Parashat Vayeira: Onko meillä vapaa tahto?

14.1.2018, Yehuda Bachana.
Pääsiäinen on yksi Raamatun pääjuhlista sen vuoksi, että se kertoo lunastuksesta, pelastuksesta ja Jumalan kansan luomisesta. Pääsiäinen on yhdistävä tekijä Jumalan ja kansan välillä, ”…te olette minun kansani ja minä olen teidän Jumalanne.” Pääsiäisenä me juomme neljä viinimaljaa, jotka kuvaavat ja edustavat Egyptistä vapautumisen neljää vaihetta. Tämä perustuu tämän viikon Tooran lukukappaleen ensimmäisille jakeille:

…Minä olen Herra, ja minä vien teidät pois egyptiläisten sorron alta ja vapautan teidät orjuudesta ja pelastan teidät ojennetulla käsivarrella ja suurilla rangaistustuomioilla. Niin minä otan teidät kansakseni ja olen teidän Jumalanne… – 2. Moos. 6:6b, 7a

Oltuamme orjakansa meistä tuli – ilman mitään luonnollista mahdollisuutta vapauden saavuttamiseksi – vapaa kansakunta, joka kantaa uskon lippua halki aikakausien. Uskon, että ehtoollisen vieton aikana Jeshua otti kolmannen maljan, jota kutsutaan ”pelastuksen” maljaksi, ja sanoi: “Tämä tarkoittaa minua, minä olen pelastus.” Herran ehtoollinen perustuu sille pelastukselle, jossa Jeshua Messias vapauttaa meidät synnin orjuudesta lunastaen meidät omalla verellään.

Haluaisin jakaa ajatuksen koskien kymmentä vitsausta, joista alettiin kertoa Parashat Vayeirassa. Ymmärrämme tästä Toora–jaksostamme, että kun vitsaukset kohtasivat Egyptiä, tämä maa muuttui ratkaisevasti. Se ei ollut enää turvapaikka nälänhädän tullen. Itse asiassa vitsausten jälkeinen Egypti oli murskattu maa.

Ajattelen, että 99 % kaikista Raamatun selittäjistä on yrittänyt löytää vastausta seuraavaan kysymykseen: Miksi tarvittiin kymmenen vitsausta sen sijaan, että olisi ollut yksi erityisen järkyttävä vitsaus, jolla Israelin kansa olisi vapautettu? Toora tarjoaa seuraavan vastauksen:

… että sinä kertoisit lapsillesi ja lastesi lapsille, mitä minä olen tehnyt egyptiläisille, ja minun tunnustekoni, jotka olen tehnyt heidän keskellänsä, tietääksenne, että minä olen Herra. – 2. Moos. 10:2

Syy oli yksinkertainen: Kymmenen vitsauksen aikana Egyptin supervalta epäjumalineen nöyryydettiin maailman Luojan edessä. Jumala sanoo:

…tietääksesi, ettei ketään ole minun vertaistani koko maan päällä. – 2. Moos. 9:14

Jokainen sai nähdä kaikkivaltiaan Jumalan voiman, Jumalan, jolla oli vallassaan luonto ja jopa kuolema. Jumalan tarkoitus on ilmeinen, sillä vielä tänä päivänä me keskustelemme ja opimme Egyptistä vapautumisesta, jopa 3400 vuotta sen jälkeen. Esimerkiksi joka viikko juutalaisen sapattiopetuksen yhteydessä mainitaan: …muistutuksena Egyptistä vapautumisesta.

Teologinen haaste

Vapauttaessaan kansansa Jumala ilmaisi mahtavan kätensä voiman, äärimmäisen herruutensa meille niin kuin myös tuleville sukupolville. Haluan kysyä syvällisen kysymyksen, joka ohittaa puheemme kymmenestä vitsauksesta. Kun luen tämän ja ensi viikon Toora –jaksomme, kohtaan välittömästi elähdyttävän teologisen haasteen. Yksi tunnetuimmista Egyptin vitsauksiin liittyvistä lauseista kuuluu:

… sillä minä olen koventanut hänen sydämensä ja hänen palvelijainsa sydämet… – 2. Moos. 10:1b

Mutta Herra paadutti faraon sydämen, niin ettei hän kuullut heitä … – 2. Moos. 9:12a

Tässä kohtaa törmäämme kiistakysymykseen: mitä tarkalleen ottaen tapahtui faraon vapaalle tahdolle?

Puuttuuko Jumala meidän sydämeemme ja mieleemme siten, että määrää, miten me toimimme?

Tästä herää kysymys: Mistä meidät tuomitaan? Synnistämmekö vaiko sydämen kovuudesta, jonka Jumala valitsi meillä olevan? Itse asiassa kysymys kuuluu: jos Jumala paadutti faraon sydämen – mistä Hän rankaisee häntä?

On uskovia, jotka väittävät, että Jumala valitsee, kuka tarkasti ottaen tulee uskomaan Häneen alun alkaen, vapaata tahtoa ei ole, kaikki on Kaikkivaltias päättänyt. On jo etukäteen päätetty, kuka tulee pelastumaan ja kuka ei. Tämä näkemys tunnetaan ennaltamääräämisoppina.

Me uskomme, että jokaisella on valta ja kyky valita, seuraako hän Jumalan tietä vaiko ei. Meillä on vapaa tahto, joka on Jumalan lahja. Tälle ajatukselle saadaan tukea 5. Mooseksen kirjasta:

Katso, minä panen tänä päivänä sinun eteesi elämän ja hyvän, kuoleman ja pahan. – 5. Moos. 30:15

… minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte… – 5. Moos. 30:19b

Miksi Jumala sanoisi, ”valitse”, jos meillä ei todellakaan ole vapaata tahtoa? Uskon, että synti on meidän vapaa valintamme, että me olemme niitä, jotka etsimme syntiä ja avaamme itsemme kaikenlaisille kiusauksille.

Yksi seurakuntamme vanhimmista kertoi minulle erään kerran huvittavan kertomuksen, jonka haluan jakaa kanssanne: Muuan tunnettu rabbi ja opettaja astui luokkahuoneeseen pitämään luentoa ja näki, että hänen oppilaansa olivat parhaillaan keskustelemassa, mutta lakkasivat heti, kun hän astui luokkaan. Rabbia kiinnosti, mistä he keskustelivat, mutta opiskelijat eivät halunneet paljastaa sitä rabbille, ja vasta paljon rohkaisun jälkeen opiskelijat päästivät rabbin sisälle heidän keskusteluunsa. Kävi ilmi, että he keskustelivat, miten paha taipumus (yetzer hara) ajaa heitä takaa ja yrittää jatkuvasti vietellä heitä. Rabbi hymyili ja vastasi: ”Ei syytä huoleen, sillä nyt te olette niitä, jotka ajavat takaa pahaa taipumusta.”

Synti on meidän jokaisen sisällä, ja meidät tuomitaan teoistamme. On tosiasia, että meillä on kyky voittaa synti, sillä jos näin ei olisi, mistä meidät sitten tuomitaan?

Onko meillä vapaa tahto?

Jokainen ihminen on vastuussa omista teoistaan, emmekä me voi syyttää toisia valinnoistamme, virheistämme tai synneistämme.

Mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman. – 1. Moos. 2:17

1. Mooseksen kirjassa luemme, että Jumala käski Aadamia olemaan syömättä tuosta puusta. Tämä merkitsee, että oli kielto, ja tämä asettaa eteemme kaksi vaihtoehtoa. Jumala loi ihmisen varustettuna kyvyllä valita ja päättää – silloinkin kun asia ei aina ole sellainen, joka on parasta ihmiselle. Jumala antoi meille mahdollisuuden tehdä syntiä, mutta haluan korostaa sitä tosiasiaa, että Jumala antoi myös mahdollisuuden valita sen, mikä on oikein ja pyhää.

Mennään takaisin faraoon – kuinka Jumala kovetti faraon sydämen vahingoittamatta tämän vapaata tahtoa? Jotkut sanovat, että faraon sydämen paaduttaminen oli rangaistus. Farao oli paha kuningas ja hän orjuutti Israelin kansaa. Ehkä hän oli saavuttanut sellaisen pahuuden ja synnin rajan, että Jumala rankaisi häntä ja kovetti hänen sydämensä vuodattaakseen kaikki kymmenen vitsausta Egyptiläisten ylle.

Luin erästä syvällistä Raamatun selitysteosta. Se avasi silmäni sille tosiasialle, että meillä on taipumus unohtaa, että farao todella koetti saavuttaa sovitteluratkaisun Mooseksen kanssa. Neuvottelujen kuluessa farao teki ehdotuksia, jotka tuntuivat järkeviltä, mutta ne sisälsivät vain osittaisen vastauksen Mooseksen vaatimuksiin. Mooses hylkäsi jokaisen ehdotuksen sen jälkeen, kun hän oli osoittanut, miksi mikään niistä ei vastannut hänen kansansa tarpeita. Tämä ajatusten vaihto faraon ja Mooseksen välillä saattaa näyttää tarpeettomalta, mutta jos luemme huolellisesti, saamme vastauksen kysymykseen, millä tavalla faraon sydän paatui.

Kaivaudumme pitemmälle tähän aiheeseen tulevalla viikolla. Siihen saakka:

Shabbat Shalom.