Netivyahin henkilökunta
”Raamattu on historiallinen kirja.” Uskovista tällainen lause voi kuulostaa epäpyhältä ja jopa pyhäinhäväistykseltä. Heistä saattaa tuntua, että Raamattu on pudotettu ”pyhästä” tekstistä ”epäpyhäksi” eli maalliseksi tekstiksi. Mutta meidän tulisi ajatella toisin! Meidän uskomme on historian todistama. Me emme usko johonkin eteeriseen vaan vanhaan historialliseen kirjojen kirjaan. Raamatullinen arkeologia on akateeminen tieteenhaara joka tutkii raamatullista kautta kaivausten ja löytöjen valossa. Raamattu on todellakin tämän kentän kulmakivi, mutta tavat, jolla tätä kokonaisuutta lähestytään, vaihtelevat raamattua puoltavista raamatunvastaisiin.
Raamatullinen arkeologia on aika uusi akateeminen alue, joka syntyi 1900-luvun alkupuoliskolla. Aluksi suurin osa arkeologeista painotti, että arkeologia todistaa ja hyväksyy ilman epäilyjä Raamatun yleisen historiallisuuden. Sukupolvien ajan Israelissa suoritettiin monia laajamittaisia kaivauksia Raamatun historiallisuuden todistamiseksi. Mutta nyt meitä vastassa onkin kriisi raamatullisen arkeologian kentällä, raamatullinen minimalismi.
Raamatullinen minimalismi alkoi 70-luvulla. Tämän koulukunnan mukaan Raamattu kirjoitettiin helleenisellä tai jopa roomalaisella kaudella, lähes tuhat vuotta Daavidin ja Salomonin jälkeen. Raamatun kuvaukset ovat pelkkää kansantarua. Tämä tarkoittaa, että kaikki mihin uskomme Raamatussa, on vain tarua. Siitä lähtien raamatullisen arkeologian piirissä on keskitytty Daavidin ja Salomonin yhdistyneeseen kuningaskuntaan 900-luvulla eKr. Keskeiset kysymykset kuuluvat: Oliko tällainen yhdistynyt monarkia todella olemassa? Ovatko Daavid ja Salomon historiallisia hahmoja?
Minimalistit väittivät, että kuningas Daavid oli historiallinen hahmo samaan tapaan kuin ´Kuningas Artur´ oli historiallinen. Lähtökohtana heillä oli, että Daavidin nimi ei esiinny missään muussa vanhassa lähteessä kuin Raamatussa. Tel-Danin kaivauksissa vuonna 1993 löydettiin kirjoitus 800-luvulta. Kirjoituksessa esiintyivät sanat ”Daavidin huone”, joka hepreankielellä tarkoittaa hallitsijasukua. Tämä löytö oli selkeä historiallinen todistuskappale Daavidin kuningaskunnan olemassaolosta, ja se lopetti kiistan siitä, oliko Daavid ollut olemassa vai ei. Tämä ”Tel-Dan Stele” ei kuitenkaan poistanut minimalismia kokonaan kuvasta.
Mikä oli minimalistien reaktio? He tunnustivat Daavid-nimisen henkilön olemassaolon, mutta eivät kuninkaana, josta Raamattu kertoo, vaan pikemminkin pienen Israel-nimisen paimentolaisheimon johtajana. Millainen on heidän väitteensä logiikka? Näin se menee: kautta Tuomarien ajasta Baabelin vankeuteen pidetään historiallisesti noin 600 vuoden pituisena !n 1200-586 ) ja sitä nimitetään ”israelilaiseksi ajaksi”. Tätä kautta kutsutaan myös ”Rauta-ajaksi”, ja se jaetaan I- ja II-jaksoon. Näitä kahta jaksoa erottaa ennen kaikkea se että ensimmäiselle jaksolle on ominaista maalaisyhteisö, jossa vallitsi alkukantainen sosiaalinen järjestys, sitä vastoin toiselle jaksolle on ominaista kaupunkimainen yhteisö, jossa on keskitetty sosiaalinen järjestys. Toisin sanoen Rautakausi I muistuttaa Raamatun kuvaamaa Tuomarien aikaa, ja Rautakausi II israelilaisten kuningaskuntien aikaa.
Minimalistien mukaan Daavidin ja Salomonin ajat (n 1000-925) kuuluvat Rautakausi I.n alkukantaisen kulttuurin aikaan. Tämä käsitys poikkeaa Raamatun kuvauksesta, jossa heidät kuvataan kuningaskunnan kuninkaina. Tämä metodi tunnetaan nimellä ”matala kronologia” vastakohtana ”korkealle kronologialle”. Matala kronologia katsoo, että Israelin kuningaskunnat alkoivat 800-luvulla, väittäen että Pohjoinen Kuningaskunta (n Omri ja Ahba) oli muinaisen Israelin ensimmäinen kuningaskunta. Juudan kuningaskunta puolestaan olisi kehittynyt paljon myöhemmin, vieläpä Pohjoisen Kuningaskunnan sortumisen jälkeen v 720.
Tällainen mielipide on selvästi ja kokonaan vastoin Raamatun kerrontaa. Raamattu kertoo yhdistyneestä kuningaskunnasta, joka hajosi kahtia, kun 10 heimoa nousi kapinaan ja perusti Pohjoisen kuningaskunnan. Juudan kuningaskunnalle jäi se mitä alkuperäisestä yhdistyneestä kuningaskunnasta oli jäljellä etelässä. Tätä raamatunvastaista lähestymistapaa kutsutaan myös nimellä ”Tel Avivin koulu”; ”Jerusalemin koulu” puolestaan vahvistaa Daavidin ja Salomonin hallitseman israelilaisen kuningaskunnan aikaan sijoittamisen Raamatun kerronnan mukaisesti.
Raamatullisessa arkeologiassa ”matala kronologia” on päävirtaus. Daavid ei ollut se suuri kuningas eikä vahva johtaja, jonka muistosta ja perinnöstä tuli myöhemmin Messiaan kuva. Salomon ei ollut viisas kuningas eikä ensimmäisen Temppelin arkkitehti. Kertomukset näistä kahdesta kuninkaasta ovat pelkkää historiallista sepittelyä. Tämä on varsin järkyttävää raamattuun uskoville henkilöille, jotka pitävät Jeshuaa Messiaana ja Daavidin, Kuninkaan eikä minkään pienen heimopäällikön, jälkeläisenä. Kiitos Jumalalle, baruch HaShem, aika on vaihtumassa meidän eduksemme.
Hiljattain löydettiin valtaisa rakennus Daavidin kaupungin korkeimmalta paikalta. Sen uskotaan olevan 900-luvulta löydettyjen saviastioiden ja radiohiilitutkimuksen perusteella. Löydetty rakennelma oli ilmeisesti Daavidin palatsi. Raamatussa on kirjoitettu: ”Tyyron kuningas Hiiram lähetti Daavidin luo lähettiläitä sekä toimitti setripuuta, puuseppiä ja kivenhakkaajia. Nämä miehet rakensivat Daavidille linnan” (2 Sam 5:11). Tyyro oli yksi Filistean vahvimpia kaupunkeja ja filistealaistyylisiä norsunluukaiverruksia löydettiin tästä rakennelmasta. Kaivaja ehdotti että rakennelma tunnistetaan Kuningas Daavidin palatsiksi. Vaikka emme voi olla täysin varmoja tämän oletuksen suhteen, rakennelma on varmasti toiminut hallintopaikkana, koska se on niin valtava kooltaan ja se sijaitsee kaupungin yläpuolella. Tällainen hallintorakennus osoittaa myös Jerusalemin yhteiskunnan keskitetyn luonteen 900-luvulla, juuri niinkuin Raamatussa sanotaan.
Toinen tärkeä paikka sijaitsee Ella-laaksossa, jossa nuori Daavid kukisti Goljatin. Tämä paikka, Khirbet Qeiyafa” on Juudeassa, israelilaisten ja filistealaisten alueiden rajalla. Qeiyafasta – joka kaivettiin esiin vasta äskettäin – paljastui muutama tärkeä asia. Se on vahvasti linnoitettu kaupunki, jota ympäröivät muurit ja massiiviset portit, joissa on neljä huonetta. Linnoitus on osoitus järjestäytyneestä yhteiskunnasta. Tyyli on tyypillistä israelilaista, ei kanaanilaista eikä filistealaista. Lisäksi löydettiin kaksi valtaisaa (hallinnollista) rakennelmaa. Toinen niistä on korkeimmalla paikalla, juuri niin kuin Jerusalemissa. Alueelta löydettiin saviruukun sirpale, jossa oli 70 kirjainta. Siinä on tällaisia sanoja: ”älkää”, ”tuomari/tuomita” ja ”kuningas”. Kirjoitus on todiste, että siellä on ollut hallinnollinen ja oikeudellinen järjestelmä. Tärkein Qeiyafasta saatu tosiasia on näiden löytöjen ajoitus: järjestäytynyt yhteiskunta 900-luvulta, eli juuri kuningas Daavidin ajalta.
Matalan kronologian kannattajat ovat eri mieltä ja korostavat radiohiilen antaman ajoituksen epätarkkuutta. Tavoilleen uskollisina he sijoittavat Qeiyafan löydöt 800-luvulle. Toinen vastustava mielipide väittää, että vaikka alue on 900-luvulta, se ei ole israelilainen vaan filistealainen. Mutta on olemassa kylliksi todistusaineistoa siitä, että Qeiyafa oli israelilainen eikä filistealainen. Ensiksikin kirjoitus oli hepreankielellä tai proto-kanaanin kielellä, mutta ei filistealaisten kielellä, jonka ajatellaan olevan indo-eurooppalaisen kielen. Toiseksi, Qeiyafan pääsisäänkäynti on Jerusalemiin päin, ei Filisteaan ( Gazan alue, lounais-Israelissa). Kolmas ja vahvin todiste on sianluiden puuttuminen. Filistealaiset söivät sikaa, kun taas sianluita ei löydy israelilaisten alueilta.
Tämän kaltaisten arkeologisten löytöjen vuoksi monet tiedemiehet ovat nyt vakuuttuneita siitä, että Daavidin ja Salomonin israelilainen kuningaskunta oli todellakin Juudeassa 900-luvulla aivan niin kuin Raamattu kertoo. Se ei ole tarua. Siinä on paljon historiallista uskottavuutta. Me emme usko kreikkalaisten ja roomalaisten tapaan mytologiaan. Me uskomme historialliseen kirjaan, ja hyvin todellisen kuningas Daavidin, muinaisen israelilaisen kuningaskunnan kuninkaan, jälkeläiseen.
Toivon, että Juudeassa suoritetaan lisää kaivauksia jotta 900-luvun raamatullisen israelilaisen kuningaskunnan historiallisuus vahvistuisi ja niin kumottaisiin ”matala kronologia” joka kieltää kuningas Daavidin ja kaiken perustana olevan Raamatun kertomuksen historiallisuuden. Rukoilkaa tämän asian puolesta.
Raamatullisessa arkeologiassa sana ”Raamattu” viittaa Heprealaiseen Raamatuun eli Vanhaan Testamenttiin useammin kuin Uuteen Testamenttiin. Tässä artikkelissa ”Raamattu” tarkoittaa Vanhaa Testamenttia.
