Joseph Shulam
Paavalin Kirje Galatalaisille 6:14-15
”Mutta pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Messiaan rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle! Sillä ei ympärileikkaus ole mitään eikä ympärileikkaamattomuus, vaan uusi luomus.”
Paavali painottaa hänen tuomitsevaa kuvausta niistä, jotka vaivaavat hänen opetuslapsiaan jakeissa 12-13 ilmaisemalla oman henkilökohtaisen ”uskontunnustuksensa.” Tämä ei ainoastaan aseta vastahyökkäystä vaikuttajien vakaumusta vastaan, vaan osoittaa että jälkimmäinen itsessään vastustaa hänen omaa galatalaisten ”holhousta” (ks. 4:12-20 ja jakeet 1-11).75 Painotus emoi (”[pois se] minusta”) asettaa vastakohdan hänen käytöksen ja vaikuttajien käytöksen välille: Kun he kerskaavat lihassa, hänen kerskauksensa on ainoastaan ristissä.76 Se, minkä he hylkäävät ja halveksivat on Paavalille ainoa arvokas: ”Mutta mikä minulle oli voitto, sen minä olen Messiaan tähden lukenut tappioksi. Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Messiaan Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana – että voittaisin omakseni Messiaan … Sillä oikeita ympärileikattuja olemme me, jotka Jumalan Hengessä palvelemme Jumalaa ja kerskaamme77 Messiaassa Jeesuksessa, emmekä luota lihaan” (Filip.3:7-8, 3).
Kerskaamisen idea perustuu kohtaan Jer.9:23-26: ”Näin sanoo Herra: Älköön viisas kerskatko viisaudestansa, älköön väkevä kerskatko väkevyydestänsä, älköön rikas kerskatko rikkaudestansa; vaan joka kerskaa, kerskatkoon siitä, että hän on ymmärtäväinen ja tuntee minut: että minä, Herra, teen laupeuden, oikeuden ja vanhurskauden maan päällä. Sillä senkaltaisiin minä mielistyn, sanoo Herra.” (vrt. 1.Kor.1:31; 2.Kor.10:17; [PA 4:1]).
Suhteuttamalla tämä kohta kohtiin Miika 6:6-8 ja Hoosea 6:6, ”kerskaamisen” kysymys voidaan yhdistää ”tuomion rajan sisällä”-periaatteen kanssa, erityisesti Roomalaiskirjeen 2. luvun kautta, ”Esrahilaisen Eetanin Mietevirsi [Maschil] (Ps.89:1). Näitä sanoja tulee pohtia seuraavan jakeen valossa: ”vaan joka kerskaa, kerskatkoon siitä, että hän on ymmärtäväinen (haskel) ja tuntee minut: että minä, Herra, teen laupeuden, oikeuden ja vanhurskauden maan päällä” (Jer.9:24). Kun Esrahilainen Eetan sanoi: ’minä ymmärrän’, tästä syystä Esrahilaisen Eetanin Mietevirsi [ymmärrys] – Pyhä Jumala, siunattu olkoon, Hän vastasi: Ymmärrätkö sinä, että senkaltaisiin minä mielistyn (Jer.9:24), ja kuka tahansa, joka Minua ylistää, tulee ylistää minua näillä tavoilla? Täten jälleen Kirjoitukset
75 ”Jos Paavalin ensimmäinen pyyntö kohdassa 4:12 (’Tulkaa minun kaltaisikseni!’) on hänen suuri huolenaiheensa, meidän tulisi odottaa, että Paavali päättäisi kirjeen esittämällä hänen oman kokemuksensa mallina galatalaisille. Itse asiassa, juuri tämän me löydämme” (Hansen, Paradigm: 149) (ks. jakeet 1-11). Koskien käsillä olevaa Galatalaiskirjeen kohtaa ”halakhilaisena kirjeenä” nuhde- pyynnöstä samaan malliin kuin 4QMMT, ks. Introduction, Form; Argument.
76 Koskien ”kerskaamista,” ks. jakeet 1-11; tästä aiheesta jakeiden 12-13 ja jakeiden 3-5 liitoksena, ks. jakeet 1-11. Ei tunnu olevan mitään hyvää syytä painotuksen (”minulle”) syyksi Paavalin ”näkökulmalle nyt kristittynä” (Longenecker, Galatians: 293).
77 Kreikankieli voidaan kääntää joko ”ylpeilemme” tai ”kerskaamme,” asiayhteyden mukaan.
sanovat, Sillä laupeutta minä haluan enkä uhria (Hoos.6:6). Esrahilainen Eetan sanoi Jumalalle: Sinä haluat laupeutta ja minä ylistän Sinua laupeudella …” (Mid.Ps. 89:1).
Paavalin galatalaiset mukaanlukeva kieli (”meidän Herramme”) muistuttaa ja vahvistaa galatalaisten ensimmäistä tottelevaisuutta evankeliumille ja Paavalin opetuksesta siitä. Vaikka vaikuttajat halveksivat molempia, Paavali painottaa, että galatalaisia ja häntä itseään sitoo täsmälleen heidän yhteinen uskollisuutensa Jumalaan Jeesuksessa. Jumala ilmaisi Hänen uskollisuutensa pakanoille Hänen lupauksessaan Aabrahamille, joka täytettiin Jeesuksen tottelevaisuuden kautta Isälle, ja sitä jakavat ne, jotka osallistuvat hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa (ks. 3:1ss). Jos Paavali kerskaisi, heidän kerskauksensa olisi sama kuin hänen – ”tuntematta mitään muuta teidän tykönänne paitsi Jeesuksen Messiaan, ja hänet ristiinnaulittuna” (1.Kor.2:2).78 ”Messiaan lain” alla, joka hallitsee synnistä/velasta vapautuksen ja lunastuksen aikakautta, ”Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta” (Room.3:27) (ks. myös jakeet 1-11).79
Jos ”kosmos” (maailma) kantaa metahistoriallisten voimien sävyjä, Paavali saattaa viitata takaisin ”maailman alkeisvoimiin,” joiden orjuudessa ihmiset ovat, elleivät käytä hyväkseen Jeesuksen uskollisuutta Jumalalle hänen kuolemassa ja ylösnousemuksessa (ks. 4:1-7). Esittäen itsensä taas henkilökohtaisena esimerkkinä (”minulle”/”minä”), Paavali jälleen kerran muistuttaa opetuslapsiaan siitä, mitä hän on jo heille selittänyt: ”Ja ne, jotka ovat Messiaan Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen” (5:24) (ks. 3:1-5).80
Jae 15: Tässä kohtaa Paavali antaa lopullisen järjellisen perustan argumentistaan opetuslapsilleen vaikuttajien vakaumusta vastaan.81 Välitön yhteys ei ole pelkästään jakeiden 12-13 ”ympärileikkauksen” kanssa, vaan myös ”mitään”, joka nostaa ”jotakin” liittyen vaikuttajien kerskaamiseen jakeessa 3 (ks. jakeet 1-11). Kun galatalaisten ei pidä horjahtaa tavoittelemaan sosiaalista asemaa, heidän ei pidä myöskään luottaa muuhun ”lihalliseen” asemaan – ”ympärileikkaamattomuus” edustaen ihmisen synnille ja Beliarille antautuvaa sydäntä ”hänen taipumuksen esinahassa ja hänen uppiniskaisuudessaan” (1QS 5:5) (ks. 2:1s [excursi]).
Paavali on niin haltioissaan siitä, mitä Jumala on tehnyt Hänen Messiaassaan, että hänen lauserakenteensa hylkää hänet, huudahtaen äkillisesti: ”vaan – uusi luomus!” (vrt. Hays, Galatians: 344). Tosiasia, että kreikankielinen ”ktisis” merkitsee sekä ”luomista” (jotain luotu) että ”luomusta” (joku luotu), ehdottaa että Paavali ajattelee ”uusia taivaita ja uusia maita,” joissa ”entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu” (Jes.65:17) (vrt.
78 Vrt. Room.5:3ss; 1.Kor.1:18-31.
79 Jumalan uskollisuus lähettäessään Hänen Messiaansa sulkee pois kaiken kerskaamisen ihmisten saavutuksista ja sallii vain Hänen armonsa kunnioittamista.
80 Tässä jälleen Paavali on asettanut ensimmäisen esimerkin: ”Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni” (2:20).
81 Se on itse asiassa toisto kohdista 3:28 ja 5:6.
ibid: 345; Echoes: 159).82 Tällainen käsitys on yleistä myös Qumran yhteisölle, jotka näkivät itsensä ”Uuden Liiton” jäseninä: ”Sinun kunniasi tähden olet puhdistanut ihmisen rikkomuksesta, jotta hän voisi pyhittää itsensä sinulle jokaisesta epäpuhtaasta kauhistuksista [sic] ja uskottomuuden syyllisyydestä, tullakseen yhdistetyksi sinun totuutesi lastesi kan[ssa] ja pyhiesi joukkoon, nostamaan kuolleiden madot tomusta, ian[kaikkiseen] yhteisöön ja turmeltuneesta hengestä sinun tietoosi, jotta hän voi ottaa paikkansa sinun edessäsi ainaisen joukon ja henkien kanssa […], uudistamaan hänet kaikella, mitä tulee olemaan, ja niiden kanssa, jotka tietävät riemun yhteisössä” (1QHa 19:10-14).83
Samanlainen ajatus ilmenee rabbiinisissa teksteissä: ”R. Lazar, R. Josan huoneesta, sanoi R. Josi bar Katzartan nimessä: Viitaten kaikkiin uhrauksiin, on kirjoitettu ja antakaa uhri, mutta tässä [viitaten Uuden Vuoden Päivään] sanotaan tehkää (4.Moos.29:2). Pyhä, siunattu olkoon Hän, sanoi heille [Israelille]: Koska tulette Minun eteeni tuomiolle tänä päivänä ja menette rauhassa, minä katson teitä kuin teistä olisi tehty uusi luomus” (J RH 21a).84
”Uusi luomus” on myös suoraan yhteydessä Messiaaseen, hänen henkensä arvellaan olleen se, joka liikkui vesien päällä, kun Jumala loi maailman: ”Ja Jumalan Henki liikkui (1.Moos.1:1): tämä viittaa Messiaan henkeen, kuten luette, Ja hänen päällänsä lepää Herran henki (Jes.11:2)” (Gen.R. 2:4) (ks. 3:26-29). Midrash Psalmista 2:7, hyvin tunnettu messiaaninen psalmi, toteaa ”Kun aika tulee, Pyhä, siunattu olkoon Hän, sanoo: ’Minun täytyy luoda Messias – uusi luomus.’ Kuten Kirjoitukset sanovat, Tänä päivänä minä sinut synnytin – se on, lunastuksen päivänä, Jumala luo Messiaan” (Mid.Ps. 2:9).
Tämä uusi luomus – Messiaan ”uudessa luomuksessa” – tuhoaa tämän maailman (orjuuden) ja sen ”alkeisvoimat,” siten rikkoen synnin ja Beliarin voiman ja perustaen Jumalan vallan maan päälle: ”Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa [Ps.102:19] … sanomalla kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa, hän tarkoitti että Jumala antaa uuden elämän jokaiselle ihmiselle, joka tekee parannuksen … Sana Tämä lauseessa Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle viittaa nykyisiin sukupolviin, jotka ovat kuoleman partaalla. Ja sanat kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa tarkoittavat, että Pyhä Jumala antaa meille uuden elämän” (PRK 27:2-3).
82 Kuten Hays osuvasti huomioi, samanlaisessa asiayhteydessä 2.Kor.5:17, ”Monet englanninkieliset käännökset kohdasta 2.Kor.5:17a yllyttävät yksilöllisiä tulkintoja Paavalin ’uusi luomus’ –kielestä: ’Therefore, if anyone is in Christ, he is a new creation’ (RSV) [Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus]. Sanat ’hän on’ eivät esiinny Paavalin elliptisessä lauseessa … Huomioon ottaen Paavalin tunnusomaista käyttöä ktisis-sanasta ja sen sukulaissanoista kosmologisen viittauksen puitteissa (ks., esim., Room.8:19-23) ja ottaen huomioon kirjoitukselliset alatekstit, joista Paavali juontaa kielensä, olisi paljon parempi päättää ellipsi tavalla, joka osoittaisi että Paavali ei puhu tässä yksilöllisestä hengellisestä uudistumisesta, vaan maailman sovituksesta Jumalalle (vrt. 2.Kor.5:19): ’Siis, jos joku on Kristuksessa – on [olemassa] uusi luomus!’” (Echoes: 223n15).
83 Vrt. CD-A 6:19, 8:21; CD-B 20:12.
84 Vrt. PRK 23:12; Yalk.Lev. 645; Yalk.Num. 782; [Yalk.Ex. 171; Gen.R. 39:11]; Lev.R. 30:3; Tanh.Lech lecha 3; Mid.Ps. 102:3.
Messiaan kautta, jonka Jumala lähetti maailmaan (vrt. 4:4), sekä juutalaiset että pakanat löytävät siten pääsyn Jumalan Valtakuntaan, saaden haltuunsa, Jeesuksen kautta, sen avaimet – kyvyn noudattaa tärkeät käskyt, ”oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden” ”armossa ja vanhurskaudessa.”85 Molempien lapseksi ottamisen kautta (toinen orjana/muukalaisena, toinen alaikäisenä), jokainen on vapautettu ”pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa” (Apt.26:18) (ks. 3:19s ja 4:1-7).