistä.
Synti oli se, että vakoojat vuotivat huonon selonteon kansalle kertomalla, että Kanaanin maa on maa, joka nielee omat asukkaansa. He aiheuttivat pelkoa ja pakokauhua kansassa ja saivat aikaan kapinan ja yrityksen kaataa hallituksensa.
Kansa meni tähän mukaan ja alkoi aktiivisesti kapinoida. He pyrkivät kivittämään Kaalebin ja Joosuan ja nousivat Moosesta ja Aaronia vastaan.
Tuona hetkenä Herran kirkkaus nähtiin telttamajan suulla koko Israelin Kansan edessä. Tilannne pelastettiin aivan viime hetkellä.
Miten me liitämme yhteen Jeshuan ja Israelin?
Tässä kohtaa uskon, että erityisesti tänä aikana on välttämätöntä säilyttää valtion arvokkuus. Meidän tehtävänämme ei ole saattaa Israelia huonoon huutoon. On BDS:n kaltaisia ammatillisia järjestöjä, jotka tekevät paljon työtä saattaakseen Israelin huonoon maineeseen. Meidän tehtävämme on kiinnittää huomio niihin siunauksiin ja hyviin asioihin, joita Israelissa on – ja on paljon, josta voidaan olla ylpeitä. Tehtävämme on julistaa, että Israel on siunattu: ”Maa, joka vuotaa maitoa ja mettä.”
Jos palaamme Mooseksen päiviin, näemme joukon orjia, jotka pelkäävät tai jotka eivät ymmärrä tarkoitustaan. Me näemme heidät, jotka pelkäävät tai eivät ymmärrä tulevaisuutta ja ovat haluttomia astumaan sisälle luvattuun maahan.
Sen tähden Jumala odotti, kunnes vanha sukupolvi hävisi ja uusi sukupolvi astui heidän paikalleen ottamaan perinnökseen luvatun maan.
Luulen, että Kristuksen ruumis ei ymmärrä tarkoitustaan. En ajattele, että se johtuu pelosta vaan pikemminkin ymmärryksen puutteesta. Tarkoituksemme on liittää Jeshua ja Israelin kansa yhteen.
Kysymys kuuluu: kuinka teemme sen? Me uskomme, että eräänä päivänä Israelin kansa on pelastuva. Miten näemme tämän tapahtuvan? Mikä on näkymme?
Jumala on pitänyt juutalaisen kansan elossa
Lähes 2000 vuotta pakanat yrittivät yhtäältä hävittää ja päästä eroon meistä ja toisaalta ”avata” meidän silmämme ”totuudelle”.
Aloittakaamme Jerusalemin hävityksestä v. 70 jKr. Sen jälkeen v. 1099 kärsimme ristiretkistä ja juutalaisten joukkosurmasta.
V. 1348 juutalaiset kärsivät vainoa Musta surma –vitsauksen johdosta (siis heitä pidettiin vitsauksen aiheuttajina). V. 1478 alkoi inkvisitio.
1492 juutalaiset karkotettiin Espanjasta. V. 1648 alkaa juutalaisten joukkotuho Ukrainassa yhdessä Euroopassa tapahtuneiden pogromien kanssa, kunnes tullaan Holokaustiin v. 1939.
Tämä on lyhyt yhteenveto, joka osoittaa, että pakanat halusivat päästä meistä eroon ja tuhota meidät; siinä kuitenkaan onnistumatta! Todennäköisyyden vastaisesti Jumala piti juutalaisen kansan hiillokset palavina.
Kaikesta huolimatta me sytytimme sapattikynttilämme piilossa ja leivoimme pääsiäisen happamattomat leivät ruokavarastossa tai kellarissa talon alla.
Miksi Israel torjuu totuuden?
Toisaalta pakanat yrittivät myös osoittaa meille, mikä on hyvää ja kaunista. He yrittivät osoittaa sen kauneuden ja rakkauden, mikä on kristinuskossa, ajatuksen olla ”uudestisyntyneitä” kristittyjä.
Miksi me, Israelin kansa, kieltäydymme näkemästä ja hyväksymästä totuutta? Se johtuu siitä, että kautta historian jokainen juutalainen, joka on tullut uskomaan Jeshuaan, on lakannut olemasta osa juutalaista kansaa. Hän on luopunut perinteistä, tavoista, kansasta. Hänestä on tullut jokin muu – hän on kadottanut identiteettinsä.
Suurin haaste kohtaa meitä silloin, kun löydämme todellisen vastauksen ja ratkaisun. Korostan sitä, että tämä on todellinen ratkaisu – ei vain ensiapu, vaan pikemminkin avoin sydänleikkaus. Kun löydämme ratkaisun tähän ongelmaan – uskon, että Israelin kansa tulee avautumaan Jeshualle.
Haaste on identiteetti ja sen säilyttäminen; kun identiteettimme on säilytettävä mihin hintaan hyvänsä.
Kun kärsimme inkvisitiosta Euroopassa – ne, jotka pitivät hiilloksensa palavina olivat niitä, jotka panivat elämänsä ja perheensä alttiiksi pitääkseen kiinni perinteestä ja identiteetistä mihin hintaan hyvänsä.
Kun juutalaiset säilyttivät identiteettinsä, silloin korostus oli perinteessä. Esim. maidon ja lihan pitämisessä erillään, sapattikynttilöiden sytyttämisessä – nämä käskyt eivät tule Toorasta, sen tähden Messiaan ruumis nykyisin ei näe sellaisten käskyjen merkitystä.
Sellaiset Euroopan kodit, joissa oli allas maitoa ja allas lihaa varten, ovat niitä, jotka säilyttivät juutalaisen identiteettinsä eivätkä sulautuneet. He eivät hävinneet.
Juutalaisen identiteetin säilyttäminen
Kun me kehitämme messiaanista juutalaisuutta, johon eivät ole vaikuttaneet vieraat tuulet, jotka puhaltavat maahan; kun meille on selvää, että meidän on säilytettävä juutalainen identiteettimme mihin hintaan hyvänsä, silloin me tulemme näkemään luvatun maan.
Siksi meidän on sijoitettava seuraavaan sukupolveen. Seuraava sukupolvi on meidän tulevaisuutemme.
Meidän sukupolvemme on erämaasukupolvi, joka lähti Egyptistä; seuraavan sukupolven on oltava se, joka tulee astumaan sisälle ja ottamaan perinnökseen luvatun maan.
Tämä edellyttää sitä, että olemme valmiit. Jos emme ole, tulemme odottamaan vielä seuraavaa sukupolvea ja edelleen seuraavaa sukupolvea, kunnes olemme valmiita omaksumaan ja säilyttämään identiteettimme.
Jos me teemme erehdyksen kuten monet ennen meitä, Jumala asettaa meidän paikallemme toiset, joiden tehtävänä on löytää ratkaisu kysymykseen identiteetistä ja sen säilyttämisestä, kunnes Jeshua palaa.
Meidän on aloitettava seurakunnasta; se ei voi näyttää hepreaa puhuvalta ulkomaiselta kirkolta. Tavan rukoilla, jumalanpalveluksemme, kirjallisuutemme on oltava paikallista ja autenttista.
Jumala uskoi Israelille Kirjansa. Siksi meidän velvollisuutemme on säilyttää se ja pitää yllä sen ajankohtaisuutta sukupolvesta toiseen. Meidän on ymmärrettävä, että sulautuminen ei ole vaihtoehto, ja että Jumala ei salli Israelin kansan tehdä niin.
Juutalainen identiteettimme Messiaassa Jeshuassa
Me säilytämme identiteettimme yhteisössämme. Onko meillä kaikki vastaukset? Kaukana siitä.
Mutta täällä kuitenkin ilmaistaan, miten tärkeää on sijoittaa nuorison kasvatukseen, kehittämiseen, Raamattuun perehdyttämiseen, heidän henkilökohtaisten kykyjensä vahvistamiseen ja identiteetin omaksumiseen. Täsmälleen samaa voidaan sanoa sijoittamisesta messiaanisiin yliopisto-opiskelijoihin.
Mitä tämä merkitsee meille? Me olemme ensimmäinen esimerkki. Meidän on osoitettava ennen kaikkea, että juutalainen identiteetti voidaan säilyttää aidolla tavalla Jeshuan Messiaan kautta.
Tiedän, että koskettelimme lyhyesti monta tärkeää aihetta, jotka ansaitsevat enemmän huomiota. Ole vapaa kirjoittamaan meille tai jopa pistäytymään luonamme mitä tahansa kysymyksiä mukanasi.
