Joseph Shulam
Paavalin Kirje Galatalaisille 2:15-16
”Me olemme luonnostamme juutalaisia, emmekä pakanasyntisiä; mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista.”
Juuri esitetty kohta Galatalaiskirjeestä asettaa kirjeen halakhilaiseen malliin, josta on esimerkkinä 4QMMT – niin sanottu ”halakhilainen kirje.” Kaikella kunnioituksella muinaisen kreikkalaisen maailman kirjeiden tavanomaisuuteen – ja Paavalin paikkaan siinä – Paavali pysyy ensisijaisesti ja ennen kaikkea juutalaisena kirjailijana.1 Vaikka hän ilmeisesti käyttää aikansa kulttuurillisia rakenteita ja kehyksiä, Kirjoitukset hallitsevat hänen maailmankuvaansa. Raamatullisen tekstin selitys tukee ja ilmiantaa hänen ajatuskuvioitaan, tulkintakäytäntöjään, väitteitään ja määräyksiään (halakhah).2
Varsinkin tässä vaiheessa jakeiden 15-21 väitteestä saa parhaiten selvää selityksenä syystä, miksi Paavali näkee Pietarin olevan nuhteen tarpeessa. Samalla tapaa Pietarin esimerkki muodostaa alustan ja mallin, josta Paavali käynnistää vetoomuksensa galatalaisille.3 Tämän väitteen vahvin todistus saattaa juontaa tosiasiasta, että jakeet 15-21 – jossa Paavali esittelee oikeuttamisen aiheen – muodostavat Paavalin tuomitsemisen Pietarin ulkokultai- suudelle.
Rabbiininen kirjallisuus on täynnä tuomioita henkilöille, joiden käytös on ristiriidassa heidän opetuksensa kanssa: ”…Hyviä ovat käskyt, jotka tulevat niiden suusta, jotka niitä noudattavat … On joitakin, jotka saarnaavat hyvin, mutta eivät käyttäydy hyvin, toiset käyttäytyvät hyvin, mutta eivät saarnaa hyvin” (Tos.Yev. 8:7[4]; Hag. 14b) (vrt. Weinfeld,
1 Koskien kritiikkiä Betzin epäonnistuneelle retoriselle/kirjeelliselle lähestymistavalle selittää kirjeen juutalaista luonnetta, vrt. Daube, New: 172-88.
2 Ks. Introduction, Theological pointers, Appendix, 3:1-5, ja 4:1-7.
3 Ks. 3:1-5 ja 5:13s. Tämä arviointi edeltää kaikkea jakeiden 15-21 teologisen sisällön arviointia. Tulisi olla selkeää, ettei ”legalismi” eikä ”nomismi” ole soveliaita termejä/käsitteitä juutalaiselle kirjailijalle, jona me näemme Paavalin. Koskien jakeiden 11-14 ja 15-21 välillä olevia kielellisiä yhteyksiä, ks. alla.
Hypocrisy: 52ss, ja koskien seuraavaa käsittelyä).4 Tämä aihe on monessa kappaleessa suoraan yhteenkuuluva väitteiden kanssa siitä, että Tooran opiskelu ilman hurskautta on hyödytöntä: ”Päällystä se sisältä ja ulkoa (2.Moos.25:11). Raba sanoi: Jokainen kirjanoppinut, joka ei ole sisältä samanlainen kuin ulkoa, ei ole kirjanoppinut. Abaye, tai, kuten jotkut sanovat, Rabbah b. ’Ulla sanoi: Häntä kutsutaan iljettäväksi, kuten on sanottu: Saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä niinkuin vettä (Job 15:16). R. Samuel b. Nahmani, R. Jonathanin nimessä: Mikä on Raamatun lausunnon merkitys: Mitä hyötyä on rahasta tyhmän käsissä? Viisauden hankkimiseen ei ole ymmärrystä (Sananl.17:16), se on, voi kirjanoppineiden vihollisia [se on, kirjanoppineet itse], jotka ahertavat Tooran kimpussa, mutta joilla ei ole pelkoa taivasta kohtaan! R. Jannai julisti: Voi häntä jolla ei ole esikartanoa, mutta joka tekee porttikäytävän esikartanoansa varten! Raba sanoi Viisaille: Minä anon teitä, ettette perisi kaksinkertaista Gehinnomia!” (Yoma 72b)5 (katso 5:2-12 [jae 6]).
Yksimielisyyden puute sanomisen ja tekemisen välillä edustaa syvempää hajaannusta. Se myös heijastaa ihmisten kykenemättömyyttä toimia oikealla tarkoituksella. Tämä ero teon ja ajatuksen välillä, niin usein esitetty muodossa ilman sisältöä (rituaalinen noudattaminen mieluummin kuin sydämestä), häiritsee Jumalan ykseyttä ja yksinvaltiutta.6 ”Ulkokultaisuus” tässä merkityksessä edustaa ihmisen orjuutta synnille ja Beliarille, joka haittaa ihmiskunnan läheisyyttä Jumalaan: ”vaan teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne, ja teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa” (Jes.59:2). Kuten midrash kertoo Toisesta Mooseksen Kirjasta 34:30: ”Sen jälkeen kun he [Israel] tekivät syntiä, he eivät kyenneet katsomaan edes Jumalan välimiehen kasvoja. Heidän pelostaan on kirjoitettu pelkäsivät he lähestyä häntä (2.Moos.34:30)” (Pes.Rab. 15:3) (katso 1:1-5, 3:19-20, ja 4:1-7).7 Ihmisen synnillisyys on suoraan yhteydessä siihen, ettei omista Jumalan Valtakunnan avaimia: ”Johtuen hänen synnillisyydestään ihmisellä ei ole voimaa käsittää Muotoa korkeuksissa; muuten hänelle olisi annettu [tiedon] avaimet ja hän olisi selvittänyt miten taivas ja maa olivat luodut” (ARNa 39:1) (vrt. Mark.4:11).8
4 Vrt. Gen.R. 34:14; TBE p. 140; Yalk.Gen. 61; Yalk.Num. 688; Tos.Hag. 2:1; JHag.
5 Ihmisen sekä sisä- että ulkopuolen pitäisi heijastaa samaa ”kultaista luonnetta” joka kuului liiton arkkiin. ’Ulla tulkitsee Jobin jakeen sanovan, että ihminen saattaisi juoda Tooran vettä ja kuitenkin kantaa vääryyttä, kun taas Samuel liittää ”viisauden” Tooran tietämykseen ja ”ymmärtäväisyyden” pelkoon taivasta kohtaan. R. Jannai ehdottaa, että esikartano on päämäärä, jonne astutaan oppimisen kautta; opiskelu ilman kunnioitusta on ulkokultaisuutta ja syntistä. Raban lausunto olettaa, että ihminen joka ryhtyy Toora-opiskeluun omistamatta pelkoa taivasta kohtaan, ei ainoastaan kärsi tässä maailmassa, jossa hän kieltää itseltään ilon opiskelujensa takia, vaan myös tulevassa maailmassa missä, koska hänellä ei ollut pelkoa taivasta kohtaan, hänen palkkionsa tullaan vaihtamaan rangaistukseen.
6 Tämän voi nähdä selvimmin Shemassa: ”Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. Ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi” (5.Moos.6:4-5) (ks. 3:19-20 [n262]).
7 Vrt. 1.Moos.3:10. Paavali kehittää tätä aihetta suhteessa syntiin kohdassa 3:19s ja suhteessa Henkeen kohdassa 5:13ss (ks. sieltä). Pietarin ulkokultaisuus on paradigmaattinen Paavalille juuri siksi, koska se osoittaa synnin, joka tulee ihmisen ja Jumalan väliin – sekä juutalaiselle että myös pakanalle. Koskien orjuuden aiheetta, ks. 1:1-5, 3:10ss, 4:1s, 5:13s, ja jakeet 1-10.
8 Vrt. R. Jochananin lausuntoa ylistäessään Eleazar b. Arakhin oppimista: ”’Siunattu olkoon Herra, Israelin Jumala, joka antoi pojan isällemme Aabrahamille, joka tietää miten oppia ja ymmärtää meidän taivaallisen Isämme kunniaa. On niitä, jotka julistavat hyvin, mutta eivät harjoittele hyvin … Onnellinen olet sinä Aabraham, isämme, että Eleazar b. Arakh polveutui sinusta ja tietää ja ymmärtää julistaa hänen
Tämä ajatus, joka heijastaa Jeesuksen ”taivasten valtakunnan avainten” antamista Pietarille (Matt.16:19), selittyy Rabbah bar Rav Hunan lausunnossa: ”Jokainen ihminen, joka oppii ilman pelkoa taivasta kohtaan, on kuin rahastonhoitaja, jolle annetaan sisäiset avaimet, mutta ei ulkoisia: kuinka hän pääsee sisälle? R. Jannai julisti: Voi häntä, jolla ei ole pihamaata, mutta joka tekee portin siihen! Rab Judah sanoi, Pyhä, siunattu olkoon Hän, loi Hänen maailman vain jotta ihmiset pelkäisivät [kunnioittaisivat] Häntä, sillä on sanottu, ja Jumala on sen niin tehnyt, että Häntä peljättäisiin (Saar.3:14)” (Shab. 31b).9 Ilman pelkoa taivasta kohtaan – viisauden alku – ihmisen tiedosta ei ole mitään hyötyä hänelle.10 Paavalin nuhde Pietarille voidaan ymmärtää, tässä asiayhteydessä, ojennuksena henkilöstä, jolle todellakin annettiin avaimet, mutta joka kieltäytyy ymmärtämästä niiden tehokkuutta. Tällaisen henkilön edessä taivasten Valtakunnan ovet sulkeutuvat (ks. myös 3:10-14).11
Paavalin kritiikki Pietaria kohtaan saa suuren osan voimastaan tosiasiasta, että Pietari on ”luonnollisesti” juutalainen (vrt. Rom.2:14, 27) (vrt. Nanos, Stake: 310). Kuten Paavali myöhemmin esittää Roomalaiskirjeessä, tämän olosuhteen oletetaan antavan erityisen edun, Israelin ollessa ei ainoastaan rakastettu, R. Akivan sanoin, ”siinä että heitä kutsuttiin Aina Läsnäolevan lapsiksi,” mutta saaden ”yltäkylläistä rakkautta [siinä että] se tehtiin heille tiettäväksi, että heitä kutsuttiin Aina Läsnäolevan lapsiksi, kuten on sanottu: Te olette Herran, teidän Jumalanne, lapsia (5.Moos.14:1). Rakastettuja ovat Israel, siinä että haluttu väline [Toora] annettiin heille. [Se oli merkkinä] yltäkylläisestä rakkaudesta, [että]
taivaallisen Isänsä kunniaa” (Tos.Hag. 2:1). Toisin sanoin, Eleazar b. Arakhin kyky käsittää ”sotavaunun työ”, jota hän opiskeli, rakentui hänen päivittäisen elämänsä perustalle. Viittaus Aabrahamiin ei tietenkään ole sattumanvarainen ja on sopusoinnussa Galatalaiskirjeen aiheen kanssa (ks. 3:1ss ja alla).
9 Vrt. Matt. 16:19, 23:13; Luuk. 11:52; PA 3:17; ARNa 39:1. ”Taivaan pelon” tärkeys voidaan nähdä tosiasiasta, että juuri tällä R. Jochanan b. Zakkai siunaa hänen opetuslapsiaan kuolinvuoteellaan, myönnettyään hänen epävarmuutensa siitä, että periikö hän Eedenin puutarhan vai gehinnomin (vrt. Ber. 28b) (ks. 5:19-23) (jae 21). Pietarin yhteys Valtakunnan ”avaimiin” tekee Paavalin tuomitsemisen Pietarin ulkokultaisuudesta vieläkin vakavamman. Koskien tätä jaetta yhteydessä Pietariin jakeissa 7-8, ks. jakeet 1-10. Paavali ryhtyy samalaiseen nuhteeseen ulkokultaisuutta vastaan Roomalaiskirjeen 2. luvussa, jossa aikomus (uskollisuus) muodostaa taas keskeisen aiheen.
10 Vrt. Ps.111:10; Sananl.1:7, 9:10, 15:33; 1.Kor.1:17-2:16, 3:18-20; Jaak.3:13-18. Keskustelu Shabbat 31b:ssä välittömästi seuraa ”väittelyä” Hillelin ja Shammain välillä siitä, millä perusteella käännynnäinen tunnustetaan (vrt. Shab. 31a), viitaten ”Herran pelkoon”, joka edustaa ihmisen aikomusta, oli luultavasti huolenaihe liittyen käännynnäisiin.
11 Vrt. 4:17, jossa Paavali käyttää samaa verbiä kuin Matt.23:13, ”innokkuuden” kieli mahdollisesti heijastaa myös Jeesuksen syytöstä, että fariseukset kiertävät meret ja mantereet tehdäkseen yhden käännynnäisen (Matt.23:15) (Matt.23:14 rikkoen luonnollisen yhteyden näiden kahden jakeen välillä) (ks. 4:12-20, 6:1-11, ja alla). Yhteys ulkokultaisuuden kanssa vahvistetaan edelleen Apostolien Tekojen 15. luvussa, jossa Pietari puhuu kiellosta Jumalan koettelemista vastaan panemalla ”opetuslasten niskaan ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä mekään ole jaksaneet kantaa” (Apt.15:10) (vrt. Apt.15:28: ”enempää kuormaa”) (ks. 6:1-11). Tämä kielenkäyttö muistuttaa Matt.23:4, osaa Jeesuksen samaa tuomiota farisealaisesta ulkokultaisuudesta, ja antaa vaikutelman – yhdessä Pietarin Gal.2:16 ”lainauksen” kanssa Apostolien Teoissa 15:11 – että Pietari viittaa neuvostossa Paavalin hiljattaiseen tuomitsemiseen, kummassakin tapauksessa aiheena pakanoille myönnetty asema (ks. 6:1-11 ja alla). Merkityksellisesti, Matteuksen asiayhteys perustaa Valtakunta-asiayhteyden oikeuttamiselle – jossa kommentaattorit perinteisesti puhuvat mieluummin suhteellis-käyttäytymis-termein ja oikeus- puitteissa (ks. 5:19-23). Tästä väitteestä suhteessa ”Tooran tekoihin,” ks. 3:10-14.
se tehtiin heille tiettäväksi, että haluttu väline, jolla maailma oli luotu, annettiin heille, kuten on sanottu: Sillä minä annan teille hyvän neuvon, älkää hyljätkö minun opetustani (Sananl.4:2)” (PA 3:14).12 Paavalin osuvin esitys Israelin valinnasta löytyy Roomalaisten kirjeessä, luvussa 11, missä hän kuvailee kansaa juurena ja jalon (kesytetyn) öljypuun ”luonnollisina oksina” – johon pakanat oksastetaan ”vasten luontoa” (Room.11:24).
”Juutalaisen etu” – joka poistaa hänet ”pakanasyntisten” asemasta – löytyy ennen kaikkea, kuten Akiva mainitsee, siitä että Israelille on uskottu, mitä Jumala on puhunut (vrt. Room.3:1-2). Sen perusteella, että he kantavat Jumalan nimeä ja liittoa, heille kuuluu myös ”lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset; heidän ovat isät, ja heistä on Messias lihan puolesta” (Room.9:4-5). Näistä hyödyistä huolimatta, juuri tällainen perintö saattaa tehdä ulkokultaisuudesta vaaran (vrt. Room.2:17-29). Paavali on vakuuttunut Pietarin nyt tietävän että, huolimatta hänen (heidän) yhteisestä juutalaisesta esikoisoikeudesta – mukaan lukien huoltajuus siitä, ”mitä Jumala on puhunut” – hänen (heidän) asemaansa Jumalan edessä ei ratkaista näiden (noudattamisen) kautta vaan Jumalan uskollisuuden kautta, lähettäessään Hänen Messiaansa.13
Huolimatta siitä, että Pietari syntyi juutalaisena – kuten Paavali itse – hän ei pysty toteuttamaan Jumalan tahtoa luonnostaan.14 Vain Jeesuksen kuuliaisuus Jumalan tahdolle, ilmaistuna hänen kuolemassa ja ylösnousemuksessa, antaa ihmiskunnalle15 keinot ”käsittää Muoto korkeuksissa” ”tiedon avainten” antamisen kautta. Hurskaus tai ”aikomus” (uskollisuus) jonka täytyy saattaa oppimista, ja jonka synnillinen luonne estää, ei saavuteta Tooran opiskelun kautta, vaan ennen kaikkea ja ensisijaisesti osallisuudesta Jeesuksen uskollisuuteen – kuolemalla hänen kanssaan tullakseen herätetyksi kuolleista hänen kanssaan (vrt. Room.6) (katso alla).16
12 Vrt. Room.2:17s, 3:1s, 9:4-5, 11:12, 15s, 28.
13 Paavali esittää väitteen koskien Tooran roolia kohdassa 3:10-14, 19ss (ks. sieltä). Hänen väitteensä jakeissa 18-19 puhuu enemmän ihmisen kyvyttömyydestä löytää suosiota Jumalan kanssa kuin Tooran toiminnasta (ks. alla). Paavalin kiista vaikuttajien kanssa, jotka houkuttelevat hänen opetuslapsensa pois uskollisuudesta evankeliumille, on täsmälleen että heidän juutalaisen identiteettinsä käsite koskee sosiaalista asemaa – eikä sitä mikä on tärkeää Jumalan silmissä.
14 Tämä käsite sijaitsee Qumran tekstien juuressa, joka vahvistaa käsitettä ihmisen synnillisyydestä verrattuna Jumalan puhtauteen heidän dualistisessa asetelmassa (ks. alla).
15 Paavali vahvistaa hänen näkökohtaansa, että ”kaikki liha” seuraa samoja sääntöjä puhuttaessa anthrōposista (mies), samantyyppinen käyttö kuin rabbiinisessa selityksessä ilmaisusta איש איש (ish ish – kirj.: ”mies mies”), joka on ymmärretty viittaavan kaikkiin henkilöllisyyksiin – juutalainen, pakana, mies, nainen, orja ja vapaa (vrt. San. 56a f).
16 Vaikka kirjallisuus – ja väittely – koskien subjektiivisten ja objektiivisten genetiivien ansioita ymmärrettäessä ”uskon” merkitystä, on kasvanut oleellisesti vuosien aikana, väitteen päälinjat pysyvät. Meidän arviossamme, Hebertin ja Torrancen väite, että hepreankielinen אמונה (emunah – ”uskollisuus”) on kreikankielen takana – täten viitaten ”uskollisuuden” elementtiin ”uskon” yli – tämä yhä toimii tärkeänä ensisijaisena ”kielellisenä” perustana. Haysin ”edustava” rakennelma – kehittyi narratiivisessa kehyksessä – rakentuu tälle perustalle, yhtälailla syventäen ja laajentaen sitä: ”Paavalin väite Galatalaiskirjeessä edellyttää tarinaa Jeesuksesta Kristuksesta ja hänen teologinen ajattelunsa pyrkii lausumaan sen tarinan merkityksen… tarina on Jumalan sana ja me emme tunne Jumalaa millään muulla tavalla kuin Jumalana, joka on toiminut Jeesuksen Kristuksen uskollisuuden kautta ’pelastaaksensa meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta’ (Gal. 1:4)” (Faith: xxiv, xxvi; alkuperäinen painotus).
”Oikeuttaminen,” josta Paavali puhuu tässä, saatetaan sen takia ymmärtää pahan taipumuksen voittamisen termein, joka kieltää yksimielisyyden sanomisen/toivomisen ja tekemisen välillä – astumista, toisin sanoin, ei vain Jumalan Valtakunnan ulkoiseen vaan myös sisäiseen esikartanoon.17 Tällä kohdalla, mitä on perinteisesti tulkittu Paavalin hyökkäyksenä ”tekoja” vastaan, on itse asiassa vain varoitus – riippumatta miten ankara se saattaa olla – että ainoastaan Tooran noudattaminen, ilman oikeaa aikomusta, on riittämätön saavuttamaan sisäänpääsyn Jumalan Valtakuntaan.18 Vaikka Juutalainen yhteisö omistaa sen, mitä Jumala on puhunut, ei voida olettaa, että Tooran opiskelu ja noudattaminen ovat riittäviä itsessään mahdollistamaan ihmisluonteen tuntemaan Hänen tahtonsa ja tekemään sen.19
17 Monessa huomiossa tämä rinnastaa Paavalin asettamaa painotusta tarkoituksellisesti toisissa kohdissa: Usko uskollisuutena on osoitus (ihmis-) aikomuksesta – tahdosta miellyttää Jumalaa, joka tuo Tooran noudattamiselle sen todellisen elämän.
18 Tämä ymmärrys voidaan juontaa kielellisesti sanoista ”ean mē” ( = ei + an + mē). Vaikka tämä ilmaisu on asianmukaisesti poikkeus merkityksessä, se saattaa joko pätevöittää koko edeltävän lausunnon tai ainoastaan sen pääkohdan (vrt. Longenecker, Galatians: 83s). Edellisessä kohdassa merkitys osoittaa, että ”ihminen ei ole oikeutettu edes Tooran noudattamisella – mutta vain Jeesuksen uskollisuuden kautta.” Jälkimmäinen kohta myöntää käsityksen, että ”ihminen ei voi olla oikeutettu Tooran noudattamisella – ellei jälkimmäisen mukana ole aikomus.” Tosiasiaa, että jakeen toinen puolisko ilmeisesti toteaa, että Tooran noudattaminen itsessään ei tuo oikeutusta, ei pidä ottaa liitollisen nomismin edellytyksen painottamisena avoimeen vastakkainasetteluun” (huolimatta siitä hyväksytäänkö, että ”lain teot” viittaavat yksinomaan ”liitollisen nomismin tunnuksiin”) (Dunn, New: 112-13). Ymmärrettynä keskustelussa hurskaudesta ja Tooran opiskelusta, oikeutus edustaa tässä aikomusta ja kykyä tehdä Jumalan tahdon mukaisesti. Asiayhteys niin muodoin kutsuu Tooran noudattamisen ja uskollisuuden/aikomuksen yhteyttä mieluummin kuin ristiriitaisuutta. Tässä valossa lausekkeen toinen puoli merkitsee ”ainoastaan lain tekojen kautta” (vrt. Jaak.2:24).
19 Paavalin väite läheisesti vastaa tässä hänen myöhempää väitettään Roomalaiskirjeen luvussa 4, kuten Hays osoittaa: ”… tosiasialla, että Aabraham luettiin vanhurskaaksi kun hän oli vielä ympärileikkaamaton, on symbolinen – tai typologinen – merkitys: hän voi siten olla pakanoiden yhtä hyvin kuin juutalaisten isä. Paavali kirjoittaa tämän nimenomaisesti jakeissa 11-12: ’Ja hän sai ympärileikkauksen merkin sen uskonvanhurskauden sinetiksi, joka hänellä oli ympärileikkaamatonna, että hänestä tulisi: (a) kaikkien isä, jotka ympärileikkaamattomina uskovat, niin että vanhurskaus heillekin luettaisiin; (b) ja että hänestä tulisi myöskin ympärileikattujen isä, niiden, jotka eivät ainoastaan ole ympärileikattuja, vaan myös vaeltavat sen uskon jälkiä, mikä meidän isällämme Aabrahamilla oli jo ympärileikkaamatonna’… Juutalaiset (ainakin ne joilla on ympärileikattu sydän) eivät ole löytäneet Aabrahamin isäkseen lihan mukaan vaan lupauksen mukaan. Paavali on kehittänyt tämän tarinan kohdan suoraan Kirjoitusten selityksen kautta, ilman mitään vetoomusta kristillisen uskontunnustuksen kieleen. Tämä kohta aikoo olla ja on juutalainen teologinen tulkinta Aabrahamin merkittävyydestä” (Hays, Echoes: 56-57; alkuperäinen painotus).
