Joseph Shulam
Israelissa oleva Negevin autiomaa kuuluu autiomaaketjuun, joka ulottuu Atlantin Valtamerestä läpi Lähi-Idän syvälle keskeiseen etelä- Aasiaan. Negev on raamatullinen sana, joka merkitsee ”etelä”. Pohjoinen Negev oli osa Juudan heimolle arvottua maata, kun taas läntinen ja eteläinen osa Negevistä arvottiin Simeonin heimolle. Nykyään Negevin rajana on pohjoisessa Beershevan kaupunki ja etelässä Eilatin (Aqaba) lahti, ja se kattaa 60% maan pinta-alasta. Maan keskiosassa väestötiheys on 7522,2 henkeä neliökilometrillä, Negevissä luku on 79,1 henkeä/km2. Negev on siis toistaiseksi vielä aika autiona ja siellä on tilaa monille uudisasukkaille, teollisuudelle ja jopa maanviljelykselle.
Suurin ongelma kaikissa autiomaissa on vesi, niin myös Negevissä. Veden päälähteenä on Israelin uusi Kansallinen Vedenkuljetusliike, joka tuo vettä Galilean Merestä asti Negevin autiomaahan. Negevissä on itse asiassa vettä, sillä kaksi luonnollista veden lähdettä muutaman luonnonlähteen lisäksi ovat kaste ja sumu. Vettä sataa vuosittain keskimäärin 31 mm. Veden vähyyden tähden kasvullisuus on niukka Negevissä. Pohjois-Negevissä on joitain Akaasia-, Pistaasi-, Retama- ja muutamia muita puita. Eläimiäkään ei ole paljon. On muutama Negevin leopardi, juuri tälle alueelle ominaisinen, muutama Negevin kilpikonna ja monia erilaisia käärmeitä, jotka metsästävät ruuakseen pieniä jyrsijöitä.
Ihmisasutuksena Negevissä on ollut etupäässä paimentolaisheimoja, jo lähes 7000 sitten. Nämä paimentolaiset ovat eri kansanheimoista: kanaanilaisia, amalekilaisia, edomilaisia ja myös faaraoiden Egyptistä. Viimeisten 1500 vuoden aikana Negevin paimentolaiset ovat olleet arabeja ja heidän arabiankielinen nimensä on beduiini. 300-luvulla e.Kr. ryhmä nabatealaisia asutti Negeviä. Nämä nabatealaiset saapuivat Negeviin suuresta Arabian autiomaasta ja he harjoittivat Negevissä lähinnä ”Mauste Tien” kauppaa. He kuljettivat mukanaan kaikkea mahdollista Idästä Länteen ja päinvastoin. Heidän pääkaupunkinsa oli Palmera Syyrian autiomaassa. Nabatealaiset rakensivat kukoistavia kaupunkeja kuten Avdat, Mamshit, Shivta, Haluza (Elusa) ja Nitzana. Aikanaan nämä kaupungit olivat suuria kaupan keskuksia ja karavaaniasemia, joissa käytiin kauppaa ja josta kuljetettiin suitsuketta ja mausteita ja kaikenlaisia tuotteita Aasiasta aina Egean Merelle asti – Efeson satamaan.
Tämän päivän turistille Nabatealaisten kaupungit Negevissä ovat suuri nähtävyys. Israelin arkeologit ovat kaivaneet esiin näiden kaupunkien rauniot. Nämä alueet seisovat ylväinä keskellä autiomaata muistomerkkeinä suuresta kulttuurista ja kansasta, jotka palvelivat antiikin maailman klassisina, nyt jo kadonneina, kauppamiehinä. Nämä muinaiset matkaajat ja kamelikaravaanien ajajat jättivät Negevin kauan sitten ja heidän kaupunkinsa ovat nyt turistikohteina. Israelin valtion perustamisen jälkeen sinne on syntynyt kuitenkin uuden asutuksen kaupunkeja, kuten Dimona, Arad ja Mitzpe Ramon sekä joukko pieniä beduiinikaupunkeja, mm Rahat ja Tel as-Seba. Kibbutsiliikkeellä on monta hyvin menestyvää ja kuuluisaa kibbutsia, mm Revivim ja Sde Boker (josta tuli Israelin ensimmäisen pääministerin, David Ben Gurionin, koti, kun hän vetäytyi politiikasta).
Teissä saattaa herätä kysymys, miten Nabatealaiset elivät Negevissä ja mistä he saivat vettä? He olivat itse asiassa erittäin taitavia insinöörejä. He kehittivät tapoja säästää ja kerätä vettä ja viljellä maata tietyllä tavalla. Nykypäivän Israelin menestyvä autiomaan viljelys perustuu nabatealaisten kehittämille tavoille.
BE´ER SHEVA
Negevin pohjoisosassa sijaitseva Beersheva on ehkä yksi Israelin rodullisesti moninaisimmista ja parhaiten yhteensulautuneista kaupungeista. Siellä asuu maahanmuuttajia entisen Neuvostoliiton alueelta ja Etiopiasta, ja siellä on vanhempaa Pohjois-Afrikasta 1950- ja 60-luvuilla tullutta asutusta, ja ilman muuta siellä on ja työskentelee myös Negevin beduiiniväestö.
Beershevassa sijaitsee Negevin Ben-Gurion Yliopisto, joka on yksi Israelin suurimmista yliopistoista,jossa on lääketieteellinen tiedekunta, ja täydellinen akateeminen ohjelma tuhansille, eri elämäntilanteista lähtöisin oleville opiskelijoille. Yliopistoalueella on myös Midreshet Ben-Gurion campus Sde Boker-kibbutsin vieressä, ja sen tiedekuntiin kuuluvat mm Jakob Blausteinin Autiomaatutkimuksen Instituutti ja Albert Katzin kansainvälinen Autiomaaopintojen koulu.
Raamatusta luemme, että Abraham, heprealaiskansan isä, perusti Beershevan kaupungin: ”Silloin Abraham otti lampaita, vuohia ja nautakarjaa ja antoi Abimelekille ja he tekivät keskenään liiton. Sitten Abraham asetti erilleen laumasta seitsemän lammasta. Abimelek sanoi Abrahamille: ”Mitä tarkoittavat nuo seitsemän lammasta, jotka olet asettanut erilleen?” Abraham vastasi: ”Sinun on otettava minulta vastaan seitsemän lammasta todistukseksi siitä, että minä olen kaivanut tämän kaivon.” Sen vuoksi paikalle annettiin nimi Beerseba, koska he vannoivat siellä toisilleen valan” (1 Ms 21:27-31). Abraham, Uskollisten isä kaikkissa sukupolvissa, perusti Negevin pääkaupungin.
Abraham, Iisak ja Jaakob pystyttivät leirinsä pohjois-Negeviin Beershevan lähettyville. Miksi heprealaisen kansan isät pystyttivät telttansa lähelle Beershevaa? Vastaus kysymykseen on yksinkertainen. Kanaaninmaassa vallitsi patriarkkojen aikaan täysi sekasorto. Laskemalla miten monia kansoja siellä asui, saa selvän kuvan siitä, miten mutkikas tilanne oli tällä pienellä maakaistaleella Välimeren ja Jordan-virran välissä. Tässä on 1 Mooses 15: 19-21 :ssa oleva luettelo: ”keeniläiset, kenissiläiset, kadmonilaiset, heettiläiset, perissiläiset, refalaiset, amorilaiset, kanaanilaiset, girgasilaiset ja jebusilaiset.” Tässä on lueteltu 10 ryhmää, jotka asuivat Kanaanin maassa patriarkkojen aikana. Abraham ei tullut suuresta Haaranin kaupungista pelkästään vaimonsa Saara ja veljenpoikansa Loot mukanaan. Hänen mukanaan on pikemminkin ollut satojen ihmisten joukko!
1 Mooses 12:5:n mukaan nämä ihmiset tulivat Abrahamin kanssa Kanaanin maahan: ”Abram otti mukaan vaimonsa Saarain, veljenpoikansa Lootin ja kaiken omaisuuden, jonka he olivat koonneet, sekä kaikki palvelijat, jotka he olivat hankkineet Haaranissa. He lähtivät kulkemaan kohti Kanaaninmaata ja saapuivat sinne.” ”Hankkineet Haaranissa” -lauseesta voidaan saada sellainen väärä käsitys, että Abraham olisi ollut joku orjakauppias joka osti ihmisiä Haaranissa ja toi heidät Kanaaninmaahan; tämä ajatus voi tulla mieleen englantia puhuvassa maailmassa, jos ajatellaan Englannin ja USAn historiaa. Mutta toisin kuin Uusi Kuningas Jaakon käännös, heprealaisessa tekstissä tämä lause kuuluu: ”Sielut jotka hän oli tehnyt Haaranissa”. Totuus on että tämä heprean kielen sanonta ”tehdä sieluja” merkitsee: ”evankelioida”, eli johdattaa kääntymykseen.
Toinen vihjeemme on 1 Mooses 14:14, kun Abraham lähtee pohjoisen kuninkaiden perään, jotka ryöstivät Lootin perheineen. Teksti sanoo: ”Kun Abram kuuli, että hänen veljenpoikansa oli otettu vangiksi, hän aseisti kodissaan syntyneet palvelijansa, jotka hän itse oli kouluttanut, 318 miestä, ja ajoi vihollisia takaa Daaniin saakka.” Abrahamilla oli leirissään tämä pieni armeija – ihmiset, jotka olivat syntyneet hänen kodissaan. Abraham ei siis asu sisällä kaupungeissa, vaan Beershevan ja Hebronin kaupunkien ulkopuolella Negevin autiomaan pohjoisosassa. Hän toimii näin useastakin syystä: hänen elämäntapansa on erilainen eikä hän halua, että hänen väkensä sekoittuu maan epäjumalia palvoviin kansoihin. Nämä pienet eri kansojen kaupunkivaltiot olivat sodassa keskenään. Abraham, Iisak ja Jaakob eivät tahtoneet joutua kahnauksiin näiden kansojen ja niiden johtajien kanssa.
Näemme, että Abraham ja Israelin kansan isät eivät etsineet riitaa eivätkä pyrkineet valtaamaan maata eivätkä tekemään mitään, mitä voitaisiin pitää hyökkäyksenä tätä 10:stä kansasta koostuvaa väestöä vastaan. Siitä huolimatta, että Jumala antoi hänelle ja hänen siemenelleen Kanaaninmaan ikuisiksi ajoiksi, hän ei vallannut siitä palaakaan voimakeinoin. Kun Saara kuoli, Abraham tahtoi haudata hänet Hebroniin. Heettiläinen Efron tahtoi antaa hänelle Makpelan luolan ilmaiseksi, mutta Abraham vaatimalla vaati saada maksaa siitä täyden hinnan, eikä yhtään tinkinyt hinnasta. Voitte lukea tuon kiehtovan kuvauksen 1 Mooseksen kirjan luvusta 23, ja oppia miten asiat pitäisi nykypäivänäkin hoitaa juutalaisten ja arabien välillä.
SEFARAD
On mielenkiintoista, että profeetta Obadja päättää kirjansa tähän profeetalliseen ennustukseen (jae 20): ”Tästä israelilaisten joukosta pakkosiirtolaisuuteen viedyt ottavat perinnökseen kanaanilaisten alueen Sarpatiin asti. Ja Jerusalemin pakkosiirtolaiset, jotka ovat Sefaradissa, ottavat perinnökseen Etelämaan kaupungit.” Tämä profetia on aika arvoituksellinen useastakin syystä, jotka liittyvät termiin Sefarad.
´Sefarad´ on ´hapax legomenon´ , joka tarkoittaa, että sana on mainittu vain kerran Raamatussa. Tästä syystä sen merkitystä on vaikea määritellä. Etymologisesti tämä on sana, jota käytetään Espanjasta (sephAradh). Sefarad jakaantuu kahteen sanaan: sef (seph), joka tulee juuresta Sof = loppu, ja Arad, joka on arabian ja muiden seemiläisten kielten termi, joka tarkoittaa maata tai maailmaa. Joten kirjaimellisesti Sefarad tarkoittaa ”Maailman loppu/ääri”. Tuohon aikaan Espanjaa pidettiin maailman äärenä, koska sen jälkeen ei ollut enää mitään, vain loputon valtameri. Siksi hepreankielessä Espanjaa alettiin kutsua nimellä Sefarad – Iberian niemimaa. Rashi, yksi tärkeimmistä Heprealaisen Raamatun kommentaattoreista, sanoi, että Sefarad on Espanja. 1100-luvulta lähtien klassiset juutalaiset Raamatun kommentaattorit seurasivat Rashia samastaen Sefaradin Espanjaan.
On erittäin todennäköistä, että Obadjan mainitseman Sefaradin ja Espanjan ja Iberian niemimaan käsittäminen samaksi on oikein. Ongelmana on, että Espanjan ja Portugalin juutalaisyhteisöissä ei ole paljon juutalaisia. Suurin osa Espanjan juutalaisista käännytettiin pakolla katolilaisuuteen 1400- ja 1500-luvuilla AD. Muut juutalaiset karkotettiin Espanjasta 1492 ja he hajaantuivat ympäri maailmaa. Miten tämä profetia voi sitten täyttyä? Missä ovat Espanjan ja Portugalin juutalaiset, Sefaradin juutalaiset?
Sefaradin juutalaiset ovat heitä, joita kutsutaan hepreankielellä ´Anussim` (kirjaimellisesti ´pakotetut´) ja latinanalaisperäisillä kielillä ´Marrano´ (peräisin arabiasta, kirjaimellisesti ´kirotut´). Näitä Anussimien / Marranojen jälkeläisiä on hajallaan ympäri maailmaa, mutta varsinkin Latinalaisessa Amerikassa.
Onkin haaste, miten nämä juutalaiset voidaan tunnistaa, kun he elävät yhä eräänlaisessa maallistuneessa ja liberaalissa katolisuudessa. Monetkaan heistä eivät käy katolisen kirkon jumalanpalveluksissa. He ovat katolisia vain nimeltä, ja he kantavat perheensä perinteissä tietoa siitä, että he ovat juutalaisia ja he noudattavat joitain juutalaisia nimenomaan heille ominaisia tapoja. He sytyttävät sapattikynttilät perjantai-iltaisin. He vaihtavat vuodevaatteet perjantaina. Heillä on tiettyjä juutalaisiin juhliin liittyviä tapoja. Mutta yleisin merkki juutalaisuudesta on heidän sukunimensä.
Kun Katolisen kirkon Pyhä Inkvisition Virka (virallinen katolinen nimi) käännyttivät juutalaisen katolisuuteen, inkvisitio pakotti tämän ottamaan ”kristillisen nimen”. Kun Katolinen kirkko valikoi itse nimen, he antoivat heille pyhiä nimiä: Santos, Diaz/Dias, de Maria, Asuncion, Henrique, Hernandez ym joilla on uskonnollinen sivumerkitys. Mutta usein Kirkko salli juutalaisten valita itse nimen, jolloin juutalaiset valitsivat neutraalilta kuulostavia, kuten puun tai eläimen, nimiä, esim Oliveira, Fegira, Pinto, Vieira, Carvalhu.
Sao Paulon Yliopiston professori Anita Novinskyn mukaan Etelä-Amerikassa elää nykyisin 60 miljoonaa näiden juutalaisten jälkeläisiä. He ovat niitä, jotka muuttavat Israeliin ja asettuvat jonain päivnä asumaan Negeviin täyttäen näin profeetta Obadjan sanat ja ilahduttaen Israelin vanhaa pääministeriä David Ben-Gurionia.