Ammi ben Hoshea
Arvostettu juutalainen voi juutalaisen yhteiskunnan silmissä olla ateisti, marxilais- leninisti, buddhalainen – mutta ei kristitty. Miten tähän tilanteeseen on päädytty?
Yksi syy tähän on tietenkin se pitkä lista hirmutekoja, jotka on tehty Jeshuan (Jeesuksen) nimessä. Nämä julmuudet ja kaikki muu mitä pakanat ja lukemattomat muut ovat tehneet, sekä meidän oma turmeltuneisuutemme ovat tehneet Israelin tehtävästä olla ”pappisvaltakunta ja pyhä kansa” hyvin vaikeaa. Niin monien maailman maiden yritykset estää Raamatun sanan ”Mutta nyt kuule, Jaakob, minun palvelijani ja Israel, jonka minä olen valinnut” oivaltaminen ovat olleet yksinomaan pirullisia.
Toinen syy on Jeshua itse. On korostettu, että ei riitä sanoa ”olen valmis hyväksymään Jeshuan suurena eettisenä opettajana, mutta en hyväksy hänen väitettään siitä, että hän olisi Jumalan Voideltu ja Hänen poikansa.”
Vilpittömällä aiheen tutkijalla on vastassaan varsin pelottavat vaihtoehdot: Joko Evankeliumit (ja Kirjeet) ovat pohjimmiltaan epäluotettavat, tai sitten Jeshua oli mielipuoli tai paholainen, tai sitten hän oli se, joka väitti olevansakin. Nykyiset rabbit ovat yleensä valinneet jonkinnäköisen yhdistelmän kahdesta ensimmäisestä vaihtoehdosta. Kolmas vaihtoehto kuitenkin häämöttää piilevänä vaarana – osittain senkin takia, että merkittävä osa maailmasta on vannonut sen nimeen. Evankeliumeiden ja kirjeiden, kuten myös joidenkin muiden lähteiden mukaan Jeshua Joosefin poika Nasaretista syntyi juutalaiseksi, eli juutalaisena ja nousi kuolleista juutalaisena – vain muutama vuosi ennen Herodes ”Suuren” kuolemaa. Hän oli nuori mies, kun Keisari Augustus kuoli, ja sekä Philo että Apion Egyptistä elivät kauemmin kuin hän.
Poislukien käynnit Jerusalemissa, jotka hän teki juhlien aikana, Jeshua vietti suurimman osan nuoruusvuosistaan Galileassa. Hän aloitti julkisen opettamisen noin kolmekymmentävuotiaana. Vaikka Jeshua vaati opetuslapsiltaan henkilökohtaista täydellisyyttä, joka ylitti kaikki lain vaatimukset, Jeshuan opetus ei ollut tarkoitettu olemaan mitään uutta, vaan lähinnä raamatullinen ja kirjanoppinut, pitkälle Hillelin perinteiden mukaisesti. Oikeudenmukaisuuden puitteissa hän korosti jumalallisen ja inhimillisen rakkauden keskeisyyttä. Vaikka hän hyväksyi ”Suullisen Lain” (ja tuomareiden auktoriteetin), hänelle oli tärkeintä halakhah (juutalainen laki), kuitenkin merkityksessä ”kulkea (Jumalan kanssa)” eikä niinkään lain käskyjä säätävänä poliittisena järjestelmänä. Samanaikaisesti hän tunsi velvollisuuden moittia hyvin vahvasti tiettyjä tapoja, kuten yleisesti harrastetut monimutkaisuudet, eroavaisuudet ja kiertelyt liittyen lupauksiin ja valoihin, kuten myös yleinen farisealainen ja saddukealainen ulkokultaisuus omia säädöksiänsä kohtaan. Hän kehotti opetuslapsiaan välttämään käyttäytymästä kuten rabbit (”Mooseksen istuimella istuvat”) käyttäytyivät, mutta tekemään kuten he sanoivat. Hän sanoi, ettei Jumalan antamasta Mooseksen laista katoaisi pieninkään piirto, ja että hänen tehtävänsä ei ollut lain tuhoaminen, vaan
täydellinen täyttäminen.
Tarkastellaan kuka Jeshua ja hänen lähimmät opetuslapsensa [talmidim] väittivät hänen olevan:
Hän ja hänen opetuslapsena väittivät hänen olevan Palvelija:
”Katso, minun palvelijani, jota minä tuen, minun valittuni, johon minun sieluni mielistyi. Minä olen pannut Henkeni häneen, hän levittää kansakuntiin oikeuden” (Jes.42:1).
Jeshua ja hänen opetuslapsensa väittivät hänen olevan Parantaja:
”Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat, ja sokeiden silmät näkevät vapaina synkeästä pimeydestä. Nöyrät saavat yhä uutta iloa Herrassa, ja ihmisistä köyhimmätkin riemuitsevat Israelin Pyhästä” (Jes.29:18-19).
Jeshua ja hänen opetuslapsensa väittivät hänen olevan Lunastaja:
”Mutta Siionille se tulee lunastajana, niille Jaakobissa, jotka synnistä kääntyvät, sanoo Herra” (Jes.59:20).
Jeshua ja hänen opetuslapsensa väittivät hänen olevan Pappi:
”Herra on vannonut eikä sitä kadu: Sinä olet pappi iankaikkisesti, Melkisedekin järjestyksen mukaan” (Ps.110:4).
Jeshua ja hänen opetuslapsensa väittivät hänen olevan Profeetta:
”Profeetan minä olen herättävä heille heidän veljiensä keskuudesta, sinun kaltaisesi, ja minä panen sanani hänen suuhunsa, ja hän puhuu heille kaikki, mitä minä käsken hänen puhua” (5.Moos.18:18).
Jeshua ja hänen opetuslapsensa väittivät hänen olevan Ihmisen Poika ja Jumalan Poika:
”Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen” (Dan.7:13).
Jeshua ja hänen opetuslapsensa väittivät hänen olevan Kuningas:
”Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä” (Dan.7:14).
Jeshua ja hänen opetuslapsensa väittivät hänen olevan Messias (karkeasti vastaava mitä Talmud väittäisi olevan Mashiah Ben Yosef (ensimmäisellä vuosisadalla jKr.) ja Mashiah ben David (hänen tulemuksessaan):
” [Naatanille tuli tämä Herran sana] . . . Hän on rakentava huoneen minun nimelleni, ja minä vahvistan hänen valtaistuimensa ikuisiksi ajoiksi” (2 Sam.7:13).
Jeshua, joka usein myös käytti sekä kirjaimellista että ”midrashin” mukaista tulkinnan kaanonia – tulkitsi heprealaisen Raamatun kokonaisuudessaan viittaavan hänen toimintaansa ja häneen henkilönä. Kuitenkin Jeshuan käsitys (sekä tuon hetkisestä että tulevasta) Messiaan roolistaan ja taivaitten valtakunnasta, ei aina sopinut yhteen hänen aikalaistensa tai opetuslastensa käsitysten tai edes Johannes Kastajan käsityksen kanssa. Samalla Evankeliumit ja kirjeet kertovat useista hänen lyhyen julkisen uransa aikana suoritetuista merkeistä ja ihmeistä.
Pian aloitettuaan julkisen toimintansa, Jeshuan kuviteltiin olevan vaara suurelle määrälle kansaa ja johtajistoa. Hänet ristiinnaulittiin pääsiäisjuhlan aikaan Jerusalemin roomalaisen sotilashallinnon toimesta, useiden temppelin johtajien (enimmäkseen saddukealaisten) kehotuksella ja yllytyksellä. Jeshuan yksitoista
jäljelle jäänyttä opetuslasta, sekä noin muutamat sadat muut silminnäkijät näkivät hänet tai keskustelivat hänen kanssaan hänen ylösnousemuksensa jälkeen, joka seurasi kolmen päivän haudassa olon jälkeen. Monet näistä Jeshuan seuraajista joutuivat kuolemaan pitäessään kiinni tästä väitteestä.
Sillä välin, nämä opetuslapset saarnasivat, että Messiaan ansaitsematon kuolema oli pääsiäislampaan esikuvan täyttymys ja kenelle hyvänsä, joka hyväksyy tämän sovituksen, se maksaa täysin sen hinnan, jonka Jumala vaatii hänen synnistään. Toisin sanoen he opettivat, että jokainen ihminen voi päästä hyvään asemaan Korkeimman edessä ja kohdata Hänen mahtavat täydellisyyden vaatimustasonsa katumalla (puhtaalla sydämellä, korvaten toisille tehdyt pahuudet ja velat) ja omistamalla elämänsä Isälle ja Luojalle. Tämän hän voi saavuttaa luottamalla Luojansa huolenpitoon väärien tekojensa kohdalla (ja siten eläen yhtäpitävästi sen kanssa), nimittäin Jeshuan sovituksen (kapparah) voimaan. He myös toistivat Messiaansa ennustuksia siitä, että tämä Jeshua, joka toimi uskoville opettajana tulisi palaamaan myöhemmin Jerusalemiin täyttäen jäljellä olevat raamatulliset profetiat Israelin valtion maanpäällisenä kuninkaana ja poliittisena vapauttajana. Temppeli tullaan saattamaan entiselleen; juutalaiset tulevat elämään raamatullisen (juutalaisen) halakha:n mukaan; ja viimeistä tuomiota edeltävänä ajanjaksona Israelia ja kaikkia muita kansoja hallitsee Jeshua Messias, Daavidin poika Jerusalemista käsin tuhannen vuoden ajan.
Apostolit väittivät, että Jeshua oli Jumalan täydellinen ilmentymä ja heidän ennustuksensa esittivät Jumalan suurta huolta ja todellista asianmukaisuutta suhteessa miehiin ja naisiin sekä heidän elämiseensä ja tekoihinsa toimivassa maailmassa. Johannes väitti Jeshuan olevan Jumalan Logos (ks. Ps.33:6; Hoos.1:2; Joh.1:3), tai mimra, tai mahdollisesti jopa Toora, joka ei jäänyt taivaaseen, vaan tuli lihaksi ja vereksi ja asui ihmisten keskuudessa tavallisessa päivittäisessä historiankulussa. Erityisestä Jumalan Voidellusta – ollen ihminen eikä idea tai arkkityyppi – tuli itse ”tie, totuus ja elämä” Isän Jumalan voi tuntea tuntemalla Jeshuan Messiaan. Iankaikkinen elämä hankitaan uskomalla häneen ja niin ollen noudattamalla hänen käskyjään.
Meidän ei tarvitse hävetä Jeshuan nimeä eikä piilotella sitä viittaamalla häneen nimellä auto ha-ish – ”tuo mies” – kieltäytyen tunnistamasta häntä, piilottaen hänen olemuksensa, muuttaen hänet vähäpätöiseksi. Hänen nimensä on yli kaikkien nimien, se joka kantaa Jumalan nimeä, joka on Jumala meidän kanssamme, se joka pelastaa kansansa heidän synneiltänsä. Hänet me tunnustamme ennen kaikkia, ja sen että ”Jeshuan nimeen tulee jokaisen polven notkistuman, kaikkien niiden jotka ovat taivaissa, maan päällä ja maan alla – Isän Jumalan kunniaksi.”